Toukokuun kylmä, ihana Hailuoto

Hailuoto on ollut jo jonkin aikaa reissulistallani. Pitkän etäisyyden vuoksi se on joutunut odottamaan omaa hetkeään. Nyt kun kevätloman kohteena oli jälleen länsirannikko, mutta hieman pohjoisempaa kuin aikaisemmin, päädyimme aloittamaan matkan pohjoisesta etelään - Hailuodosta.

Matkailuautovaraukset teemme talvella niin kevät- kuin syysmatkoillemmekin. Ajat lyödään lukkoon silloin ja sitten sopeudutaan siihen säähän, mitä on milloinkin tarjolla. Pääsääntöisesti matkailemme toukokuun alkupuolella ja syyskuun loppupuolella. Ainakin toistaiseksi.

Tämä kevät oli sellainen kuin oli. Harvinaisen kylmä. Pakattiin siis tavallistakin lämpimämpää mukaan.

Hailuotoon matkustetaan osin lautalla. Meri oli satamassa ihan jäässä. Keli oli kaunis ja valkoinen.

Ensin näistä pyörivistä häkkyröistä tulee mieleen termi 'tuulimylly'. Tuulimylly on valmistettu viljan jauhamiseen jauhoksi. Kun tämä siivekäs pyörii tuottaakseen energiaa, se ei ole enää tuulimylly, vaan tuuliturbiini tai tuulivoimala.

Satamassa oli kolme tuulivoimalaa ja kaksi lauttaa.

Meidän vuokravempeleemme on alla tuo iso valkoinen. Odottelemme vielä lauttaa tai oikeammin lautalle pääsemistä. Osuimme paikalle pitemmän tauon aikaan.

Pitkähkön odottelun jälkeen pääsimme lautalle. Lautat näyttävät kaukaa pieniltä, mutta niihin mahtuu melkoinen määrä ajoneuvoja. Vasemmalla alla näkyy ison rekan nuppiosa. Bussikin taisi olla jossain päin lauttaa kyydissä.

Perillä Hailuodon matkaparkissa. Matkaparkkiin kuului meillä sähkön lisäksi wc- ja suihkutilat sekä ruokahuoltotilat. Ja tietysti näköala.

Meri oli osin jäässä. Jääpeite loppui jossain vaiheessa sataman jälkeen, mutta saaren rannalla oli taas jäätä.

Käytiin Pixien kanssa kierroksella tutustumassa paikkoihin.

Kauniin rannan lisäksi etenemään pääsee myös helppokuluisia pitkospuita pitkin.

Ranta on sitä länsirannikon ihanaa hienoa hiekkaa. Rantaa tuli tarvottua suuntaan ja takaisin. Se oli elvyttävää ja virittävää. Meditatiivista hetkessä olemista ja nauttimista. Tänne täytyy tulla takaisin 💖

Kauempana kivillä ja kivien välissä oleskeli myös lintuja. Osan olen tunnistanut, osaa en - vielä.

Ja dyynit ovat kauniita täälläkin 💖

Satamassa jälleen.

Matkailuauton sivuikkunasta näki kauniin auringonlaskun (kännyräpsy).

Ja yhden kauniin vuorokauden jälkeen olemme taas matkalla takaisin mantereelle.

Ja matka jatkuu.

Puhelintunkureiden tuomia haasteita ja Yyterin luontoa

Vuosikausia pidin puhelinlinjauksenani sen, että en vastaa minulle tuntemattomiin numeroihin. Sillä pääsin eroon puhelinmyyjistä ja muista puhelintuntemattomista.

Vanhempieni kunnon heikettyä kaikkiin tuntemattomiinkin puhelinnumeroihin on pitänyt alkaa vastata. Joku niistä voi kuitenkin koskea vanhemman terveystilannetta. Olen nykyään entistäkin ärtyneempi siitä, että joku (myyjä) viitsii soittaa minulle kesken työpäivän ihan vain vapaa-ajan myyntiasioissa. Jo ennen vanhempien kunnon romahtamista halusin kovasti ja intensiivisesti keskittyä työaikana vain ja ainoastaan vain työasioihin. Toki oman perheen akuutit tilanteet ovat olleet aina erityislistalla. Myyntihaastattelujen aika on mielestäni ehdottomasti vasta työajan ulkopuolella.

Tämän tästä mietiskelen sitä, onko ihmisten henkilökohtaisesta elämästä välittämättä jättäminen myyntihenkilöiden oma, vai heidän työnantajiensa mukainen lähestymistapa omaan bisnekseensä. Vastaan tuntemattomaan numeroon vain, koska minun pitää olla varautunut siihen, että jompi kumpi vanhemmistani on kovasti pahassa tilanteessa. Se on siis poikkeustilanne. Vastaaminen puhelinmyyjän puheluun, jossa ei tiedustella sitä, onko minulla hyvä hetki jutella vai ei, vaan ollaan kiinnostuneita vain siitä, olenko minä todellakin minä, on näissä tilanteissa todella turhauttavaa. Puhelun väkisin jatkaminen (myyjän) ääntä korottamalla silloinkin, kun ilmoitan olevani töissä tai jopa kokouksessa, on lopullinen varmistus sille, etten tule koskaan ostamaan kyseisen organisaation tuotteita.

Pahimmillaan samoista numeroista pommitetaan myyntiyrityksistä normaaliin toimistoaikaan jopa useampia kertoja päivässä. Seuraavana päivänä samasta firmasta soitetaan jälleen - hieman eri numerosta. Näiden puhelinnumeroiden omistajatietoja ei tunnu löytyvän ainakaan helposti. Alustavissa haaveissani on, että ryhdyn soittelemaan näihin kummallisiin numeroihin takaisin ja etsin sillä tavalla omistajat näille minusta, työstäni ja elämäntilanteestani hävyttömästi välinpitämättömille tahoille. Ja sitten jakaisin nämä tiedot muille. Mikä sinänsä on toivoton ajatus, sillä puhelinnumeroiden aktiivinen vaihtaminen taitaa olla hyvin tavanomainen tapa noilla aloilla.

Asiasta kukkaruukkuun: palvelutalosta soitettiin: isällä on korona ja hän on nyt pari viikkoa eristyksessä. Toivottavasti hän selviää 💖.

Ja sitten vielä lisää Yyterin kuvia. Niitä tuli räpsittyä luvattomankin paljon. Tässä rajattu annos ihanista maisemista:

Yyteriin 💖

Amerikasta Reposaaren Siikarantaan ja sieltä Lontoon kautta Yyteriin. Kuvia tuli otettua poskettoman paljon, mikä kielii hyvää mielen taajuudesta ja terveydestä. Välillä olen ollut huolestunut, kun yksi elämän parhaista jutuistakaan ei ole jaksanut kiinnostaa. Ja nyt tarkoitan siis valokuvaamista 🤭.

Yyterissä rakastan hiekkarantaa ja -paljoutta.  Sitä varten siellä ei tarvitse yöpyä ja se kannattaakin pitää mielessä jatkossa. Siellä voi siis myös vain käydä ja yöpyä - vaikka Siikarannassa. Painotan nyt, että kokemukseni ovat vain sesongin ulkopuolisesta ajasta. Sesongin aikana hakeudun mieluummin johonkin rauhallisempaan paikkaan. Sesongin ulkopuolella Yyterissä

• ei ole rantanäkymää
• tilaa on tolkuttoman ihanasti
• koiran läsnäoloa ei ole rajoitettu (voi tulla kanssani vessaan tai keittotilaan)
• ei ole oikeastaan mitään näkymää

Koira nautti vapaudesta ja isosta tilasta. Se on myös tärkeää meille.

Vaan hiekkarannat sesongin ulkopuolella ovat mahtavan avarat ja kutsuvat!

Ranta Jurmalasta pohjoiseen - Ragaciems

Tänään oli kaunis syyspäivä, jonka 'kunniaksi' keräsimme tontilta puista leikatut oksat tontin reunalle pois vietäväksi. Oksia riitti ja ne olivat välillä aika jykeviäkin. Puut ovat levinneet (kuten pensaatkin) mahdottomasti ja niitä on vain pakko karsia, jotta mekin mahdumme tontille :-)

Yhtään ajattelematta asiaa enempää lähdin pihatalkoiden jälkeen kameraa ulkoiluttamaan. Yllättäen (?) kädet eivät jaksaneetkaan pitkähkön puurtamisoperaation jälkeen kannatella painavaa kameraa objektiivineen vakaasti, vaan otteeseen tuli vähän tärinää. Kropan harjoitteet olivat siis ihan liikaa, jotta kuvaaminen onnistuisi ainakaan tiukoissa tilanteissa. Onneksi keli hyytyi nopeasti pilviseksi ja oli ihan ok lähteä kotiin kroppaa lepuuttamaan :-)

Takaisin siis Jurmalaan ja tällä kertaa sen rantamaisemiin. Tällä reissulla ollaan kartan kohdassa numero 7. Jurmalakin on vihdoin lisätty karttaan :-)

Ajelin Jurmalan keskustasta eteenpäin ja päädyin Ragaciemsin tienoille. Viitta tiellä osoitti rantaan.

Viitan vieressä oli pieni levennys, joka oli tyhjänä kuin odottamassa minua ja autoani :-) Matka rantaan on ollut monesti lyhyempikin, mutta tässä käveltiin rantaan melkein puoli kilometriä.

Lomalla ei onneksi ole kiirettä :-) Tältä näytti, kun pitkän polun jälkeen oltiin vihdoin melkein rannalla.

Ranta oli huomattavasti metsää alempana.

Hiekkarantaa riitti jälleen molempiin suuntiin :-)

Rannan ja polun yhdistävä kohta rannalta päin.

Rannalla oli runsaasti kauniita, pysäyttäviä kohtia.

Upea ranta tämäkin :-)

Kablin hiekkarannat

Keskiviikon retkellä Pärnusta etelään poikkesin meren rannalla muutamaankin otteeseen. Kablin rannoissa oli jotain minua niin kovasti koskettavaa.

Kävin Kablin vierailukeskuksessa ja siellä alle kahden kilometrin pituisella esteettömällä pitkospuutyyppisellä lenkillä, josta pääsi vähemmän estettömästi siirtymään myös ranta-alueelle. Nämä rannat olivat upeat, olisi voinut jäädä istuskelemaan rantakiville pitkäksikin aikaa, sen sijaan kuvasin, harpoin vetten yli, katselin ja nautiskelin ja kuvasin lisää :-)

Keltainen täplä kartalla kertoo, mistä lähdin liikkeelle ja mihin palasin. Esteetön reitti ei kuitenkaan näy tuossa kartassa, se on huomattavasti tuota lyhyempi. Vasemman reunan lintukeskukseen siirryin autolla.

Rakastan sileitä kiviä ja kalliota. Kaikki nämä kivet olivat minulle puhdasta silmän iloa :-)

Välillä joutui loikkimaan jos halusi selvitä kuivin jaloin.

Jokaiseen kauniiseenkin paikkaan jonkun pitää jättää aina jotain sinne kuulumatonta, mikä ei varmasti maadu sinne hetkessä eikä toisessakaan :-(

Upeaa viikonloppua ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille, äidillisille, äitien puolisoille ja varaäippinä toimiville!