Arvonnan tulokset ja alppiruusupuistoa

Kesäkuun alussa käynnistetty arvonta on nyt suoritettu. Mieheni toimi 'onnettarena' (onko tuohon muuten mitään neutraalia sanaa?) ja Muumi-kortit voitti Cheri! Lämpimät onnittelut :-)

Lohdutuspalkintona arvottiin neljä Pentikistä ostettua korttia, joiden saajaksi nousi Helinän lappu. Onneksi olkoon Helinällekin!

Lähettäkää osoitteenne minulle osoitteeseen susanna.hietanen.oma@gmail.com, niin saatte postikortit käyttöönne :-)

Viikko sitten kävimme tyttären kanssa Haagan alppiruusupuistossa. Se sijaitsee ihan tyttären kodin lähellä. Olen käynyt siellä kerran sellaisena aikana, kun kukinta oli jo ohi. Olipa hienoa nähdä koko puisto ihan kukoistuksessaan. Viikkoa aikaisemmin kukat olisivat olleet ehkäpä vieläkin komeammassa kunnossa. Nyt joidenkin kukinta oli väistämättä jo hieman ehtoopuolella. Tärkeintä oli kuitenkin yhteinen aika, viis siitä, että joidenkin kukkien aika oli jo mennyt.

Paikalla oli väkeä aivan mahdottoman paljon. Kuvien ottamiseen sopisi varmasti parhaiten varhainen aamu tai myöhäinen ilta, jolloin väkeä olisi vähemmän ja tilaa enemmän. Mutta nyt tyydyttiin tähän. Muutamia kuvia saatiin väen paljoudesta huolimatta :-)

Ihania kesäpäiviä!

Juhannusta pensastaskun kera :-)

Mieheni näki eilen aamulla lammella tuorettakin tuoreemman sorsapoikueen. Iltapäivällä kävin lammella ja poikaset olivat kadonneet. Jäljellä oli vain pienten höyhenten massaa rannoilla. Se on taas tuota luonnon kääntöpuolta. Toisaalta omaan tai poikastensa nälkään joku on ne poikaset napannut. Ravintoketju.

Milloin sinun kesälomasi alkaa? Minä aloitan lomani heinäkuun puolessa välissä ja se on minun töideni kannalta aivan täydellinen ajankohta. Olen kuullut surkutteluja ja osanottoja 'myöhäisen' loman alkamiseni suhteen, mutta minusta ajoitus on täydellinen. Heinäkuun alkuun asti ohjelmassa on työpajoja ja niiden valmistelua sekä muita kiireellisempiä rästitöitä. Vasta heinäkuun alussa pääsen työlistalla olevien ei-kiireellisten töiden kimppuun. Pääsen siis tekemään työlistani about loppuun ilman paniikkeja. Eläköön sille :-)

Juhannus tarkoittaa minulle kesän kärkeä ja yhtä ylimääräistä vapaapäivää töistä. Kävin tänään töiden jälkeen ostamassa kesäkukkia pihalle. Selvästikin taaskin aivan liian myöhässä ;-) Ensimmäisessä myymälässä ei ollut kesäkukkia jäljellä käytännössä ollenkaan. Toisessa myymälässäkin totesin olevani kovasti ajasta jäljessä. Sopivia kukkia oli vaikeaa löytää. Tein siis kompromissin. Ostin kasveja ja ruukkuja, varsinainen istutustyö tapahtunee juhannuksen pyhien aikana.

Vakipellollani luulin muutama päivä sitten nähneeni kivitaskun. Kuvien tarkempi tarkastelu tietokoneella osoitti nopeasti, että olin ollut aivan väärässä. Facebookin ihanan Suomen linnut -ryhmän kautta sain jälleen kerran tunnistusavun pulmaani: Kyseessä oli pensastasku!

Upeaa juhannuksen aikaa kaikille teille ihanat blogiystäväni :-)

Dissausta ja valkohäntäkauris

Ensinnäkin: Muista Muumi-korttien arvonta! Vielä on muutama päivä aikaa osallistua siihen :-)

Ja sitten: Tunnistatko teini-ilmiön, johon kuuluu iso dissaus muodossa silmien pyörittely, pään ravistelu ja huokailu? Teinien tunne-elämän kehittymisen myrskyissä pelmahtava isosti näkyvä vähättelyilmeily monesti naurattaa. Yli kolmekymppisten tekemänä se ei jaksa naurattaa enää ainakaan minua. Ilmeily kuvastaa kehittymisen myrskyä ja henkisen kypsymisen alkutaivalta. Se kuuluu siis ihan hyvin määrättyyn elämänvaiheeseen. Ihan oikeasti aikuisena pitäisi mielestäni pystyä jo parempaan.

Juu. Arvasit oikein. Päädyin vastaanottamaan tällaista pään ja silmien pyörittelyä isojen huokausten kera viimeksi viime viikolla. Minun mielestäni kenenkään ei pitäisi joutua vastaanottamaan moista vähättelyä ja halveksuntaa elämässään. Murrosikäiset ja uhmaikäiset ovat luku erikseen, heitä täytyy taipua ymmärtämään. Yli kolmekymppisiltä moinen on joko tahallista (ilkeyttä) tai tahatonta (tyhmyyttä).

Hassuinta on se, että dissaus koskee ainakin omalla kohdallani aina positiivisia 'lapsellisuuksia'. Kenenkään kohdalla en ole koskaan havainnut dissaamista negatiivisten 'lapsellisuuksien' kohdalla. Kuten kiusaamisen. Tai vähättelyn. Tai huonon käyttäytymisen kohdalla.

Mutta hällä väliä. Positiivinen 'lapsellisuus' on mielestäni erittäin kokeilemisen arvoinen juttu. Iloa elämään :-)

Valkohäntäkauris huitoi komeaa häntäänsä ja päätti pian vaihtaa maisemaa.

Ihana (ja nälkäinen) variksenpoika

Eläinten maailma on yhtä ravintoketjua. Se tuntuu armottomalta, mutta se on luontoa. Laskelmoimatonta, ilman pahantahtoisuutta vain luonnon antamien vaistojen varassa.

Käpytikan poikaset (ne kaksi kappaletta) menivät todennäköisesti variksille. Tai siis se toinen oli ihan varmasti variksen saalis, vaikkei variksen massuun päätynytkään.

Varikset vahtivat tässä jokin päivä sitten yllättävälle itsenäisyyshyppelylle lähtenyttä poikasta. Aika kaukana se oli pesästään verkkoaidan ja kävelytien välisellä kapealla kaistaleella. Jos varikset kokivat minut uhaksi, niin aika laimeasti puolustivat poikasta. Siinä oli ensin lähestyessäni pari aikuista poikasen seurassa, jotka lähtivät lentoon jo varhaisessa vaiheessa.

Enhän minä ihan lähelle mennyt. Aikuiset tekivät joitakin hälyytyslentoja siitä yli, mutta siihen se jäi. Kun lähelle tuli muitakin ohikulkijoita, varmistelin, ettei kukaan vahingossa häiritse poikasta. Eikä häirinnytkään. Se lähti jossain vaiheessa pomppimaan ja hyppelemään aidan vierustaa pitkin kauemmas. Seuraavana päivänä sitä ei enää näkynyt. Koska se jaksoi pompiskella ihan hyvin eteenpäin, oletan, että se on palannut takaisin turvallisemmille huudeille.

Mutta osaapa olla variksen poikanenkin kaunis. Mitkä silmät!

Viimeisessä kuvassa näkyy myös kaunis vilkkuluomi - koristeellinen kuin mikä :-)

Nyt kannattaa pitää silmät erityisen auki ulkona, mihin tahansa meneekään. Kesäisen ihanaa loppuviikkoa!

Arvonta

Käpytikoilla on ollut hieman vaikeaa. Meluisa tikkapesä on hiljentynyt, näin yhden poikasista hurjan komentamisen jälkeen lennähtävän pesästä pois. Myöhemmin pesäpuun juurelta löytyi höyhennyksen jälkiä. Saalis on ollut todennäköisesti yksi poikasista - helppoja saaliita :-(

Varis nappasi samana päivänä kotikuusestamme tikanpoikasen, jätti sen sitten hädissään kävelytielle, ei arvannut ihmisten läsnäollessa jäädä parantelemaan otettaan siitä. Elvytys ei enää auttanut, tikanpoikasen taival päättyi tunnin sisällä. En tiedä, oliko poikanen samasta poikueesta, jonka metelin olin paikantanut.

Mutta elämä jatkuu. Kävin Tampere-talolla työn merkeissä ja tauolla piipahdin Muumi-museon kaupassa ostamassa muunmuassa muutaman Muumi-kortin.

Yksi kortti on kirjekuoren kera, kahdessa muussa on tekstiä ja kuva.

Arvontaan voi osallistua 20.6.2019 klo 23:55 asti. Arvontaan saa yhden tiketin osallistumalla arvontaan kommentissa (muista jättää yhteystietojasi tavalla tai toisella!) ja lisäksi toisen tiketin, jos on kirjautunut blogini lukijaksi.

Muumimaisen ihania kesäpäiviä ja passelin suuruista lämpötilaa :-)