Vuorovaikutusta ja loppusijoituspaikkaa (+ vesimyyrä!)

Mietiskelen sitä, miten kohtelemme toisiamme. On jotenkin todella helppoa ja kutsuvaakin olla katkera ja vihainen, kun kaikki ei suju mukavien suunnitelmien mukaan. Silloin voi(jos niin haluaa) pysäyttää oman mietiskely- ja analysointiprosessinsa siihen vaiheeseen, eikä tarvitse miettiä jatkoa ja seurauksia.

Melkein yhtä houkuttavaa saattaa olla vetäytyvä. Kun vuorovaikutus muiden kanssa ei onnistu toivotusti, voi olla turvallista vetäytyä "Minä nyt vain olen tällainen" -kortin taakse. Sekin on ehkä tavallaan parempaa kuin ottaa kannettavakseen kaikkien muidenkin synnit teemalla "Olisin ehkä voinut estää jotain". 

Kaikkien odotusten ja suositusten vastaisesti haaveilen hiljaisesti pienen metsän ostamisesta. Ihan suojeltavaksi. Rahaa ei ole vielä, mutta aina on lupa haaveilla 🥰.

Toki haaveilen myös rauhallisesta ja kannustavasta loppuelämän asuinpaikasta. Mitä kaikkea voisi ollakaan valittavana, kun työpaikka ei enää määräisikään mitään?

Meidän lammessamme häärii nähtävästi aika monta vesimyyrää. Pöllöillä voi olla hyvä ruokatalvi tulossa. Tässä pari kuva kovasti piilossa hämyilleestä veijarista 💖

Vuorovaikutustarpeita töissä ja elokuun tuulihaukka

Enemmän vuorovaikutusta, vaatii työelämä. Tai ainakin ne esimiehet, joiden kontrollintarve toteutuu vain lähikontaktissa. Käytännössä vuorovaikutuksen lisäämistä halutaan tällöin läsnäololla, katse-etäisyydellä ja samassa tilassa oleskelulla. Mikään noistahan ei suoranaisesti vielä lisää vuorovaikutusta. Mutta niin voi aina uskotella.

Vaikka virtuaaliset etäpalaverit ovat huonoimmillaan todella etäisiä, tyypilliset läsnäpalaverit eivät ole yhtään parempia. Bisnes-elämän puolella ehkä hallitaan myös lähipalaverit, mutta julkisella sektorilla lähipalaverit voivat olla ikävimmillään ajan hukkaa, vallan (väärin)käyttöä ja piinaavaa tasapainoilua. Se siitä vuorovaikutuksesta.

Miten on kaksi tuntia kuunnellen hidasta ja valmistautumatonta monologia tai parin ihmisen improvisoivaa keskustelua aiheista, jotka eivät liity omaan työhösi mitenkään? Missä löydät niissä vuorovaikutuksen suhteessa omaan itseesi?

Parhaissa etäkokouksissa ja -koulutuksissa olen löytänyt parempaa ja monipuolisempaa vuorovaikutusta kuin perinteisissä läsnäpalavereissa ties koska. Kun katsekontaktilla ei voi varmistua muiden hereilläolosta ja innostuksen tasosta, fiksu vetäjä avaa keskustelun säännöllisin väliajoin. Pitkin palaveria tai koulutusta kukin saa lisäksi osallistua kommentteineen ja kysymyksineen chatin kautta. Vihdoinkin osallistujatkin pääsevät aktiiviseen rooliin ja säilyttävät innostuksensa!

En tarkoita, että kaikki kokoukset ja koulutukset pitäisi siirtää nettiin, mutta väitän, että olemme oppineet hyviä vuorovaikutuksen tapoja, joista kannattaa pitää kiinni myös terveystilanteen tasaantuessa. Ei luovuta hyvistä opeista :-)

Elokuun tuulihaukka pääsee kuviin nyt sienihurahduksen aikaan. Toivottavasti sienisato kuihtuu pian ja pääsen taas kuvaamaan ;-) Parikiloisen kameran (objektiiveineen) raahaaminen sieniretkillä kohottaa kuntoa, muttei ole mielekästä. Kun keskittyy sieniin, kamera unohtuu täydellisesti.

Tämä on siis tuulihaukan poikanen. Tuulihaukan pesiminen onnistui hyvin ja hetken aikaa poikaset viihtyivät pesän jätettyään ihan lähimailla.

Syksyn viileys on saapunut. Metsässä ei tarvitse enää hikoilla pitkähihaisen kanssa. Se on aika vapauttavaa. Hirvikärpäset ovat riesa paikka paikoin. Se rajoittaa minun liikkumisiani jonkin verran. Entä sinun?