Cesis, Latvia

Cesisin kaupunki on reilun 90 kilometrin päässä Riiasta. Erityisesti linnoistaan tunnettu pieni kaupunki on noin 20 000 ihmisen kotipaikka. Raivasin tälle tutustumisreissulle tilaa matkaohjelmaan ja se kannatti. Talsittuani kaupungin katuja jonkin aikaa olin aivan myyty :-)

Keskityin kävelylenkilläni kaupungin vanhaan keskustaan. Kuvat saavat nyt kertoa minua enemmän :-)

Tämä alla olevan kuvan talon päädyssä oleva lepotuoli oli mielestäni jotenkin liikuttava.

Andreis Pumpurs oli latvialainen runoilija, joka eli vuosina 1841-1902.

Tämä puisto oli aivan keskiaikaisen linnan vieressä.

Tässä kaupungin keskiaikainen linna, joka on toiminut esimerkkinä mm. Hämeen linnalle. Kun sen tietää, sen huomaa välittömästi :-)

Taustalla St Johnin evankelisluterilainen kirkko, jota entisöidään paraikaa.

Pienen kaupungin keskustassa riitti autoja - ja linja-autoja.

Tämä rakennus on paikallinen kirjasto. Tässä sen vanhaa osaa.

Oikealla uutta osaa, jossa on massiivinen lasiseinä. Tämä osa toimii lähinnä viherkasveilla sisustettuna rappukäytävänä eri keroksiin (tai siltä se ainakin näytti).

Tässä sama uudisosa vasemmalla.

Ja sitten joitakin latvialaisia liikennemerkkejä, jotka eivät kaikki ole käytössä täällä meillä.

Tänään illalla etäpäivän jälkeen kävin vielä kerran keräämässä suppilovahveroita. Niitä löytyi :-) Kotimatkalla näin yhteensä seitsemän valkohäntäkaurista. Kolme pareittain ja yhden yksinään. Yksi pari ylitti tien, mutta näin ne loikkimassa hämärällä pellolla jo ennen sitä ja osasin olla varovainen.

Nyt kannattaa muistaa varovaisuus liikenteessä. Erityisesti hämärässä.

Jurmala

Täsmennän tässä vielä aikaisempia kirjoituksiani. Riian ja Latvian vastakohtaisuudet ja rosoisuudet olivat mielestäni upeita ja kiehtovia. Matemaatikkona pidän arvoituksista ja vastausten etsimisestä. Tällä kertaa näin edessäni vahvasti Latvian historian. Latvian ensimmäinen itsenäisyyskausi oli vuosina 1918-1940. Toisen maailmansodan aikana Latvia joutui Neuvostoliiton miehittämäksi ja kohtalo oli rankka. Neuvostoliiton jättämät jäljet näkyvät vieläkin maassa väistämättä. Eikä mikään ihme.

Latvia itsenäistyi uudelleen Neuvostoliiton hajoamisen myötä 1991. Vaikka maata on kehitetty paljon sen jälkeen, mitkään resurssit eivät riitä kaiken korjaamiseen hetkessä. Latvialaiset ovat kovan luokan selviytyjiä ja se näkyy melkein kaikessa. On ihan hyvä, että historia saa olla läsnä. Kaikkea vanhaa - huonoakaan - ei tarvitse purkaa väkisin pois silmistä. Kaikella on aikansa.

Mutta sitten Jurmalaan. Jurmalan kuuluisat hiekkarannat olivat se, mikä ensikädessä houkutti minua matkustamaan Latviaan. Yllätys oli tietenkin kova, kun upeita hiekkarantoja löytyikin melkein kaikilta rannoita!

Kävelin Jurmalan keskustan tienoilla ja kuvasin ympäristöäni. Ihastuin täydellisesti uuden ja vanhan suloiseen yhdistämiseen. Minun epäarkkitehtuurinen silmäni ei nähnyt yhdistelmässä mitään vikaa, vaan välitti aivoille mielihyvää kaikesta kauniista. Ja vaikka upeiden vanhojen ja uusien talojen sekaan mahtui kulahtaneitakin taloja, se tuntui vain kauniisti sopivan maisemaan :-)

Ikinä en ole reagoinut taloihin mitenkään erityisesti. Tällaiset hyvät vibat tulivat jotenkin ihan puskista.

Tässä oli ensimmäinen talo, josta tuli hyvä fiilis. Kaikkien ympärillä oli korkeat aidat ja usein lisäksi vielä korkeaa, peittävää kasvillisuutta.

Naapuritalo lienee Neuvostoliiton ajoilta. Hieman eri tyyliä. Mutta sielläkin on asukkaansa.

Taas kahden eri tyylin rinnakkaiseloa.

Tämän kauhtuneen rakennuksen tilalle tullee jotain uutta, jollei tämä ole korjauksen alla. Tontin reunalla on tuollainen rakennusaidan tyylinen verkkoaita.

Tästä kuvasta alla näkyy talon vieressä ihan hyvässä kunnossa olevan näköinen pakettiauto - jotain on siis tekeillä, rakennus ei ole niin hylätty kuin miltä näyttää. Tontit taitavat olla tuolla aika arvokkaita, kysyntää varmasti löytyy hyvältä paikalta.

Taas hieman modernimpaa taloa isoilla aidoilla ja porteilla.

Ja naapurissa aivan erityylinen vanhempi rakennus. Minun silmäni oli sitä mieltä, että nämä sopivat oikein kauniisti yhteen :-)

Löytyi niitäkin rakennuksia, jotka eivät herättäneet minussa juurikaan tunteita (niinkuin tavallisesti käy).

Tässäkin naapurina on taas aivan erilainen ja eri-ikäinen talo.

Modernien porttien lisäksi löytyi vähän vanhanaikaisemman näköisiäkin portteja. Yhtä jykeviä silti.

Osa taloista oli selvästi useamman perheen taloja.

Kävin myös Jurmalan rannalla. Mahtavaa hiekkarantaa kumpaankin suuntaan :-)

Toisesta suunnasta tämä hotelli näytti hieman epäsopivalta ympäristöönsä, mutta näin rannalta se näytti ihan laivalta. Yllättävän toimivaa.

Toivottavasti tässä ei enää kulje mitään sähköjä...

Ison tien toisella puolella oli rakennuksia vanhasta tuoreempaan kaikissa kuntoluokissa. Edelleen se tuntui minusta vain positiivisen eksoottiselta.

Ja vielä yksi kuva neuvostoaikaisesta kerrostalosta kaiken kauniin keskellä. Hieman kauempana oli aivan aidosti hirvittäviäkin neuvostokomplekseja - niissäkin kuitenkin oli asukkaansa.

Näillä fiiliksillä siis Jurmalan reissua. Todella koskettavaa monellakin tapaa.

Iltakävelyllä Riiassa

Alunperin suunnittelin käyttäväni yhden neljästä Latvia-päivistäni tutustumalla Riian keskustaan ja hieman shoppailemallakin. Toisen päivän illalla ajatus kokonaisen päivän uhraamisesta kaupunkeiluun alkoi hieman ahdistamaan ja päätin jakaa kaupunkeiluni pienempiin osiin. Lähdin ensi töikseni iltakävelylle kohti kaupungin keskustaa.

Asuntoni sijaitsi melko lähellä isoa keskustaan vievää katua nimeltä Brivibas gatve. Sitä pitkin lähdin kävelemään keskustaa kohti jo kovasti kävelyä sisältäneen päivän jälkeen. Aika lähelle keskustaa pääsin (noin kilometrin päähän) ennen kuin alkoi tuntua hyvältä ajatukselta kääntyä takaisin :-)

Kaksi mielenkiintoista asiaa jäi tuosta iltakävelystä mieleeni. Ensimäinen oli se, että ensimmäistä kertaa koskaan rakennukset koskettivat minua. Eivät syvältä, mutta toivat hyvää rauhoittavaa fiilistä. Oli jotenkin mukavaa olla noiden vanhojen rakennusten lähellä. En muista tällaista tapahtuneen aikaisemmin ;-)

Toinen seikka oli se, että Latvia alkoi vaikuttaa yhä enemmän vastakohtien maalta. Jos löytyi jotain ikävää tai kurjaa, niin sitä vastasi aina iso määrä erinomaisuutta ja upeutta. Tämä päti myös rakennuksiin liikenteen ohella.

Tässä kolmen kilometrin matkalta (suuntaansa) kuvia niistä paikoista, joita ei Riian keskustassa käydessä välttämättä näe.

Tämä pysäköintitalo ei selvästikään ole enää käytössä. Kuvaan mahtui vain osa siitä.

Uusi St. Gertruden evankelinen luterilainen kirkko näkyy tässä hieman kauempaa.

Jossain näillä main käännyin takaisin. Matkaa keskustaan oli noin kilometri ja asunnolle noin kolme kilometriä. Nämä näin jäkiviisaana jälkikäteen laskettuna. Sports tracker kertoi kävellyt kilometrit. Kuvatessa laitoin asetuksiin gps:n käytön eli sijainnin tallentamisen. Sen avulla olen voinut jäljittää jälkikäteen kartalta, missä olenkaan oikein liikuskellut :-)

Tässä uusi St. Gertruden evankelinen luterilainen kirkko näkyy toisesta suunnasta paluumatkalla.

Tässä hieman erilaista kaupunkikuvaa loistokkaiden isojen rakennusten lomasta.

Illalla kuuden jälkeen näkyi paljon äitejä lastenrattaiden ja -vaunujen kanssa liikkeellä. Oli toki muutama isäkin :-)

Autoja tuli kaupunkiin päin vielä jonona, mutta jono onneksi liikkui. Keskustasta pois päin liikenne sujui jo hienosti.

Vanhojen rakennusten vastapainona kaupunkikuvassa oli myös todella moderneja rakennuksia. Juuri sitä vastakohtaisuuta, jonka koin aika voimakkaana. Ja kiehtovanakin :-)

Tässä näkyy hyvin paikallinen sähköbussi. Ratkaisuna on raitiovaunujen kaltainen systeemi. Bussi pysty vaihtamaan kaistaa ja katolla olevat härpäkkeet kääntyvät ja joustavat sen mukaan.

Ja taas pieni erilainen risteys lähellä keskustaa.

Ei yhtään junaa. Myöhemmin selvisi, ettei junaliikenne ole Latviassa mitenkään keskeisessä asemassa. Liikennetiheys on selvästi aivan muuta kuin meillä Suomessa.

Tässä näkyy asvaltoiden kadun siirtymä kuoppaiselle hiekkapinnoitteelle, joita tuli eteen siellä täällä yllättäen.

Tämä oli siis se reilun 28 000 askeleen päivä. Olo oli väsynyt kaiken tämän jälkeen, mutta myös täynnä uusia ajatuksia ja kokemuksia.

Seuraavana aamuna nukuin niin pitkään kuin jaksoin (ja minähän jaksoin ;-)) ja lähdin rauhallisen aamupäivän jälkeen kohti Jurmalaa. Siihen palataan seuraavaksi.

Mahtavaa lokakuun ensimmäsitä viikkoa! Syksy on vielä oikein hyvää :-)