Isän seurassa hyvänä ja heikompana hetkenä ja muuta päivän höpinää

Heti aamupäivästä kävin isän luona. Vastassa oli skarppi ja iloinen isä, joka puhui välillä hieman syviäkin. Muutama kuvakin otettiin.

Ensin kuva hatun kanssa. Värillisenä.

Ja sama mustavalkoisena.

Isän tukka on leikattu ja se nuorensi häntä heti ainakin kymmenen vuoden verran. Juttu luisti vielä hattu päässä, mutta ilman hattua ei sitten ollutkaan niin kivaa poseerata, vaikkei hän mitään siitä sanonutkaan. Kasvoista näkee kaiken. Lopetimme kuvaamisen ja hatuttomuuden lyhyeen.

Tapaaminen oli kuitenkin sydämellinen ja kerroin tulevani iltapäivällä uudestaan äidin kanssa.

Iltapäivällä isä ei ollut enää hyvällä tuulella, vaan vallan kärttyinen eikä fiilis muuttunut edes jutustelulla ja silittelyllä, kuten usein. Näin jälkikäteen oivalsin sen, että isän lounas alkoi vasta poistuessamme. Hän oli varmasti nälkäinen. Lisäksi hän oli aamupäivällä lähtiessäni väsynyt, mutta kutsuttiin sitten kahville. Ehtiköhän hän lepäämään ollenkaan? Nämä pitää tarkistaa. Kyllä minäkin olisin äkäinen kuin karhu, jos olisin kovasti nälkäinen ja vielä lisäksi väsynyt.

Kuvasin pätkän videota äidin touhutessa isän kanssa. Ajattelin kerätä jatkossakin näin muistoja hänen matkaltaan. Mukaan saa tulla yhtä hyvin hyviä kuin huonojakin hetkiä.

Isä jäi ruokailemaan selvästi nälkäisenä, kun lähdimme. Olen pyrkinyt ajoittamaan vierailut ruokailujen jälkeisiin miellyttäviin hetkiin, mutta tällä kerralla homma ei toiminut ollenkaan suunnitellusti.

Äiti oli isän kanssa tavallista harmonisempi ja pyrki selvästi auttamaan isää näkemään huonot asiat toisin. Tällä kertaa isä näki ympärillään kovasti rosvoja ja yksi niistä olin minä. Äiti onneksi ei saanut rosvon leimaa itselleen 👍. Äiti on ihmetellyt kovasti isän nopeaa toipumista ja tämä tilaisuus olla apuna ja tukena teki selvästikin hyvää hänelle. Minäkin taisin muuten vapautua rosvon leimasta ennen eroamme 👍.

Matkalla näkyi hanhiauroja lennossa. Ihanaa katseltavaa 🥰.

Ihmiskuvaus on alkanut kiinnostaa ja täytyykin ryhtyä harjoittelemaan sitä oikein tavoitteellisesti. Erityisesti lisävalaistus on sellainen harjoittelua vaativa paikka. Katsotaan, josko saisin pojasta kaverin niihin treeneihin.

Ihanaa alkavaa viikkoa! Tyttärellä on huomenna syntymäpäivä. Päivässä ei voi olla siis mitään vikaa. Nautitaan!

Kuntoutuksen jälkifiiliksiä ja Kirsin koiranpentuja (taas)

Kiila-kuntoutuksessa käytiin läpi taas monen monta elämän ja työelämän kannalta mielenkiintoista aihetta. Kuten sitä, onko elämän merkityksellisyys kiinni siitä, mitä on saanut aikaiseksi. Näkökulmia on tietenkin monia, mutta itse olen edelleenkin vahvasti sitä mieltä, että omilla saavutuksilla on hyvin vähän tekemistä elämän merkityksellisyyden kanssa. Jos mitään muuta ei saavutusten lisäksi ole, ne ovat toki merkittävässä roolissa.

Omien arvojensa mukaan eläminen lisää mielestäni elämän merkityksellisyyttä. Hyvien asioiden tekeminen sinänsä lisää mielestäni elämän merkityksellisyyttä, vaikkei noilla teoilla saisikaan aikaan mitään näkyvää ja huomattavaa.

Hyvien asioiden tekemättä jättäminen ei ole kuitenkaan este merkitykselliselle elämälle. Kukin viljelee hyvää ja katkaisee pahaa omalla tavallaan ja omalla kapasiteetillaan. Kukin siis omien voimavarojensa mukaan.

Kuntoutuksessa saimme Nyyti.fi-sivustolta noukitun listan omista oikeuksista. Hyvä muistilista etenkin joustavan ja kiltin ihmisen elämään.

" Minulla on oikeus

• pyytää haluamaani joltakulta toiselta, kunhan ymmärrän, että hänellä on oikeus kieltäytyä
• vastata kieltävästi pyyntöihin tai vaatimuksiin, joita en voi täyttää
• kieltäytyä silloinkin, kun pyytäjä haluaisi minun suostuvan, on minuun nähden auktoriteettiasemassa tai kärsii tunne-elämän häiriöistä
• sanoa ei kaikelle, mihin en koe olevani valmis, mikä tuntuu vaaralliselta tai mikä loukkaa arvojani
• käyttää omaa arvostelukykyäni päättääkseni, onko jonkun toisen ihmisen pyyntö kohtuullinen
• muuttaa mieltäni, tehdä virheitä, epäonnistua ja olla epätäydellinen
• ilmaista kaikkia tunteitani – sekä myönteisiä että kielteisiä
• olla oma itseni ja päättää omista asioistani sekä tehdä päätöksiä tunteitteni pohjalta
• suuttua rakastamalleni ihmiselle ja olla vastuussa suuttumukseni ilmaisuista
• pelätä ja sanoa, että minua pelottaa
• sanoa ”en tiedä”, ”en ymmärrä” tai ”en välitä” jos koen, että joku asia ei koske minua
• puolustaa ja selittää käyttäytymistäni sekä arvioida, milloin en selitä käyttäytymistäni
• kaivata omaa tilaa ja aikaa, muuttua ja kasvaa
• olla leikillinen ja kevytmielinen
• olla onnellinen, terve ja voida hyvin tuntematta syyllisyyttä
• olla tuntematta syyllisyyttä asioista, joihin en ole syyllinen
• valita ystäväni ja olla ympäristössä, jossa minua kohdellaan hyvin
• siihen, että muut kunnioittavat tarpeitani ja toiveitani
• arvioida itse käytöstäni, ajatuksiani ja tunteitani sekä ottaa itselleni täysi vastuu niistä ja niiden seurauksista
• päättää itse, missä määrin minun on löydettävä ratkaisuja toisten ihmisten ongelmiin
• olla epäjohdonmukainen ratkaisuissani
• puolustaa itseäni silloinkin, kun se loukkaa jotakuta toista, jos vaikuttimenani on puolustus eikä hyökkäys
• kertoa jollekulle toiselle omista tarpeistani – silloinkin kun toinen ajattelee, että tarpeeni ovat aiheettomia tai epäjohdonmukaisia, hän ei halua kuulla tarpeistani, loukkaantuu tai kiihtyy minua kuunnellessaan tai itse ajattelen, että minulla ei pitäisi olla sellaisia tarpeita. "

Huomenna lähden käymään entisessä kotikaupungissani tapaamaan isääni ja äitiäni. Matka kaikkineen vie suurimman osan päivästä ja pyrin lähtemään matkalle rennoin rantein. Isän tapaaminen on ollut toistaiseksi vain iloa ja mukavia yllätyksiä. Jossain vaiheessa vastaan tulee väistämättä myös huonompi päivä. Sekin pitää ottaa vastaan, kun tilanne tulee eteen.

Äiti tahtonee lähteä käymään isän luona hoivakodissa ja sinne siis menemme. 

Kirsin koiranpentujen kuvien läpikäyminen on edelleen vaiheessa, tänään sain sienestysreissun ja parin broilerikiusauksen valmistamisen jälkeen homman etenemään aavistuksen eteenpäin 👍.

Kuntoutuksen viimeinen jakso ja 15. kerros

Kolme päivää pysähtymistä oman itsensä ja työssä viihtymisen äärelle. Kiila-kuntoutuksen viimeinen jakso on meneillään ja tällä kertaa vietän koko jakson Helsingissä matkustamatta välillä kotiin Hämeenlinnaan. Palautumisaikaa jää eittämättä tällä tavoin paljon enemmän.

Jos sellainen tuuri kävisi, että sinulla olisi mahdollisuus päästä mukaan johonkin kuntoutusohjelmaan, suosittelen sitä lämpimästi. Ammattilaiset ohjaavat tärkeiden kysymysten ja taitojen äärelle . Samalla pääsee ryhmäytymään hyvän porukan kanssa ja saa voimaa sen ihanasta erilaisuudesta.

No niin. Kaikki eivät tietenkään pidä erilaisuudesta, se voi tuntua epämiellyttävältä tai ahdistavaltakin. Mutta erilaisilta ihmisiltä oppii aivan uusia näkökulmia ja samalla oppii paljon uutta myös itsestään. Ihan positiivisessa hengessä ja merkityksessä.

Milloin olet viimeksi keskittynyt useamman vuorokauden ajaksi omaan kehittymiseesi ja hyvinvointiisi? Se ei todellakaan tapahdu itsestään eikä tuosta vain sujahda arjen sekaan. Kuntoutuksessa se tulee eteen väistämättä.

Olen illalla kuntoutusrupeaman jälkeen käynyt jopa käynyt ostoksilla. Se ei kuulu suosikkitekemisiini, mutta silläkin on väistämättä oma paikkansa. Nyt on tullut muutama asia tehtävälistalta taklattua. Täällä pääkaupungissa on hieman monipuolisempi kauppavalikoima kuin kotona, joten ostoksiin ei kulunut kauaa aikaa, kun aloitti ostosreissun varmimmasta päästä ja siirtyi seuraavaksi varmimpaan ostospaikkaan. Toimistolle etätöistä palaaminen aiheuttaa pieniä paineita vaatekaapille, jota on tullut päivitettyä aika heikosti. Kauppaan siis.

Hotellin sijainti Pasilan aseman yhteydessä on pitkän matkan taittajalle ruhtinaallinen ilo. Ihan matkalla voi jättää ja noutaa matkatavaransa hotellin aulasta. Sitä paitsi paikalliseen ostoskeskuskseen pääsee suoraan hotellin aulasta ilman ulkovaatetusta. Näin pinellä vaivannäöllä minäkin maltoin käydä muutamassa kaupassa.

Näköalat ovat edelleen yhtä huikeat, vaikka tällä kertaa majoituin 'vain' 15. kerroksessa. Vaikka osa merestä jäikin näkemättä, paljon jäi nähtäväksi. Kaupunkikin osaa olla kaunis tästä perspektiivistä (no, toki muutamasta muustakin perspektiivistä).

Hotellihuoneeseen saapuessa piti ottaa taas heti valokuva. Näkymä on (vino ja) upea jopa pilvisellä säällä.

Myöhemmin illalla auringon laskettua kuu möllötteli taivalla ja maisema oli edelleenkin avara ja rauhoittava.

Vielä pieni videoklippi hissimatkasta. Maisemahissi on aina upea juttu. Nyt matkasin 4. kerroksesta (vastaanotto) 15. kerrokseen 👍.

Huomenna viimeisen kuntoutuspäivän jälkeen kotiin. Tämä pysähdys on tullut tarpeeseen. Muilla rintamilla kiireet jatkuvat, mutta nyt on taas hieman lisää energiaa ja eväitä tulevaan.

Syksy etenee - miten selvitään marraskuusta?

Lokakuu on melkein puolessa välissä ja puut ovat puolillaan värikkäitä lehtiä. Toinen puoli on jo pudonnut maahan tuulen iloisella avustuksella.

Virallinen syyskaiho ei ole vielä iskenyt, mutta hieman hitaammalla oma normaalirytmi kuitenkin kulkee. Vielä ei hämärä ahdista, sillä aurinko vierailee vielä tämän tästä. Hämärät hetket ovat oivallisia sisätouhuamisen aikoja. Voi siivota, karsia, koristella tai vain oleskella. Mikäs olisikaan parempaa hämärän hyssyn tekemistä?

Vaikka pääsiäinen kaikkine kärsimysnäytelmineen ajoittuu kevääseen, lisäisin syksyn ja syystalven hämärän tuohon samaan kärsimysnäytelmien joukkoon. Varsinaista kiirastulta, jonka yli pääsemiseen kaivataan toivoa ja valoa.

Marraskuu on minulle edelleen mysteeri. Miten sen voisi viettää positiivisesti, edes hieman nautiskellen? Onko sinulla neuvoja ja keinoja marraskuun synkkyyden nujertamiseen?

Syyskuun lopun maisema Korkeakosken maisemissa ilahduttaa vieläkin. Vaikka metsä on tiheä, eikä valon matka maan pintaan ole helppo, ainakin syyskuussa maisema oli toiveikkaan valoisa.

Kerro neuvosi marraskuun taklaamiseen tai jopa marraskuusta nauttimiseen! Eihän tuo kuukausi voi olla vain kaikkien kiusaksi suunniteltu?

Ihanaa lokakuuta marraskuuta odotellessa 🥰.

Hyvää elämää Ja Kirsin koiranpentuja

Hyvän elämän määritelmäni elää jatkuvasti. Mukautan sitä todellisen elämäni rytmiin ja siinä onkin tekemistä.

Minun hyvän elämäni ei tarvitse välttämättä tuottaa muille iloa ja positiivisia elämyksiä. Pahoittelen, mutta se on vain niin. Tämä on minun ainoa elämäni ja pyrin elämään sitä parhaan kykyni mukaisesti. Jos minulla olisi käytössäni useampi elämä, pyhittäisin varmasti muutaman niistä teille kaikille ja joillekin aivan erityisesti.

Nyt mennään kuitenkin yhden elämän taktiikalla ja se pitää pitää mielessä.

Minun hyvään elämääni kuuluu kuitenkin lähimmäisten arvostaminen, auttaminen ja tukeminen. Toki aina niissä rajoissa, missä kulloinkin pystytään kulkemaan. Joten en ohita teitä, vaikka pidänkin itseni viime kädessä etusijalla. Onneksi te itse pidätte itsenne etusijalla, ettekä ole riippuvaisia vain minun valinnoistani ja toimistani 💝.

Minulla on se etu puolellani, että olen kasvattanut kaksi lastamme jo täysi-ikäisiksi aikuisiksi. Voin luottaa myös heidän harkintakykyynsä, vaikka olenkin tiiviisti sparraamassa heitä matkalla eteenpäin. Minulla on hyvä mahdollisuus keskittyä vihdoin myös itseeni.

Läheisistä huolehtiminen johonkin rajaan asti kuuluu myös minun hyvään elämääni. En ole valmis mihin vain ja toteuttamaan muiden villejäkin unelmia. Koen, että juuri nyt voin keskittyä omiin unelmiini ja jopa toteuttaa niitä. Onneksi puolisoni on kanssani samaa mieltä 💖.

Tämä liittyy ikuisuusaiheisiini perheestä, hyvästä elämästä ja vastuullisuudesta. Minulla on ollut äitini kanssa näistä todella erilainen näkemys kautta aikojen. Hän on sodan jälkeisen ajan lapsi, minä olen syntynyt jo ihan erilaiseen maailmaan. Omat lapseni ovat jo niitä milleniaaleja, joista työelämässä supistaan touhukkaasti ja jopa hieman pelokkaasti.

Tämän päivän aktiviteetteihin kuului sienimetsässä käynti, sienten käsittely (kuivaamista varten) ja formulakisojen seuraaminen. Vauhdikas päivä siis 😉.

Illalla kävin läpi vielä Kirsin koiranpentujen kuvia. Niitä riittää vielä...