perjantai 21. syyskuuta 2018

Syksyä ja kulttuurieroja

Tieto kulkee maailman toiselta laidalta toiselle alle silmänräpäyksessä. Tai siis data kulkee hetkessä, mutta varsinainen tieto ei mahdu siihen. Tyttären kolme viikkoa kestänyt Kanadan reissu on avannut silmiä sävähdyttävällä tavalla.

Kun pankki lupasi uuden pankkikortin ennen matkaa viikossa, se ei kuitenkaan ehtinyt perille edes kahdessa viikossa. Kun sen lähettämisestä ulkomaille maksettiin sitten lisämaksu ja toimitusajan piti olla noin viikko, reilussa kahdessa viikossa kortti ei ollut vielä edes lähtenyt Suomesta matkaan. Eikä tietenkään myöskään siihen liittyvät tunnusluvut.

Pankin tietojärjestelmät eivät päivittyneet ja pankki kieltäytyi lähettämästä tunnuslukulistaa muualle Suomeen kuin heidän järjestelmässään olevaan osoitteeseen. Osoite oli vanhentunut aikoja sitten ja jopa hidas väestörekisterikeskus oli ehtinyt päivittämään uudet osoitteet oikein. Pankki ei suostunut lähettämään tunnuslukuja asiakkaan ilmoittamaan (väestörekisterin vahvistamaan) osoitteeseen. Sen sijaan pankki oli valmis lähettämään sen vanhentuneeseen väärään osoitteeseen tai ulkomaille tilinhaltijan ilmoittamaan osoitteeseen. Siis ulkomaille, ei kotimaahan.

Kaiken lisäksi pankin ja asiakkaan välisessä viestinnässä ei ollut erityisen myötähenkistä sävyä eikä keskustelua virittäviä lauseita. Pankin puolelta tuleva viesti oli tiukkaa, eikä mitenkään erityisesti asiakasta arvostavaa.

Muistan vieläkin omasta nuoruudestani sen, miten sain esimerkiksi kaupan lihatiskillä jonottaa pitkään (vuoronumeroita ei silloin vielä ollut - oi, miten vanha olenkaan :-(  ), kun kaikki minun jälkeeni tulleet 'aikuiset' ihmiset saivat asioida ennen minua. Siinä sitä sai odotella ja päättää ostospaikan vaihdosta...

Hauskojakin 'tietokatkoksia' kahden mantereen väliltä löytyy :-) Meidän käyttämämme hymiöt eivät ole iskostuneet ainakaan kanadalaisten käyttöö samassa suhteessa suomalaisten kanssa. Sen sijaan heidän viestinsä alkavat usein sanoilla 'Ha', tai 'Haha'. Samoin viesti voi loppua samoihin verbaalihymiöihin. Hassun kuuloista näin meikäläisittäin :-)

Viikonloppu alkaa vihdoin, johan sitä on viime tiistaista asti odoteltu ;-) Ihanaa viikonloppua kaikille!


keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Syksy saa - tänäkin vuonna :-)

Vaahterat ovat värittyneet joltain osin. Ja (ainakin täällä) todella dramaattisin värein. Kävinkin koiralenkillä värikkäiden vaahteroiden luona keräämässä lehtiä :-)

Yhden kollaasin sain syvättyä (kuvankäsittelyä, jossa tausta poistetaan). Kyllä siinä kului aikaa - huoh...


Syväämisen hyvä puoli on ehdottoman puhtaan valkoinen tausta. Huonona puolena on iso työmäärä ja hieman vaihteleva kuvan laatu.

Ensi viikolla lähden ihan omalle syyslomalle. Minä olen töissä kuntasektorilla ja mies yksityisellä. Minulla on siis huomattavasti enemmän lomaa kuin hänellä, joten siksi näitä omia lomia.

Vaahterat, joista kävin näitä lehtiä poimimassa, olivat vielä enimmäkseen vihreitä. Kurkottelin puiden värikkäisiin kohtiin ja sain saaliikseni aarteita :-) Nämä lehdet olivat painumassa kirjan välissä vuorokauden ja värit säilyivät hyvinä. Muutama päivä aikaisemmin keräämäni lehdet olivat jo haalistuneita, en eds yrittänyt kuvata niitä.

Ihanaa syksyisen viikon jatkoa!

P.S. Mistä muuten huomaa, että työtä on paljon ja aika kuluu hitaasti? Ainakin siitä, että toivottelee kollegalle palaverin päätteeksi hyvää viikonloppua jo tiistaina aamupäivällä :-)

maanantai 17. syyskuuta 2018

Suppilovahvero- ja syksyn kiireaika

Ensimmäiset suppikset ovat jo kerättävissä. Niitä on tulossa niin paljon, ettei kenenkään tarvitse hätäillä ja kerätä pienimpiä sieniä pois. Kun viikon, pari odottelee, löytyy hyvän kokoisia sieniä vaikka kuinka paljon :-)


Tämä kuva on viime syksyltä, meilekin päivälleen vuosi sitten otettu. Nyt metsissä näyttää vielä paljon paremmalta :-)

Hirvikärpäsiä on edelleen niin paljon, etten ravaa lähteä ollenkaan normimetsiin. Viikon, parin kuluttua tilanne on toivottavasti parempi. Etsiskelin netistä tietoa hirvikärpästen esiintymisen laantumisesta, mutta mokomat kestävät väliaikaisesti jo 15 asteen pakkasen! Ja samalla alkoi hirvikärpäsaavehytinä - ihan kuin kropassa olisi niitä liikkeellä monen monta :-(

Onneksi hirvikärpäsvapaassa lähimetsässä on tulossa upea suppissato, joten vielä ei tarvitse tehdä isoja kompromisseja :-)

Töissä on ollut todella tiivis tahti. Yksi tyhy-päivä sekoitti heti paletin ja nyt pitää osata priorisoida todella tarkoin, mitä pitääkään tehdä ja milloin. Ilman etäpäiviä tämän kaiken kanssa menisi kuppí nurin alta aikayksikön. Nyt etäpäivät pelastavat armollisuudellaan ja on mahdollista miettiä toistuvasti myös isoa kokonaisuutta eikä pelkästään sammutella tulipaloja.

Uskomatonta, että on vasta maanantai... Hieno työpäivä silti tänään oli! Elämä vain kuormittaa monelta muultakin suunnalta ;-)

Upeaa viikon alkua :-)

torstai 13. syyskuuta 2018

Tyhy-päivällä Tallinnassa

Tiistaina käytiin työpaikan tyhy-päivällä Tallinnassa. Juna lähti Hämeenlinnasta etelään klo 5:59. Silloin oli vielä oikein kunnolla pimeää.

Isot kiitokset matkan järjestäjille Johannalle ja Marialle sekä kaikille muillekin työkavereille. Matka oli todella onnistunut.

Kamera oli mukana, vaikken lähtenytkään matkaan mitenkään suurin kuvausodotuksin. Mutta KGB-museossa Viru-hotellin huipulla pääsimme katsomaan Tallinnan keskustaa kolmelta eri parvekkeelta. Etenkin vanha kaupunki on luonnollisesti kaunista Tallinnassa. Mutta yläilmoista katsottuna kauneus kertautui moninkertaiseksi. En juurikaan osaa viehättyä taloista ja/tai arkkitehtuurista, mutta nämä näyt olivat hurmaavia. Niin hurmaavia, että unohdin kuvauksen huumassa sateenvarjoni jonnekin Viru-hotellin kätköihin.

Nyt siis poikkeuksellisesti kaupunkia ja rakennuksia :-)














sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Syksyä ja sadonkorjuun iloa

Siitä huolimatta, että syksy on mitä kauneinta aikaa Suomen vuodessa, koen henkilökohtaisesti aika kovaa luopumisen tuskaa syksyn tullen. Se on hassua sikäli, että pidän syksystä. Ja sikäli ymmärrän reaktioni, että jatkuvasta uusiutumisesta ja kasvusta luopuminen tekee tiukkaa. Keinun näiden kahden tunnetilan välillä ja yritän löytää positiivisen punaisen langan.

Ehkei se olekaan tämä vuodenaika, joka himmentää iloani, vaan se tätä seuraava vuodenaika. Lehdettömyys, hämäryys ja pimeys, vihreän hiipuminen ja kylmä. Ehkä murehdin jo kaiken sen saapumista, vaikka syyskesän sydän sykkii vielä parhaimmillaan.

Kun maltan luopua kesästä luopumisen tuskasta (vaikken niin mahdottomasti kesästä erityisesti aina nautikaan),  löydän syksyn lämpimät värit, kynttilät, kanervat, mausteet ja säilömisen. Kotoilun ihanuuden ja villasukat :-)

Melkein 20 vuotta sitten kasvarin nurkkaan istutettu viiniköynnös Zilga on pärjännyt iät ja ajat ilman erityistä hoitoa. Rypäleet olisivat varmaan isompia ja niitä olisi enemmän, jos malttaisin panostaa hoivaamiseen enemmän. Kaikesta hoitamattomuudesta huolimatta köynnös tuottaa vuosittain rypäleitä enemmän kuin ehdimme ja jaksamme syödä. Luonto tekee tämän ihan omillaan :-)


Tällä kertaa kuvasin osan sadonkorjuun tuloksista. Pieniä, ihania sinisiä rypäleitä :-) Osa jää varmasti taaskin syömättä, mutta kauniilta näyttävät :-) Eikö?