Perhospäivä tuulesta huolimatta

Aamulla oli tuulista ja paljon pilvisempää kuin oli luvattu. Aluperäiset suunnitelmani päivälle osoittautuivat heikoiksi. Päätin siis mennä vapaalla ja nauttia siitä, mitä eteen tulisi.

Eteen tuli ainakin melkoisen paljon enemmän käveltyä matkaa kuin olin ajatellut. Jalka alkoi kipuilla harvinaisen aikaisin eikä olo mitenkään helpottunut ajan mittaan. Mutta sain monenlaista täytettä päähäni automaattiajatusten lisäksi. Nivelrikko rajoittaa kummasti ennen niin äärettömän tuntuista päivittäistä askeltamisen mahdollisuutta.

Silkkiuikut olivat helisemässä kovan tuulen kanssa. Se ei innostanut kuvaamaan. Meriharakan poikasen kuva täytyy muistaa julkaista myöhemmin :-) Vuoden ensimmäinen ruskosuohaukkani liiteli kaukana ja siitä otetut kuvat ovat lähinnä todistusaineistoa.

Päädyin kuvaamaan niitä perhosia, jotka tuossa puuskaisessa ja kovassa tuulessa olivat uhmakkaasti liikkeellä. Hauraita, kauniita, vaaroille alttiita ja levottomia siivekkäitä.

Karttaperhoseksi tulkitsin tämän ensimmäisen. Ei mikään kovin iso perhonen, muttei ihan pienikään. Kaunis kuin mikä :-)

Alla oleva pikkuperhonen oli ihan uusi tuttavuus. Luontoportin tekstin ja kuvien mukaan väitän sitä keltaniittyperhoseksi.

Virnaperhonen - vanha tuttavuus, tosin jo vähän unohduksiinkin jäänyt.

Toinen valkoinen perhonen oli auroraperhosnaaras. Alla olevassa kuvassa näkyy sekä sen siipien ylä- että alapuoli. Takasiiven alapuoli on samanlaista kuviointia kuin koiraallakin.

Koiraspuolinen auroraperhonen on alla. Huomaa takasiipien alapinnan kuviointi.

 

Auroraperhosia oli todella vaikea saada kuvattua. Olen nyt muutaman kesän ajan yrittänyt vangita niitä kameralla, mutta ovat vikkeliä kuin mitkäkin.

Upeaa alkavaa viikkoa! Nautitaan sateista, innostutaan auringosta, ilahdutaan pienistä tuulen henkäyksistä ja ennen kaikkea arvostetaan rakkaitamme!

Lisää pieniä otuksia

Tällä huomattavasti muita pitemmällä korennolla oli käynyt ikävästi. Se oli kuoriutunut ja kiivennyt siipiään leyhyttelemään, mutta siivet olivatkin jääneet kiinni aivan kärjestään. Muuten siivet näyttivät kelpoisilta minun silmilläni katsottuna. Noin se ei pääsisi liikkumaan. Tässä siivet ovatkin taakse päin supussa.

En ollut varma, mitä tehdä, mutta oletin, etten voi ainakaan pahentaa tilannetta. Työnsin sellaisen vähän vahvemman ruohon korren siipien väliin ja väli olikin esteetön ihan tuonne viimeiseen kärkeen asti. Hieman kortta vetämällä napsahti kaksi siipeä toisistaan erilleen. Jatkoimme tätä kaikkien siipien kanssa ja korento levitti siipensä sitä mukaa auki, kun sai niitä vapaaksi. Pian kaikki siivet olivat oikeilla paikoillaan ja siivet näyttivät täysin ehjiltä. Tuntia myöhemmin kävi tarkistamassa korennon tilan ja se oli kadonnut. Sitä ei löytynyt myöskään mistään korsien välistä pudonneena. Oletan, että sille kävi sitten oikein hyvin.

Lajimääritys jää minun taidoillani tekemättä. Voisi olla hyvinkin naaras, kun ei niin prameile väreillään.

Korennon jälkeen pieni valkoinen perhonen tuli kisailemaan ihan lähelle. Melkein päästi kuvaamaan ja sitten taas ei. Jossain vaiheessa tuli sitten kuitenkin ihan viereen, kun olin etsimässä heinikosta korentojen kuoria. Sain kuin sainkin kuvata jonkin aikaa. Perhostiedon lyhyellä oppimäärällä veikkaisin tätä virnaperhoseksi.