Pidän vedestä ja erityisesti virtaavasta vedestä, siksi paikalliset kosket tulee aina mielellään katsastettua. Virroilta löytyivät Herraskoski ja Kotalan kosket. Kotalan koskista kävimme katsastamassa Kituskosken. Vaikka koski on noista Kotalan koskista kaikkein jyrkin, sillan luona meno oli vielä melko rauhallista. Pienen koiran kanssa emme lähteneet marssimaan myöskään pitemmälle.
Vaikkei maisemassa sinänsä ollut mitään erityistä kuvattavaa, päädyin rämpimään kosken rannalle puskiin kameran kanssa, sillä paikalla pörräsi immenkorentoja, jotka eivät ole minun kokemusmaailmassani mitään jokapäiväisiä tuttuja. Ne eivät olleet sopuisia poseeraajia, vaan lennähtelivät oksalta toiselle herkästi ja nopeasti. Ja minä perässä - tosin tukevasti maan kamaralla telezoomin kanssa.
Koskia etsiessäni ja erityisesti ajo-ohjeita ja koordinaatteja niille etsiessäni olen oppinut, että kalastajien jäljiltä löytyvät melkein aina kaikki parhaat tiedot :-)
Mökin lähellä pikkulinnut olivat ruokintatouhuissaan, kuten västäräkki ja keltasirkku kuvissa.
