Ruokintapaikka tarjoaa upeaa luontoviihdettä :-)

Kaikki eivät tykkää oravista lintujen ruokintapaikoilla, mutta minä tykkään. Niistä riittää iloa ja ohjelmaa ihan kevääseen asti, toisinaan jopa kesäksikin. Ruokapaikkoja on meillä useampi ja jos eivät riitä, niin niitä lisätään. Oravien ja lintujen touhujen seuraaminen ruokintapaikoilla on mitä mainioin endorfiinin lähde :-)

Jos ruokinta ei onnistu omalla pihalla, voi lintuja ruokkia myös lähimetsässä. Säännöllinen ruokinta kerää nopeasti oman asiakaskuntansa ja sinne viereenhän voi oikein pukeutuneena mennä menoa seuraamaan säällä kuin säällä :-)

Kuusimetsän reunassa voi saada vieraiksi hieman monipuolisempaa asiakaskuntaa kuin omakotitalon pihassa. Kannattaa siis kokeilla :-)

Meidän pihakurremme käy pihalla määräilemässä, syömässä ja hamstraamassa. Ihana ja huvittava tyyppi 😄

Hauskaa, vaikka epätäydellistä (tai ehkä juuri siksi?)

Eilen metsä oli enemmän ja vähemmän lumessa. Suppilovahverot olivat saaneet suojaavan lumipeitteen ja jäätyneet tanakoiksi. Avarilla paikoilla lumi peitti maan, vain eläinten polut ja nukkumapaikat olivat sulina. Kuusimetsän siimeksessä lunta oli vain paikoin.

Jähmetyin polulle pitkäksi aikaa, kun huomasin ihan lähellä touhuavat töyhtötiaiset. Pomppivat suurimman osan ajasta sammalilla ja löysivät välillä jotain syötävääkin. Tulivat yllättävän lähelle. Jos oikein hahmotin, niitä oli kolme kappaletta. Lisäksi puun runkoa kiipeili mielestäni puukiipijä. Seisoin vain paikoillani ja ihailin. Otin kännykällä videota, jonka laatu on miinuksen puolella, mutta sain tapahtuneen jaettua kotona mieheni kanssa :-)

Tänään metsän lumi oli sulanut eikä töyhtötiaisia näkynyt. Sen sijaan kuulin palokärjen, käpytikan, närhen ja talitiaisten äänet - ainakin. Oli mahtavan upeaa konserttia taukoinensa kaikkinensa.

Valo pilkahti lupaavasta sääennusteesta huolimatta vain muutaman hetken. Minulla on hyvä (tai siis oikeastaan erinomainen) kamera, ihan ok hyvä objektiivi, mutta tässä hämäryydessä niillä ei oteta priimakuvia. Päätin kerrankin ottaa sellaisia kuvia, mitä niillä tässä kelissä saa. Objektiivin päivitys maksaisi todennäköisesti noin 10 000 euroa, joten se ei ole vaihtoehto.

Nyt kuviin tuli kohinaa, jota pienensin kuvankäsittelyllä. Niistä tuli hämäriä, joten kuvankäsittelyssä jouduin lisäämään valoakin. Eikä suljinaikakaan riittänyt teräviin kuviin, vaan kuviin jäi pientä haamuilua. Mutta niiden kanssa nyt eletään.

Ruokinnan väki oli ensin pakoilevaa, myöhemmin innokasta ja hätäilevää. Monesta tilanteesta myöhästyin enemmän tai vähemmän. Osasta niistäkin tuli ihan hauskoja, kun ei katsele niitä liian läheltä, joten tällä kertaa hauskoja ja vikkeliä tiaisia :-)

Ei täydellistä, mutta sitäkin enemmän tunnelmallista :-)

Parhaat hetket eivät ole täydellisiä :-)

Upeaa alkavaa marraskuun viikkoa!

Todellinen rohmujen rohmu!

Kun mikään ei riitä - se voisi olla syksyisen närhen tunnuslause 😂. Kupu täyteen pähkinöitä ja nokkaan vielä täysi lasti ja sitten varastoimaan! Yksi närhistä oli niin ahne, että sitä pääsi kuvaamaankin pihakasvillisuuden takaa. Kaksi muuta lennähtivät aina pois, kun liikahdin. Ja valitsivat tietenkin ruokailualustakseen aina juuri sen paikan, joka oli kaikkein kauimpana minusta. Kuvaamaan päästäkseen oli siis ihan pakko liikahtaa.

Tässä on vielä pientä maltillisuutta pelissä.

Mikä määrä pähkinöitä nokassa!

Aina kaikki pähkinät eivät edes mahtuneet mukaan nokkaan.

Ja taas vedetään pähkinöitä ihan nokan täydeltä 🤭 Ei se uskonut, ettei ruoka lopu.

Tänään vein närhelle ruokaa kannon nokkaan, mutta orava huomasi apajan ensin ja tyhjensikin sen melkein kokonaan. Monen monta ruuan piilotusreissua se joutui tekemään, ennen kuin (melkein) kaikki pähkinät oli saatu piiloihin. Piilotus oli hivenen vaikeaa, sillä maa oli jäätynyt.

On tuosta luonnosta vaan iloa ihan mielettömästi :-) Mahtavaa viikonlopun jatkoa!

Ihana ahmatti :-)

Jos säätiedotukset voisi haastaa helposti oikeuteen, minä varmaan tekisin sen. Olen tympääntynyt siihen, etteivät sääennusteet osu paikalleen edes seuraavaan päivään lähimaillekaan :-(

Ilmatieteenlaitoksen ennusteiden mukaan tänään piti olla puolipilvistä ja vasta iltapäivällä ropsauttaa lunta hieman. Toisin kävi. Puolipilvisyys loppui jo aamupäivästä ja sankan pilvisyyden seuraksi saapui pian lumisade. Onneksi olin aamulla kuolemanväsynyt enkä lähtenyt vuosilomapäivää viettämään mihinkään kauemmas. Ei ollut yhtään sellainen päivä.

Mutta koska säälle ei voinut mitään, sovittelin päivän suunnitelmani sään mukaiseksi. Aamupäivällä kuvasin pihan lintuja. Närhiä vieraili pihassa kerrallaan jopa kolme kappaletta. Yksi niistä oli ihan rohkea eikä paennut aina paikalle saapuessani.

Ahne kuin mikä 🤣

Mongolianvaahteran korkea kanto toimii talvisin satunnaisena ruokinta-alustana - vain silloin, kun olen pihalla kuvaamassa.

Varsinaisia hamstereita nuo närhetkin. Olen lukenut, että keräävät ruokia puihin, mutta ainakin yksi näistä piilotti pähkinöitä ihan pihalle maahankin. Hätä keinot keksii ;-)

Mikä tuo ja mikä vie energiaasi?

Oletko miettinyt sitä, mikä elämässäsi tuo sinulle energiaa ja iloa? Tai sitä, mikä vie niitä? Tilanteet ja henkilöt, jotka vaikuttavat energia- ja positiivisuustasoosi merkittävästi kannattaa tunnistaa. Tiedät sen jälkeen, minkä pariin hakeutua ja mitä karttaa.

Olen jo syvässä keski-iässä, mutta näiden tunnistaminen on ollut minulle hankalaa ja siten hidasta. Joskus on vaikea myöntää todeksi monenkin havainnon osoittamaa selvää faktaa. Mielenkiintoinen harrastus ei vain sovikaan minulle. Ihannoimani ihminen itse asiassa myrkyttää mieltäni. Kovasti karttamani aktiviteetti saakin pulssini kiihtymään positiivisesti. Ja niin edelleen.

Jos nyt jotain listaisin, niin

Ei-ei-listalle: 

• Törkeästi käyttäytyvät ihmiset (välittämättä siitä, ketä he oikein ovatkaan)
• Oman etiikkani kanssa törmäilevät ihmiset/tilaisuudet/yhteisöt
• Muiden miellyttäminen tai sen yrittäminen
• Joustaminen omien rajojeni ulkopuolelle.

Kyllä-listalle: 

• Uskollisuus ja osin tinkimättömyys omille arvoille ja omalle itselle
• Rehellisyys ja vilpittömyys itselleen
• Muiden arvostaminen heidän erilaisuudestaan huolimatta (tai osin juuri siksi)
• Kuunteleminen ja debatti
• mahdollisuus jonkin uuden syntymiseen sekä vaikeneminen
• kaikesta ei tarvitse sanoa mielipiteitänsä ääneen, joskus vaikeneminen on kultaa.

Nämä asiat auttavat minua välttämään energiatasoni menetyksiä. Ehkä vaikeampaa on miettiä, miten voisin kohtaamisissa lisätä muiden energiatasoja.

• Yritän olla rehellinen - positiivisesti.
• Etsin yhteisen tavoitteemme.
• Päätän luottaa kumppaniini, jollei kokemus osoita toisin.
• Pyrin olemaan avoin: kuuntelemaan, ymmärtämään ja uudistumaan.
• Osoitan arvostusta ja kunnioitusta kumppaneitani kohtaan. Miksi muuten olisin lähtenytkään yhteistyöhön?

Mitä yritän välttää:

• Omaa agendaa (se tulee niin helposti)
• Tunnesokeutta (iskee niin helposti)
• Anteeksiantamattomuutta ja pitkävihaisuutta (näiden välttämisessä olen onneksi kohtuullisen hyvä)
• Jumittumista omiin lähtökohtiin.

Oletko sinä miettinyt, mitä arvostat ja mitä siedät? Asetatko rajoja omille kohtaamillesi? Mistä asemasta löydät itsesi kuumissa tilanteissa?

Upeaa loppuviikkoa! Minä lomailen huomenna :-) Tulee tarpeeseen!