Reseptin etsintää rasvasiemenjötköt-ruuan tekemiseen pikkulinnuille

Olo on parempi, olen käväissyt jo pihallakin kameran kanssa. Ei siellä mitään kuvattavaa oikeastaan ollut. Eilen vesisateen jälkeen 'valoisaa' oli enää hetki eikä sekään oikeastaan ollut valoisaa. Tummaa hämärää ennemminkin. Tänään linnut kävivät täsmähyökkäyksillä ruokintalaitteilla ja sieltä pois. Ei mitään maltillista odottelua tai seisoskelua missään vaiheessa. Vaikka valoa oli aavistus enemmän kuin eilen, patsastelua olisi tänäänkin vaadittu siedettävien kuvien ottamiseen. Onneksi tänään on tämän harmaan marraskuun viimeinen päivä :-)

Omenapuun latvasta kuului jossain vaiheessa lupaavaa pulinaa. Vihervarpusia pysähtyi latvukseen jutustelemaan, mutta ruokintapaikalle ne eivät minun aikanani tulleet. Ehkä joku kerta lähiaikoina? Yhden tiklinkin bongasin ihan varmuudella. Sekään ei tullut kuvattavaksi, mutta mieltä lohduttaa, että paikalla pörrää enemmän lintuja kuin miltä ensin näyttää.

Tänä vuonna aion opetella tekemään jotain kotitekoista rasvasiemenjötköttiä linnuille ruuaksi. En ole koskaan aikaisemmin kokeillutkaan. Tarvitsen siis reseptin, jolla pääsen alkuun. Neuvoja, vinkkejä? Miten valmista gourmettia linnuille helposti? ;-)

Kaksi makailijaa - minä ja koira

Koira makaa ketun (pehmolelu) päällä enkä ole ihan varma, onko koiralla juoksut vai valeraskaus. Vai sitten jotain aivan muuta. Levoton se ainakin on. Ruokahalu vaihtelee olemattomasta kohtuulliseen ja se on aivan hirveän hermostunut sukkalelunsa kanssa. Sukkalelussa on jonkun 'kuolleen' lelun sisältä jäänyt vinkuosuus (en ymmärrä, miksi se ei ole roskissa), jonka päälle on pujotettu pieni (pariton) sukka. Nyt sitä voi heitellä ja heittely on koirasta kivaa, mutta on siinä muutakin. Koira inisee melkein enemmän kuin vinkusukka itse.

Piilotin nyt tuon sukkalelun, sillä se ei selvästikään tee hyvää koiran mielialalle. Toin tilalle ketun, joka on rakastakin rakkaampi ystävä ihan pienestä pennusta asti. Sitä hoivataan ja sen seura rauhoittaa. Toki sitäkin kuritetaan, jos se on käyttytynyt tuhmasti ;-) En oikeasti tiedä, mitä se tuhmasti käyttäytyminen on, mutta välillä kettu vain saa kurinpalautusta.

Nyt koira makailee vuoroin ketun vieressä ja vuoroin sen päällä. Pehmokettu on melkein yhtä iso kuin koirakin, joten mitenkään vahingossa se ei siinä päällä makoile...

Minä makailin eilen ja tänään koiran seurana - tai toisin päin. Edellinen kuume tuli pienen operaation seurauksena ja oli vähän odotettavissakin. Tämän kertainen kuume iski puskista ja vei voimat. Nuhaa ei ole. Ei siis nuhakuume, vaan nuhaton kuume. Tänään iltapäivällä olen pysynyt jo hereilläkin. Valokuvia olen mieleni piristykseksi selaillut :-)

Tässäkin suhteessa ihmiset ovat muuten kovin erilaisia. Jotkut ottavat paljon kuvia, mutta valittelevat, että kuvat jäävät kovalevylle makoilemaan, eikä niiden pariin tule palattua. Minä palaan omieni pariin niin paljon kuin kuvien ottamiselta aikaa riittää. Sehän se kaiken kuvaamisen idea minulle onkin - niiden kuvien katseleminen, jakaminen ja niiden tutkailusta oppiminen. Mutta erilaisuus on hyväksi. Kukin tyylillään :-)

Päivät eivät ole siskoja keskenään...

Olipa päivä... Aamun kokous kesti vain tunnin ja oli sinänsä oikein voimaannuttava ja hyödyllisen oloinen kokous. Sen jälkeen Helsinkiin - olin työpaikalla klo 11:30, vaikka ajoin poikkeuksellisesti matkan autolla, jotta olisin paikalla vähän aikaisemmin. Töistä lähdin viiden jälkeen, joten saldo jäi kunnolla pakkaselle. Kotimatka oli ruuhkainen ja pimeä. Ja minua nukutti turkasesti... Töitä sai tehdä, ettei uni vienyt mennessään. Kotona puoli seitsemän jälkeen, koira ulos lenkille (poika käytti sen jo aikaisemmin pissalla) ja sitten kotivaatteet päälle. Seurustelua perheen kanssa - poika kävi kotona, tyttären kanssa puhelimessa ja mies tekstasi työmatkalta, päivällä jo juteltiin puhelimessa.

Pari kuvaa jaksoin katsoa äsken, uni painaa silmää. Koira vetelee sikeitä selällään raajat kohti kattoa. Hyvähän se on nyt, kun on lenkitelty, syöty ja heitelty palloa molempien väsymiseen asti ;-)

Huomenna aikainen herätys, sillä mies ei ole ulkoiluttamassa koiraa aamulla (yöpyy siis työmatkalla), joten hieman aikaisemmin pitää laittaa kello herättämään...

Miten sitä on aikanaan jaksanutkaan kaikki rumbat lasten kanssa, kun olivat vielä pienen pieniä? Ikä vaatii selvästi veronsa ja palautumisaikaa tarvitsee yhä enemmän. Niin se menee :-)

Työtä ja sitä luontoa...

Tänään tuli koettua hämmentävän paljon työn iloa yhden päivän aikana. Kun osaaminen, yhteiset tavoitteet ja hyvä porukka kohtaavat, tuloksena on aina jotain hyvää, välillä räjäyttävän upeaa :-) Tänään tapasin myös hyvän työkaverin melkein kahdenkymmenen vuoden takaa ihan työn merkeissä. Jälleen kerran: osaaminen, yhteiset tavoitteet ja hyvä porukka - tuloksena innostunutta työotetta koko porukalla :-)

Olen käynyt pienimuotoista debattia tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Olen vahvasti sitä mieltä, että kaksi rakastavaa vanhempaa on parempi kuin yksi. Ja että yhteisen perheen kasvattamiseen sitoutuminen on aina upea juttu. Mutta tiedän, että totuutta tässä asiassa ei ole. On vain asenteita ja arvoja. Minun mielestäni onnellisuus kuuluu kaikille.

En nähnyt kotiin pimeässä tullessani, oliko lunta vielä jäljellä. Silti huomenna täytyy muistaa tankata lintujen ruokintalaitteet. Tänään ei tullut tankattua, mutta ruokaa riittää varmasti vielä laitteessa jos toisessakin.

Mietin kauralyhteen hankkimista. Mihinköhän sen kiinnittäisi niin, ettei paikalle tulisi ryöväreitä eikä turhia kakkaajia? Rasvaa pitäisi hankkia käpytikoille. Sekin täytyisi laittaa 'työlistalle'. Olen huono muistamaan mitään ilman lappuja ja kalenterimuistutuksia.

Tällä viikolla ei ole etäpäivää, joten viikko on tavallista raskaampi. Olen huomenaamulla luottamustehtävien kokouksessa ja päivästäni tulee tavallista lyhyempi. Etätyösääntöjemme mukaan etätyöpäivä ei voi olla normaalia lyhyempi, joten pääsen Hämeenlinnan kokouksen jälkeen matkustamaan Helsinkiin tehdäkseni lopun työpäivän siellä.

Parannan mieltäni palaamalla viikonlopun luontokuviin. Ihanaa viikon jatkoa juuri sinulle!

Hauska koira ja tintit ;-)

Työkaveri oli pistänyt facebookissa jakoon todella huvittavan hauskan koiravideon tottelevaisuuskilpailusta. Tuli naurettua oikein olan takaa. Koirien piti kulkea houkutusten ja herkkujen reunustaman reitin läpi omistajiensa luo. Jotkut onnistuivat paremmin, jotkut huonommin ;-) Tässä linkki videoon, toivotaan, että se löytyy sieltä vielä :-)

Kuusitiainen ei ole ujo

Kuusitiaiseen olen tutustunut nyt parin viikonlopun aikana oikein urakalla. Ensin se vaikutti aralta linnulta, mutta kattia kanssa. Se ei juuri välitä pätkääkään siitä, olenko täyttelemässä ruokinta-automaatteja vai olenko jossain muualla. Kun se haluaa tulla syömään, se tulee myös. Lentää ihan vierestä niin, että siipien ääni kuuluu melkein korvassa kiinni. Ja jää valikoimaan itselleen mieluista pähkinän palaa ihan rauhassa siihen viereeni.

Juu, se valitsee ruokapalansa tarkoin. Viettää valikoimiseen huomattavasti enemmän aikaa kuin muut pihan tiaiset. Ihan pienen pienet palaset taitaa mussuttaa siinä paikalla ja etsiä sitten uuden aterian. Monen monta pähkinän palaa saattaa käydä nokassa tarkastelussa ennen kuin sopiva löytyy. Sitten vielä katsellaan muutamaan otteeseen ympärilleen, ennen kuin lähdetään ruuan kanssa lentoon. Ei ujostelua minkäänlaista ;-)

Tänään olen pihan hiljaisuudessa kuunnellut lintujen siipien pölinää moneen, moneen otteeseen. siinä on jotain herkkää ja upeaa.

Lumi tuli, niinkuin linnutkin

Lumi tuli. Jo eilen illalla oli jotakuinkin valkoista, tänä aamuna näytti jo ihan talvelta. Ruohon pitkät haituvat puskevat uuden lumen läpi, mutta yleisilme on valkoinen. Ja taivas on tietenkin harmaa, niinkuin tähän vuodenaikaan voi odottaakin.

Lumi teki muutoksen kameran asetuksiin. Tai siis minä tein muutoksen lumen vuoksi ;-) Jos valkotasapainoasetuksissa on pilvisyysasetus, kuvat näyttävät lumen kanssa sinisiltä. Vaihdoin valkotasapainoasetuksen lumelle - eli säädän Kelvineillä. 7700 K poistaa sinisyyden ja lumi näyttää valkoiselta (niinkuin pitääkin).

Linnut käyvät syömässä jo paljon tottuneemmin. Minunkin läsnäoloni häiritsee niitä entistä vähemmän. Täytyy mennä paikalle mahdollisimman usein, jotta tottuvat yhä enemmän. Keli oli hämärää, mutta lintujen paljous jaksoi innostaa. Joitakin 'uusia' lintuja kävi omenapuussa, eivätkä ne tulleet ruokailemaan asti. Kaikkea ei aina saa kuvattua. Mutta tutut linnut olivat aiempaa rohkeampia ja niiden kuvaaminen oli iloista puuhaa. Tähän kuva kuusitiaisesta, joka on paljon rohkeampi kuin uskoinkaan :-)

Yhden päivän tauon jälkeen TAAS tinttejä :-)

Helsingissä maa oli jo lumessa, kun lähdin kolmen aikaan töistä kotiin. Ja taivaalta satoi lisää. Hämeenlinnassa neljän jälkeen junasta ulos astuessani lunta hipsutteli, mutta maa oli vielä lumeton. Ei tarvinnut vielä kaivaa autoa lumen alta esiin. Täydellinen ajoitus :-)

Kun nyt on ollut yksi postaus ilman tinttejä, voi niitä taas laittaa tänne - eikö vain? Kohta lähdemme miehen kanssa seuraamaan hauskaa esitystä. Kuinka hauskaa - sen ilta näyttää :-)

Kiirettä, juhlaa ja joutsenia

Oma työelämä on kiireisimmässä vaiheessaan tähän aikaan vuodesta. Onneksi meillä on töissä kolmen naisen tiimi, jolla vähän jaetaan ja tasataan työkuormaa. Ei läiky yli niin helposti. Sitä paitsi porukalla vähemmän mukavista töistä tulee ihan siedettäviä ja ne edistyvätkin yllättävän hyvää vauhtia. Kiitos Riikalle ja Saaralle hyvästä tiimitekemisestä!

Pienten lintujen kuvia olen viljellyt täällä viime päivinä jo kyllästymiseen asti. Siksi siis vuoroon vähän vanhempia kuvia. Tämä joutsenkuva on tyttären syntymäpäivältä lokakuusta. Tytär oli Lapissa opiskelemassa (niinkuin nytkin), joten äiti tuhlasi aikaa valokuvaamalla - mitenkäs muutenkaan ;-)

Huomenna meillä on miehen kanssa illalla tyttären lahjoittamaa iltamenoa. Odotan innolla... Äitienpäivä- ja isänpäivälahjat on yhdistetty samaan tapahtumaan. Kiva päästä liikkeelle :-)

Kuusitiainen - melkein paikallaan vihdoinkin

Kuusitiaisia on käynyt esiintymässä ruokintaestradilla moneenkin kertaan, mutta kuvaamisen suhteen tulos on ollut enemmän kuin heikko. Pelkkiä vuoden luontokuvia muodossa jos toisessakin ;-)

Osaanpa erottaa jo kuusitiaisen äänenkin. Se poikkeaa sen verran sini- ja talitiaisten äänestä, että huomaankin kuusitiaisen nyt jo ensin äänestä ja vasta sitten löydän sen katseellani. En ole yhtään hyvä noissa äänien tunnistamisissa, joten jokainen uusi tunnistus on iso riemuvoitto.

Ruokailupiste on nurmikolla omenapuun vieressä. Siitä ei mennä nyt enää leikkaamaan nurmikkoa, vaikka tuo tuntuu jatkuvasti kasvavan. Välillä käyn harjaamassa nurmikolta siemenet ja kuoret pois ja nurmikko saa jakauksia pitkiin 'hiuksiinsa'.

Kuusitiaiset ovat käyneet aikaisemmallakin ruokintapaikalla, mutta se toisaalta olikin aivan kuusen vieressä. Nyt lähimpiin kuusiin on jo kymmenisen metriä matkaa. Mukavaa, että nekin ovat löytäneet uuden paikan. Niitä on kuitenkin paljon vähemmän kuin noita tavallisempia tiaisia.

Kuusitiainen söi mieluummin auringonkukan siemeniä kuin pähkinöitä. Unohdin, että pienempiä lintuja varten niitä pitäisi murskata. Täytyy korjata virhe asap. Tässä tintillä on ensin pähkinä suussa, mutta ei se sitten kelpaakaan. Kuvien ottamisen jälkeen se löysi maasta sinne pudonneen auringonkukan siemenen ja lähti tyytyväisenä lentoon siemen suussaan.

Kuvat näkyvät hieman isompina, kun klikkaat niitä.

Vihreää - ja punaista

Olen viimeisen viikon aikana kuvaillut muutamana iltana kynttiläkuvia. Mielessäni on ollut vastustamaton asetelma jos toinenkin, joita en ole sitten onnistunut tavoittamaan kameralla kuvaksi asti. Onnistumisia on hyvin vähän, mutta silmä harjaantuu jatkuvasti eikä siinä kokeillessa mitään menetäkään. Iltapimeällä ei ole niin paljon muutakaan, mitä kuvailisi.

Vielä palaan ihan konkreettisesti viime viikonloppuun. Sekin oli opettavainen kuvaamisen kannalta monella tapaa. Ensimmäistä talvea rakentelen nyt (miehen fyysisellä avustuksella) linnuille ruokintapaikkaa ja sen ympäristöön pysähtymispisteitä. Aikaisemmin ruokintapaikka oli pitkälti toistakymmentä vuotta samassa paikassa erinäisistä käytännön syistä eikä paikka varjoisuuden vuoksi tarjonnut talvisin käytännössä juuri mitään mahdollisuutta kuvaamiseen. Ei sen puoleen, että mieleeni olisi edes tullut viritellä paikalle mitään kuvausta tukevaa. Mutta tänä talvena (ja syksynä) opettelen miettimään hommaa myös kuvaamisen kannalta. Ruokaa on toki riittänyt aikaisempinakin vuosina kaikille vierailijoille :-)

Tällä kertaa kuvissa on talitiainen ja kuvauspaikkana sammalen paloilla ympäröity siementarjonta, kuten edellisessäkin postauksessa.

Mieleeni tuli lisätä asetelman joukkoon yksi punainen omena. Leikkasin siitä palan pois, josko jokin lintu sattuisi kiinnostumaan siitä. Asetelma näytti heti muhkeammalta, vaikkei tietenkään enää yhtään luonnolliselta. Mutta värikkäältä ja hauskalta. Tintit sopeutuivat omenatunkeilijaan nopeasti ja kävivät siitä huolimatta napsimassa pähkinöitä. Ikävä kyllä vain tämä yksi kuva vangitsi jotakuinkin paikallaan pysyneen linnun. Mutta tästä on hyvä jatkaa :-)

Märkä tintti

Vaikka viikonloppu pursui tummaa harmaata sen kaikissa sävyissä, kuvasin jääräpäisesti lintusia isolla riskillä. Kuvasaalis jäi käytettyyn aikaan nähden kapoiseksi, mutta lintujen seuraaminen oli iso ilo. Harmi, että näin arkena tuota menoa ja melskettä ei pääse seuraamaan - töihin lähtö ja sieltä paluu on pimeän puuhaa tähän aikaan vuodesta. Valokuvat onneksi pelastavat hiukan. Pääsee tunnelmoimaan viikonlopun vallatonta menoa :-)

Tämä sinitiainen oli kastunut oikein kunnolla. Sammalen keskellä olleet pähkinät tulivat tarpeeseen, ei siinä kauaa jahkailtu. Sen verran hidastellen kuitenkin, että muutaman kuvan sain. Taiteellisia tinttejä oli tämän viikonlopun kuvasaldossa aivan liikaa ;-)

Kaksi tinttiä, yksi varpunen

Harmaan päivän lintukuvauksista ei jää paljon käteen, mutta sitkeällä yrittämisellä jotain kuitenkin. Ja harmaatahan meillä on ollut koko viikonloppu.

Omenapuu toimii tällä hetkellä lintujen ulkoilmaravintolana ja vauhdinottopaikkana. Sinne tullaan tutkimaan tilannetta, lennähdetään jollekin ruokapaikkaa vähän lähempänä olevalle oksalle ja sitten lopulta ruokintapaikalle. Tintit nappaavat siemenen tai pähkinän nokkaansa ja liitävät uudelleen omenapuun suojiin.

Omenapuu on vanha, ja pihassa vain koristeena. Se omenat ovat kitkeriä ja rupisia puhumattakaan siitä, että ne ovat pieniä. Mutta linnuille puu on koko kesän hyvä suojapuu. Kukkiessaan se piristää koko pihaa. Tämä on johdatusta siihen, etten muista joka vuosi leikata sitä. Ja silloinkin harvennan vain välttämättömän. Puu oli tiheäoksainen jo, kun muutimme tänne.

Tuohon tiheään oksastoon on lintujen hyvä piiloutua ja kuvaajan vaikea päästä kuvaamaan. Mutta parista vieraasta sai kuvan omppupuun oksistostakin. Talitiainen malttoi jäätyä hetkeksi paikoilleen. Muuten ei olisi kuva onnistunut...

Hömötiainen on meillä harvemmin nähty vieras. Nytkään sitä ei näe tästä kokonaan, sillä pään eteen jää puussa roikkuvia ruskettuneita lehtiä. Vaan minkäs teet. Hömötiainenkin malttoi patsastella pari hetkeä jotakuinkin paikallaan :-)

Maasta monen, monen pikkuvarpusen seasta löysin yhden varpusenkin. Oli niitä varmasti useampikin, mutta tämä malttoi olla touhuamatta. Varpusia on noissa parvissa kovasti, kovasti vähemmän kuin pikkuvarpusia.

Melkein vuoden luontokuva ;-)

Päivä on oli harmaa ja pilvinen. Linnut kävivät silti ruokailemassa lintulaudoilla. Onneksi :-)

Aamulla vilkaisin oravien ruokintalaitteelle yläkerran vessan ikkunasta. Olisi ollut kameran paikka. En kuitenkaan kuljettele kameraa vessareissuille tavallisesti, niin en tänäkään aamuna. Enhän tullut ajatelleeksikaan, että vessassa voisi olla jotain kuvattavaa... ;-)

Ruokinta-automaatin tasanteella seisoi viherpeippo. Se näki pähkinät ja ihmetteli kovasti, miten niihin pääsisi kiinni (olin melkein kirjoittaa "käsiksi"...). Se kuikuili alas ja sitten ylös. Yritti kaikin keinoin löytää jotain rakoa, mistä pääsisi nappaamaan pähkinän. Samaan aikaan talitiainen lenteli kavereineen ympärillä ja odotti vuoroaan. Yhtään parempaa ratkaisua ei sekään keksinyt tilanteeseen. Hauska tilanne - ei tallennetta.

Ruokintapaikalla kävi tiaisia runsaasti. Viime metreillä joukkoon liittyi myös uusi viherpeippo. Valo ei ollut kummoinen, mutta pönötyskuvia sai otettua. Ja tämän, joka voisi hyvinkin olla vuoden luontokuva =D. Kaikki ovat vuorollaan tarjonneet omia kuviaan tämän vuoden luontokuvakilpailun voittajan rinnalle, Tämä on oma suunnittelematon taideteokseni, ihan vuoden luontokuvatyyliä - taidetta pelissä ;-) Kuvassa tintti =D

Koski Koskella

Lomareissu tehtiin tänään. Käytiin Salossa ja Koskella (tl). Mies esitteli minulle työmatkoillaan löytämiään kuvauspaikkoja ja koira oli mahdollisimman äänekäs. Autoretket ovat sille sen verran harvinaista viihdettä, että sillä on mahdoton tarve ohjata meitä kotiin aina, kun poistumme autosta. Erityisesti emme saa mennä miehen kanssa missään nimessä eri suuntiin, pätkääkään ;-)

Salon lintutornit ovat keväällä ehdottomasti vierailulistalla. Koski tl on siitä tuttu, että aikoinaan asuin Lahdessa Hämeen läänissä ja tuttuja oli Koskella (Koski hl). Hämeen läänin Koski on sittemmin muuttanut nimensä Hämeenkoskeksi. Entisen Turun ja Porin läänin Koski on nyt siis näistä kahdesta ainoa Koski.

Kosken kunnan läpi virtaa Paimionjoki, jossa on montakin koskea. Yhtä kävin kuvaamassa nyt. Muut voisi etsiä tähtäimeen ensi vuoden puolella :-) Koski oli herkullinen, vaikka koira yrittikin johdattaa minua koko ajan autolle ja kotiin ;-)

Kuumeeton päivä ja kesän räyskä :-)

Kuumeeton päivä - jess!!! Elämä virnistelee positiivisesti... ;-) Kävin myös kampaajalla ja minulla on nyt tukka tältä vuosituhannelta! Ja oikein mieluinen tukka onkin. Lisäksi käytiin miehen kanssa loman kunniaksi syömässä ulkona - sisätiloissa ;-)

En kuvannut ulkona mitään. Enkä edes sisällä. Vanhoja kuvia selailin ja kertasin mielessäni tätä hyvää vuotta, mikä minulle on nyt suotu. Kuluneen hyvän vuoden kunniaksi yksi monista tämän vuoden ensituttavuuksista: Räyskä :-)

Piilokojulla Helsingin Vanhassa kaupungissa kokeneiden lintukonkareiden kanssa tämä lintu minulle löytyi. Kaikki kuvasivat aina tiettyä lintua heti sen jälkeen, kun joku sanoi: "räyskä". Ja niin kuvasin minäkin. Ruskosuohaukkaa sanotaan "ruskikseksi", joten oletin räyskänkin olevan lyhenne jostain. Vaan ei ollut. Selvisi, kun kysyin sitä :-)

Tässä siis räyskä :-)

Kynttilän lumoa...

Aamulla kuumemittari näytti lohdullisempia lukemia ja olokin oli kohtuullinen - ei ollenkaan jyrän alle jäänyt. Jonkin aikaa yritin kuvata ulkona pieniä lintuja, mutta hämäryys oli kanssani eri mieltä. eivätkä ne linnutkaan minun seurastani kovasti innostuneet. Kumma juttu...

Kaivoin sitten esille pari kynttilää ja kuvailin niitä. Tulessa ja liekissä on jotain niin kiehtovaa, että voisin tuijotella ja kuvailla niitä vaikka kuinka kauan. Ei hätää, en leiki mitään tulitikkuleikkejä enkä sytyttele mitään luvatonta. Kynttilät sopivat vain mainiosti tähän vuodenaikaan.

Lämpöni on kuitenkin hiljalleen kivunnut eilistäkin korkeampiin lukemiin, joten käsittelin vain yhden valokuvan. Luulen, että loppuilta sujuu lepäillessä. Poskia kuumottaa, kurkku kärvistelee ja olo on melkoisen nuutunut. Ihanaa silti, ettei tarvinnut viettää koko päivää pedissä :-)

Lisää oravien ruokinta-automaateista :-)

Yön aikana minulle nousi kuume ja aamulla olin raihaisempi kuin naismuistiin... Särkylääkkeitä naamaan ja lepäämään, lopulta uni tuli ja monen tunnin nukkumisen jälkeen oli jo paljon parempi olla. Kävin eilen pienen pienessä operaatiossa ja oli odotettavissakin, että tänäänkään ei vielä ole ihan se paras päivä. Vaan jospa huomenna olisi jopa jo ulkoilupäivä :-)

Oravien ruoka-automaateista lisää... Innostuin oravien ruokinta-automaateista muutama vuosi sitten, kun löysin netistä jostain teko-ohjeet sellaiselle. Perheen elämä on ollut kuitenkin muutamia vuosia sellaisessa pyörityksessä, ettei laite ole ollut prioriteettilistan kärjessä ;-) Tänä kesänä aloin taas pyöritellä ajatusta mielessäni. Selvisi pienen googlauksen jälkeen, että laitteita saa ostettua netistä ihan kohtuuhinnalla.

Tässä nyt joitakin linkkejä oravien ruokalaitteisiin. Kuvahaku tuotti paljon ihan oikeanlaistakin tulosta. Pihakauppa.fi myy ruokinta-automaatteja alle kahdellakympillä, ei paha hinta. Kuvausta automaatin rakentamisesta löytyy Syrjälän pihasta.

Videota automaatin toiminnasta youtubesta.  Ja lisää videota täältä... ja täältä (tässä laite on liian lähellä lintujen ruokintapaikkaa, suositellaan pidettäväksi eri paikoissa)... ja täältä... Ja vielä yksi :-)

Lisää erilaisia oravien ruokintavermeitä täältä ja vähemmän minua kutsuvia laitteita täältä (ovatkohan ihan tosissaan?).

Näillä pääsee varmasti hyvään alkuun ruokintalaitteeseen tutustumisessa :-)

Oravien ruokinta-automaatti

Eilen lähdin Tallinnan reissulle aamulla hieman ennen puoli seitsemää aamulla ja takaisin saavuin puoli kahdentoista aikoihin illalla. Päivä oli pitkä, mutta antoisa. Pääkohde oli Martin Markkinat Saku-hallissa. Siellä oli esillä jos minkälaista virolaista käden taitoa.

Ainoa hankintani markkinoilta liittyi tietenkin luontoon. En osannut etsiä tätä, mutta ostoslistallani tämä oli jo muutenkin: oravien ruokinta-automaatti :-)

Kuvien laatuun en ole panostanut, tänään(kin) on ollut tärkeämpiä asioita ohjelmassa. Mutta keittiön lattialla keinovalossa kuvatuista kuvista käy kuitenkin ilmi, millainen tämä vekotin oikein on :-) Isäntä lupasi vielä lakata sen, että kestää koko talven ja kevään säät. Sitten se (ruokinta-automaatti, ei isäntä) pääsee pihalle.

Automaatti ensin sivulta. Katto on vino, lumi ei jää helposti kököttämään sinne. Toivottavasti kylkeen maalattu orava houkuttaa oravia paikalle ;-) Etuosassa on oleskelutaso, jossa kurre voi rennosti istua tai seistä samalla kun ruokailee.

Automaatti edestä. Edessä on läpinäkyvä pleksi, jonka läpi näkee helposti, kuinka paljon automaatissa on vielä ruokaa jäljellä. Kiinnitysreiät ylhäällä ja alhaalla. Tämä yksilö oli kojun viimeinen ja kiinnitetty kojun rakenteisiin ruuvilla. Se siis ruuvattiin irti meitä varten, että saimme sen mukaamme. Huomaa katon yläpuolella oleva nahkakiinnitys...

Nahkakiinnitys toimii saranana. Katto aukeaa kevyesti ylös ja vain orava (ihmisen lisäksi) on kyllin fiksu osatakseen nostaa katon ylös pähkinöiden noukkimista varten. Harakat eivät siis pääse juhlimaan tällä laitteella. Edessä oleva pleksi näkyy tästä myös paremmin.

Tässä vaiheessa koira ei voinut enää pidätellä uteliaisuuttaan, vaan sen piti päästä tarkistamaan automaatin luotettavuus ja turvallisuus. Hyvä on, kuulemma :-) 

Nyt odottelemme isännän innokasta lakkausoperaatiota. Sen jälkeen päästään (=isäntä pääsee) asentamaan laitetta paikalleen.

Pimeässä katuvaloissa

Kävinpä illalla vielä lammella. Mies kehui näkymää jo päivällä komeaksi ja sitähän se olikin. Aikatauluni oli tiukka, enkä jostain syystä halua tällä hetkellä halua kuvata hämäriä maisemia. Kuvaaminen jäi. Illan viimeisen koiran ulkoilutuksen yhteydessä jäin kuitenkin katselemaan rantaa ja palasinkin pian kameran kanssa. Päivähämärää en kestä, mutta pimeys on ihan ok. En tiedä miksi.

Nappailin kuvia eri asetuksilla, sillä pimeässä, erityisesti katuvalaistuksen kanssa saa vähän etsiä sopivinta yhdistelmää. Usein se on jokin ihan manuaalisesti valittu yhdistelmä. Näissä lisäsin suljinaikaa hieman kameran ehdottamasta. Valkotasapainon säädin hehkulamppuvalolle, jolloin pehmeän kellertävien valojen keltaisuus ei korostu entisestään. Hain vaihtoehtoja niin kauan, että etsimestä näkyi mahdollisimman silmän mukainen maisema.

Terveisiä siis iltaiselta lammelta :-)

Loma alkoi, jospa nyt saisi asioita tehtyä :-)

Syyslomalle pääseminen ei ole helppoa. Niska ruvella tuli töissä viime viikko raadettua, että työpöydän sai siihen vaiheeseen, että kehtasi lomalle lähteä. Mitään isoa ohjelmaa lomalle ei ole tulossa, mutta sekin on ihanaa, että pääsee tekemään niitä pitkään rästissä olleita asioita. Toivon käyväni kampaajalla. Nyt kun kampaajalle pääsee muulloikin kun lauantaina, luulen saavani ajan jostain. Melkein vuosi tässä on kotikonstein kitkuteltu (lähinnä värin kanssa, leikkaaminen on jäänyt otsatukan teurastamiseen). Hiukset näyttävät harventuneelta Mörri-Möykyn tukalta. Jotain pitäisi siis tehdä...

Optikollakin pitäisi käydä. Ilman laseja en näe lukea, mutta käyttämäni lasit ovat arpapelillä ostettuja halpislaseja, joita joutuu jatkuvasti laittamaan päähän ja taas päästä pois... Ei kovin ylpeää elämää sekään ;-)

Huomenna lähden entisen työkaverin kanssa Tallinnaan. Noloa, että lähden isänpäivänä, mutta olen hellinyt lasteni isää jo tänään :-) Osittain siksi olen jättänyt valokuvaamisen sovinnolla poois tämän päivän ohjelmasta.  Tallinnassa on jotkin käsityömarkkinat, joihin ystävän kanssa mennään - hän on käynyt siellä aikaisemmin. Minulle matka on yhtä juhlaa (varsinaista revittelyä!) :-)

Eilen aloitimme miehen kanssa loman mukavalla illanvietolla Pohtiolammella sääksisäätiön ihmisten ja naapureiden kanssa. Tarjoilut ja seura oli mitä mainiointa ja itse henkilökohtaisesti odotin kaikkein eniten kuulevani Kookka- ja Nappula-kurkien elämänvaiheista. Heidän kuulumisense ovat aina niin kiehtovaa kuultavaa :-) Illanvietto häivytti lomallesiirtymisstressin kauas pois, ajoitus oli mitä upein :-)

Aion tottakai lomalla kuvatakin, mutta en aio kiirehtiä minkään kanssa. Muutama ensimmäinen päivä menee tiukasti touhussa ja tohinassa. Mutta toki hemmottelen itseäni kesäisillä kuvilla, jotka ovat kiltisti ja sinnikkäästi odottanneet vuoroaan. Joudutte siis tyytymään kesäisiin kuviin - nyt vuorossa Hattelmalanjärvi.

Lunta tulee...

Otin tänään kameran mukaan töihin, sillä kuvausmahdollisuudet ovat olleet vähissä. Vaan enpä ehtinyt koko päivän aikana edes kameraa koskettaa, vaikka ruokatauon yhteyteen ajoitetusta kuvaushetkestä haaveilin... Vaan kamera pääsi junalla Helsinkiin ja takaisin ;-)

Täällä sataa lunta. Lumiaurat ajelevat edestakaisin ja bussi oli suistunut sairaalalta tullessa alamäessä ojaan. Ei pahasti, muttei siitä poiskaan päässyt. Osa linja-autoista ajaa nykyään törkeän kovaa. Toivottavasti nämä kelit herättävät ajattelemaan...

Ei siis uusia kuvia, joten lämmittelin mieltäni kaivamalla vanhoja kuvia käsiteltäviksi. Nyt täytyy uudella ohjelmalla käydä kaikki ns. puhkipalaneet kuvat uudelleen läpi. Moni niistä varmaan onkin puhkipalaneita, mutta osa on jäänyt sellaisiksi vain kuvankäsittelyohjelman vuoksi. Palasin tällä kertaa keväthuumassa olevien härkälintujen pariin :-) Kuva Vappupäivältä.

Mukavaa loppuviikkoa!

Etsitään makuukelvottomia isoja lintujen ruokintalaitteita

Meidän lintujen ruokintalaitteemme (ne isommat) ovat vanhoja. Tulin siihen tulokseen, että niiden tilalle pitäisi hankkia paremmin toimivat laitokset. Linnuthan eivät piittaa laitteen iästä niinkuin en minäkään. Mutta ne vain eivät ole toimivia. Eilen jo näytin, millaisen huiskintamahdollisuuden ne tarjoavat tuhlaileville pikkuvarpusille leveällä aukollaan. Tänään kävin hämärällä katsastamassa ruokintapaikan alustan ja onhan siellä maassa siemeniä (tai sitten ainakin niitä kuoria.) Mutta se ei ole ainoa väärinkäytös, jota pikkuvarpuset harrastavat. Katsokaapas tätä:

Ei hyvä - eihän? Pahimmillaan niitä on yksi joka kupissa ja nautiskelevat olostaan näin pitkiäkin aikoja. Hygieenisyys on tästä kaukana. Viikonlopuksi täytyy löytyä paremmat ruokintalaitteet. Sellaiset, joita ei voi käyttää makuuravintoloina eikä ruokien lakaisupaikkoina. Sellainen kapea laite meillä jo on, joista huiskitaan siemeniä paljon vähemmän, mutta näiden tilalle tarvittaisiin jotain isohkoa, Kulutus on kovaa.

Viikonloppuna postaamissani kuvissa näkyi meidän talipallojen pyöröautomaatti. Tänään se oli jo tyhjä. Mitkään pikkulaitteet eivät tätä porukkaa jaksa kauaa pitää tyytyväisinä. Ehdotuksia?