Kevään töyhtöhyypät

Kevät lähestyy ihanasti ja työpäivän jälkeiset kävelylenkit ovat melkeinpä juhlaa. Valo, lintujen laulu ja kevään eteneminen muuttuvat jokaisen päivän myötä. Neljän seinän sisälle ei kannata jäädä, jos ei ole ihan pakottavaa syytä. Kaikki aistit saavat nyt ylenpalttisesti tyydytystä.

Kuvat ovat viime vuodelta, mutta koska töyhtöhyypät ovat jo täällä, kuvien ajankohdalla ei ole niin isoa merkitystä. Nämä käyvät ihan hyvin, eikö vain?

Ihania piilovärikkäitä lintuja upeine äänineen ja syöksylentoineen. Pelloilla tapahtuu paljon juuri nyt! Leppoisaa pääsiäisen odotusta!

Epäluotettavat sääennusteet, pilkkijöitä jäällä, muuttolintuja maisemissa ja siirrytään kesäaikaan

Olen melkeinpä säätiedotusten suurkuluttaja. Vapaa-aikani suunnittelu ja viettäminen suuntautuu sään mukaan. Siksi seurailen sääennusteita tarkasti. Olen ollut Ilmatieteenlaitoksen vahva seuraaja, mutta joko sään ennustaminen on vaikeutunut tai sitten yhteinen linja puuttuu. 

Tämän päivän sään arvuuttelu oli ihan tyypillinen tapaus. Kovin kauaa etukäteen en edes viitsi sääennusteita tosissani tutkia, sillä niiden häilyvyys on hämmentävää ja jopa ärsyttävää. Mutta edellisenä päivänä tai viimeistään saman päivän aamuna ennusteen luulisi keskimäärin olevan jo aika selvä. Mutta ei.

Eilen iltapäivällä täksi päiväksi luvattiin loistavaa, auringon vallitsemaa säätä. Tänä aamuna ja aamupäivänä oli pilvistä ja harmaata, säätiedotus lupasi lisää pilviä ja jopa hieman sadetta. Luovutin ainakin siltä osin kameran ulkoiluttamisreissun ja päätin panostaa kotitöihin. Hieman ennen puolta päivää aurinko raivasi itsensä esille ja keli olikin mitä mainioin. Samoin säätiedotus oli muuttunut jo lupaavammaksi. Onneksi ehdin vielä matkaan.

Joskus tuntuu siltä, kuin siellä olisi töissä joku yöhessu, joka tekee aamuksi aina omat, ihan persoonalliset ennusteensa. Nuori kapinallinen tai ulkopuolinen trolli? Oli miten oli, olen turhautunut nykyisiin sääennusteisiin 😠.

Lähdin katsastamaan Sääksmäen sillan seudun, josko sillan alla olisi jo sulaa. Lähipelloilta oli ainakin jo suurin lumi sulanut. Varmaakin varmempi kevään merkki oli teiden varsille saapuneet lintujen tarkkailijat. Heitä oli paikka paikoin autokunnittain.

Sääksämäen sillan alla oli jo hieman sulaa. Mutta jäällä oli ruuhkaa.

Pilkkijöitä oli paljon enemmänkin, mutta parhaisiin paikkoihin autoa ei saanut pysäköityä kuvaamisen ajaksi, kaikki mahdolliset pysähtymispaikat olivat jo käytössä. Yhdessä paikassa pitkähkön autoletkan luota paljastui noin kymmenen hengen pilkkiseurue, jotka kykkivät jäällä noin metrin välein toisistaan melkein ringissä. Jokin pilkkikurssi kenties?

Jokin vetovoima keräsi kevätjäälle myös tavallisia kävelijöitä. Saapuivat pysähtymisalueelle autolla ja lähtivät kävelemään jäätä pitkin vastarannalle.

Minun lapsuudenperheessäni on talvisin pilkitty paljon, myös keväällä, kun jään pinnalla oli lumen alla jo paljon vettä. Että sinne meneminen pelotti joka kerta (minua, ei muuta perhettä) 😖.

Paluumatkalla näin ensimmäiset peltojoutsenet (siis joutsenet pellolla, ei lennossa), laulujoutsenia tietenkin olivat täällä Hämeessä. Hanhiparven pääsin häthätää kuvaamaan. Joukossa tundrahanhia ja muut lienevät tulkintani mukaan metsähanhia. Kaukana lensivät samoin kuin joutsenet seisoivat.

Pelloilla lenteli myös jo töyhtöhyyppiä. Lähelle eivät nekään tulleet. Lisäksi näin (mielestäni) kiuruja. Päättelin näin lintujen koon, lentotyylin ja äänen perusteella. Voi olla, että olen väärässäkin. Niistä en edes yrittänyt saada kuvia. Ovat niin vikkeliä.

Eläinten seuraamisen näkökulmasta nyt on todella kiihkeää kevätaikaa. Linnut huutelevat reviirejään, muuttolintuja saapuu lisää päivättäin ja oravat saanevat ensimmäiset poikasensa ihan juuri nyt. Lumi sulaa ja maa lämpenee. Ihanaa kevään jatkoa! Muistathan siirtää kellot kesäaikaan huomiseksi: tunnilla eteenpäin (kesään päin).

Mustarastaan laulu ja luminen metsälenkki

Kevät on hykerryttävän pitkällä. Ei niin pitkällä kuin vuosi sitten, mutta hyvässä vauhdissa ollaan kuitenkin. Vuosi sitten tähän aikaan viereinen lampi oli sula ja siihen saapui ruokailemaan - välillä moniksi tunneiksikin - laulujoutsenpari reilun viikon ajaksi. Nyt lampi on vielä jään ja lumen peittämä. Pinnalla on parhaaseen päiväsaikaan vettä, mutta vain ohut kerros. Niin ovat vuodet keskenään erilaisia.

Kevät näkyy kuitenkin pidentyneinä päivinä. Ensi sunnuntaina siirrytään kesäaikaan. Kelloja siirretään tunnilla eteenpäin (kesään päin). Tuntia aikaisempi herätys edessä, mikä sopii aamuvirkuille hyvin, aamutorkuille heikommin.

Pidentyneen päivän myötä ehtii vielä ulos ulkoilemaan. Se tekee erityisesti kauniissa säässä todella hyvää! Kesäaikaan siirtymisen myötä valoisat illat pitenevät entisestään.

Tänään lähdin kuuntelemaan mustarastaita. Kuulinkin paria. Juuri nyt ne konsertoivat ihan koko rahan edestä 🥰. Lähdin seuraamaan yhden mustarastaan ääntä ja päädyin välillä todella syvään lumeen lehtipuualueella. Lumi upotti reiteen asti. Onneksi vaatetus oli asiallisessa kunnossa 👍.

Kännykkä ei ole maailman paras tallennuslaite, mutta se nyt sattui olemaan mukana. Videolla keskellä metsää ei näy mustarastasta, mutta ääni kuuluu, kunhan volyymin asettaa oikealle tasolle.

Pitäisi hankkia paremmat äänityslaitteet. Tai ottaa oikea videokamera mukaan kevätlenkeille. Nyt sattuu, kuuluu ja tapahtuu 🥰. Upeaa maaliskuun loppua!

Minä, palokärki ja aurinko hautausmaalla

Tänään venähti työpäivä taas vähän pitkäksi, kun webinaari ei ollut loppuakseen. Kuuntelin jonkin hetken jatkoaikaa ja päättelin oman osallistumiseni puoli tuntia tilaisuuden virallisen päättymisen jälkeen. Vielä jäi jälkeeni innostunut joukko keskustelemaan webinaarin aiheesta.

Aurinko laskee vasta lähempänä seitsemää, joten aurinko hymyili kutsuvasti vielä työpäivän jälkeenkin. Piti valita yhdeksän asteen lämpötilaan sopivat ulkoiluvaatteet, oli pientä säätämistä. Mutta sitten kameran kanssa matkaan.

Menin viereiselle hautausmaalle (asumme kahden hautausmaan välissä, toki muitakin naapureita riittää 😂), koska siellä näkee matalan auringon. Sitäpaitsi hautakivien rakenne ja muoto osaavat olla monesti todella upeita. Leikittelin valolla ja varjolla tutkiakseni kotona otoksia ja oppiakseni niistä sitten jotain.

Yllättäen kuulin linnun äänen ja se osoittautui palokärjen ääneksi. Olen aikaisemmin kuullut palokärjen kutsuhuudon, mutta tämä pulina oli ihan uusi ääni. Mukana oli (tietenkin) lyhyt maisemakuvaus-objektiivi eikä palokärki muutenkaan ollut kovin poseeraustuulella. Mutta räpsyn sain. Kun sitä oikein tarkasti katsoo, siinä erottaa hivenen palokärjen punaista päälakea ja hieman sen silmääkin. Kuva heikko, mutta elämys huikea! 😍

Nyt on erinomainen aika kulkea luonnossa korvat valppaina ja välillä pysähdellen. Se auttaa tarkkailemaan ja kuulemaan, mutta se rauhoittaa itseäkin ja toimii hyvin eräänlaisena läsnäoloharjoituksena kaiken pakollisen ja kiireen keskellä.

Mahtavaa keväisen viikon jatkoa! Auringon säteitä mieleen ja iloa sydämeen 🧡. Ja jos olo on kurja, niin ilon sijaan voi hakea lohtua ja armollisuutta sekä levon hetkiä.

Uhriutumisesta sankaritarinoihin (korona)

Iltapäivälehtien mukaan koronavirus koettelee erityisesti todella monia eri ikäryhmiä. Milloin kyseessä ovat koululaiset, milloin vanhemmat opiskelijat, milloin lapsiperheet ja milloin eläkeikäiset. Eli melkein kaikkia ikäryhmiä korona on koetellut pahemmin kuin muita. Näinhän se yleensä menee, mutta se ei oikeuta vähättelemään muiden ihmisryhmien kärsimyksiä ja menetyksiä.

Ikäryhmittäin arvioiminen on mielenkiintoista tilastotietoa, muttei kerro yksittäisen ihmisen elämästä paljoakaan. Viimeisin epätasa-arvohuuto koski ikäihmisiä, jotka eivät pääse tapaamaan lastenlapsiaan. Miten on noiden lastenlapsien kärsimysten laita? Onko niitä? Ja miten on niiden ikäihmisten kärsimysten kanssa, joilla ei ole lastenlapsia?

Lapsiperheiden taakka on ollut varmasti paha silloin, kun koululaiset ja päiväkotilapsetkin on pitänyt hoitaa kotona. Mutta kuka muistaa niitä kollegoita, jotka ovat oman työnsä ohella urhoollisesti hoitaneet lapsiperheellistenkin työtekemisiä? Onko teidän työpaikallanne palkittu joku sankariuhrautuja?

Tilanteesta kärsijöiden etsiminen ja tunnistaminen ei vie kovinkaan pitkälle. Se, mikä auttaa, on vinkki tilanteesta ulos pääsemiseen. Tai vinkki pahan fiiliksen ohittamiseen.

Nykyinen koronatilanne on hyvä lähtökohta uhriutumiseen. Kaikilla meistä elämä sujuu heikommin kuin ennen koronaa. Jotkut sopeutuvat uuteen tilanteeseen nopeammin ja helpommin kuin toiset. Kaiken lisäksi toisten mielestä lasi on puoliksi täynnä, kun toisten mielestä lasi on puoliksi tyhjä.

Itse yritän noudattaa sitä elämän perussääntöä, jonka mukaan "se kasvaa, mitä ruokkii". En siis kannusta pääni sisäistä ikävää argumentointia, vaikka siitä tulisi väliaikaista mielihyvää. Sen sijaan ruokin niitä ilahtumisen kokemuksiani, joita tässä kaiken matkan varrella kohtaan. On minusta itsestäni kiinni, mihin päätän keskittyä 😍.

Asiasta kukkaruukkuun: Kävin pellon ja metsän rajalla. Hankikantoisella hangella näkyi monia jälkiä. Oletan näiden olevan ketun jälkiä. Tällaiset kuvat tekevät minut melkein hulluksi. En näe tällaisia jälkiä kuoppina ja painanteina, vaan kohoumina. Silmäni eivät vain asetu näihin.

Samat jäljet eri kulmasta, nyt syvyys on selvästi havaittavissa (minun silmilläni) ;-) 

Minusta nämä näyttävät ketun jäljiltä. Voi olla, että olen väärässä. Kakkosveikkaukseni on koira. Jäljet johtivat pellolle, vieressä on metsää.

Mikä on sinun veikkauksesi näistä jäljitä?

Mitä muita jälkiä olet nähnyt keväthangilla?

Saldovapaa ja keltasirkkuja!

Jos saldovapaa ei kuulu sinun arkeesi, niin lyhykäisyydessään kyse on joustavan työajan seuraamisesta. Meillä toimistotyöaika on 7 tuntia ja 15 minuuttia. Joustava työaika toimii niin, että töissä on oltava (ilman erityissopimimuksia) klo 9-15 välisenä aikana. Työajaksi laskettava aika alkaa meillä klo 7 aamulla ja loppuu klo 18 illalla. Näiden ulkopuolella mahdollisesti tehty työ ei sisälly työaikaan. Toki työt ovat erilaisia ja työkohtaisia poikkeuksia on olemassa.

Jos työaika päivässä alittaa tuon 7 tuntia ja 15 minuuttia, erotus kertyy työaikasaldoon negatiivisena eli miinuksena. Jos työaika ylittyy, saldo kasvaa ylittyneellä määrällä (kunhan ylitys on noissa sallituissa rajoissa). Kokonaissaldon maksimi on 40 tuntia (ilman erityissopimuksia), ja kokonaisia saldovapaapäiviä voi pitää korkeintaan yhden kuukaudessa (ilman erityissopimuksia).

Tänään minulla oli tällainen saldovapaapäivä. Saldokertymäni hipoo maksimia ja selkäkivut ovat vaikeuttaneet nukkumista todella paljon. Vapaapäivälle oli siis todella paljon kysyntää.

Päivän ehkä paras anti oli kohtaaminen keltasirkkuparven kanssa. Niitä en ole tänä talvena vielä nähnyt (tai kuullut). Keltasirkku on maastasyöjä, syö maassa ja palaa turvaan oksistoon.

Kuten aina, koiras on naarasta värikkäämpi ja koreampi. Mitä keltaisempi, sitä todennäköisemmin kyse on koiraasta.

Onko sinulla suunnitelmia viikonlopuksi? Uteliaana täällä 'kuuntelen' kaiken 😊.

Kevät kuuluu ja tuoksuu

Olen jo useana päivänä kuunnellut upeita mustarastaskonsertteja. Pitkiä ja intohimoisia laulurupeamia. On kyllä niin keväinen olo! Ja mikä parasta, huomenna olen saldovapaalla. Ties mitä keksin ja jaksan, mutta aion nauttia, päädynpä sitten mihin tahansa 👍.

Työpäivien jälkeen olen nyt jaksanut käydä kävelylenkeillä, mikä on aivan ehdoton juttu hektisen työtaipaleen kanssa. Työpäivän jälkeen kun pakkaa ulkoiluvaatteet päälleen ja häipyy ulos reippailemaan, takaisin tullessa on kireys jo tiessään ja päässä pulppuilee mukavia ajatuksia.

Pixie-koira arvostaa suuresti, jos ehdin etäpäivän aikana käyttämään sen pihalla pikaisella pissareissulla. Tosin samalla reissulla kieritään myös lumessa (en minä), vahditaan kengän kärkiä, josko sieltä lentäisi hitunen lunta johonkin (en minä) ja nautitaan ulkoilmasta (me molemmat) ja haukutaan siltä varalta, että joku jossain lähistöllä sattuisi liikkumaan (en minä) 🤭.

Toivotamme Pixien kanssa mahtavaa alkavaa viikonloppua!

Maaliskuun puoliväli ja hauskoja eläinvideoita 😁

Arkiviikko on käynnistynyt kovin työntäyteisesti, siksi hauskat eläinvideot iltapäivälehtien artikkeleista ovat olleet mitä suurinta viihdettä ja piristystä 😁.

Ensin oli tämä 'pupuvideo', jonka kaltaisen tapahtuman olen kerran ihan livenä nähnyt itsekin, hieman lyhyemmin vain. 

Ja sitten karhuvideo, joka sai taas yhä enemmän arvostamaan kotimaan matkailua 😂.

Viikonlopun muistelua vielä sen verran, että tähän kuva kävelylenkistämme. Minua ei tietenkään näy kuvassa, kun olen kameran takana, mutta lenkkiseuralaiseni tässä todisteena, että ulkona on käyty! Ja hyvää se ulkoileminen tekee jokainen kerta.

Pari viikkoa kun vielä jaksaa tiukkaa työtahtia ja hieman pitempää työpäivää, tämän kiirevaiheen pitäisi olla ohi. Aika aikaansa kutakin. Sillä aikaa yritän löytää rentouttavia hetkiä kiireen keskelle ja nauttia jos en nyt jokaisesta hetkestä, niin aika monesta hetkestä kuitenkin 😊.

Innostavaa maaliskuun puoliväliä!

(Varovainen) perhekohtaaminen tässä arjessa

Onneksi liikkumisrajoituksia ei vielä ole. Vielä voi käyttää tervettä järkeä. Tunnollisten ihmisten terve järki ei ole riskihakuista. Tullessaan mahdollisesti voimaan liikkumisrajoitukset rajoittaisivat ennen kaikkea tunnollisten, suosituksia jo vahvasti noudattavien ihmisten elämää kaikkein raskaimmin. Mulle-kaikki-tänne-nyt-ja-heti -ihmisten elämää uudetkaan rajoitukset eivät todennäköisesti hetkauta. Heillä on aina omat sääntönsä 😔.

Nyt sain kuitenkin käydä vielä tyttären luona. Kahden etätyötä tekevän eristäytyjän kohtaaminen ei tuota yhteiskunnalle minkäänlaista riskiä. Sillä on syytä nähtävästi yleisesti uhkailla, mutta emme jääneet pohtimaan sitä.

Päiväämme mahtui siis ulkoilua, kaupassa käyntiä ja yhteinen lounas. Me kummatkin voimme todella paljon paremmin päivän jälkeen. Eikä kumpikaan ole menossa ihmisten ilmoille lähiaikoina. Etätyöt jatkuvat, mutta nyt jaksamme paremmin 🧡

Lumihullu Pixie työpäivän piristäjänä

Talvi on täällä taas lyhyen kevätvilauksen jälkeen. Yön pakkaslukemat ovat kamalia, mutta onneksi on etätyö sisätiloissa. Ei tarvinnut lotota VR:n toimiusvarmuuden kanssa.

Koira on aivan haltioissaan kaikesta lumesta. Tuuheaturkkisena se ei helposti palele, vaan kieriskelee innoissaan uudessa lumessa. Palaverien välissä käytän sen pissareissulla pihalla. Nyt kun lunta on paljon ja lumityöt ovat vaiheessa, se ei enää hoksaa etsiä omaa pissapaikkaansa, vaan hyödyntää hyvän lumisen tilan pihan keskeltä 😂. Minkäs sille sitten voi?

Eikä sisälle paluukaan suju mitenkään luontevasti. Pixie haluaa jäädä pihalle leikkimään - sitä vartenhan se kaikki lumi on pihalle tuotu! Vai eikö muka?

Viisi minuuttia koiran pissareissulla on minulle paljon iloa, hymyä ja naurua. 

Pixie täyttää näinä päivinä 11 vuotta, mutta ikääntymisestä ei näy sen touhuissa rahtuakaan. Aina valmiina 🧡😊.

Ihanaa talviviikon jatkoa! Ei kestä talvi enää kauan, kevät on ihan oven takana.

Selkäkipu ja koronarajoitteiden haasteet

Istumatyöläisellä selkä kipeytyy säännöllisesti, jos liikuntaharrastukset eivät taklaa liikkumattomuutta riittävästi. Minun kohdallani se tarkoittaa käytännössä 3-5 vuoden välein osuvaa selkäjumia. Kaiken tämän toiston jälkeen oletan aina tietäväni ongelmasta ja sen hoidosta kaiken. Oletan tietäväni paljon jopa sen ennaltaehkäisystä. Vuosien saatossa hyvän hetken koittaessa kuitenkin ajaudun aina ajattelemaan, että olen vihdoinkin päihittänyt selkäongelmani ja että haasteet ovat takana päin. Ne eivät koskaan ole - takana päin siis.

Minun kohdallani on usein kyse oravanpyörästä. Nyt se alkoi lonkista. Lonkat olivat kipeitä ja selkä alkoi tekemään töitä koko kropan puolesta. Ensimmäiset kivut eivät herättäneet toimintaan, sillä lonkkakipu oli iso ja vei kaiken huomion.

Kun lonkkakipu oli vihdoin selätetty (sen olisi voinut selättää paljon aikaisemminkin menemällä jo paljon aikaisemmin lääkäriin, mutta ei... 😩), selkäkipu alkoi tuntua jo huomattavan voimakkaana. Pian kipeytyivät myös kyljet, jotka kompensoivat kivuliasta selkää ja niin edelleen. Tämä on koettu aikaisemminkin, mutta jotenkin se tapahtui vain taas uudelleen.

Tarinan opetus on, että älä toimi kuin 1800-luvun suomalainen, vaan hae apua vaivoihisi ajoissa! Lääkäri on kuitenkin silloin tällöin parempi arvioimaan hoitotoimenpiteitä kuin sinä, jos olet laillani vailla kaikkea lääketieteellistä koulutusta 😅.

Kipuhetkien ulottumattomissa ihmettelen edelleen koronaa uhmaavaa joukkoa, joka on todella moninainen. Mistään piittaamatta he vaarantavat myös läheistensä ja heidän läheistensä terveyden. Ymmärrän sen, että voi pelata venäläistä rulettia omalla terveydellään, mutta en sitä, että sen tekee muilta kysymättä heidän terveydellään.

Samaiset ihmiset vaativat suoremmin tai epäsuoremmin lähipiiriltään yhtä välinpitämätöntä käytöstä. Nämä ovat hetkiä, joissa joutuu puntaroimaan ihmissuhteitaan uudelleen ikävän kovalla kädellä. Toivottavasti kukaan ei painosta sinua olemaan välittämättä koronaohjeistuksista. Kaikki pakottavat minä-tai-se/hän -ajattelut ovat parisuhteita (joskus niissäkin) lukuunottamatta epäterveitä. Jouduin juuri kieltäytymään paristakin tapaamisesta yleisen tilanteen ja työpaikan koronaohjeistuksen perusteella. Toinen tilanne sujui hyvin, toinen hyvin huonosti. 

Tsemppiä kaikille vaikeaan aikaan!

Toivottelevat Pixie 🐕 ja Susanna

Selkä vastustelee, mutta käsitöitä on valmistunut 👍

Selkäni jatkaa kiukutteluaan, mutta on ehkä hieman vähemmän kipeä päivä päivältä. Pystyn leikiten keskittymään pitkiä aikoja ihan muuun kuin selkääni, kunhan olen hyvässä asennossa. Pientä taisteluväsymystä on ilmassa, mutta enhän minä vielä luovuta. Niin kauan kuin olo jatkaa kohenemistaan, vaikka vähänkin kerrallaan, jaksan uskoa tästä selviytymiseen ilman lääkäreitä.

Meillä on muuten töissä käsityökerho. Meillä on itse asiassa aika montakin harrastuskerhoa, mutta käsityökerhoon yritän päästä osallistumaan ainakin silloin tällöin. Korona-aikana kerho on toiminut Teams-kokouksina ja siihen onkin ollut hieman helpompi päästä mukaan. Paitsi että työpäivät ovat olleet melko kiireisiä ja venyneet usein kerhotapaamisten päälle. Teams-kokouksessa keskusteluosioon kirjoitetut kommentit ja lisätyt kuvat jäävät kuitenkin näkyviin, vaikkei olisi kokoukseen päässytkään. Sekin on tuonut kivasti ylimääräistä iloa ja tsemppiä.

Meillä on töissä itse asiassa aika paljonkin käsitöiden harrastajia, vaikka arvioisin meidän olevan melko miesvaltainen työpaikka. Kaikki harrastajat eivät ole mukana käsityökerhossa. Enkä muuten ole perehtynyt yhtään siihen, onko kerhossa mukana yhtään miestä.

Neulominen tai kutominen (miten sitä onkaan tottunut asian ilmaisemaan) on ollut infotilaisuuksien ja webinaarien mahtava tukitoiminto. Käsitöiden tekeminen auttaa ainakin minua keskittymään paremmin puhuvan pään ja jaetun näytön vuoropuheluun. Vaikka vapaa-ajalla käsitöitä on tullut tehtyä ehkä hieman tavallista vähemmän, massatilaisuuksien aikana neulotut tunnit tasoittavat saldoa.

Jotain olen saanut siis kiireestä huolimatta aikaiseksikin.

Tytär toivoi pinkkejä lapasia itselleen. lapaset eivät ole leipälajiani, mutta tällaiset todella peruslapaset Novitan omien ohjeiden mukaan värkkäsin 7 veljestä -langasta. Valkoista merinovillaa en löytänyt helposti tähän hätään, joten kakkosvalintana oli pinkki lanka, joskin vähän kutittavakin.

Tummanpunaiset palmikkosukat ovat melkein samalla mallilla kuin harmaat aikaisemmin. Näissä on kapea resori 1o 1n joustinneuletta varressa. Tämä on ehkä parempi varsi kuin harmaissa.

Ja sitten vielä yhdet miesten sukat jakoavainpalmikolla. Nämä ovat minun jaloissani, miehen jaloissa näyttävät isomman jalan vuoksi tietenkin hieman erilaiselta. Olin vain laiska ja kärsimätön. Halusin tallentaa kuvan nopeasti enkä odotellut miespuolisen jalan saapumista kotiin.

Kummallisia höytyviä tuossa langassa. Lanka on Pirta-lankaa, jonka kanssa oli useampiakin ongelmia. En ehkä osta uudelleen ihan pian.

Sukkatehdas on edelleen käynnissä ja seuraavat sukat ovat tietenkin jo puikoilla. Käsillä tekeminen ja vapaa aikataulu ovat mahtavaa vastapainoa työlle. Ihan terapiaa 😊.

Kiireistä työaikaa ja joutsenet ovat täällä ihan kohta 🥰

Kulunut viikko on ollut kaunis, mutta kovasti työn täyteinen. Tähän aikaan vuodesta pääkopalle sopii aivan hyvin keskittyminen työasioihin. Kroppa sen sijaan kaipaisi liikettä ja liikuttelua. Istuminen ei ole vartalon paras harrastus 😓.

Positiivinenkin stressi voi häiritä - ja usein häiritseekin - nukkumista. Huono nukkuminen ei puolestaan edistä mitään hyvää.

Selkä kipuilee vielä, mutta huomattavasti aikaisempaa maltillisemmin. Liikkeestä ja lääkkeettömistä kivun lievityksistä täytyy pitää huolta.

Maaliskuu on jo ihan ehta kevätkuu. Huhtikuussa kevät kertautuu. Silloin kannattaa olla luonnossa aina kun siihen vain on mahdollisuus.

Katse taivaalle ja pelloille. Siellä on vipinää silloinkin, kun sitä ei äkkiseltään huomaisi 😊.

Kuva on viime huhtikuun alusta. Ollaan valmiita ja hyvällä fiiliksellä 🥰.