Elokuun alku ja ihastuttava lintututtavuus 💖

Kesäloma on vietetty ja töissä on alkanut ihan kunnon suhina ja pöhinä. Kiire näyttää jatkuvan kuin välissä olisi ollut vain tietoliikenneyhteyksien väliaikainen katkos. Hetki hämminkiä ja sitten taas täysillä eteenpäin.

On hieman hidassytytteistä tajuta, että isän hautajaisten jälkeen pitäisi edelleen jatkaa perunkirjoituksen parissa. Jospa perunkirjoituksen antaisi sittenkin jollekin ulkopuoliselle tehtäväksi? Löytyisikö joku, jonka kanssa prosessi ei olisi yhtä epämiellyttävä kuin edellisellä kerralla?

Metsät tihkuvat ja pursuavat sieniä. Niitä (sieniä) ei oikeasti kannata kerätä enempää, kuin ehtii ja jaksaa siivota ja säilöä. Se on iso haaste pystyä pidättäytymää keräämisestä, vaikka metsä tarjoilee uutta satoa.

Olen myynytkin muutamia litroja kantarelleja. Hyvä saada osa kierrätettyä eteenpäin, maltti keräämisessä ei toimi ihan toivotulla tavalla.

Luonto elää ihanasti omaa elämäänsä. Kuuntelen innoissani pihalla ja metsässä punarinnan naksutusta. Se ei enää laulele kauniisti niin kuin alkukesästä. Se naksuttelee pienesti, se riittää herättämään jälleen kohtaamisen ilon 🥰.

Lähistölle ilmestyy aina uusia ja yllättäviä luontokavereita. Joskus niistä on enemmän huolissaan kuin ilahtunut. Joskus taas päinvastoin.

Elokuu on ihan parasta aikaa elämässä. Nauti, iloitse ja innostu. Vuolasta elokuuta sinulle!

Elokuun kantarellit ja mökkimuistot

Elämä jatkuu. Ja työelämä jatkuu - loman jälkeen. Tänään oli ensimmäinen loman jälkeinen työpäivä. Se oli ihanaa hapuilua, silti jäljellä oli vielä jotain pientä tuntumaa siihen, mitä on tullut tehtyä reilut kolme viikkoa sitten. Ensimmäinen työviikkoni on kolmipäiväinen, joten siitä selvitään.

Tärkein asia ensin: kantarellit ovat nousseet poimittavaksi. Sato ei ole parhaimmillaan, mutta todella isoihinkin kantarelleihin olen jo törmännyt. Ne vaikuttavat kypsyvän eri tahtiin eri paikoissa. Viime vuoden havaintojen perusteella olen nyt käynyt läpi varhaisten kantarellien alueita. Ja vertailun sekä varmuuden vuoksi olen käynyt läpi vähän muitakin reuna-alueita. Aikaisemmat kokemukset tuntuvat pitävän kutinsa.

Voisin jatkaa kantarellikuvailuja pitkään ja vielä pitempään, mutta jätetään se väliin. Tällä kertaa 🤭.

Olen pohtinut sienikorin hankkimista muovipussieni tilalle. Sellaisen riittävän ison korin, johon mahtuu kunnolla sieniä. Käytätkö sinä sienikoria? Millaista koria suosittelisit?

Suunnittelemme myös soutuveneen hankkimista. Sen pitäisi olla sellainen, jonka siirtäminen ei olisi mikään hurja projekti ja jota saisi helposti liikuteltua myös kevyellä sähköperämoottorilla. Onko sinulla kokemusta tältä saralta? Mitä suosittelisit? Erityisen paljon painoa pistän mökkiveneen kokeilun jälkeen veneen vakaudelle ja sähköperämoottorin helpolle käyttömahdollisuudelle. Mökkivene oli ahdistavan kiikkerä pienenkin liikahduksen suhteen. Perämoottorin kanssa oli ulottuvuusongelmia. Moottori mahtui tuunailun jälkeen paikoilleen, mutta moottorin käyttäjä joutui tasapainoilemaan osin akun päällä. Sellainen on ihan poissuljettu vaihtoehto.

Haikailen varmaan ikuisesti myös jonkinlaisen kesämökinkin suhteen, jonka pitäisi kuitenkin täyttää aika monen monta ehtoa ollakseen lopulta kelvollinen minun näkökulmastani.

Nyt hautajaisten jälkeen pitäisi pureutua perunkirjoitukseen. Taidan totutella ensin muutaman päivän loman jälkeiseen työelämään ja vasta sitten ryhtyä perunkirjoituksen pariin. Kyllä sekin siitä 🤍.

Kevätkesän ohella syyskesä on suosikkivuodenaikojani. Hiljaisen ja stabiilin keskikesän jälkeen alkaa jälleen tapahtua. Öisinkin on taas jo pimeämpää 🥰. Ja ne sienet 🙈. Minun mittakaavassani nyt on luvassa vuoden upeimpia aikoja (onneksi hirvikärpäsetkään eivät ole vielä kohta iholla). 

Mikä sinun mielestäsi on parasta elokuussa?

Kaunista, vaikka kuivaa ja kuumaa elokuuta 💖

Huh hellettä!

Olin jo vaihtanut kuuman kelin petivaatteeni syksyisempiin. Nyt tuli kuuma. Kävin äsken kaivamassa kevyemmät petivaatteet esiin uudelleen. Meillä ei siis ole ilmastointia ja kuumuus tunkee heti sisään, kun siihen vähiten muistaa varautua.

Metsässä on onneksi viileämpää, kunhan siellä malttaa liikkua rauhallisesti innostamatta aineenvaihduntaa yhtään tarpeellista enempää. Hyttysiä on nyt syystä tai toisesta huomattavasti aikaisempaa vähemmän. Paarmojakin vain harvakseltaan. Metsässä arvaa nyt siis myös pysähtyä ja nauttia henkeä salpaavan kauniista maisemista oikein ajan kanssa.

Metsissä on ainakin meillä Hämeessä kuivaa. Kantarellit ovat enemmän tai vähemmän kuivuneita. Ne saa katsastaa yksitellen, minkä viitsii kerätä mukaan ja minkä jättää paikoilleen. Kuivempien kantarellien kanssa lisään pannulle hyvässä porinavaiheessa tilkan vettä, jotta prosessi jaksaisi kestää loppuun asti. Hyvää on toistaiseksi tullut. Kovin kuivunutta tavaraa pannulle ei tietenkään kannata tarjota, hieman nihkeä käy vielä. Koputellessa koliseva yksilö on jo mennyttä, sitä ei kannata ottaa mukaan.

Parikin tällaista kaunista pörrääjäystävällistä kesäkukkapeltoa näin viikonlopun reissullani. Olipa vasta silmän iloa! Aitohunajakukka ja ruiskukka houkuttivat puna-apilan kera niin mehiläisiä kuin kimalaisiakin. Unikot saivat olla rauhassa. Olivatkohan ne vain silmän iloksi? Kaunista oli joka tapauksessa 🥰

Upeaa elokuista kypsän kesän jatkoa! Jaksetaan helteet 💖. Ulkona on ihan mahdottoman kaunista, nautiskellaan!