Väärä valkotasapaino...

Kuvatoimistosta tuli terveisiä, että kuvaa ei voi hyväksyä, koska siinä on väärä valkotasapaino. Minähän murisin ja olin kovasti eri mieltä. Miten niin voi olla väärä valkotasapaino? Minä olin mielestäni saanut kuvan vastaamaan sitä, mitä itsekin näin - kajastusta taivaalla, muttei vielä yhtään valoisuutta metsän päällä. Pari päivää muristuani päädyin kokeilemaan - mutta vain vähäisen. Muutin kuvan lämpötilaa lämpimämmäksi, sillä sinisemmäksi sitä ei ainakaan tahdota.

Itse asiassa tuo uusi versio miellyttää silmää kovasti, vaikkei se olekaan niin lähellä muistikuvaani kuin tuo ensimmäinen. Vaan onkohan sellaisella mitään merkitystä kuvia myydessä? Tuskin...

Ensin se aikaisemmin esittelemäni versio ja sitten lämmitetty versio...

Ai niin: joulukortit saapuivat tänään... En oikein tiedä, mitä mieltä tässä olisi asiasta...

Aurinko ja kuu aamulla kerran...

Tänään oli tämän viikon ensimmäinen ja huomenna vastaavasti tämän viikon viimeinen työpäiväni. Tällainen rytmi sopii kyllä minulle ;-)

Hieman kun saa hyvää keliä ja kuvaustilaisuuksia tuonne väliin, niin työpäiväkin sujuu ihan erilaisella keveydellä :-) Tammikuulle uhkailevat kovia pakkasia ja paljon lunta, ihan tuppuraksi asti. En aina ymmärrä tuota luonnon liioittelua. Että kun on ensin lämmin joulukuu, niin tehdäänpä siitä sitten oikein ennätyslämmin. Ja kun kerran Suomessa kaivataan lunta, niin täältähän sitten pesee arvatkaa vain kuinka paljon jne. Tasaisempi rytmitys olisi niin paljon parempi...

Nousihan se aurinko eilen ihan näkyviinkin asti...

Ja pikainen kuvausyritys puiden taakse laskeutuvasta kuusta...

Taivas ei oikeasti ollut ihan noin musta, mutta valoerot ovat niin kovat, etten vielä osaa saada kuuta ja taivasta pimeällä tasapainoon. Täytyypä tähänkin perehtyä jossain vaiheessa paremmin :-)

Kaunista ja aurinkoista alkanutta viikkoa!

Harvinaisia aamuterveisiä :-)

Tänään piti lähtemäni kauemmas heti aamusta. Aamuyön tunteina tulin toisiin ajatuksiin ja päätin jäädä paljon lähemmäs ja saada näin ihanaa uniaikaa aamuun lisää. Minun mittapuuni mukaan lähdin kuitenkin liikkeelle aikaisin (ottaen huomioon, että oli vapaapäivä). Auringon nousua lähdin kuvaamaan...

Laajakulmani on käytetty keskinkertaisuus ja päätin ottaa kuvat parempilaatuisella 50 mm linssillä. Kuva-alue jäi kapeaksi, mutta silti parempi näin päin. Ehkä kunnon laajakulmaan kannattaisi investoida - mahdottomia hintoja niillä vain pidetään :-(

Olisin voinut olla paikalla aikaisemminkin. Taivaan värit elivät kovasti jo yli tuntia ennen auringon nousua. Seuraavalla kerralla täytyy olla liikkeellä aikaisemmin.

Valotusten kanssa oli kokeilua, arvailua ja virittämistä. Valo muuttuu kuvien välissä jatkuvasti, joten harjoitteluksi meni, kun uni-ihmisenä en ole niin ahkera auringonkierron kuvaaja.

Mutta kannatti herätä ja kannatti käydä. Pakkaskelin hanskat ovat jossain, enkä niitä viitsinyt aamulla ryhtyä etsimään. Ne täytyy etsiä pian. Muuten vaatetus olikin kunnossa melkein kymmenen asteen pakkasesta huolimatta :-)

Aamuterveisiä tässä siis poikkeuksellisesti teille!

Ihanaa joulun jatkoa kuvin ja tunnelmin!

Ensimmäinen stressitön joulu miesmuistiin menossa :-) Tosin lintutornin miehet väittivät, että miesmuisti kestää noin viikon - korkeintaan... Joten ehkä tässä on hieman pitemmästä ajanjaksosta kyse ;-)

Tytär ehdotti yhden lahjan politiikkaa. Kävi miehen kanssa ostamassa ruokatarvikkeet ja valmisti kaikki ei-valmiina-ostetut ruoat. Hoiti siinä samassa kattaukset ja koristelun. Huono omatunto heräsi, mutta nautin silti täysillä. Mitä parempaa minun kaltaiseni nainen voisi edes toivoa?

Perheellä oli ilo viettää iltaa. Puhuttiin ajankohtaisia ja muisteltiin menneitä. Muutamia kuvia tässä tyttären luomasta joulutunnelmasta... Ihanaa joulun jatkoa kaikille!

Koristeet olivat pääasiassa vanhoja, kuten pallot ja punaiset neulotut resorit...

Uutta on syntymäpäivälahjaksi saatu kynttilälyhty ja uudet lautasliinat :-)

Jotkut vain osaavat koristella kauniimmin kuin jotkut toiset. Niinkuin tytär osaa koristella kauniimmin kuin minä :-)

Kaikki muu on itse tehtyä tai ostettua paitsi tuo lahjalyhty :-)

Lahjalyhty näytää vielä paremmalta, kun sen sisällä on palava kynttilä.

Tämä on tyttären kummeilta ( Kirsi ja Anders) saatu amaryllis.

Tämä amaryllis on itse ostettu. Amaryllis on ehdottomasti lempijoulukukkani :-)

Tytär koristeli kuusenkin...

Nämä tuikkulyhdyt ostin itse, mutta tytär löysi niille täydellisen paikan :-)

Joulu saa...

Jolukortit eivät saapuneet tänäänkään. Kovasti pitkäksi niiden lähettäminen menee, jos kortteja edes koskaan saadaan perille.

Kukaan muu ei varmaankaan vedä hernettä nenuun korttien myöhästymisen vuoksi paitsi äitini. Hänen mielestään juhlien tervehdysten kuuluu saapua ajoissa. Nyt ei niin käynyt.

En kuitenkaan ryhdy ostamaan uusia kortteja ja lähettämään niitä vain paikatakseni jonkun muun mokaa. Odottelen siis edelleen omia korttejani. Aion silti reklamoida tästä epäonnistuneesta tilanteesta. Tämähän ei ole reilua.

Ostin koiralle uuden maton. Se näyttää ihan sisustukselliselta :-) Ja koira näyttää tykkäävän :-)

Upeaa joulun ajan alkua teille kaikille!

Vielä viikko sitten oli lunta...

Tilasin joulukortit mielestäni riittävän ajoissa. Ne luvattiin perille niin, että ehtisivät joulupostiin. No, tänäänkään vielä eivät olleet postissa. Eivät ehdi ajallansa. Toivottavasti tulevat kuitenkin edes lähiaikoina...

Lunta oli vielä viime perjantaiaamuna. Illalla lumi olikin sitten tiessään. Käytiin koiran kanssa läheisellä kentällä potkiskelemassa lunta - se on koiran lempileikkejä. Siinä tosin on vaikea olla ihan hiljaa, koiran siis. Tämän tästä pääsee haukku, kun into ei pysy sisällä ;-)

Video on kömpelö kännykkäkuvaus. Kuvaaminen ei kuulunut suunnitelmiin, joten näillä mentiin. Tunnelma siis ykkönen ja kuvauksen laatu puhtaasti sivuasia tällä(kin) kertaa ;-)

Joulun odotusta edelleen :-)

Nysse alkaa - kuuden päivän joululoma :-) Tämän tiukan syksyn jälkeen se tulee todella tarpeeseen :-)

Lauantaina oli kaunis keli, mutta meidän notkoiselle tontillemme auringon säteitä saapui vain vähän. Eivätkä linnutkaan olleet kovin vilkkaalla tuulella. Joten se siitä 'kuvauspäivästä'. Vaan ihan kohta päivä alkaa pitenemään. Se on lupaus valosta ja minä luotan siihen :-)

Vanhojen kuvien läpikäyntiä - pilvistä oli heinäkuussakin. Alkuperäisestä kuvasta oli vaikea päätellä, että se oli värikuva. Hyönteisten siivet olivat vain rusehtavat. Karsinpa siis loputkin värit pois eikä kuva juuri muuksi muuttunut ;-)

Leppoisaa joulun odotusta!

Perhe kokoontuu joulun alla

Tytär saapui pohjoisesta tänne etelän lämpöön eilen. Käytiin tyttären kummivanhemmilla pikaisella joulutervehdyksellä ennen kotiin saapumista. Oikein kunnon joulutunnelmia :-)

Tänään vietettiin hieman aikaa kotosalla ihan koko perhe, kun poikakin tuli joulun alla käymään. On meillä vain upea perhe :-)

Koira on ekstaasissa, kun oikea emäntä on maisemissa. Voi sitä iloa ja hengen ahdistusta, mikä syntyi jälleen näkemisen yhteydessä ;-)

Kävin valokuvaamassakin, kun keli oli kerrankin niin ihana. Mitään julkaisukelpoista ei matalan auringon valossa syntynyt. Asumme sen verran poterossa, että aurinko vain lyhyesti pilkahtaa matalalta.

Lumi käväisi meillä taas kevyesti, viipyi pari päivää ja suli sitten pois. Joulu se on lumetonkin joulu :-)

Upeaa joulun odotusta kaikille!

Sitä ihan samaa loppuvuotta kuin aina ennenkin tähän aikaan vuodesta...

Tauti iskee, kun kiireet rauhoittuvat. Näinhän siinä aina käy. Huomenna palaan töihin toivottavasti jo ihan hyvässä terässä.

Pihan kauralyhde on kärsinyt kovia. Fasaani on ottanut sen lempipaikakseen ja lentoonlähtöponnistukset ovat olleet kova koettelemus niin lyhteelle kuin lyhteen tuellekin. Tuki on nostettu uudelleen pystyyn, mutta lyhde retkottaa ylösalaisin. Kelpaa silti vielä fasaaneille :-)

Olo on jo melkein hyvä ja hyvä niin, sillä huomenna menisin töihin joka tapauksessa.

Vanhojen kuvien pariin palaillaan taas. Nyt kuvia maaliskuulta. Kuinka paljon valoisempaa silloin onkaan! Sinne ei ole enää pitkä aika, eihän?

Jääkarhuja heinäkuulta :-)

Koska jääkarhun kuvasta pidettiin, jatkoa seuraa. Lyhyestä virsi kaunis...

Ihana oli nähdä jääkarhujen vahvistavan parisuhdettaan :-) Kunpa me ihmisetkin muistaisimme :-)

Ranuan eläimiä heinäkuulta

Kauniit unet eivät viihdy seuranani, kaikki muut senkin edestä. Kotipsykologialla tulkittuna syystalven häsläkiire ja tiukat tilanteet raivaavat tiensä uniini. Pitäisi kai malttaa pysähtyä paremmin. Kun kiireen kanssa juoksemisesta hidastaa hölkkään, ei se vielä kuitenkaan ole samaa kuin pysähtyminen, vaikka siltä erheellisesti ensin tuntuukin.

Yöllä oli ripsottanut millin verran lunta ja maasta se olikin jo sulanut. Taivas oli harmaa ja minä väsynyt. Ei tästä silti tylsä eikä yksitoikkoinen päivä tullut, kaukana siitä :-)

Silkkiuikkuprojekti jäi huilimaan, sillä eilen illalla löysin vielä viime kesänkin käsittelemättömiä otoksia. Silkkiuikkuannos tuli niiden myötä tältä kertaa täyteen ;-)

Viime heinäkuun Rovaniemen ja Ranuan reissujen kuvia pläräsin sitten sen sijaan. Vielä jäi niihinkin täysi katsomattomia kuvia joukkoon. Raakakuvien läpikäyminen on vain aikas hidasta hommaa.

Muutama kuva heinäkuulta - kaikki itse asiassa Ranuan eläinpuistosta :-)

Tiibetinhanhi oli ihan uusi tuttavuus.

Punarinta oli vapaalla jalalla, pesä nähtävästi ihan lähellä.

Jääkarhu ravisteli itseään kesken aterioinnin. Mitähän se hyödytti vedessä?

Ja hirviemo vasoineen.

Lämmintä kesää (2014) muistellessa

Oli se sittenkin hyvä, ettei aamu valjennut aurinkoisena. Nukuin nimittäin niin huonosti, että olin lähtöaikaan vielä kuoleman väsynyt.

Aamulla näin herätyskellounta kolmesti tunnin sisällä. Herätyskellouni on sitä, että kuulee oman herätyskellonsa herättävän ja kun aukaisee silmänsä, huomaa, että se olikin vain unta. Kolme kertaa siis heräsin aivan turhaan ja aamun viimeinen unitunti meni ihan risaiseksi. Vaan eivätpä ne unet ruusuisia olleet ennen sitäkään. Herätyskellouni on minulle ihan uusi juttu. Parin viikon ajan uni on herätellyt minua milloin mihinkin aikaan yöstä...

Koska keli ei suosinut kuvaamista, hoidin ensin joitakin lupaamiani asioita pois alta ja kävin sitten kuva-arkiston kimppuun. Säilytän kuvat latauspäivän mukaisissa kansioissa. Siinä on etunsa ja haittansa. Lightroom antaa mahdollisuuden avainsanojen käyttöön, mutta sitä ei ole tullut vielä käytettyä riittävästi.

Lataan kuvat koneelle jokaisen kuvauspäivän jälkeen. Poistan kuvat kamerasta vasta, kun olen tehnyt niistä myös varmuuskopiot ulkoiselle kovalevylle. Jotain olen oppinut muutamien kuvamenetysten jälkeen ;-)

Yhdessä kansiossa ei kunnollisen läpikäynnin jälkeen ole enää jättimääriä kuvia, vaikka aina kuitenkin ihan liikaa silti. Löysin yhden kansion, joss kuvia oli reilusti yli 700. Sitä kansiota ei ole pengottu eikä käyty läpi tuon luvun perusteella ollenkaan. Ja niinhän se oli, että kansiosta paljastui vain reittaamattomia (rate - Lightroomin toiminto) raakakuvia. Kokonainen kansio kesäisiä kuvia aivan koskemattomana vuodelta 2014!

Kaikkia kuvia en käynyt vielä läpi, mutta kuvamäärä putosi silti alle 300:n. Kuvauspäivä on ollut 8.6.2014. Silloin on ollut aurinkoista, tyyntä ja lämmintä. Tulipa hyvä mieli niitä kuvia selatessa :-)

Oli ensimmäinen lintukuvauskesäni ja sekin vasta alussa. Kurkikuvia oli paljon, mutta ne olivat kurjia. En tainnut säilyttää yhtäkään. Silkkiuikkujen pesintä oli käynnissä ja niistä löytyi lämpöisen näköisiä kuvia :-) Nokikanojen paritteluakin löytyi ja kovin kaukaa otettuja kuvia monista muista linnuista. Silkkiuikkujen kuvia muutama tässä. Kuvitellaan kesää - edes pienen hetken :-)

Kiirettä ennen joulua ja tammikuun taviokuurna

On se upeaa, että viikkoon mahtuu aina vähintään yksi perjantai ;-) Mennyt viikko on ollut raskas ja koetteleva - jopa enemmän kuin edellinen. Nyt ei ole enää tiedossa giljotiinivauhtia muutamaan päivään :-)

Ensin huomiseksi luvattiin hyvää säätä ja tein kuvaussuunnitelmat sen mukaan. Sitten hyvä sääennuste muuttuikin pilviseksi räntäennusteeksi. Viimeisimmän tiedon mukaan aurinko SAATTAA pilkahtaa iltapäivällä. Suunnittele siinä sitten hyvää kuvausreissua... :-(

Olen vetänyt töissä upeaa projektia melkeinpä hiki hatussa tämän syksyn. Nyt on aika laskeutua jouluun ja vuoden vaihteeseen. Aion pitää muutamia lomapäiviäni vuoden vaihteessa ja rentouttaa itseäni sillä tavoin.

Pääsetkö sinä viettämään ylimääräistä vapaata joulun aikaan? Tarvitsetko edes vapaata?

Viime tammikuun taviokuurna (Rovaniemeltä) auttanee sinua pohtimaan näitä vaikeita kysymyksiä :-)

Hämärä jatkuu - onneksi on viime helmikuun kuusitiainen :-)

Työelämässä ei tunnu olevan järjen häivää vuoden vaihteessa. Maailma tehdään muka valmiiksi joka vuosi samaan aikaan eikä koskaan siinä onnistuta. Eikä koskaan siitä opita.

Joulukuun sää ei hymyile. Viikonloppuun toivon valoisampaa säätä. Ennuste näyttää hyvältä. Toivottavasti pitää paikkansa.

Jouluun on enää pelottavan vähän aikaa jäljellä. Pitäisiköhän alkaa valmistautumaan? Kortit on tilattu - ne meillä lähetetään aina normaalihinnalla viime tipassa. Joulun ruuat ovat aika lailla selvillä. Lahjojen määrää on pienennetty. Ehkä en ala hössöttämään vieläkään.

Tumman harmaiden päivien jälkeen parasta terapiaa on valoisan ajan kuvien läpikäynti. Nyt löysin viime helmikuun kuusitiaisen. Helmikuussa valo riittää jo paljon paremmin kuin nyt. Ihania otuksia luonto täynnänsä :-)

Moniulotteinen päivä ja helmikuun sinitintti

Etäpäivä, kokous ja kauneushoito. Siinä tämän päivän saldo :-) Hieman aikataulujärjestelyjä tämä vaati, mutta onnistuihan se ;-)

Miestäni lainaten: Sää oli kuin petolinnun p***e metsäpalon jäljiltä. Siis kehno. Eikä tässä hässäkässä olisi valokuvaamaan ehtinytkään.

Kauneushoitola oli Hämeenlinnan Hirsimäessä ja aivan ihana! Se, että nyt näytän mahdottoman paljon kauniimmalta kuin ennen, on ystävien ansiota. Kiitos heille :-) (Harmittelevat varmaan nyt loistokkaan ulkonäköni nähdessään, että moisen syntymäpäivälahjan minulle antoivat ;-))

Itsensä hemmottelu nostaa selvästi mielialaa. Voin kuvitella, että siinäkin tulee jossain vaiheessa raja vastaan. Sopivassa suhteessa muiden tukemista ja itsensä hemmottelua lienee yksi avain onnellisuuden lisäämiseen. Kannattaa kokeilla :-)

Sintsu (=sinitiainen) on viime helmikuulta :-)

Kiirettä ja rauhaa...

Viime viikonlopun kuvaukset rajoittuivat Salpalinjaan ja Imatran koskeen. Keli ei suosinut pätkääkään. Nyt on siis ollut taas aikaa käydä läpi vanhempia kuvia. Työmaata riittää vaikka kuinka ;-)

Töissä mennään pipo vinossa, kun maailmaa tehdään jälleen kerran valmiiksi ennen joulua. Kaikilla tuntuu oleva huikea kiire kaikenmoisten projektien ja tavoitteiden kanssa. Ja tammikuusta aloitetaan kierre taas alusta...

Jouluksi saamme perheen kasaan. Kukaan ei toivo runsasta joulua ja yhden lahjan toive tuli tyttäreltä - se kelpasi kaikille. Muutenkin ajateltiin ottaa rauhallisesti niin ruuan kuin koristelunkin kanssa. Toivottavasti aikomus pitää :-)

Luvassa on ainakin näillä näkymin enemmän joulurauhaa ja vähemmän ulkoista tohinaa. Kuulostaa niin hyvältä minun korvissani :-)

Tämä kurkikuva löytyi eilen elokuun valtaisasta kuvasaaliista. Ei yhtään talvista tai jouluista. Mutta luontoa ja elämän voimaa sitäkin enemmän :-)

Ihanaa viikon jatkoa!

Imatra ja melkein kuiva koski

Käytiin samalla reissulla myös Imatralla, ihan vain Imatran koskea katsomassa. Koski on kuivillaan suurimman osan vuodesta. Kesäaikaan kesäkuun loppupuolelta elokuun lopulle sitä juoksutetaan kerran illassa valaistuksen kera.

Koskea ei kuitenkaan näe kovin usein kuiviltaan. Joten mielenkiintoinen näky oli sekin. Kaikesta sateesta huolimatta. Sade teki kuitenkin sen, etten kovin kauaa malttanut kuvata ja uittaa kameraa vedessä... Linssikin piti puhdistaa sadepisaroista tämän tästä.

Erinomainen viikonloppu kaiken kaikkiaan :-) Erityisesti italialaisen ravintolan kolmen lajin illallinen viineineen oli mahtava makuelämys :-)

Olipa tänään taas palautumista töihin, kun perjantai ei ollutkaan lähimuistissa ;-)

Itsenäisyyspäivä Salpalinjalla

Jos syksy on ollut vähäsateinen, se korjaantuu osin tämän viikonlopun sateiden myötä. Meillä on ainakin vettä riittänyt...

Lähdimme lauantaina mieheni kanssa Lappeenrantaan. Tänään kävimme myös Imatralla. Valokuvaaminen jäi vähiin sateisen sään vuoksi, mutta kaikkea sääkään ei pystynyt pilaamaan ;-) Yksi käyntikohteistamme oli Salpalinja. Vaikka se sopi itsenäisyyspäivän teemaan enemmän kuin mainiosti, en ollut ajatellut asiaa alunperin sen enempää. Kohde tuntui vain mielenkiintoiselta.

"Salpalinja koostuu 1 200 kilometristä teräsbetonia, puuta, piikkilankaa ja kiveä Suomenlahdelta Jäämerelle saakka. Vierailun arvoisia ovat Salpalinjan entisöidyt bunkkerialueet Luumäellä, Lemillä, Ruokolahdella ja Ylämaalla. Salpalinjaan pääsee tutustumaan myös Salpapolulla tai osallistumalla Salpavaellukseen, jolloin retkeilyyn yhdistyvät sotahistoria ja luontomatkailu." Näin kertoo sivusto GoSaimaa.

Sateesta huolimatta kävimme tutustumassa Luumäellä olevalla Salpa-aseman nähtävyyspaikalla. Nähtävyyspaikka (Pysäköintipaikka) oli helposti löydettävissä. Salpa-asema ei. Vinkkinä kerron, ettei kannata lähteä rämpimään metsään, vaan seurata polkua isompia teitä. Salpa-asema löytyy aivan paikoitusalueen eteläiseltä reunalta.

En ole yhtään innostunut historiasta, mutta tällainen konkreettinen historian havainnoiminen on ihan eri juttu. Tässä sateisen sään kuvia Salpa-asemasta.

Isot kivet oli aseteltu terävät kärjet ylöspäin estämään panssarivaunujen saapumista. Keli oli nyt sateista ja hämärää. Valotusaika oli 1 sekunti, ISO 400 ja f 14. Siksi taustalla näkyy ohikulkevan auton valot himmeänä vanana.

Jos tämä näyttää ensin matalalta ojalta, katsopa koivun lehtiä tuolla pohjalla. Tässä oli tarkoitus mahtua monen miehen juoksemaan ja tähtäämään yhtäaikaa.

Sama tässä. Jos taustalla olevalla tiellä olisi ajanut auto, se näyttäisi tässä kuvassa pieneltä leikkiautolta...

Tässä korsu. Näyttää ulospäin isolta kalliolta, mutta onkin betonia.

Juoksuhaudat olivat kapeita. Näissä ei ohitella.

Upeaa itsenäisyyden jatkoa kaikille! Ja kiitos kaikille heille, jotka ovat joutuneet sen eteen taistelemaan.