Aktiivista stressistä palautumista ja kalatiiran kalasaalis 🐡

Huomasin muutama päivä sitten pinnani lyhentyneen vapaa-ajalla huomattavan lyhyeksi. Stressin ja kiireen keskellä olen hoivannut ja huoltanut työminääni, mutta arkiminä on jäänyt vähän (aika paljonkin) heitteille, mitä nyt olen pyrkinyt rentoutumaan irtautuakseni työmoodista ja nukkuakseni paremmin. Mutta sinne stressiboxiin ne kipunat, hermostumiset ja stressitilanteet ovat jääneet muhimaan. Eivät hän ne sieltä itsekseen koskaan häivy. Kasvavat vain korkoa. Ainakin minulla.

Pidennetyn viikonlopun myötä havahduin tilanteeseen ja ensin ketutti ihan vietävästi. Taas kerran 😂. Sitten ryhdyin punomaan suunnitelmaa tilanteen muuttamiseksi. Ja jo nyt on paljon rennompi fiilis. En silti lupaa, että tilanne on ohi. Jatkan itseni elvyttämistä ja huomioimista tästä eteenkin päin.

Reseptinä on nyt ollut lepääminen, rauhallisempi tahti, luontoon pysähtyminen (oikein kunnolla), nauttiminen ja suorittamisen välttäminen. Jos ei olisi näin kuumaa, stressitasoni olisi varmasti nykyistä matalampi, mutta siihenpä en voi itse vaikuttaa. Eletään siis näillä ehdoilla, mitä on annettu 👍.

Koira ei tykkää kuumasta. Paksu turkki tekee sen elämästä kuumaa ja hidastaa uimareissun jälkeen turkin kuivumista. Seuraamme tässä päivä kerrallaan, pitäisikö turkkia hieman keventää.

Naapurilammen kalatiira (tai toinen niistä - miksei molemmat) kalastaa perheelle ahkerasti ruokaa. Naurulokit pitää aina ensin ajaa pois, jos ne ovat rosvomielellä seuraamassa tilannetta. Pois ajaminen on päivä päivältä suoraviivaisempaa. Piskuinen tiira lentää suoraan päin ja huutaa kuin palosireeni. Kun se vielä lentää pakenevan lokin perässä kuin paraskin saalistaja, homma on hoidettu nopeasti ja tehokkaasti.

Ja sitten vain sitä perustehtävää toimittamaan. Ensin tähystetään ja lennetään sinne ja tänne. Tehdään koe- ja valesyöksyjä.

Ja jäihin se ruutana nokkaan!

Lempeyttä kaiken tämän kuuman keskelle!

Metsäterapiaa ja kalatiiran kalastusta

Töissä on nyt niin kiirettä, että olon tasaaminen vaatii vähintään tunnin kävelylenkin metsässä työpäivän jälkeen. Tiedän sen siitä, että palaan kotiin vasta, kun olo on tyyni. Ja siihen kuluu se tunti suurinpiirtein.

Maanantaina satoi kovasti ja kieltäydyin kävelylenkistä. Seuraavana yönä nukuin huonosti ja valvoin paljon. Eilen kävelin puolitoista tuntia nautiskellen ja yöuni oli parempi kuin pitkään aikaan! Tänään sataa tihrusteli, mutta tietotekniikan pettäminen viimeisen työtunnin aikana keräsi päälle megaluokan turhautumisen ja se vaati metsäkävelyä tihkutteluista huolimatta. Ja auttoihan se taas. 

Talviaika on paha, sillä työpäivän jälkeen on pimeää eikä metsäkävelystä tule silloin mitään. Luntakin on pahimmillaan ihan liikaa tarvottavaksi. Mutta kevät on paljastanut metsämaisemat jälleen palvelukseeni. Noin vuoden kestäneen omatoimisen metsäterapian voima alkaa näkyä jo heti alkumatkasta ja lopullinen rentous tulee sitten rämpimisen aikana. Suosittelen 💖.

Puiden lehdet ovat kehittyneet hetkessä silmuista melkoisen isoiksi, kielot pukkaavat nuppuja, paikat ovat valkovuokkoja väärällään, saniaiset ojentelevat varttaan kerältä kauniisti ja mustarastaat eivät pysy nahoissaan, ne laulavat niin innokkaasti. 

Kalatiira on paljon naurulokkikollegaansa parempi kalastaja. Lammen ruutanat kelpaavat sille mainiosti ja vielä tässä vaiheessa kesää lokit eivät edes hätistele sitä saaliin saamiseksi. Kun poikaset kuoriutuvat, taistelu kalasaaliista jatkuu kovasti vielä koko lentomatkan ajan.

Antoisia kevätkesän päiviä! 

Ruuhkaa on riittänyt :-)

Tytär muutti siis kotiin hetkeksi muuttaakseen sitten omilleen. Tällä kertaa pysyvästi. Eilen muutettiin ja koira aisti muutoksen hälinän ihan aamusta asti. Illalla ja tänään koira on ollut hämillään ja päivystänyt siltä varalta, josko tytär ilmestyisi vielä jostain.

Sanomattakin on selvää, että elo on ollut melkoisen hektistä viime aikoina. Tässä välissä löydettiin onneksi asunto nuorelle naiselle (tai siis hän itse löysi sen ja äiti oli matkassa mukana lähinnä kuskina ja henkisenä tukena). Huomenna on hänen ensimmäinen työpäivänsä uudessa työssä - paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa.

Meillä on satanut tänään lunta, niinkuin varmasti melkein jokaisessa muussakin paikassa ;-) Junat ovat kuulemma olleet myöhässä, mutta minä olen ollut viimeisen viikon aikana kaiken kaikkiaan aika onnekas kelien ja junien suhteen. Pahimmat pyrypäivät ovat olleet kotipäiviä - joko etätyötä tai viikonloppua. Ei ole tarvinnut koetella hermojaan työmatkojen kanssa.

Alkavan viikon olen varannut talvilomakseni. Kaiken kiireen jälkeen loma tulee todella passeliin aikaan. Mukana ajoituksessa on toki hieman suunnitteluakin. Mutta juuri nyt olen kovin kiitollinen alkavasta lomasta. Lomailin kesällä vähemmän, jotta sain jaettua minilomia vuoden varrelle tasaisin väliajoin. Toistaiseksi suunnitelma on onnistunut positiivisesti.

Tavoitteenani on levätä ja rauhoittaa rytmiäni loman aikana. Jospa sitä osaisi ja malttaisi jatkaa rennompaa rytmiä myös lomalta paluun jälkeen :-)

Kalatiira viime huhtikuun Rymättylän reissulta. Paljon löytyy näitä vanhoja kuvia vieläkin käsittelemättöminä.

Nautitaan helmikuusta!

Uusi yritys ;-)

Eihän se tauti niin nopeasti ravistunutkaan iholta kuin luulin ja ennustelin. Sitkeästi on roikkunut messissä ja maksanut potut pottuina kaikista pyrkimyksistäni tehdä jotain muutakin kuin nukkua...

Tänään on paras päivä tähän asti. Ei hyvä, mutta paras. Toivon, että paraneva suunta jatkuisi huomenna ja pääsisin vihdoin yli viikon tauon jälkeen kokeilemaan ulkoilmasta nautiskelua. Ja ihan pikkaisen sellaista normaalia elämää... Olenhan minä ulkonakin ollut, mutta varsinaisesti nautiskelun puolelle ei ole päästy vielä ;-)

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille! Nautitaan siitä kaikesta terveydestä, mitä meillä on! Minäkin lupaan siirtyä valittajaosastolta kiitollisten puolelle :-)

Arkistointia, karsintaa ja kalatiiroja

Luontoilu on jäänyt tällä viikolla nollille - jos valokuvien läpikäymistä ei lasketa mukaan. Tietokoneen muisti varoitti jo rajallisuudestaan, joten kuvien läpikäynti tavalla tai toisella on vain välttämätöntä.

Otan paljon kuvia. Toivon aina nappaavani jonkin erilaisemman tilannekuvankin, kun en pihtaile kuvien ottamisen kanssa. Joskus niin käykin. Sitten säästelen ja vaalin kuvaa, kuin se olisi kovin arvokaskin. Puolen vuoden kuluttua se ei näytä enää ollenkaan yhtä laadukkaalta ja upealta kuin tuoreena.

Ison kuvamäärän läpikäyminen - etenkin kun ovat raakakuvia - vie sen sijaan rutkasti aikaa ja kärsivällisyyttä. Kuvat vievät tilaa, joten ylimääräisiä ei passaisi turhan päiten säästellä. Huonot kelit kannustavat onneksi karsimaan turhia kuvia ja arkistoimaan parempia niin käyttökoneelta kuin varmuuskopioistakin. Arkistointi on tylsää, mutta auttaa sitten myöhemmin.

Helsingin kauppatorin kupeessa oli myös kalatiirapari. Niistä tuli otettua monen monta kuvaa, joista muutama tässä. Hauskoja heppuja nekin :-)

Kalatiiran rankka arki

Kalatiiran elämä ei ole helppoa. Elätettävänä on oma pesue ja ilkeät isot lokit vaanivat jokaisen kalastuskeikan jälkeen. Tuosta kaikesta on loma kaukana...

Oma kalatiiramme on opetellut jo harhauttamaan isoja lokkeja, jotka ilmestyvät kuin tyhjästä heti jos ja kun havaitsevat tiiran saaneen saalista. Paljon isompina lintuina niiden on helppo painostaa. Ne lentävät ja syöksyvät armottomasti ja kalatiira saa olla saaliinsa kanssa todella tarkkana...

Kala suussa ei passaa näyttäytyä. Siitä seuraa vain ikävyyksiä. Siksi ensin saalistetaan ihan rauhassa...

Ja SITTEN kun säkä vihdoin käy kohdalle, tiira on oppinut, silloin ei hötkyillä. Ei lähdetä riemuissaan kohti kotipesää, vaan hämätään. Jäädään kiertelemään saalis suussa veden ylle kuin kalastus olisi muka vielä kesken. Lokit ovat sen verran ajattelemattomia, etteivät huomaa moista fuskua ollenkaan. Tiira kaartelee ja lekuttelee ihan saaliittoman oloisena ja lentelee myöhemmin vihdoin turhautuneen näköisenä pois. Kala suussaan. Ja välttyy isojen lokkien ahdistelulta.

Kalatiira palaa lammelle, mutta myöhäisherännäiset lokit purkavat kiukkunsa nyt tiiraparkaan. Ne syöksyvät ja ryöpsäyttävät jätöksensä tiiraparan päälle. Tiira päätyy lampeen - nyt peseytymään moneen kertaan, uudelleen ja uudelleen.

Peseydyttyään se tarvitsee tauon. Se hengähtää katuvalon kuvun päällä ja kuivattelee itseään. Ei ole helppoa elämä silläkään...