Vilinää ja vilskettä :-)

Haistan syksyn tuoksun mietona, mutta varmana. Pidän siitä, mikä tuntuu melkein häpeälliseltä tunnustaa, sillä niin moni kokee syksyn ensisijaisesti luopumisen aikana. En minä talvea odota, mutta elokuun jälkimmäinen puoli ja syyskuu ovat upeata aikaa.

Kun viljat on puitu, pelloilla näkyy taas lintuja. Eilen kävin pellon reunalla taas makustelemassa. Täytyy myöntää, että hyvä keli ei haitannut lainkaan ;-)

Linnut olivat kaukana, mutta havaittavissa. Hyvään kohtaan päästyäni seisoin kauan paikallani. Linnut saapuivat vähitellen hieman lähemmäs ja seurasin kovasti kiitollisena kaikkea ympärilläni tapahtuvaa kuhinaa.

Kaukana, kaukana pellon toisella puolella oli kurkiperhe ruokailemassa. Vanhemmat ja kaksi tämän vuoden poikasta, toinen lepäilee melkein näkymättömissä.

Töyhtöhyyppiä on näkynyt jo jonkin aikaa. Nyt ne ovat oikein kunnolla näkösällä. Kaukana tosin.

Nokkosperhonen oli löytänyt erinomaisen ohdakkeen ja ruokaili sen parissa kauan :-)

Töyhtöhyypät tekivät välillä massapyrähdyksiä ja vaihtoivat paikkaa.

Västäräkkiemo, niin luulisin (taitaa vaihtaa jo talvipukuun?) lenteli pellolla poikasten kanssa.

Talvipukuinen emo?

Tämä on poikanen.

Pellolla oli myös keltavästäräkkejä. Eivät tulleet lähelle poseeraamaan ;-)

Nuoret kottaraiset ovat jotenkin niin koskettavia. Vaikka pysyivätkin kaukana ;-)

Upeaa viikonloppua!

Millä mielin sinä suhtaudut lähestyvään syksyyn?

Motivaatiosta, keltavästäräkki ja tiltaltti

Olen törmännyt motivaatioon monesti parin viime vuoden aikana. Isoimmat elämykset ovat olleet positiivisia.

Googlettelemalla motivaatio näyttäytyy minulle vaikeana keinona saavuttaa jotain, mitä luulen haluavani. Motivaatio pitää löytää, herättää tai synnyttää. Noista termeistä uskon eniten löytämiseen.

Yritykseni löytää motivaatio jonkun vaativan tavoitteen saavuttamiseen ei ole ollut koskaan mikään menestystarina. Kyse on loppujen lopuksi ollut aina siitä, että en ole oikeasti halunnut saavuttaa sitä, mitä olen asettanut tavoitteekseni. En ole miettinyt loppuun asti. Koko matkaa. Ja perillä olemista.

Sittemmin olen kokeillen etsinyt motivaatioitani - mihin tahansa. Kun olen löytänyt motivaation johonkin, olen katsonut ja kokeillut, mihin se kantaa. Mitään uraa uurtavaa en globaalisti ajatellen ole saavuttanut. Omasta näkökulmastani olen kuitenkin tehnyt huikeita kehitysharppauksia, jotka mahdollistavat puolestaan niin paljon kaikkea ihan uutta.

Yksi konkreettinen esimerkki on korkean paikan kammoni. En koskaan taistellut sitä vastaan, sillä se tuntui olevan murrosiästä asti osa minua. Innostus valokuvaamiseen johdatti minut sille tielle, missä huomasin korkealta otettujen kuvien erityispiirteet. Halusin niitä. En yrittänytkään siirtyä heti kammottaviin korkeuksiin, vaan päätin ottaa askelen kerrallaan yhä korkeammalle. Tulokset kannustivat eteenpäin ja yllättävän nopeasti korkean paikan kammoni oli vähentynyt itseni pakonomaisesta suojelemisesta kameran suojelemiseen :-)

Nyttemmin olen löytänyt samanlaisen motivaation työni kanssa. Olen työn imussa miettiessäni niitä mahdollisuuksia, joita voi olla olemassa niin sisäisille asiakkailleni kuin minulle itsellenikin, jos mietin jutun ihan loppuun asti. Olen poistanut (osittain) sisäisen rajoittimeni ja keskittynyt hyötyyn. Olen ollut melkoisessa työn imussa jo jonkin aikaa :-)

Motivaation löytämisen jälkeen avautuu polku tai useampi. Niiden päästä löytyy jotain uutta, johon joko haluaa sitoutua tai sitten ei. Joskus polun päässä odottaa vain välietappi matkalla kohti jotain isompaa. Aina ei tarvitse suunnitella tulevaisuuttaan tiukasti eteenpäin, sillä nuo suunnitelmat harvemmin käyvät toteen. Usein kannattaa mennä itselleen sopivaa vauhtia motivaationsa osoittamaan suuntaan ja katsoa, mitä mahdollisuuksia sillä tiellä tulee vastaan.

Ja taas asiasta kukkaruukkuun :-) Viime kevään kuvia selatessani löysin muunmuassa kuvia kahdesta linnusta. Ensimmäinen on kuulemma keltavästäräkki ja toinen tiltaltti (kuten ounaksuinkin).

Mahtavaa viikonloppua sinulle!

Liian paljon sateita jossain - ja keltavästäräkkejä (?) muualla

Tämä viikko oli jo ihan vauhdikas työviikko. Kesän leppoisat hetket on vietetty, nyt mennään taas vauhdilla. Niin sen kai kuuluukin mennä ;-)

Säästelin vuosilomiani myös syksylle. Syksyn loma on nyt varattu ja tarkempi suunnittelu alkaa nyt. Suunnittelu ja taustakartoitus ovat ihan parhaita asioita lomissa ja matkoissa :-) Niihin kuluu aikaa ja lomakohteeseen tulee perehdyttyä paljon paremmin kuin ilman kunnon suunnittelua. Lomakohde on siis mielessä kauan ja perusteellisesti :-)

Tänä syksynä suuntaan Latviaan. Majapaikka on Riiassa, mutta retkeilysäde ulottuu kaikkialle ympäristöön. Vielä on hyvin aikaa suunnitella :-) Kaikki vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita.

Säästin taas melkein sata euroa matkakuluissa, kun maltoin odotella ja vahtia sopivia tarjouksia. Meno-paluumatkat Helsingistä Tallinnaan ja takaisin auton, hytin ja aterioiden kanssa oli vain 151 euroa (Viking Line). Siihen sisältyy 6 euron hintainen peruutusmaksu. Asunto Riiasta on varattu booking.com:in kautta. Sitä kautta on löytynyt aikaisemminkin hyviä matka-asuntoja, luottamus tuo helppoutta uusiin varauksiin.

Loman jakaminen osiin tuo toivoa ja odotusta vuoden varrelle eikä pitkää puurtamisjaksoa pääse tulemaan omaa jaksamista nujertamaan :-)

Pellon (juuri sen pellon, jolla aina käyn) reunalla kulkevan tien päällä pörräsi västäräkin oloisia lintuja poikkeuksellisen hullaantuneesti. Pysäytin auton tien reunaan ja kurottelin sivuikkunasta kuvia linnuista. Veikkaisin keltavästäräkeiksi.

Tässä viimeisessä jokin lajitoveri lentää siitä (kameran ja keltavästäräkin) välistä. Se näytti pikkukuvasta ensin ihan varjolta, mutta ihan lentävä lintuhan tuo on :-) Hassu kuva. Piti ihan liittää tähän ;-)

Äsken satoi vielä kovasti, vaikkei varmasti lähellekään niin kovasti, mitä Helsingissä on tänään koettu. Meillä ei tulvi eikä purskahtele. Huomiseksi on luvattu sateetonta.

Onkohan tuo maan alle parkkipaikkojen rakentaminen oikeasti ihan viisasta näissä muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa? Etenkin asuinrakennuksissa on vaikeaa kuvitella, kuka haluaisi asua katutasossa ydinkaupungissa? Verhot pitää olla edessä aina kuitenkin. Jos pari alinta kerrosta olisikin pysäköintiä varten ja ihmiset pääsisivät asumaan hieman ylemmäs?

Ymmärrän, ettei tuo onnistu kädenkäänteessä, mutta jos jotain ei tavoittele, se harvoin tipahtaa syliinkään. Aina kannattaa tavoitella parempaa :-)

Oikein hyvää viikonloppua!

Keltainen stalkkeri :-)

Rovaniemen Koivusaaressa (on muuten käymisen arvoinen paikka :-)) sain pitkospuilla kantaani stalkkerin. Ensin kuvasin sitä innoissani. lähdettyäni liikkeelle se lennähti liikkelle ja asettui taas kuvattavaksi. Ja tietenkin kuvasin sitä taas. Mutta seuraaminen sen kuin jatkui varmasti ainakin kymmenen pyrähdyksen verran.

Tuo stalkkeri oli mielestäni poikanen ja huuteli emon ruokkivan suun perään. Ei kai se minulta ruokaa halunnut? Kameralla näki, että sen vatsa on keltainen, joten ensin veikkasin sitä keltavästäräkiksi. Illalla kameran näytöltä tuijottelin kuvia ja linnun rosoinen kaulalappu hämäsi. Koivetkaan eivät olleet mustat. Siirryin veikkaamaan virtavästäräkkiä - sitä oli merkintöjä Tiirassa.

Kotona näytöllä silmääni osuivat siipien vaaleat raidat/juovat. Se tuki taas alkuperäistä käsitystä keltavästäräkistä. Fb:n linturyhmässä sain vahvistuksen lopulta laijille: nuori keltavästäräkkihän se siinä :-) Ihan kiva oma stalkkeri - eikä ollenkaan pelottava :-)

Halikonlahden lintupolku - osa 1

Eilen kävin Salossa Halikonlahden lintutornilla. Lintutornia huikeampi oli kuitenkin se kokonaisuus, johon lintitornikin kuuluu. Talsin Halikonlahden lintupolkua edes takaisin nautiskellen. Muitakin kuvaajia ja lintujen tarkkailijoita oli liikkeellä, mutta polkuja oli niin pitkälti, ettei reitillä ollut yhtään ruuhkan tuntua, päinvastoin. Jos matkasi kulkee edes Salon läheltä, kannustan sinua ottamaan luontokengät mukaan ja varaamaan tunnin verran rauhallista käelyaikaa polulle.

Luontopolku lähtee Satamakadun loppupuolelta, ennen siltaa Vuohensaareen. Lenkkitossuilla pärjää polulla vallan mainiosti, mutta lintujen laulu saattaa houkuttaa ottamaan välillä askelia polun ulkopuolellekin, joten mitä paremmat luontokengät on jalassa, sitä enemmän mahdollisuuksia on perillä :-)

Lintutornilta en ottanut yhtään kuvaa. Muut katselivat petolintuja kiikareilla ja kaukoputkilla. Minun kuvausvälineilläni ei kannattanut edes yrittää. Kotikaupungin Hattelmalanjärven lintutorni on kuvaajan - ja miksei tarkkailijankin kannalta mielestäni tässä suhteessa parempi. Tosin opastus Hattiksen tornille on surkea, sinne on ensikertalaisen vaikea löytää.

Satakielestä sain yhden kelvollisen kuvan. Mokomat (niitä oli ainakin kaksi) piilottelivat joko kokonaan piilossa tai ainakin kovin vaikeasti kuvattavissa paikoissa. Mutta jo laulun kuuleminen oli taas todella sykähdyttävää :-)

Ruokokerttunen pysytteli kaukana, mutta sain siitä joitakin asiallisia kuvia. Paikan päällä tiesin kyllä, että joku kerttunen siellä ruovikossa laulelee (tai olihan niitä monen monta :-)), mutta varsinainen tunnistaminen jäi kuvien perusteella tänne kotiin. Edestä/alhaalta päin lintu näytti niin vaalealta ja vasta vähän myöhemmin hoksasin, että se ja ruovikossa niinikään lennellyt ruskeaselkäinen lintu olivatkin yhtä ja samaa lajia :-) Oppia ikä kaikki ;-) Silmäkulmajuova auttoi niinikään tunnistamisessa...

Näiden lisäksi näin keltavästäräkin, mutta en saanut kunnon kuvaa siitä. Sillähän on keltaisen vatsan vastapainona tumma 'pipo' päässä. Mutta tämän linnun lajia vasta jäljitän. Satutko sinä tietämään?