Joka päivä jotain uutta...

Eilisellä oli ohjelmaa, joten pääsin kuvailemaan kunnolla vasta tänään. Suuntasin Hämeenlinnan Evolle, jossa olen käynyt tähän mennessä vain Niemisjärvillä. Nyt kävin kameran kanssa kiertämässä Sorsajärven kierroksen.

Keli osoittautui nopeasti metsän suojissa lämpimäksi. Tuulet eivät puhallelleet ja järvetkin olivat tyyniä kuin mitkä. Hyttysiä kävi korvan luona inisemässä vain yksi. Kevät onkin todella miellyttävää metsäretkeilyn aikaa. Toki märkiä kohtia oli poluilla siellä täällä, mutta pienellä kiertämisellä niistä selvisin hyvin ilman jalkojen kastumista.

Kieloissa oli jo nuppuja ja mustikassa kukkia. Käenkaali kukki ihan kesäisen näköisesti :-) Ja käki kukkui.

Tuli taas sielun ja kropan hoitoa oikein kunnolla :-) Kun mukana oli kannettavana kamera ja kamerareppu, homma tuntui ihan positiivisesti urheilulta :-)

Sitruuna-, lanttu- ja kangasperhoset lentää lepattelivat monien tunnistamattomien perhosten lisäksi. Vaskikorentoja pörräsi metsäteillä paljon. Ihan mahdottoman paljon on taas viikossa ehtinyt tapahtua! Ja nyt ollaan vasta toukokuussa...

Ihania toukokuisia päiviä, sääennusteet hellivät :-)

Punajalkaviklo

Helsingin Seurasaaressa tapasin myös punajalkaviklon. Kaikkea se ulkona liikkuminen tuokaan silmien eteen :-)

Luonto rentouttaa, muttei suorituksena. Sen sijaan, että yrittää suorittaa luontoelämystä, kannattaa avata kaikki kanavat ja pyrkiä kuuntelemaan, aistimaan ja ymmärtämään. Oivallusten alku on siinä, kun ymmärtää toista, vaikkei olisikaan samaa mieltä.

Elämä on paljon enemmän kuin oma ymmärrys siitä :-)

Kirjosieppo pitää huolen musiikista :-)

Tänään ei ollut hellettä - ihan hyvä niin. Luonto hymyili kuitenkin auringon kanssa eikä säätä voinut moittiakaan.

Kirjosieppopariskunta on varannut tänä kesänä yhden lintuhuviloistamme. Koiras on selvästi kovasti sitoutunut tähän naaraaseen (jota ei juuri enää näy). Se laulaa ja vartioi pesää intensiivisesti. Sen laulua en ole koskaan ennen kuullut näin paljon. Pihamusiikin taso on nostanut tasoaan reippaasti viime vuodesta.

Koiras ei jää mielellään kuvattavaksi, vaan vaihtaa herkästi paikkaa tultuaan mielestään häirityksi. Tässä minun laululintuni ja musiikillinen ilahduttajani :-)

Kesä lähestyy vauhdilla!

Pari päivää olin poissa pihasta. Topakat työpäivät ja vähäinen ilta-aika rajoittivat vapaa-ajan tekemisen määrää. Siis VAIN pari päivää olin poissa.

Nyt pyörähdin pihalla ja huomasin, että omenapuu on täpötäynnä kukan nuppuja. Tuomi oli yhtäkkiä täydessä kukassaan - se on piharakennuksen takana ja sen kukinnan missaa helposti. Mutta muutama päivä sitten kuvailin juuri siihen suuntaan.

Norjanangervot olivat jo hyvässä kukintavauhdissa. Muutamat vähäiset kevätvuohenjuuret loistivat parhaimmillaan... Herukkapensaat kukkivat pulleasti, samoin vadelmat. Ihan mahdottomasti on ehtinyt tapahtua muutamassa päivässä.

Äsken satoi oikein kunnolla. Ulkona tuoksuukin taivaalliselle :-)

Tytär on nyt muutettu Helsinkiin. Tänään minä toimin muuttoapurina. Monien pikkuhaasteiden jälkeen kaikki sujui oikein hienosti. Ja mitäpä muutto olisi ilamn yllätyksiä? ;-)

Nyt sateen jälkeen aurinko taas virittelee itseään pilvien välistä. Valoa riittää taas hetken harmauden jälkeen :-)

Aurinkoista viikon jatkoa!

Kesän merkkejä kotona ja luonnossa

Äitienpäivän aamuna heräsin hellään muiskaisuun. Koira lipaisi kättäni varovasti ja ilmoitti, että nyt olisi aika päästä ulos ja sitten saada ruokaa. Käytiin siis - nyt äitienpäivän kunniaksi - vain pihalla. Kun joka paikka oli nuuskittu läpikotaisesti (ainakin melkein) ja pakolliset pissat oli lirautettu, siirryttiin sisään. Koira meni syömään ja minä takaisin nukkumaan vielä pariksi tunniksi.

Koko muu perhe olikin sitten Rovaniemellä. Tyttären oli aika muuttaa neljän vuoden opintojen jälkeen Rovaniemeltä etelään. Ensin muutamaksi päiväksi Hämeenlinnaan ja sitten Helsinkiin. Mies ja poika ajoivat muuttoautolla lauantaina Rovaniemelle ja pakkasivat kaikki kolme kimpassa tytön omaisuuden autoon. Kesän merkki on siis se, että tytär palasi etelään :-) Ja ihanan perheen merkki se, että miehet yhdessä käyttivät kolme vapaa- ja lomapäiväänsä ajaen maan toisestä päästä toiseen ja takaisin auttaakseen perheen kuopusta :-)

Ennen kuin hain äitienpäivänä tyttären lentokentältä kotiin, kävin hieman kuvailemassa, kuinkas muuten. Keli oli kuuma ja iho kertoi auringon voimasta kaikista vaatteista ja suojakertoimista huolimatta. Tuli enemmän kuin lämmin. Mutta parasta oli, että tein kesän ensimmäiset satakielihavainnot! Ihan mahdottoman kaunis ja ennen kaikkea kuuluva ääni niin pienellä otuksella :-)

Koska puut ovat vasta pienellä lehdellä, satakielen onnistui välillä jopa näkemään. Ja jopa kuvaamaan :-)

Armollisen lämpöistä viikon jatkoa!