Mahtavia kohtaamisia minulle uusien ihmisten kanssa

Ennen vanhaan (silloin, kun osasin vielä vain vähän) oli paljon helpompaa olla tyytyväinen työssään. Nykyiset vaatimukset ovat masentavia eivätkä edes kannusta tähtäämään omaan parhaaseensa. Palaute on liian usein todella tyly.

Toki kaikesta huolimatta teen parhaani ja pyrin ensiluokkaisiin suorituksiin ihan itseni vuoksi. 

Paluu loman jälkeiseen työelämään on ollut pysäyttävä. Lomaunelmat ja -haihatukset ovat selvästikin vahingollisia työarjen kohtaamisen näkökulmasta.

Kesän aikana olen kerännyt uusia vuorovaikutuskokemuksia kantarellien myymisellä. Minähän siis kerään kantarelleja kovasti oman ja lähipiirini tarpeen lisäksi ja ylijäämäkantarelleilla pitäisi saada aikaiseksi jotain hyvää. Olen muutaman vuoden aikana lahjoittanut (tutuille ja tuntemattomille) ylijäämäkantarelleja ja myynyt kauneimpia siivottuja kantarelleja lähinnä tuntemattomille. Vuorovaikutustahan näistä kohtaamisista väistämättä syntyy. Ja niin erilaisia keskenään!

Kantarellien myymisen kautta olen kohdannut sellaisia ihmisiä, joita en arjessani tapaisi. Se on tehnyt hyvää. Ylijäämäkantarellien kierrättäminen eteenpäin on myös ollut terapeuttista. Noissa kohtaamisissa on ollut aina jotain taikaa 💖.

Miten ja milloin sinä tapaat oman kuplasi ulkopuolisia ihmisiä? Mitä noista kohtaamisista jää käteen?

Sain uudet rillini. Tältä ne kännykkäkameralla kuvattuna näyttävät.

Ensin on vapaa-ajan kuva omalta pihalta.

Sitten toinen kuva töistä toimistolta.

Käytännössä isoin osa ei ole ollenkaan se, miten ulkonäköni on muuttunut silmälasien myötä. Olenhan käyttänyt markettien lähilaseja jo vuosia. Nyt, kun sekään ei enää auttanut, oli pakko vihdoin ja viimein siirtyä ihan optikolle ja hankkia parhaiten omaa näköä korjaavat lasit.

Isoin huomio kiinnittyy siihen, mitä näen vihdoin tarkasti ja terävästi. Liikennemerkkejä ei tarvitse arvailla viimeiseen mahdolliseen hetkeen asti. Auton peruutuskamera näyttää vihdoin oikein toimivalta!

Kaksiteholinssien kanssa on vielä vähän hakemista lähinäön ja kaukonäön välillä. Näyttöpäätelasit tarvitsen kuulemma ja selvästikin vielä erikseen. Siitä sain optikolta ihan lausunnonkin.

Kuinka paljon sinä kiität lähimpiäsi? Töissä ja kotona? Kuinka usein saat itse kiitosta? Ja milloin haluaisit kiitosta omista tekemisistäsi?

Ihanaa elokuun loppua sinulle! Nautiskellaan ja tasapainotetaan muun elämän vähemmän kivoja piirteitä omilla asenteillamme. 💖

Hyvästä lomasta hyvään arkeen - juuri niin 🌼

Loma on vietetty ja toisaalta lomaa on myös vielä jäljellä. Tämä ei ollut vielä tässä.

Loman ja arjen välinen raja häilyi tavallista voimakkaammin, sillä meidän lomamme loppuessa tyttären loma alkoi. Hän nautiskeli alkulomastaan meillä 'maalla'.

Meillä voi tosiaan herättyään kävellä lyhyehkön matkan järvelle ja mennä aamu-uinnille. Ja kulkea koko matkan ihan uimapuvussa. Se ei ole mitään stadin elämää.

Kantarellien metsästämisen olen pyrkinyt nyt jättämään vain ilon puolelle. Ylimääräiset (keräämisen) intohimot eivät kuulu nyt kuvioon. Herkästi innostuksiin kiinnittyvänä yritän nyt pitää innostukseni sellaisissa rajoissa, joiden kanssa on mukava elää.

Toki sieniä kertyy edelleen ihan mahdottomasti, mutta olen ymmärtänyt, että kaikkia niitä ei tarvitse pakastaa. Edellisvuotisiakin on vieläkin ihan aivan liikaa.

Asiasta kukkaruukkuun:

Pixie on jo vähän vanha. Se ei ole surullista, vaan asiaan kuuluvaa ja hieman hellyyttävää. Pixien kuulo on selvästi heikentynyt. Kutsuhuudot eivät aina saavuta eivätkä muutkaan viestit mene aina perille. Tässä tarvitaan kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Kuulon heikkeneminen ei ole koirallekaan mikään helppo nakki.

Ihana hän on, täynnä elämää rajoitteistaan huolimatta 🥰

Käytiin tyttären kanssa kuvailemassa perinteiseen tapaan auringonkukkapellon luona. Elokuun kesä on vain niin vahvaa ja väkevää kaikissa väreissään, tuoksuissaan ja valoissaan 💖.

Töissä alkaa olla taas kiirettä. Yritän pitää  arjen hyvän elämän mukana töiden kiireissäkin. Se ei ole helppoa. Vaan se ei myöskään toteudu, jos sitä ei kovasti tavoittele. Parempaan arkeen siis! 🤸‍♀️

Kesä kypsyy, elämä on vallan ihanaa 🥰

Loma on ohi ja työ on alkanut. Tuntuu hyvältä. Lomaa on onneksi myös vielä jäljellä, eikä kaikkea lomailua ole tarvinnut suorittaa kerralla. 💖

Olen päässyt hyvään vaiheeseen tekemättömyyden kanssa. Luin lomani aikana neljä erittäin monisivuista kirjaa. Se on tehnyt hyvää.

Olen myös päätynyt siihen, etteivät nykyiset marketti(silmä)lasini enää palvele minua riittävästi. Siksi piti tehdä päätös optikkoajan varaamisesta (vihdoin ja viimein) toimivien lasien saamiseksi. Jännityksellä odotan uusien lasieni saapumista.

Töissä on ollut tavallaan rauhallista ja toisaalta lomarentoutumisen näkökulmasta vaativaa ja haastavaa. Iltaisin ja viikonloppuisin energia on mennyt palautumiseen. Siltikään en ole kevään kaltaisessa suoritusputkessa. Ainakaan vielä 👍.

Sitruunaperhonen kukalla.

Karttaperhonen - sekin kukalla.

Ihanaa syvän ja kypsän kesän jatkoa! 💖