Sula meri sytyttää minut maaliskuussa 💖

Saarenmaan reissu oli pikainen, täytyy palata sinne uudelleen ajan kanssa ja sulan maan aikaan. Meren rannat kutsuvat minua kovasti. Liejukeleillä sinne ei arvaa lähteä kokeilemaan. Kuten kotimaassakin on monta paikkaa, jotka eivät ole parhaita matkakohteita juuri nyt. Kotimaassa tosin hinauspalvelun kutsuminen on olevinaan huomattavasti helpompaa kuin vieraalla maalla.

Saaremetsan jälkeen suuntasin Kuressaareen, Saarenmaan 'pääkaupunkiin'. Ajattelin käydä kaupoissa ja syömässä. Kaupat valmistautuivat suurelta osin kesäkauteen - ainakin minun kokeilemissani kohteissa. Ruokapaikkojenkin suhteen kävi nolosti kiireen vuoksi. Mutta kaupunkielämä ei nyt muutenkaan ole ykkösjuttuni, joten ei haitannut.

Suuntasin takaisin Muhuun päin länsirannikon kautta. Navigaattori sai osoitteekseen rannan Asukassa. Löysin kuin löysinkin sieltä a) pysäköintipaikan autolle ja b) sulan, jäättömän meren rannan 🥰.

Ensimmäinen näkymä piti kuvata jo autosta, vaikkei pysäköintipaikkaa ollutkaan.

Pari kertaa ajoin reitin ristiin rastiin ja yritin olla välittämättä ja stressaamatta lautan aikataulusta. Pysäköintipaikka löytyi ja pääsin sulan veden ääreen. Se tuntui talven jälkeen niin mahdottoman hyvältä!

Pientä lumen kinkaretta jossain oli, muttei välitetä siitä.

Kauniin värisiä kiviä. Eikä muodoissakaan ollut valittamista 🥰.

Vaikka lauttamatkalla Viron mantereelta Muhulle tuuli mahaa kääntävästi, länsirannikolla oli leppoisaa, oikeastaan tyyntä.

On ihanaa palata työkiireiden keskellä näihin rauhoittaviin tunnelmiin. Näihin minä pysähdyn ja samalla hengittelen rauhallisesti.

Työhulluudestani huolimatta nämä reissut tulevat ensin. Näissä minä synnyn uudelleen, lataudun ja kasvan paremmaksi versioksi itsestäni. Tavallisesti maisemat ja reitit ovat fyysisesti raskaampia ja monin tavoin brutaalimpia. Silti sytyn niissä aina arvaamattoman paljon entistä isompaan liekkiin. 

Eikä tämä ainoa liekittävä aihe ole. Perhe ja lähimmät ystävät kantavat paljon 🥰.

Mistä sinä sytyt ja saat voimaasi?

Viron Saaremaalla poutapäivänä - aina niin ihanaa

Saarenmaa kutsui muuttuneen säätiedotuksen mukaan äkkilähdöllä. Tavoitteena oli tehdä lyhyt tervehdysvisiitti minulle tärkeään paikkaan. Samalla halusin käydä itselleni uusissa kohteissa. Melkoinen tavoite päiväreissulle, erityisesti kun meno- ja paluumatkalla on paljolti autolautan osuvuuden armoilla.

Virtsun satamaan saavuin ihan hieman edellisestä lautasta myöhästyneenä. odotellessani kävin vilkuilemassa pienen sataman kevätelämää.

Harmaahaikara lensi lähellä, niitä oli varmastikin enemmänkin noilla hoodeilla.

Merimetso laskeutui kivelle telkän, isokoskelon ja lokin vierelle.

Harmaahaikaroiden ryhmä löytyi samoilla silmillä 👍.

Suunnistin puolisatunnaisesti kartastani ja netistä etsimieni kiinnekohtien mukaan. Kevään kelit eivät suosi päällystämättömiä teitä, joten jätin ne väliin aina kun pystyin. Syksyllä hiekkateillä vaeltaminen on ainakin tuhat kertaa helpompaa.

Saaremetsan puolella törmäsin yhteen perusikoniseen puolihylättyyn rakennuskompleksiin. Päätin pysähtyä kuvaamaan niitä maisemia. Rakennukset näyttivät perihylätyiltä, mutta kaikissa oli perin vahvat uudet lukot tilojen suojana.

Haapsalun maisemia, hanhia ja mietteitä

Haapsalun majoitus oli viittä vaille hieno. Täytyisi muistaa ja ehtiä laittaa majoittajalle viestiä parista kehitysehdotuksesta. Loman jälkeen töihin palatessa kalenteri ja työlista ovat aina niin turvoksissa, että moni ei-tärkeä-ja-kriittinen asia tuppaa jäämään muiden tekemisten jalkoihin.

Tässä kuva talosta. Keltaisen talon keskimmäinen kattoasunto oli minun käytössäni. Näköala merelle olisi varmasti vieläkin hienompi sulan veden aikaan, mutta kyllä se silmää ilahdutti nytkin.

Tämä alla oleva kuva on otettu talon edestä. Puun takana näkyvä luminen alue on siis jäätynyttä merta.

Heti talon jälkeen tieosuus päättyi ja jatkui kävely-/pyöräilytienä eteenpäin. Pari seuraavaa kuvaa on otettu kävelytieosuudelta.

Vanha kaupunki oli aivan helpon kävelymatkan päässä. Tähän aikaan vuodesta siellä ei ollut mitään ruuhkia. Kesällä tilanne on tietenkin aivan toinen.

Näissä samoissa maisemissa oli vierailemassa ihan kivan kokoinen ryhmä merihanhia (?). Niiden keskustelu oli äänekästä. Ja ihanaa 🥰.

Hanhien lisäksi rannalla oli kyhmyjoutsenia varisten ja kaukana kyyhöttävien harmaahaikaroiden lisäksi.

Rannassa oli saapuessani pieni kaistale sulaa ja lähtiessäni sula kaistale oli kasvanut jo moninkertaiseksi.

Suunnitelmani oli matkaa varatessa viettää aikani Haapsalussa. Matkan lähestyessä ja karttaa selatessani sain päähäni pistäytyä päiväretkellä myös Saarenmaalla. Säätiedotus lupasi pitkään lauantaille jonkin verran sadetta ja sunnuntaille poutaa. Poutapäivän ajattelin käyttää Saarenmaan reissuun. Lauantaiaamuna säätiedotus näytti lupaukset ihan toisin: lauantaille poutaa ja sunnuntaille osin sadetta. Siinä lauantaiaamuna sitten nopea suunnitelmien muutos ja auton nokka kohti Virtsua, josta pääsi autolautalla Muhulle Kuivastuun, josta pääsi autolla maata pitkin Saarenmaalle. Sunnuntaina ei muuten sitten kuitenkaan satanut 👍.

Yksin matkustaminen on minulle varsin tuore juttu. Ehdin harrastamaan omia yön yli reissuja ennen koronaa reilut pari vuotta ja sitten tuli äkkijyrkkä tauko. Tämä reissu oli ensimmäinen oma yön yli reissu kauas kotoa sitten koronan alkamisen. Huvituksensa kullakin. Minä tykkään kulkea itsekseni hankalista paikoista seuraaviin. Hankalien paikkojen reissujen jälkeen tavallinen elämä tuntuu todella helpolta ja kevyeltä. Valokuvien avulla matka tuntuu jatkuvan pitkään vielä kotonakin. 

Vaikka kevät ei ollutkaan Virossa vielä niin pitkällä kuin toivoin, sain siellä kevään kipinään lujaa vahvistusta. Kotiin tullessa kotitien kymmensenttinen sohjokerros oli melkoisen ajatuksia pysäyttävä ja tunteita herättävä. Nyt onneksi aura-auto on vihdoin käynyt siirtämässä järkyttävät sohjokerrokset pois ajoradalta 👍.

Matkasuunnitelmasta sen verran, että laivaksi valikoitui Tallink. Viking Linen laivojen aikataulut eivät tue ainakaan tähän aikaan vuodesta turistimatkailua. Lähdöt ja saapumiset ovat turistille vallan epämukavaan aikaan. Korona on rokottanut tässä matkojen käytettävyyttä paljon. Eckerökin jäi Tallinkin jälkeen vertailussani - en enää muista miksi, mutta jotain faktaa sielläkin oli minun kannaltani taustalla.

Majoituksen suhteen melkoisen usein varauskumppanini on booking.com. Haluan huoneistomajoituksen. Oleskelutila on tärkeä, sänky ei saa olla pääosassa (vaikka sängyn laatu on minulle ihan mahdottoman tärkeä). Oma minikeittiö on minulle ihan must. Tarvitsen minimissään jääkaapin, vedenkeittimen ja mikroaaltouunin. Suihku on tietenkin sellainen ihan perus-perus-vaatimus. Booking.comin kautta löytyy yleensä mainiosti oikein hyviäkin huoneistoja.

Oma navigaattorini sekoili Tallinnassa aivan täysillä. Ympäri-ämpäri-kiertelyn jälkeen päätin ensin ajaa ulos kaupungista sitä kaupunkia kohti, joka on matkani suunnalla (tässä tapauksessa Pärnu) ja vasta myöhemmin turvautua navigaattorin ohjeisiin.

Kevät tulee meillekin yhä isommin. Ihan näinä päivinä. Jaksetaan odottaa 👍.

Sillä aikaa ollaan armollisia itsellemme ja muille. Tehdään jotain mukavaa ja iloa tuottavaa itsellemme ja joillekin läheisillemme. Mietitään kiireitä asia, ei kiire edellä. Huonoja asioita on ihan turha jouduttaa kyynärpäätekniikalla. Hyviin asioihin pienikin pisaravaikuttaminen tuo tulosta heille - ja meillekin.

Ihanaa huhtikuun odotusta! 💖🥰💖-

Pikkuloma Haapsalussa ja Saarenmaalla

Syystalven työruuhka karautti mennen tullen  kalenterissa jo nököttäneiden lomasuunnitelmien yli. Jo silloin varasin kalenteriini uuden lomapätkän maaliskuulle ennen kuin kalenteri täyttyisi sieltäkin. Viikon loma olisi ollut mahtavaa, mutta tyydyin laajentamaan viikonloppua molempiin suuntiin. Lomakohde löytyi pienen harkinnan jälkeen etelästä eli naapuristamme Virosta. 

Tämä on tällä kertaa sellainen itsenäinen seikkailuloma. Edellisestä onkin jo aikaa. Aikaa ennen koronaa.

Majoitus on varattu Haapsalusta, viime hetkillä päätin vielä sään salliessa piipahtaa päiväreissulla myös Saarenmaalla. Päivä on siihen periaatteessa ihan liian lyhyt aika. Haapsalu on minulle uusi paikka ja kokemus. Saarenmaalla olen jo kerran käynyt oikein hyvän mielen reissulla.

Toiveena oli alun perin, että kevät olisi täällä huomattavan paljon pitemmällä kuin kotona. No hieman pitemmällä on, ei niin paljon. Mutta se riittää. Tämä oli nyt paras vaihtoehto tähän lomaslottiin.

Kuvat ovat vielä muistikorteilla. Puran niitä sitten ajan myötä myös tänne blogiin. Muutamat kuvat otin kännykällä. Osin siksi, että ne on helpompi lähettää asap eteenpäin perheelle ja ystäville. Mutta osin myös siksi, että järkkärin kanssa sisätiloissa kuvien ottaminen on aina kovasti hämärää puuhaa ilman lisävalaistusta. Kännykän kamera sen sijaan taltioi sisäkuvat helposti, mainiosti ja kauniisti. Kuvat ovat enemmän ja vähemmän vinossa. Tavallisesti oikaisen kuvani kuvankäsittelyssä, nyt se vaihe jää väliin. Tyydytään näihin.

Muutama kuva Haapsalun piispanlinnasta. Linna on rakennettu 1200-luvulla ja toiminut 1600-luvun loppuun asti. Lisää linnasta täältä.

Yksi kuva ulkoa, muutama linnan näyttelyn kaunistakin kauniimmista sisätiloista. Upea valaistus sopii tiloihin kuin nenä päähän. Ulkokuvia tulee tänne muistikorteilta myöhemmin lisää. Mutta tässä siis esimaistiaiset.

Ihan koko linna ei mahtunut kuvaan. Linnan reunoilla kulkee kävelyreitti, jonka avulla raunioihin pääsee tutustumaan todella jännittävällä tavalla. Linnan alue muureineen kaikkineen on huomattavasti laajempi alue. Tässä näkyy museolipulle rajoitettu museoalue.

Näyttely oli linnan kauniissa sisätiloissa.

Pahoittelen kuvien vinoutta.

Huomenna on edessä paluu kotiin. Mahtavaa olla matkalla, mutta vielä parempaa aina palata kotiin 💖.