perjantai 30. heinäkuuta 2021

Kesäpäivä pojan kanssa ja oravan poikasten kuvia

Tänään vietin kesäpäivää poikani (28 v.) kanssa. Suunniteltiin ohjelma ja aikataulu etukäteen sopivalla tarkkuudella ja aamupäivästä lähdimme liikkeelle. Kahdenkeskinen ajan viettäminen on ihan täydellinen multitaskaamisen vastakohta. Oli mahdottoman antoisa ja arjesta poikkeava päivä 🥰.

Tämän kesäloman aikana olen ehtinyt viettää kahdenkeskistä laatuaikaa neljän läheisen ihmisen kanssa. Onneksi elämä jatkuu loman jälkeenkin ja laatuajan viettäminen eikä laatuaikakaverit eivät todellakaan lopu tähän.

Sateet osuivat tiellemme vain satunnaisesti, mutta nyt kotiin saapumisen jälkeen ulkona onkin sataa loikottanut vettä oikein urakalla. Kuivan ja kuuman kesän jälkeen tämä sateen ropina on kuin musiikkia korvilleni 🥰.

Keräsin muuten eilen kesän ensimmäiset kantarellit. Muutama pieni rypäs löytyi yllättäen valppaan metsäreissun tuloksena ja valmistautumattomana jouduin noukkimaan ne ilman sieniveistä ja kuljettamaan kotiin hatussani. Ehkä nyt alkaa olla aika pitää sienivarusteita mukana kaikilla retkillä 😊.

Vielä kuvia pihan oravan poikasista. Kärpäset häiritsivät poikasia hävyttömän paljon. Onneksi poikaset eivät häiriintyneet häirinnästä 🥰.

Punaherukat kutsuivat.


Sitten löytyi oksan pätkä - nam 💖.


Kärpäset häiriköivät jatkuvasti.



Ja sitten vain väsytti 💖.

Upeaa kesäpäivien jatkoa!

keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

Sadetta! - Ja oravanpoikasia

Tänään satoi 🥰. Matkustin Hämeenlinnasta Helsinkiin, Espooseen ja sieltä Kirkkonummelle. Sieltä edelleen kotiin. Sateen määrä vaihteli sateettomuudesta kaatosateeseen. Nämä sateet tulivat kyllä aivan erityiseen tarpeeseen. Enkä tarkoita vain kantarelleja 😊.

Meidän perheessämme tapaturmat ovat kuuluneet kesälomiin melko säännöllisesti. Perinteitä kunnioitettiin tänäkin vuonna, tekevälle sattuu. Minä ja mies kohdattiin havereita (erikseen) ja tytär sairastui kesäflunssaan. Poika on vielä terveenä 👍.


Pihalla on jälleen kerran oravapesue. Äippäorava poistuu välillä pitkiksikin aikaa ja poikasista tulee oltua huolissaan sinä aikana.

Poikasia on ainakin kolme. Tämä yksi nautiskeli punaviinimarjapensaan sadosta ihan estottomasti 🥰.


Ainakin yksi poikasista on kohtuullisen hyvä kiipeilemään kuusen latvan ja juuren välillä. Yllättävän vaikeaa tuo näytti kuitenkin olevan. Välillä tuo putosi kuin tyhjää vain oksalta alemmalle.


Punaviinimarjapensaan juurella oli hyvä paikka. Pysyisivätkin siellä turvassa.



maanantai 26. heinäkuuta 2021

Ukko-fasaanin yöpuu

Kelit eivät ole olleet maailman parhaita, mutta uutisten perusteella eivät maailman huonoimpiakaan. Oli miten oli, on ollut hyvä viettää aikaa, jolloin ei ole tarvinnut stressata työasioista, on voinut vain sulkea kappaleen elämäänsä historiaan ja valmistautua tulevaan. Helteistä huolimatta olen eheytynyt 💖.

Oma loma ei ole vielä loppu, mutta yhteinen loma puolison kanssa on melkein lopussa.

Meillä päin melkein kaikki kukkakedot ja kukalliset tien vierustat on niitetty alas. Iso joukko nälkäisiä perhosia ja sudenkorentoja etsii uusia asetelmia. Pujoja on sen sijaan jätetty niittämättä oikein roppakaupalla. Omalla, ei niin mahdottoman pahalla pujoallergialla ulkona oleilu on vaikeaa ja nuhaista. Aina toivon, että tähän aikaan vuodesta niitettäisiin pujot ja ne kukkivat hyönteiskasvit saisivat elää hieman kauemmin. Siitä olisi iloa niin ihmisille kuin luonnollekin.

Kadonneet kukkakedot näkyvät melkoisina perhosinvaasioina omalla pihalla. Perhosia saa taas ihan väistellä. Neitoperhoset, herukka- eli liuskaperhoset ja suruvaipat (miehen käännös: sorrow pampers 🤭) ovat kansoittaneet pihamme. Eivät poseeraa, mutta lentelevät ja ovat paikalla. Olen lisännyt perhosbaarien määrää, jotta sinne mahtuisi ampiaisten lisäksi mukaan myös perhosia. Harmi, että perhosten ruokakedot ovat tyystin kadonneet 😞.

Lintuja kuulee ja näkyy lähinnä puissa. Poikaset viestittelevät emojensa kanssa ja sitä viestintää kuunnellessa pääsee paikantamaan poikasten ja emojen olinpaikat.

Fasaania en olisi huomannut, jollei se olisi lennähtänyt puuhun juuri silloin, kun katsoin ulos ikkunasta. Se lennähti hopeakuuseen yöpuulle.

Tämä kuva on otettu olohuoneen ikkunasta. Pian fasaani asettui vähemmän näkyvälle paikalle ja siirryin ulos etsimään parempaa kuvakulmaa.


Jollen olisi tiennyt, en olisi sitä löytänyt.


Hieman aikaa pälyiltyään se nousi hieman valmiimpaan asentoon.




Ei mitään hätää, kaikki kunnossa.

Fasaani jäi yöpymään noille sijoilleen. Aamulla oli poissa ja illalla palasi takaisin. Ei hassumpaa 💖.

lauantai 24. heinäkuuta 2021

Saariston rengastie heinäkuun ruuhkassa

Kävin miehen ja koiran kanssa yön yli -matkalla Saariston rengastiellä. Olen kerran kiertänyt reitin itsekseni vastapäivään ja nyt päätimme kulkea sen suositusten mukaan myötäpäivään. Paikat ovat ihanat, mutta tähän aikaan vuodesta jonottaminen ja odottaminen ovat aivan väistämätön osa matkaa. Siksi kannattaa lähteä itsekseen tai ehdottoman hyvässä seurassa.

Kuvasin kameralla yllättävänkin vähän. Kännykällä tuli sen sijaan raportoitua menoa jälkipolvelle, joten kännykkäkuvia riittää hieman paremmin.

Yhden yön pysähdyksellä ei ehdi koluamaan joko kolkkaa, mutta koiran kanssa reissatessa täytyy muutenkin ajatella myös koiran jaksamista ja pyrkiä rakentamaan ehjiä matkakokonaisuuksia. Pixie ei ole maailman paras matkalla rentoutuja.

Tässä ollaan lähdössä, Pixie takapenkillä.

Olennainen osa matkaa on vesistön ylitykset, milloin lossilla ja milloin lautalla. Pieni lossimatka sujui hujauksessa odotuksineenkin. Lauttaa joutui välillä odottamaan ja jonottamaan enemmän ja toisinaan jopa kauan. Pitemmillä lauttamatkoilla poistuimme autosta ja kävimme katselemassa maisemia. Pixietä jännitti joka kerta.

Ensimmäisen päivän lauttayhteydet toimivat tiheästi ja autostakin pääsi ulos jotakuinkin helposti.


Mieheni tässä Pixien kanssa, mies rauhoittelee ja Pixie välillä jopa rentoutuu vähän.


Nauvossa kävimme hakemassa pizzat mukaan ja söimme niitä pysähdyspaikalla matkalla meren ja ruovikon rannalla.

Yövyimme Mossalassa leirintäalueen mökissä. Alueella oli myös ravintola, jossa söimme illallista ja aamulla aamiaisen ennen matkaan lähtöä. Tässä meidän mökkimme, joka oli oikein mukavalla ja rauhallisella paikalla. Puiden lomasta näki merelle. Tilaa olisi ollut kuudelle, joten meillä oli ihan ruhtinaallisesti tilaa.

Toisen päivän lauttayhteydet olivatkin sitten haastavampia. Mossalasta Iniöön lähtee lauttoja vain neljästi päivässä. Suunnittelimme viettävämme rauhallisen aamun ja lähtevämme vasta klo 12:15 lähtevällä lautalla. Se oli hyvin ennakoitu, sillä hieman aamukahdeksan jälkeen lautalle jonotti jo maksimimäärä ajoneuvoja.


Majoittumisvuorokausi päättyi klo 11. Kymmenen aikaan lautalle oli muodostunut taas jo pitkä jono. Päätimme siivota mökin samoin tein ja siirtyä jonon jatkeeksi odottamaan lautalle pääsyä. Kello oli noin 10:30, kun aloitimme jonotuksen klo 12:15 lähtevää lauttaa varten.

Tämä lauttamatka kesti peräti 50 minuuttia ja sen aikana oli aikaa kuvata saaristoa ihan rauhassa. Paitsi että lautta oli niin täysi, että melkein kaikkien autojen matkustajat jäivät jumiin autoihinsa. Ei siis kuvausta, vaan lisää istumista. Mutta meillä meni kaikki onneksi oikein hyvin 👍.


Jos Iniöön saapuminen  Mossalasta oli harvojen lauttayhteyksien varassa, ei sieltä siirtyminen Kustaviinkaan ollut kovin 'helppoa'. 



Lauttamme oli Iniön Dalenissa noin klo 13:05. Kannvikissa olimme ehkä puoli kahden aikaan. Yritimme tutkailla matkalla pysähtymispaikkoja, mutta niitä ei juuri löytynyt. Seuraava lauttamme lähti klo 14:45. Lautalle oli jo parinkymmenen auton (plus moottoripyörät) mittainen jono. Siis jonottamaan taas. Keli oli onneksi mitä parhain.

Tällä kertaa mahduimme siirtymään lautalla autosta ulos! Jee!!!




Lautoista olisi kaikistakin voinut ottaa kuvia, huomasin ottaa vain kahdesta. Jotain tyylieroja näissäkin 😊.



Lomanen oli erinomainen ja todella arjesta irrottava. Jos Mossalan ja Iniön välinen lautta kulkisi vielä syyskuussa, tämä reitti olisi mahtavaa kulkea silloin vähemmällä väellä ja ruuhkalla. Koko reitin pääsee kulkemaan kuitenkin vain noin kesäkuun alusta elokuun loppuun. Ehkä seuraavaksi paras vaihtoehto olisi käydä lomasesongin ulkopuolella reitti Paraisten kautta Mossalaan asti ja sieltä sitten samaa reittiä takaisin. Tuo osuus on lauttojen osalta sulavaa ja antaa mahdollisuuden matkan joustavaan suunnitteluun.


keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

Vesimyyrä ja taistelevat (?) ampiaiset

Ennen kuin niittokone kävi siistimässä lammen melkein kasvittomaan kuntoon, vesimyyrä teki jo parhaansa. Niin paljon se näitä kortteita hamusi ja halusi, että se kävi rohkeasti hakemassa niitä jo reilusti ennen iltahämärää.

Näin veden pinnalla uivana se näytti itse asiassa aika viehättävältä. Kerrassaan hurmaavalta otukselta 🥰.


Hampaita ei ole harjattu, vaan ovat päässeet tuollaisiksi 'tupakan kellastamiksi'.



Tiesitkö, että vesimyyriä voi asua hehtaarin (100 m x 100 m) alalla jopa 100 kappaletta? Ne tekevät 2-4 poikuetta vuodessa ja ovat sukukypsiä jo kahden kuukauden iässä.

Lammen niittämisen jälkeen en ole tavannut vesimyyrää. Iso korteravintola on nyt suljettu, joten vesimyyrä viettää aikaansa jossain muualla, vaikka sillä varmasti pesä lammella onkin.


Perhosbaaristani tuli vastoin kaikkia toiveitani ampiaisbaari 😡. Täytyy lisätä sinne punaviinietikkaa illan edetessä, jospa se hillitsisi ampiaisten innostusta. Pahoittelen kuvien laatua. Tunsin pitkän zoominkin kanssa oloni erittäin epämiellyttäväksi näitä kuvatessani. Tämän tästä jalalla oli muka kulkevinaan jokin otus 🐝.


Tämän tästä ampiaiset innostuivat kähinöimään keskenään. Välillä tehtiin suoranaisia hyökkäyksiä. Onko kyseessä loppukesän turhautuminen vai tuleeko noistakin päihtyessään väkivaltaisia tappelijoita? Sen verran vanha punaviini taitaa tuolla vaikuttaa, että äkkiputoamisia tapahtui kummallakin baarilla. Sieltä sitten pörrättiin puoliketterästi, muina ampiaisina takaisin baaritiskille 🙄.



Tiedätkö sinä, mistä tässä on kyse?


Vielä on kuitenkin onneksi luvattu paria normaalilämpöistä päivää. Nautitaan niistä!