perjantai 31. toukokuuta 2019

Kottaraisen eväiden hankintaa

Kevät on NIIN paljon pitempi, kun sitä seuraa jo alusta asti. Nyt useimmilla linnuilla taitaa olla jo jälkikasvua, vaikka ollaan vasta toukokuun lopussa :-)

Tänään tein vapaamuotoisen luontolenkin ja kohtasin kottaraisia :-) Kottaraiset eivät ole jokapäiväisiä tuttuja tässä lähiluonnossa, joten tilanne oli ihastuttava ja melkein juhlallinen :-)

Kottaraisillakin on jo poikasia. Kottarainen munii huhti-toukokuussa 3-8 munaa. Haudonta-aika on 11–14 vrk, pesäpoikasaika 17–25 vrk (Luontoportti).







Huomenna alkaa kesäkuu - ihanaa kesäkuuta!

tiistai 28. toukokuuta 2019

Kohtasin rusakon poikasen - aika hieno fiilis :-)

Sade ja viileys ovat kiusanneet, mutta tänään työpäivän jälkeen aurinko pilkahteli silloin ja tällöin. Se tuntui todella mukavalta :-)

Kaiken elävän näkeminen luonnossa kohottaa mielialaa heti korkeuksiin. Ulos pitäisi siis lähteä myös kurjemmassa kelissä.

Tänään lyhyen lähikävelyni tuloksena löysin rusakon poikasen. Ei mikään pienen nyrkin kokoinen enää, mutta paljon aikuista pienempi kuitenkin.




Malttoi rentoutua lopulta :-) Tuli fiilis, että on tullut pysyteltyä juuri sopivan kaukana otuksen kannalta.

Armollista, intensiivistä viikon jatkoa Sinulle :-)

lauantai 25. toukokuuta 2019

Meriharakka Sisä-Suomessa

Nyt luonto saa ainakin kovasti kaipaamaansa vettä. Ei passaa valittaa, hyviä kelejä on ollut jo. Ja niitä tulee varmasti vielä lisää :-)

Olen muutaman vuosikymmenen aikana pallotellut päässäni paljonkin ajatuksia elämän merkityksestä ja tarkoituksesta. Palaan aiheen pariin aina säännöllisesti. Vastauksia ei löydy silloin, kun etsin niitä. Jotain alkaa sen sijaan hahmottumaan aina pohdintojen välillä.

Tällä kertaa käväisin mm. Tiedetuubin sivulla: https://www.tiedetuubi.fi/mika-tekee-meista-ihmisia benchmarkkaamassa ajatuksia. Siellä oli listaa ihmiselle erityisen ominaisina pidetyistä asioista:
  1. Elämme varsin pitkään
  2. Olemme suureksi osaksi karvattomia
  3. Kuljemme kahdella jalalla
  4. Meillä on näppärät kädet
  5. Käytämme työkaluja
  6. Olemme kaikkiruokaisia
  7. Kypsennämme ruokaamme lämmittämällä
  8. Meillä on erityisen iso pää
  9. Olemme tietoisia
  10. Kommunikoimme
  11. Meillä on kulttuuria
  12. Harrastamme seksiä ympäri vuoden
  13. Hyödynnämme muita lajeja
  14. Muokkaamme ympäristöämme
  15. Olemme tämän planeetan valtalaji
Ei ikävä kyllä mitään mainintaa etiikasta, moraalista, oikeudenmukaisuudesta, hyvästä tahdosta, myötätunnosta tms. Toisaalta ei ihmekään, kun katselee maailman tilannetta ympärillämme. Ehkä nuo ominaisuudet ovat tyypillisiä ihmislajin parhaimmistolle?

Luontoa seuratessa voi keskittyä vain tähän hetkeen. Toki silloinkin on hyvä muistaa etiikka ja moraali sen suhteen, miten luontoa seuraamisellaan häiritsee. Hyvä tahto, oikeudenmukaisuuden tavoite ja myötätunto vievät tässäkin pitkälle :-)

Tässä viikon takainen meriharakka, joka suhtautui hyvin puolustavalla, jopa hyökkäävällä otteella muihin lähellä liikkuviin lintuihin. Pesä jossain lähellä?

Tässä meriharakka kuitenkin tauolla lokeilta vallatulla kivellä :-)





keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Valkohäntäkauris - ihana häntä ja upeat pomput

Valkohäntäkauriisiin olen 'törmännyt' joinakin kuvausiltoina. Valo on tavallisesti hieman kehno ja kauriit kaukana, mutta elämys on sitäkin lämpimämpi. Tai - ehkä se elämys olisi vieläkin lämpimämpi, jos kauriit olisivat lähempänä ;-)

Tällä kertaa pääsin hiipimään pellon laitaan ilman isoja pelästyttelyjä. Tuijoteltiin tovi toisiamme. Siitä otin monta kuvaa, tähän laitan vain tämän yhden, ettei mene tylsäksi heti alussa ;-)


Sitten se kirmasi näyttävästi valkoinen häntä pystyssä pois päin. Hyppeli korkealle ja näyttävästi. Sillä ei ollut selvästikään mikään kiire mihinkään. Lähellä oli muitakin kauriita, huomasin sen tämän tapahtumasarjan jälkeen. Arvelin sen jälkiviisaasti keräävän huomiota itseensä, jotta muut pääsisivät piiloon / pakenemaan. Puolisen tuntia tämän jälkeen otin yhteispotretin tästä ja rusakoista, varista unohtamatta - muut kauriit eivät mahttuneet kuvaan.






Hämeenlinnassa on satanut tänään poissaollessani, ukkostanutkin. Miten teillä?

maanantai 20. toukokuuta 2019

Silkkiuikkujen kiireistä aikaa :-)

Kevät pursuaa elämää kaikkialla. Niin myös meidän pihallamme. Lintuja ja oravia häärää pihassa ennätyspaljon ja koiran kanssa saa olla tarkkana, kun mennään pihalle. Päivällä koira kävi pihalla pissalla. Viereisessä pensaassa oli kauhistuneen oloinen koirasfasaani, joka hyppeli jo vähän kauemmas. Nappasin koiran syliini ja juttelin molemmille rauhoittelevia. Fasaani jäi pensaaseen ja me menimme koiran kanssa vähän sivummalle syömään vähän heinää ;-)

Myöhemmin kävimme taas pihalla, mutta koira piti napata taas alta aikayksikön syliin ja viedä kauemmas, sillä oravan valkoinen vatsa paistoi tuijan alla. Siellä se seisoa kökötteli. Koirahan ei tekisi noille kummalekaan mitään, mutta yrittäisi päästä nuuskimaan. Molemmat (fasaani ja orava) stressaantuisivat siitä varmasti melkoisesti, joten yritän välttää turhaa hämminkiä.

Joskus pienempänä koira on juossut innoissaan fasaanikoiraan perässä pitkiä matkoja käyden kohtuullisen vilkkaalla kadullakin riekkumassa. Fasaani pyrähti silloin välillä lentoon, mutta koira seurasi silmittömän innostuneena. Onneksi ei käynyt mitenkään. Autot pysähtyivät ja huomattavasti koiraa isompi fasaanikaan ei alkanut kukkoilemaan.

Kerran nuorena koira eksyi lähimetsään juostessaan innosta huumaantuneena rusakon perässä. Hätä oli suuri, kun sitä silloin etsiskelimme.

Tämä on sitä aikaa vuodesta, kun aivan sulan silkkiuikkujen edessä. Se johtuu varmaan siitä, että niitä on nyt vielä niin helppo havaita. Kun niiden poikaset kasvavat kunnolla isoiksi, on paljon harvinaisempaa herkkua nähdä silkkiuikkuja.

Monilla silkkiuikuilla on täällä päin pesän tekeminen meneillään. Jos pesä onkin välillä piilossa, niiden keskinäinen keskustelunsa paljastaa olinpaikan aika nopeasti. Joskushan pesät ovat todella näkyvillä, jos mitään turvallista, peittävää kaislikkoa ei ole tarjolla suojaksi.



Tästä kaislikosta löytyi monen, monen silkkiuikkupariskunnan pesät, ihan läheltä toisiaan. Tämä oli ainoita aukkokohtia kaislikossa, josta saattoi yrittää kuvan ottamista pesää rakentavista emoista.



Tämä pariskunta ei näytä tekevän pesää ainakaan vielä. Vai olisiko kyse sittenkin kahdesta koiraskaveruksesta hengailemassa sillä aikaa, kun puolisko on pesällä?


Huomaa supertyylikäs jalan ojennus :-)


lauantai 18. toukokuuta 2019

Talitiaisen suuri näytös - kahteen kertaan

Kyllä keväällä tapahtuu! Tänään näin kevään ensimmäiset korennot. Räkättirastaat vievät jo eväitä pesilleen. Pikkuvarpunen etsi kiihkeästi hyönteisiä omenapuusta. Telkällä on jo poikaset. Yksinäinen nokikana rakentaa vimmalla pesää. Pihan kirjosieppo laulaa lauluaan iltamyöhään asti. Lämpimän päivän (22 astetta) jälkeen illan viileys tuntuu mukavalta. Elämä on aikalailla kohdillaan :-)

Talitiainen esitti tänään näytöksen. Rotkahti hetkessä maahan ja näytti kuolleelta. Melkein. Esitti kuolevaa jonkin aikaa ja pelmahti sitten lentoon ihan tuosta vaan. Esitti kaiken vielä toiseenkin kertaan ihan tuohon perään, nyt vain naama toiseen suuntaan.  Aikamoinen esiintyjä ;-)







Olisikohan pesä ollut ihan tuossa lähellä?

perjantai 17. toukokuuta 2019

Orava ja sen kallisarvoinen paketti

Pihan kaksi oravaa olivat tänään harvinaisen rohkealla tuulella ja ohittivat minutkin ihan lähietäisyydeltä, joten hain kameran käsiini ihan varmuuden vuoksi. Pian toinen oravista oikaisi pation kautta ruskea paketti suussaan ja hengähti hetken edessäni jatkaakseen matkaa. Orava lähestyi niin nopeasti, että kuvaaminen ei oikein tahtonut onnistua. Piti keskittyä ihan kunnolla.

Oletin suussa olleen paketin olleen edellistalven omenan, niitä on jonkin verran parin omenapuun juurella (laiska minä).

Jo kameralla kuvien tarkastelu kertoi tarkempaa tietoa oravan paketista. Ensimmäinen kuva on epätarkka, mutta siitä jo selviää, ettei kyse ollutkaan mistään vanhasta omenasta.


Keskellä hiekkapihaa oravaäippä laski poikaspakettiaan hetkeksi maahan lähteäkseen sitten taas vauhdilla matkaan. Tässähän oli selvästi meneillään poikasten siirto uuteen paikkaan! Jälkimmäisestä kuvasta näkyy vielä varsin hyvin poikasen kantoasento. Olin  (ja olen vieläkin) todella innoissani tästä uudesta kokemuksesta!


keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Sadunomainen luontohetki töiden jälkeen :-)

Illalla kävin tiiviin työpäivän jälkeen hengittelemässä pellon reunassa. Tänään lähelleni jäi seurailemaan kuvaaja, joka oli joko omalla agendallaan tai kuvitteli minun kuvaavan jotain erikoista. Mutta minulle kelpaa toistaiseksi vallan mainiosti kaikki tavallinen ja normaali kuvaamisen kohteeksi :-)

Valkohäntäkauriit saapuivat pellolle minun saapumiseni jälkeen ja selkäni taakse. Pois lähtiessäni ne vain olivat siellä. Kuvia ottaessa selvisi, että paikalla oli monta muutakin metsän eläintä :-)


Ihan sadunomainen näkymä :-) Harmi, että olivat noin kaukana. Ja tuonne pitää palata uudelleen :-)

Mikä on sinua viimeksi sykähdyttänyt luontonäkymä?

tiistai 14. toukokuuta 2019

Keppi tai lauta vesiastiassa saattaa pelastaa janoisen oravan hengen

Pihassa pyörivät kaksi oravaa ovat löytäneet taas pihan vanhan padan, joka on talven jäljiltä täynnä vettä. Sitä ei ole suunniteltu juoma-altaaksi, mutta sinne kerätään kesäaikaan kovemman sadekauden aikana kasteluvettä muista säilöistä, vaikka sitä tarvitaankin meillä nykyään todella harvoin.

Pata on jäänne niiltä ajoilta, kun istutin pihaa uuteen uskoon ja uudet taimet tarvitsivat säännöllisesti kastelua. Nyt piha ja puutarha tarvitsevat enemmän harventamista kuin istuttamista, joten kasteluvesi ei ole enää ehkä tarpeen. Mutta siellä se vanhan saunan vesipata pötköttelee pihan perällä.

Orava ei osaa tulla tuolta vedestä pois, jos se sinne putoaa, joten kaikissa vesiastioissamme on kesät talvet jonkinlainen keppi tai lauta kiipeilyalustana, jotta jokainen kurre pääsisi mahdollisen janon sammuttamisen jälkeen myös ehjänä matkaan.


Tässä vanha lauta apuvälineenä jo juomahetkelle mennessä :-)

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Lammasyllätys

Viron liikennemerkit ovat viehättäviä kaikissa yksityiskohtaisuuksissaan. Yllä virolainen hirvivaaran merkki ja alla suomalainen sisarmerkki. Eivät ne niin kovin erilaiset ole, mutta suomalainen merkki on jotakuinkin yksinkertaistettu versio tuosta virolaisesta sukulaisestaan. Hymy tuli huulille näitä merkkejä kohdatessa :-)




Karjalle oli ihan oma merkkinsä :-)


Koskaan en törmännyt tällä enkä edelliselläkään kerralla Viron teillä kulkiessani lehmien vaeltelemiseen teillä, mutta usein siinä ihan lähellä oli karjaa laiduntamassa, niin kuin tälläkin reissulla.








Karjatilan vierestä lähtenyt luontopolku ei pitänyt sisällään auroraperhosia lukuunottamatta mitään muita ylläreitä, joten lehmät saivat aikalailla huomioni.

Toki matkalla törmäsin ranskalaispariskuntaan, joiden kanssa tuli keskusteltua jonkin verran. He olivat nähneet kuvauksestaan päätellen telkkiä ensimmäisen kerran elämässään ja kyselivät, tiedänkö linnun englanninkielisen nimen. Kuvapankkeihin kuvia myydessä kuvat täytyy aina avainsanoittaa vähintäänkin englanniksi, jolloin tavallisimmat lajinimet pureutuvat päähän hyvinkin.

Kerroin, että telkän englanninkielinen nimi on Goldeneye. He katsoivat minua kovasti epäluuloisen näköisinä, joten selitin asiaa lisää ja kaivoin luontoportin sivuilta telkkien kuvatkin. He vakuuttuivat aivan pikkaisen - kyseessä oli siis oikea lintu - mutta ilmassa oli paksusti epäluuloisuutta. Mies googletteli kännykällään goldeneyetä ja ihmetteli saavansa tuloksina vain 007:ään liittyviä linkkejä. Kun ehdotin googlaamista sanoilla goldeneye ja bird, hän vihdoin pääsi lajitunnistuksessa tyydyttävään lopputulokseen. Netin sanakirjan avulla hän sitten löysi linnulle ransakankielisen termin ja oli lopulta tyytyväinen. Ja vihdoin hän uskoi selitykseni siitä, että telkän englanninkielinen nimi on todellakin goldeneye, koska sillä on kullan väriset silmät ;-) Se oli hieman vaikeaa ;-)

Luontopolun jälkeen savuin laitumen reunalla olevalle pysäköintipaikalle autoni luokse. Huomasin samassa vastapuolella tietä maatilan portilla pihatien leveydeltä uteliaina tuijottavia lampaita. Jälkikäteen ymmärsin, että ne olivat siirtymässä parkkipaikan vieressä olevalle laitumelle, mutta minun läsnäoloni sekoitti niiden pasmat. Ne tuijottivat hetken ja lähtivät sitten hölkyttelemään hiekkatielle.






En tietenkään voinut lähteä ajamaan mihinkään tuota hiekkatietä pitkin, kun lampaat olivat siellä hortoilemassa. Seurasin tilannetta hetken ja menin sitten juttelemaan niille (kuten aina teen kaikille eläimille). Ne pysähtyivät ja kuuntelivat. En usko, että ne ymmärsivät mitään muuta, kuin että haluan kommunikoida niiden kanssa.

Ne seurasivat vähitellen minua portille, jonka läpi ne tunkivat itsensä tielle. Hieman aikaa mietittyään ne siirtyivät tien vastapuolelle parkkipaikan viereiselle niitylle ruokailemaan. Huoh! Yksi karitsa jäi tielle määkimään, mutta sekin päätyi aika pian laumansa pariin ojan toiselle puolelle niitylle.

Karjan varoitusmerkki oli siis ihan tarpeen! Vaikka lehmiä ei kulkenutkaan tuona aikana tiellä, vastaan tallusteleva lammasjoukko oli hyvä syy hidastaa vauhtia. Ihania uteliaita otuksia :-)

Ihanaa äitienpäivän illan jatkoa ja alkavaa ihan normaalia kevätviikkoa kaikille!

perjantai 10. toukokuuta 2019

Kablin hiekkarannat

Keskiviikon retkellä Pärnusta etelään poikkesin meren rannalla muutamaankin otteeseen. Kablin rannoissa oli jotain minua niin kovasti koskettavaa.


Kävin Kablin vierailukeskuksessa ja siellä alle kahden kilometrin pituisella esteettömällä pitkospuutyyppisellä lenkillä, josta pääsi vähemmän estettömästi siirtymään myös ranta-alueelle. Nämä rannat olivat upeat, olisi voinut jäädä istuskelemaan rantakiville pitkäksikin aikaa, sen sijaan kuvasin, harpoin vetten yli, katselin ja nautiskelin ja kuvasin lisää :-)

Keltainen täplä kartalla kertoo, mistä lähdin liikkeelle ja mihin palasin. Esteetön reitti ei kuitenkaan näy tuossa kartassa, se on huomattavasti tuota lyhyempi. Vasemman reunan lintukeskukseen siirryin autolla.

Rakastan sileitä kiviä ja kalliota. Kaikki nämä kivet olivat minulle puhdasta silmän iloa :-)



Välillä joutui loikkimaan jos halusi selvitä kuivin jaloin.


Jokaiseen kauniiseenkin paikkaan jonkun pitää jättää aina jotain sinne kuulumatonta, mikä ei varmasti maadu sinne hetkessä eikä toisessakaan :-(



Upeaa viikonloppua ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille, äidillisille, äitien puolisoille ja varaäippinä toimiville!