Matka menneisyyteen ja omiin tunnelukkoihin

Tänään oli pitemmän tauon jälkeen vuorossa Lahden reissu. Ensin isän luo, sitten lounastauko ja sitten äidin luo ja äidin kanssa vierailemaan isän luona. Sen jälkeen käytiin vielä kaupassa ostamassa äidille ruokia ja sitten ajomatka kohti Hämeenlinnaa.

Kahdenkeskiset hetket isän kanssa ovat aina yhtä arvaamattomia, mutta aina lämpimiä. Hän heltyy heti kultaiseksi, kun tervehdin häntä maskin läpi: Hei isä!. Ei hän varmaankaan siinä vaiheessa (tai myöhemminkään) muista nimeäni, mutta reaktio on ihanan välitön ja positiivinen.

Aamupäivästä poliisit olivat kovasti keskustelulistalla. Niillä eväillä sitten mentiin 💖.

Isä oli kovasti menopäällä ja rollaattori kutsui kovasti kävelemään. Pääsimme kuitenkin viettämään hyvän tovin yhdessä istuskellen ja jutustellen. Kävelemisen ainoa huono puoli on se, etteivät omaiset saa liikuskella yleisissä tiloissa. Ainoa vaihtoehto päästä viettämään yhteistä aikaa isän kanssa oli saada hänet pysymään paikoillaan 👍. Niinpä istuskelimme yhdessä sängyn laidalla. (Ja auringon valo suoraan takaamme häiritsi kuvaamista.)

Puolen päivän jälkeen palasimme paikalle äidin kanssa. Isä nukkui päiväuniaan, kun pölähdimme paikalle. Ikävää, että ulkopuoliset voivat katkaista hyvät unet tuosta vain. Hän siis heräsi meidän 'metelimme' myötä.

Unilta herääminen on muistisairaalle selvästikin 'normaalia' hitaampi prosessi. Isä ainakin sekoittaa jonkin aikaa uniaan ja todellisuutta keskenään. Sitä täytyy jaksaa kunnioittaa.

Olemme äidin kanssa spekuloineet istumapaikkojen riittävyydestä isän luona. Siellä on vain yksi vierastuoli. Olisi mahtavaa, jos joku kertoisi, mitä ja miten sinne voi tuoda lisää omia huonekaluja. Ehkä ne asiat on käyty läpi, kun äiti ja veli muuttivat isän tuonne, mutta minulle asti ei ole valunut yhtään mitään tietoa.

Niin kävi, että äidin kanssa isän luona vieraillessamme paikalle saapui myös isän veli. Ihana yllätys, vaikka tiesinkin hänen käyvän isän luona säännöllisesti. Emme olleet nähneet ikuisuuksiin, joten tunnistamiseenkin meni hetki jos toinenkin.

Isän huoneeseen ilmestyneelle keinutuolille oli nyt suora tilaus. Istumapaikat jäivät silti väliaikaisen ruuhkan vuoksi vajaaksi.

En kysynyt Juhalta lupaa tämän kuvan julkaisemiseen, joten tilanteen tullen poistan tämän täältä. Tässä tilanteessa oli kuitenkin mielestäni jotain aivan erityistä meidän perheemme näkökulmasta.

Ihana kohtaaminen. Isä ei ollut ihan niin väsynyt kuin toisesta kuvasta näyttää. Kelaan omaa suhdettani omaan lapsuuden perheeseeni yhä enemmän, jos se on edes mahdollista. Kaikesta ei voi kirjoittaa vielä ainakaan julkisesti. ehkä sitten myöhemmin.

💖

Hangon Tulliniemi - loman voi elää moneen kertaan 👍

Tässä menen lomamatkaani hieman takaperin, mutta se ei varmaan häiritse ketään muuta kuin minua 👍.

Nyt palataan Hangon Tulliniemen luontopolulle, jossa onnistuin myös kolhimaan itseni oikein kunnolla.

Tämä oli kolmas kertani Tulliniemellä. Nyt aikataulu oli vain hieman tiukka ja yritin kiirehtiä. Se kostautui kompurointina. Luontoon ei vain kannata lähteä kiireellä. Omiin askeliin pitää jaksaa keskittyä ja sitten pysähtyä erikseen ympäristöä tarkkailemaan. Siinä kuluu aikaa.

Tulliniemen luontopolku seuraa ensin ihanaa suojeltua rantaa (jonne ei siis saa mennä), pujahtaa sitten hieman metsän siimekseen ja polveilee metsän ja rannan välillä. Lopulta päädytään ihanille kallioille.

Ihan saman näköinen kuva on ollut blogissani aikaisemminkin, ehkä hieman kauempaa. Saapuminen merelle on kaunista polkuakin pitkin.

Luontopolulta ei saa poistua, kaikki ympärillä oleva on käytännössä rauhoitettua, erityisesti rannassa. Pysyin siis polulla.

Vanhan laivan hylky veti väistämättä huomion itseensä. Onneksi siitä oli myös esittelytaulu.

Matkalla oli myös levähdyspaikka. Kaunis.

Rantaosuus oli käsittämättömän kaunis vielä kolmannellakin kerralla vierailtuna.

Tässä ollaan jo kallioilla. Juuri ennen tätä kompastuin kallioisella polulla ja loukkasin polveni, rintakehäni, poskeni ja ylähuuleni. Jonkin aikaa tarkkailin veren hyytymistä ja hampaiden mahdollista irtoamista (yksi lävisti melkein kokonaan ylähuulen) ja päädyin jatkamaan matkaa perille asti.

Kauniit kalliot odottivat, vaikka kulku oli vähän kipeää.

Etenkin kallioalueella reitti oli merkitty hyvin ja siellä oli myös turvaköysi turvallista liikkumista varten.

Vaikka arki olisikin välillä karua, yksitoikkoista tai hieman hapanta, elämän hyvissä hetkissä voi rypeä moneen kertaan, uudestaan ja uudestaan. 

Iloa, jaksamista ja mielikuvitusta arkeen! Minun täytyy muistaa venytellä vielä illalla, etteivät lonkat valittelisi yöllä. Miten sinä huollat itseäsi ennen nukkumaan menemistä?

Kaksinkertainen äitienpäivä ja Kasnäsin ympäristöä

Äitienpäivä oli viime sunnuntaina. Meidän perheemme juhlisti sitä tänään, melkein viikkoa myöhemmin. Juhlan aihe ja kohde on meidän perheessämme tärkeä, ajankohta ajoitetaan sinne, minne saadaan parhaiten koko joukko paikalle. Varsinaisena äitienpäivänä minä vasta toivuin ja lepäsin fantastisen kevätlomamme jälkiä. Juhlimme silloin etänä hieman ja tänään oli varsinainen yhteinen juhlapäivä.

Tykkään mahdottomasti siitä, että elämme perheemme kanssa perinteitä kunnioittaen ja samalla niistä huolimatta. Lapsuudessani oli paljon hampaiden kiristystä perinteiden ja velvoitteiden vuoksi. Sitä perinnettä en ole halunnut jatkaa.

Kiitos siis koko perheelle äitienpäivälounaasta! Ihanaa juhlia samaa juhlaa kahdesti 💖.

Tyttären bongaama ravintola oli mainio. Siellä oli hyvää palvelua ja ennen kaikkea saimme kaikki moniin eri makumieltymyksiimme sopivia ruokia.

Lainaan tähän tyttäreni Noran ottamaa kuvaa onnellisesta äidistä pitsan äärellä. Pitsassa oli munakoisoa, kirsikkatomaatteja, mozzarellaa, parmesaania ja rucolaa. Oli todella herkullista!

Sitten palaan vielä Kasnäsin vierailuumme. Tässä muutamia kuvia rakennetusta ympäristöstä.

Kylpylän hotelliasunnot sijaitsevat simpukan muotoisissa rivitaloissa. Melkein kaikista huoneista on näkymä merelle. Kaikissa huoneistoissa on siis oma ulko-ovi ja ihan kivan kokoinen terassi/patio.

Kylpylärakennuksesta en innostunut sitten ottamaan kuvia. Tässä kuitenkin kuva kylpylän lämpimistä ulkoaltaista.

Lisää hotelli huoneita. Osassa on oma minikeittiö. Myös sviittejä on olemassa.

Ihanasti kevät näyttäytyi vihreänä tuolla.

Satama-aluetta löytyy paljon. Suurin osa taitaa olla vierasvenesatamaa. Noin 30 euroa ilmoitettiin satamapaikan hinnaksi. Satamasta löytyi ihan kiitettävästi palveluita.

Alueella on myös kauppa ja ravintola. Niille on juuri rakennettu uusi rakennus, joka oli osin vielä kesken. Toiminnot oli siirretty jo uusiin tiloihin pienistä keskeneräisyyksistä huolimatta. Toukokuun pienemmällä vierailijamäärällä se toimi oikein hyvin.

Kaupan aukioloajat olivat tässä siirtymävaiheessa hieman mysteeri, mutta kauppa oli ihan hyvin varusteltu. Ravintolan puolellakin kaikki opastetiedot puuttuivat vielä, mutta kävimme lounaalla ja aamiaisella siellä. Valikoima ei ollut gourmet-tasoinen, mutta tavalliselle matkailijalle erittäin monipuolinen ja maukas. Harvoin matkailuautolla pääsee tällaisten herkkujen ääreen!

Matkailuautopaikka maksoi noin 30 euroa. Ihanat rivitalohotellihuoneet ovat sitten hinnakkaampia. Igluyö maksoi noin 500 euroa. Tämän hotellihuoneen alle 200 euron yöhinta on reilusti alle sen. Jos haluaa hivenen luksusta, täällä kannattaa käydä.

Kevään ja taiteen iloa 🥰

Kyllä on mahtavaa, kun ulkona riittää valoa aamusta iltaan ja melkein kaikki lumikin on sulanut pois. Tuo jälkimmäinen on aivan erityisen tärkeää, ihan liian kauan lumi möllötteli maassa tänä keväänä. Metsässä on onneksi nyt pääosin sulaa ja siellä pääsee taas kirmailemaan. Tai sitten kävelemään ihan normaalisti. Liikunnan määrä on minulla kohonnut moninkertaiseksi talvipäivistä. Täytyykin ensi talvea varten kehittää jokin strategia, millä pääkoppaa tuulettavaa ja kroppaa hoitavaa liikuntaa saisi pidettyä yllä pimeydestä ja lumesta huolimatta. Mutta juuri nyt aion nauttia vain tästä keväästä!

Kasnäsin kallioiden taide on tällä kertaa esittelyvuorossa. En malttanut enää niiden kanssa 😂. Piti päästä kertaamaan, millaista ihanaa siellä tulikaan nähtyä. Kuvat ovat täsmälleen siinä järjestyksessä kuin ne on otettu. Siinä se piilotettu logiikka.

Käyn harvoin taidenäyttelyissä, mutta minusta tätä voi kyllä kutsua taidenäyttelyksi. Olin aivan ihastuksissani ja innoissani. Kuvaustekniikka tarvitsee tähän hieman hiomista, mutta eiköhän se pienellä mietiskelyllä onnistu 👍

Ihanaa keväistä loppuviikkoa!