Merimetso Hämeessä

Matka Teijon kansallispuistoon Rauli-myrskyn aikaan ei ollut erityisen tuottoisa. Tuuli oli vinhaa ja vastatuuleen soutaminen (vaivalloisesti ja mahdottoman hitaasti) oli ehkä matkan vaikuttavin kokemus ;-)

Toki retken jälkeen jäi fiilis, että tänne palataan vielä. Matildajärvi sopii mainiosti kalastamiseen, mutta valokuvaamiseen sopii taas paremmin muu, vähemmän kansoitettu ympäristö siinä ympärillä.

Sunnuntain parituntinen lintutornilla tuotti puolestaan valokuvia ja luontoelämyksiä aivan eri mittakaavassa. Merimetso (meillä sisämaassa niin harvinainen) jökötteli telkkäpöntön päällä. Suki itseään ja lopulta lennähti järveen sukeltaakseen itselleen ruokaa. Lopulta pyrähti taas lentoon ja palasi joutsenten yli lennettyään takaisin pöntön päälle. Taas suittiin. Ja tuuleteltiin siipiä.

Tässä näkyy, miksi merimetsot eivät nauti suurta kansan suosiota. Vaan mikseivät merimetsot voisi saada osaa luodoista ja saarista omaan käyttöönsä? Vaikka jälki näyttäisikin ihmisen silmissä epämiellyttävältä?

Uljas lintu. Merikotka harventaa sitä jo aika merkittävästi.

Vanhojen kuvien skannausta

Yleisurheilukisojen isäntäseura ei vastannut yhteydenottooni, joten aloin etsiä urheilijoita ja heidän seurojaan omin neuvoineni. Onpa hidasta puuhaa ;-) Ihan hullua touhua, mutta kuitenkin haluan saada mahdollisimman monta kuvaa perille urheilijoille itselleen.

Samalla olen havahtunut siihen, että ehkä niitä muutamia kuvia, joita itsellä on nuoruudestaan ja lapsuudestaan, voisi alkaa digitoimaan. Värit ovat monessa jo haalistuneet ihan kummallisiksi ;-)

Sen verran tänään 'ahkeroin', että skannasin lukion ensimmäisen luokan kuvani. Nyt sekin on tehty ;-) Kuva kerrallaan eteenpäin - myös muun perheen kuvien kanssa.

Yleisurheilua kuvaamassa

Tänään kävinpäivällä parin tunnin ajan kuvaamassa yleisurheilun 14-15-vuotiaiden SM-kilpailuissa. Hyvää harjoitusta oli taas. Kolmekymmentä kuvaa jaksoin viimeistellä, mutta niistä vain kolme on julkaisukelpoisia. Alaikäisten kuviahan ei ilman lupia julkaista. Terävyys ei ole ihan A-luokkaa, mutta kohtuullista B-luokkaa kuitenkin.

Yritän saada kilpailukuvat oikeille kilpailijoille kisojen isäntäseuran kautta. Saapa nähdä, onnistuuko.

Ja porukkaa riitti... :-)

Yksi koirakin, joka oli rauhallinen, kunnes se ryhtyi yhdessä vaiheessa (viimeisellä juoksukierroksella) kannustamaan isäntänsä kanssa perheenjäsenen juoksua oikein antaumuksella ;-)

Seiväshypyssä rimaa päästiin nostamaan paikalleen usein. Kun kädet eivät enää riittäneet, käyttöön tuli yllättävän luova apuväline :-)

Illalla käytiin koko perheen kanssa ulkona syömässä. Tytsy lähtee kahden viikon kuluttua takaisin pohjoiseen, joten nyt kannatti hyödyntää yhteinen aika, kun saatiin kaikkien kalentereihin sopimaan :-)

Lanttuperhonen jäi 'haaviin'

Jalka oli paremmassa kunnossa ja uskaltauduin kuvausmatkalle. Kaikki paikat olivat autolla saavutettavissa ja vain minimimäärä kävelyä.

Kauniita maisemia ja vain vähän kuvattavaa. Mutta ihanaa oli käydä katsastamassa kesän tilanne :-)

Haaveilen ajasta, jolloin voin lähteä kävelemään umpimetsään kelloa katsomatta. Kuinkahan moni huomaa iloita tuollaisesta mahdollisuudesta, vaikkei mihinkään haluaisi lähteäkään?

Lanttuperhonen antautui kuvattavaksi :-)

Ihanaa viikonloppua!

Maanantaisia kurkia

Juuri nyt ulkona sataa aivan vimmatusti. Ihanaa, että on katto pään päällä - oikein todella!

Kolmas viikko loman jälkeen on ollut oikea tehoviikko. Tekemistä on riittänyt ja aikaan on saatu. Huomiseksi on luvattu kaunista ilmaa ja yritän päättää, mihin käytän voimavarani huomenna.

Maanantai-illan kurkia...

Yksi kurkiperhe laskeutuu ja muut kurjet päättävät häipyä saman tien...

Kurjet rivissä kuopsuttelemassa itseään. Olikohan tuossa oja, kun päättivät asettua ihan rinnatusten? Huomaa kuvan pääskynen ;-))

Kannattaa klikata kaukaa otetut kuvat isommiksi.

Vanhoja kuvia

Hämeenlinnan yksi pitkäaikaisimpia perinteitä on Elomessut. Ennen Hämeensaaressa järjestetyt ilmaiset yleismessut olivat nyt toista (?) vuotta Verkatehtaan hieman ahtaassa ympäristössä. Messut ovat uudistuneet, mutta minun silmäni eivät ehtineet tavoittaa uudistuksia pikaisen melkeinläpikävelyn aikana.

Huomenna rahtaan jalkani ortopedille ja hänellä (ortopedillä) on toivottavasti hyviä uutisia ja ohjeita jalan kuntoutumisesta. Jospa vihdoin jalka suostuisi lähteä kanssani luontoon telttailemaan ja piilokojuilemaan...

Sillä aikaa käydään läpi vanhoja kuvia ;-)

Nuori västäräkki Kermajärven rannalla.

Kuikat kalaretkellä :-)

Ja kaunis heinäkuun auringonlasku...

Kuvaleikittelyä ja viikonlopun sään arvailua

Meillä on ollut tavattoman tuulista ainakin parin päivän ja yön ajan. Sellaista puuskittaista ja tukevaa. Kun on satanut, vettä on tullut kerralla todella paljon.

Viikonloppuna meillä Hämeenlinnassa järjestetään perinteiset Elomessut. Lauantaiksi on luvattu tuhdisti vesisadetta, mikä ei toteutuessaan tietäisi ollenkaan hyvää tapahtumalle. Mutta säätieteilijöillä on vielä runsaasti aikaa muuttaa mieltänsä viikonlopun säästä. Vielä eilen sunnuntaillekin luvattiin todella ärhäkkää keliä, mutta tänään ennuste onkin jo huomattavasti parempi ;-)

Iltayön haikarakuvasta yritin muovata jotain. Mustavalkoista, sitten suurta kontrastia ja sitten hieman lisää sävyjä. Pitäisi kokeilla vielä Photoshopilla jossain vaiheessa puhtaasti mustasinistä kuvaa. Voisi toimia kaikkein parhaiten...

Ja sitten pari hieman epätyypillisempää haikarakuvaa - vaanimista, hiipimistä ja tarkkailua.

Ihanaa viikon jatkoa :-)

Jalka kipottaa, ampiaisansoja ja aiemmin otettu kuva

Kun jalka ei pidä liikkumisesta, lohduttaudun aiemmin ottamillani kuvilla. Kuvausreissujen jääminen vähiin ja lyhyiksi alkaa jo jurppia. Etenkin kun kivut eivät hellitä otettaan. Luotan kuitenkin nykyaikaiseen lääketieteeseen. Erityisesti työtapaturmat hoidetaan paljon tunnollisemmin kuin muut loukkaantumiset. Tämä ei siis ole vielä tässä, kyllä minä vielä tänä syksynä kuvaan :-)

Jouduin laittamaan pihalle ampiaisansat. Kokeilin ensin erillisruokintaa niille, mutta se ei riittänyt vähentämään pörrääjien tunkeilua riittävästi. Niitä oli joka puolella, eikä piha ollut enää meidän käytössämme. Tein siis limsapulloansan, jossa iso limsapullo leikataan pienempään yläosaan ja vähän isompaan alaosaan. Yläosa sujautetaan alaosaan ylösalaisin ja teipataan paikalleen. Ansaan sisään lämpimään veteen liuotettua hunajaa ja punaviiniä (valkoviinin teho oli paljon huonompi). Nyt pihalla pääsee olemaan jo melkein normaalisti...

Että tällainen kompromissi tällä kertaa :-(

Sain luvan olla tällä viikolla poikkeuksellisesti kahdella etäpäivällä yhden sijaan jalkavamman vuoksi. Olen kiitollinen esimiehen joustavuuden ja tilannetajun vuoksi :-)

Ihanaa viikon jatkoa - puun latvassa tai jossain muualla ;-) (minä en todellakaan aio viihtyä puun latvassa tai edes oksilla ;-))

Koirakuvausta

Kun jalka ei jaksa kauas lähtemistä, pitää kuvattavan löytyä läheltä. Koirapa tietenkin joutui siis kuvausharjoitusten kohteeksi ;-)

Ensi syötiin heinää takapuoli minuun päin. Yritin vaipua matalalle ja löytää hyvän kuvakulman. Tulokset eivät olleet kovin esteettisiä ;-)

Sitten kokeilin odottamisharjoituksia, joita olemme tehneet herkkujen kanssa jo jonkin aikaa. Sepä toimi vähän liiankin hyvin. Koiruliini rentoutui oikein olan takaa ja silmät lupsuivat kiinni tämän tästä. Näillä mentiin tällä kertaa :-)

Ulkona on ihanaa olla (kun ohi ei kulje ketään, jota pitäisi haukkua ihan mahdottomasti = siis ohi ei kulje yhtään ketään).

Selvästi väsy alkoi painaa.

Tuuli puhalsi hiljaa ja tuuheaturkkinen koira nautti viilennyksestä.

Nautti oikein kovasti :-)

Kauan jaksoi odotella herkkujen ottamista. Kolme herkkua ihan tuossa edessä odottamassa lupaa...

Kuvauksen jälkeen koiruliini sai luvan syödä herkut. Ja niin hän tekikin :-) Muutamat lisäherkut siihen sitten vielä lisäksi isojen kiitosten myötä :-)

Porkkalanniemi tällä kertaa :-)

Viime perjantaina kävin Porkkalanniemessä. Tällä kertaa oli kaveri mukana ja ajomatkat sujuivat todella kevyesti etenkin, kun jaoimme ajopätkiä molemmille :-) Kaverina oli poikani, joka kalasteli sillä välin, kun minä etsin kuvauspaikkoja.

Sää oli hieman turhankin kaunis ja aurinkoinen valokuvaamisen kannalta. Eikä se mitenkään täydellinen ollut kalastamisenkaan kannalta. Mutta hyvä reissu siitä huolimatta, että onnistuin eksyttämään meidät matkalla Porkkalanniemestä autolle. Suuntavaistoni on niin pettämätön, että vielä useammankin reissun jälkeen valitsin vääriä polkuja, jos noita kallioita poluiksi voi sanoa. Poikarassu ei osannut olla riittävän epäluuloinen suunnistustaitoani kohtaan, vaan seurasi luottavaisena perässä ;-) Mutta kyllähän me sitten lopulta poiskin pääsimme :-)

Kesä jatkuu ja selkälokki

Selkälokin kuvia tällä kertaa. Se samainen selkälokki, jota tulee kuvattua aina sääksikeskuksessa Pohtiolammella.

Ensimmäinen työpäivä on takana. Jalka kipottelee. Yllättävän paljon päivän aikana tulee minimissäänkin käveltyä. Onneksi huominen etätyöpäivä tuo jalalle helpotusta :-)

Töihin palaaminen oli ihan mukavaa loman jälkeen. Edes aikainen herätys ei jaksanut ahdistaa ;-) Kesä jatkuu ja valokuvaaminen myös. Nyt tosin pitäisi ottaa se loikka henkilökuvaukseen päin... Luontoa on sinänsä helppo kuvata, että se ei valita otoksista eikä muutenkaan tunteile kuvaamisen jälkeen. Ihmiset ovat keskimäärin aika tyytymättömiä kuviinsa kaiken kaikkiaan. Yritä siinä sitten aloittelevana henkilökuvaajana löytää paikkaasi... ;-(

Vaan rohkeasti ja intohimolla kesää tästä eteenpäin! Niillä kyvyillä ja niillä rajoituksilla (minulla jalka, jollain muulla jotain muuta), mitä on. Nautitaan siitä, mitä on annettu :-)

Ihanaa elokuun alkua!