perjantai 3. huhtikuuta 2020

Etätyökäytäntöjä meikäläisittäin

Meillä on miehen kanssa täällä kotona maailman parhaimmat etätyömahdollisuudet :-) Lasten vanhat huoneet ovat meillä nyt työhuonekäytössä. Minun huoneeni on rempattu uuteen kuntoon. Miehen työhuone on piharakennuksessa ja sekin ihan kohtuullisessa kunnossa. Siellä on vielä ihan liikaa ylimääräistä tavaraa, mutta vähitellen sinnekin järjestyy tilaa yhä lisää. Miehellä on siellä iso työpöytä, oma vessa ja pieni keittiökin.

Koira on minun kanssani päärakennuksessa ja sen pitää tietenkin päästä välillä haukkumaan uhkaavan näköisiä ohikulkijoita. Tarkennan tähän, että sen mielestä kaikki ohikulkijat ovat uhkaavan näköisiä ;-) Haukku ei ota loppuakseen itsekseen, joten jos en ole huomannut ottaa koiraa mukaani yläkertaan aloittaessani etäpalaverin, minun täytyy pitää ihan pieni tauko palaverista ja käydä hakemassa kiihtynyt koira kanssani samaan kerrokseen ;-)

Pyrimme mieheni kanssa ajoittamaan lounastaukomme yhteen, jotta näemme (ihan ketä tahansa) ihmiskontakteja päivän aikana. Muuten tulisi todennäköisesti syötyä ruokakin työn teon ohessa.

Vaihdan työn tekemisen paikkaa päivän aikana sitä useammin mitä vähemmän minulla on palavereja. Koira yrittää pysyä ajantasalla siitä, missä milloinkin työskennellään. Aamulla aloitetaan tavallisesti ruokailuhuoneessa ja sitten siirrytään työhuoneeseen. Toisinaan saatan tehdä pätkän töitä myös olohuoneessa.

Koira on sopeutunut jo hyvin paikkojen vaihdoksiin ja jopa etäpalavereihin. Aluksi siitä oli kummallista ja epäilyttävää, kun puhuin yksinäni kauan ;-) Nykyään ainoa epäluuloisuutta herättävä tilanne on se, kun teen töitä seisten. Sen suhteen meillä on vielä kommunikointivaikeuksia. Koira olettaa sen (seisomisen) olevan valmistautumista leikkimiseen tai ulos lähtemiseen, vaikka minä yritän vain oikoa ruotoani :-(

Meidän koiramme on aika hyvä kellonaikojen kanssa. Jos minulla ei ole meneillään palaveria, se on kärkkäänä lähtemässä pihalle noin klo 14 aikoihin. Silloin se käy pissalla ja jos minä vain maltan, pelaamme hetken palloa :-)


Söimme mieheni kanssa tänään illalla erikoisherkullisesti ihan viikonlopun alkamisen kunniaksi. Viikonloppu ei ole nykyään erottua mitenkään arjesta, jollei sitä huomaa itse korostaa aivan erityisesti. Tänään herkuttelimme yhdessä. Jo tuntui viikon loppumiselta :-)

Miten sinä tuot särmää, juhlaa ja vaihtelua elämään tämän kaiken koronan keskellä?

torstai 2. huhtikuuta 2020

Etätöitä enemmän ja eri tavalla kuin koskaan

Työmatkani on reilut sata kilometriä suuntaansa, joten on helppo ymmärtää, että tavallisissakin olosuhteissa teen mielelläni etätöitä ihan runsaasti. Junalla matka kotiovelta toimistolle (ja päin vastoin) kestää olosuhteista riippuen noin kaksi tuntia. Etätyöpäivänä säästän siis noin neljä matkatuntia. Se tuo elämään laatua aivan tavattoman paljon :-)

Käytännössä minulla on viikossa keskimäärin kaksi toimistopäivää, jotka ovat enemmän ja vähemmän täynnä kokouksia. Kolmen etäpäivän aikana on hieman vähemmän etäkokouksia Teamsilla ja sitten aikaa keskittyneeseen ja uppoutuvaan työn tekemiseen. Minun työni ei ole pelkää kokoustamista, päin vastoin, suurin osa työstä on asiantuntijatyötä kokousten lisäksi. Yhtälö toimii tällä tavalla hyvin.

Normiarjessa etäkokouksissa ei tarvitse näyttää oikeaa naamaansa. Näytöltä jaetaan kaikille tarvittavat dokumentit ja keskustelu käy niiden ympärillä. Siksi olen tavallisesti rennosti käynyt aamupäivän kokoukset yöpuvussa ilman meikkiä (mikä poikkeaa huomattavasti toimistoarjen näystä, jossa pyrin meikillä piilottelemaan rupsahtamisen vaikutuksia näkymättömiin). Lounaalle olen sitten pukeutunut oloasuun, mutta meikkeihin en ole koskenutkaan, hiuksetkin ovat saaneet vain harjan selventävän kosketuksen.

Nyt kun kollegatapaamiset ovat vain etäyhteyden välityksen varassa, kasvottomat kokoukset ovat tuntuneet etäännyttäviltä. En edellytä muilta mitään erityistoimia, mutta nyt olen jokaiseen etäpalaveriin pukeutunut siisteihin päivävaatteisiin ja meikilläkin olen hieman paikkaillut pelottavimpia kohtia kasvoissani. Hiukset ovat päätyneet ponnarille, se on nopein tapa siistiä niiden ulkoasua. Ja kasvottomien kokousosallistumisten sijaan olen räväyttänyt kokouskameran päälle.

Joskus pidän live-kameran päällä koko kokouksen ajan, joskus vain kokouksen alun ajan. Olen päättänyt, että elämä jatkuu melkein live-kohtaamisina minun kokouksissani koronasta huolimatta. Parhaimmillaan koko kokousporukka on vapauttanut kameransa kokouskäyttöön ja olemme oikeasti nähneet toistemme ilmeet ja elämän. Ne ovat olleet aivan mahdottoman upeita kokouksia, joissa vuorovaikutus on kivunnut ihan eri tasolle kuin noissa kasvottomissa kokouksissa.

Ilman kameraa oleminen kokouksessa on ihan ok, kun väliin mahtuu päiviä, jolloin työkavereita näkee oikeasti ja aidosti kasvokkain. Näinä aikoina videokuvakin kollegasta on upeaa luksusta tähän kasvottomaan ja osin aika yksinäiseen työelämään. Siksi käytän kameraa jatkossakin, vaikken mikään silmän sulostus olekaan. Ainakin minä näyn aitona ja minuun oleellisesti kuuluvat käsien käyttäminen (huitominen) näkyy luonnollisesti sellaisenaan :-)

Etäkokoukset ovat tiiviitä ja intensiivisiä. Tänään vedin ensimmäisen etätyöpajani. Sen valmistelu oli kunnon rupeama ja itse työpajakin oli taas todella keskittynyttä menoa. Täytyisi ryhtyä opettelemaan taukojen pitämistä näiden intensiivisten päivien keskellä.

Minun työni määrä on melkein kaksinkertaistunut tämän uuden tilanteen myötä. Kampaajani jäi sen sijaan tauolle, sillä hänen asiakkaansa peruuttivat aikojaan kalenterin tyhjäksi. Kenenkään työ tai elämä muutenkaan ei varmaankaan ole jäänyt ennalleen. Muutokset sen sijaan ovat olleet aivan mahdottoman erilaisia. Toivon sinulle ja läheisillesi voimia ja sitkeyttä tästä tilanteesta selviytymiseen. Autetaan toinen toisiamme niillä keinoilla, mitä meillä on käytettävissä.

Muutama kuva tähän loppuun meidän satunnaisverailevista joutsenistamme. Upeaa loppuviikkoa!






tiistai 31. maaliskuuta 2020

Unta jään päällä (joutsenilla, ei minulla ;-))

Tänään on ollut vielä kiireisempi työpäivä kuin eilinen. Lampi oli aamulla jäässä melkein kokonaan. Ihan pienen aukon olivat eilen illalla lammelle palanneet joutsenet jäästä löytäneet ja ahtautuivat sinne molemmat aamulla syömään. Lounasaikaan olivat siirtyneet jao jään päälle nukkumaan. Viisi minuuttia varasti itselleni lounasajasta ja kiirehdin napsimaan kuvia nukkuvista, sitten piti kiirehtiä syömään, että ehti taas seuraavaan palaveriin.



Ennen viimeistä iltapäiväpalaveria ne seisoivat jään päällä keskellä lampea suorin koivin. Palaverin jälkeen lampi olikin jo tyhjä. Onneksi. Ei ole todellakaan mikään hyvä paikka joutsenparille eikä nyt pesimistarkoitukseen millekään muillekaan linnuille. En tiedä, onko kyse kokemattomuudesta vai tyhmyydestä, mutta hölmöläisen hommaa on tuohon lammelle tunkeminen :-( Paikka on ajoin melko ruuhkainen - etenkin, kun joutsenet ovat paikalla. Mutta ennen kaikkea tuolla ei ole minkäänlaista paikkaa mahdolliselle pesälle.

Iltapäivän mittaan jään pinta on muuttunut valkoiseksi, vaikka jää onkin osin rannasta jo sulanut.

Joutsenten silmät ovat ihanan umpiväsyneitä. Kuvat kannattaa klikata suuremmiksi nähdäkseen väsyneet ilmeet paremmin :-)

Iloa viikkoosi :-)


maanantai 30. maaliskuuta 2020

Vesilintuja ei passaisi häiritä ja pelotella heittelemällä niitä kohti leivän paloja!

Kolmen vuorokauden jälkeen joutsenet ymmärsivät vihdoin viereisen lammen rajoitukset. Lampi jäätyi riitteelle jo toisena yönä peräkkäin ja tänä aamuna niillä oli melkoisen rajallinen määrä sulaa vettä liikkumiseen. Aamukahdeksan aikoihin ne olivat vielä lammessa, hieman neuvottoman näköisinä uivat edestakaisin kapeaa sulaa kaistaa. Yhdeksän aikaan aamulla ne olivat jo lähteneet.

Parempi näin. Niistä oli tullut jo paikallinen nähtävyys ja lammen ympärillä riitti valokuvaajia melkeinpä tauotta. Se on paljon ottaen huomioon arjen hiljaisuuden lammen ympäristössä.

Pesimisestä ei olisi tullut mitään ja pari olisi stressaantunut todella paljon. Toivon, että ne löysivät paremman ja rauhallisemman paikan omalle kesälleen.

Ainakin kerran ne ehtivät parittelemaankin lammella. Muuten olo oli melko syömisvoittoista ;-)

Viime syksynä leikatut vanhat muhjuuntuneet korret eivät kuitenkaan kelvanneet, ne siirettiin sivuun ;-)



Muistutelkaa ystävillenne ja tuttavillenne, että vesilinnut eivät tarvitse tähän aikaan minkäänlaista ruokintaa, eivät ainakaan täällä eteläisessä Suomessa. Niitä ei kannata häiritä ja pelotella heittelemällä niitä kohti leivän paloja. Ne syövät mieluummin luonnollista ruokaansa vedestä. Leipäruokailu voi aiheuttaa linnuissa ja lintujen poikasissa jopa vakavia epämuodostumia. Leivän ravintosisältö on linnun kannalta pelkkää roskaa. Lisäksi järveen tai mereen heitetty leipä on erittäin epäympäristöystävällinen teko.

Ensi yöksi meille on luvattu pakkasta peräti 9 astetta. Lampi lienee aamulla vielä isommassa jäässä. Ja tuo mokoma joutsenpari palasi jälleen takaisin. Saapas nähdä, mitä aamu tuo tullessaan :-(

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Hanhia, paljon hanhia :-)

Sain vinkin, että lähimailla saattaisi olla paljon hanhia. Annoin uteliaisuudelleni periksi ja suuntasin auton nokan kohti vinkattuja peltomaita. Saan äärimmäisen harvoin mitään tällaisia hyviä vinkkejä, en kuulu mihinkään vinkkirinkiin. Siksikin arvostin tätä vinkkiä erityisen paljon :-)

Hanhia löytyi paljon, ihan mahdottoman paljon. Toki ne olivat niin kaukana, ettei noista pellolla vaeltavista ja lekottelevista linnuista saanut mitään hienoa kuvaa. Mutta laitan tällaisen kolmen kuvan yhdistelmän, josta voisi saada jonkinlaisen yleiskuvan tilanteesta. Kaikki hanhet eivät tietenkään ole näissäkään näkyvissä.

Joen uomaa (kaukaa):


Samasta kohtaa jatkettuna oikealle. Kaikki tummat pampulat etualalla ja toisessa aallossa tuolla keskivaiheilla ovat hanhia. Valkoiset pisteet ovat joutsenia.


Ja tässä tuo edellinen maisema jatkuu edelleen oikealle. Hanhia riittää silmän kantamattomiin.


Joen uoma jatkuu alas vasemmalle ja siellä majaili vielä lisää hanhia. Mutta tässä nopeaa yleiskuvaa tajuntani poksauttaneesta lintumäärästä :-)

Lähemmäs lentäneistä hanhista sai otettua jo tarkempia kuvia. Pieniä ryppäitä ja parvia irtoili ja saapui tämän tästä. Tilanne oli enimmäkseen kaakattavaa ja hormonien värittämää ;-) Lentokuvien perusteella hanhet olivat lähinnä metsä- ja tundrahanhia.

Tässä lentelee riittävän lähelle kuvattavaksi yksi tundrahanhi. (Kuvia tuli taas räpsittyä kuin viimeistä päivää - määrällä tuli varmistettua jonkinlaista laatua.)