maanantai 29. helmikuuta 2016

Sunnuntaina Myllykoski :-)

Sunnuntaina piti muka kuvata aurinkoisessa säässä ihan lähiluontoa. Ei aurinkoa, ei edes luvattu. Kurvasin 'hiljaisen naisen' kostona Nurmijärvelle Myllykoskelle. Juuri ennen kotiin lähtöäni heräsi ajatus kameran videomahdollisuuden kokeilemisesta. Laajakulma oli jo palautettu muiden linssien kanssa autoon, joten sillä mentiin, mikä mukana oli :-)

Tämä video kestää suurentamisenkin, vaikka onkin muuten vähän kapeakatseinen ;-) Äänetkin kannattaa pistää päälle.



sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Onneksi oli aurinkoinen Porkkalanniemi lauantaina

Kuka kumma on ottanut kamerallani taas ihan turkaisen paljon kuvia? Niiden läpikäynti ei käy käden käänteessä - ONNEKSI! On taas vähän pelivaraa heikompien kelien varalle :-)

Joutsenten lisäksi kuvasin eilen Porkkalanniemessä tietenkin maisemia. Hieman olen kuvia jo käynyt läpi. Ja sää näyttää niissä kuvissa aivan yhtä upealta kuin mitä muistelinkin. Ei ollut pelkkää kevätintoilijan liioittelunhalua ;-)

Olen pettynyt sääennusteiden paikkansa pitämättömyyteen. Eilen niin kovasti tälle päivälle luvattu puolipilvisyys oli kyllä ihan kokopilvisyyden lupausta tänä aamuna. En taas vähään aikaan luota noihin ennusteisiin ennen kuin vasta saman päivän aamuna. Yön yli nukuttuaan taitavat sääennustelijat kovin helposti muuttaa mielensä.




lauantai 27. helmikuuta 2016

Porkkalanniemi ja kyhmyjoutsenpari

Miten ihmisen mieli voikaan ilahtua auringon näkemisestä harmaan talven jälkeen! Kävin Kirkkonummen Porkkalanniemessä ja aurinko paistoi siellä ihan täysillä. Meri oli enimmäkseen vapaana jäästä joitakin poukamia lukuunottamatta. Energia tuntui imeytyvän suoraan auringon säteistä ihon kautta tuonne sisimpään.

Muutamat valokuvat olen vasta katsonut, kohta pitäisi jo suunnitella huomista. Kaunista säätä on luvattu huomisellekin. Nyt vain pitäisi pystyä valitsemaan kuvauspaikka ja -kohde... :-) Positiivinen ongelma :-)

Kyhmyjoutsenpari kävi näyttäytymässä.  Istuin kalliolla rukkasten päällä ja kuvasin sen lyhyen hetken oikein nautinnolla. On meillä kaunista täällä Suomessa - melkein aina :-)




perjantai 26. helmikuuta 2016

Tukkasotkat Hattelmalanjärvellä kesäkuussa

Lomapäivä on ollut upea. Nukuin univelkoja kiinni pitkään ja päivän olen viettänyt laiskotellen, mukavia asioita tehden, nautiskellen ja huomista reissua suunnitellen. Reissun suunnittelussa säätilanne on kaiken a ja o. Säätiedotukset vaihtuvat kovaa vauhtia eikä niihin arvaa luottaa ennen kuin viime tipassa.

Kävin lyhyen auringonpaisteen aikaan pihalla kuvaamassa, muuten olen tyytynyt katselemaan ikkunasta ulos ja lukemaan valokuvausvinkkejä oppiakseni.

Vanhojen kuvien läpikäynti tuotti pari tukkasotkien kuvaa. Ne ovat Hattelmalanjärvellä tavallisesti siellä 'toisella' puolella. Kesäkuun iltana ne kerran tulivat siihen melko lähelle. Nämä kuvat siltä illalta...



torstai 25. helmikuuta 2016

Koskikaravaroitus...

Huomenna on vuosilomapäivä - siis yhtä juhlaa :-) Nyt ehtii varmasti SEKÄ touhuta ETTÄ levätä. Touhuaminen tarkoittaa tietenkin valokuvaamista, ehkä vähän muutakin, hieman 'hyödyllisempää'.

Huominen saa kulua levätessä ja suunnitellessa. Kuvausreissuista tulee paljon parempia, kun malttaa suunnitella ja selvittää etukäteen. Ensin etsin sitä, paistaako jossain parin sadan kilometrin sisällä aurinko. Sääennusteet vaihtelevat jatkuvasti, joten suunnittelu on säätämistä viimeiseen asti. Jos löydän mahdollista aurinkoa, pitää selvittää, mitä kuvauskohteita alueella voisi olla. Jos ei löydy aurinkoa, pitää miettiä harmaan kelin kuvauskohteita.

Harmaan ja lumisateisen päivän kuvauskohteena oli viime lauantaina koskikara. Laatu kärsii hämärästä, mutta se häiritsee vasta täysikokoisessa kuvassa. Blogitarkkuuteen pääsi sentään joissakin tapauksissa.

Joten koskikaroja siis - niihin väsyneet vaihtakaatte sivustoa...





tiistai 23. helmikuuta 2016

Päivä pitenee ja punatulkku lähenee ;-)

Niinhän se päivä pitenee ja valoistuu - on se vaan ihanaa :-)

Orava lienee humpannut yhden lintulaudoistamme haudan partaalle, puolet 'lattiasta' rotkotti putoamispisteessä. Mies korjasi laudan toimivaksi, vaikka mielestäni naulapyssyn asento olisi voinut olla turvallisempikin. Onneksi hän ei ole yhtä onnettomuusherkkä kuin minä...

Jalka paranee omaa tahtiansa. Lääkäri muistutti kroppani ikävuosista ja siitä, ettei jalka voi enää parantua samaa vauhtia kuin kolmikymppisenä. Kain nämä elämän realiteetit täytyy sitten vain hyväksyä, vaikken ikänumeroista muuten tykkääkään.

Sunnuntain retkellä pysähdyin hyvällä lintujen ruokintapaikalla. Siellä oli myös useampi punatulkku. Varovaisesti, silti välillä kuvattavissa. Eläköön hyvät ruokintapaikat :-)



sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Nuotio syttyi kuin syttyikin :-)

Tänä viikonloppuna ei aurinko hymyillyt niin, että olisi tänne meille asti näkynyt. Piti siis tyytyä siihen, mitä oli ulottuvilla. Pilviä, lunta, joitakin ihania lintutapaamisia. Onhan siinä jo paljon tällaiselle viikonlopulle :-)

Jalka on kestänyt kaksi kuvausreissua peräkkäisinä päivinä. Toivottavasti en tunne sitä nahoissani huomenna ;-) Ulos on kuitenkin ihana päästä ja nimenomaan luonnon helmaan...

Lauantaina Vihavuoden koskelle mennessäni näin kyltin, joka osoitti Vähäniemen virkistysalueelle. Paikka on Hämeenlinnassa ja olen monesti miettinyt sinne lähtemistä, jostain syystä on jäänyt tähän mennessä aina väliin. Paitsi nyt.

Virkistysalueella kulkee merkitty polku, joka on varmasti kesällä oikein helppo seurattava ja kuljettava. Nyt kuljin tuollaisella ensimmäistä kertaa koskaan talviaikaan ja vaikeuskerroin oli suuri, sillä lumi peitti paljon, eikä reitillä näkynyt kenenkään muun jalan jälkiä. Melkoista tiirailua siis...

Mutta selvisin :-) Reitin uusin anti oli se, että päätin sytyttää nuotion tulentekopaikalle. Tulitikut olivat mukana ja paikalla oli polttopuita kirveen kera. Kirvestä en tarvinnut, sillä joku oli hakannut puita yli oman tarpeensa ja hyödynsinkin tilanteen heti.

Nyt täytyy myöntää, etten ole koskaan aikaisemmin sytyttänyt nuotiota. Puulämmitteisen kiukaan ja uunin olen lämmittänyt ja piharoihun sytyttänyt. Kiukaan ja uunin kanssa en ole hyvä, mutta saan ajan kanssa homman toimimaan. Tämä oli siis AIVAN uusi kokeilu.

Ja se syttyi :-) Pieni nuotio ja pieni tuli, mutta tämä antoi itsevarmuutta. Ensi kerralla voisi vaikka hyödyntää tulta muuhunkin kuin lämmittelyyn... Niin paljon hommasta innostuin, että aloin suunnittelemaan jo telttareissua ensi kesälle ;-) Saas nähdä, säilyykö innostus kesään asti :-)

Upeaa alkavaa viikkoa! Ja uusia kokeilun ja innostuksen kohteita :-)




lauantai 20. helmikuuta 2016

Mutkan kautta Vihavuodelle

Suuntasin aamupäivällä Vihavuoden koskelle, mutta löysin matkalla mielenkiintoisen sinupolun, jolla viihdyinkin kaksi ja puoli tuntia. Ajan määrä johtuu osin siitä, että kävelin ensin moneen kertaan väärään suuntaan. Niin tyypillistä minua ;-)

Suuntasin seikkailuni jälkeen auton nokan kohti Vihavuotta, kun melkein vieressä jo oltiin. Muutaman kilometrin päässä keskellä tietä seisoi todella iso hirvi. Pysäyttävä kokemus siis. Onneksi noilla mutkaisilla sivuteillä tulee ajeltua kovin rauhallisesti, mitään vaaratilannetta ei päässyt syntymään. Hirvi jolkutteli lopulta tien toiselle puolen metsään ja puolisko vasan kanssa jäi tien toiselle puolelle. Onpa iso ja upea eläin! Kuvaa en tietenkään ehtinyt saamaan, sitäkin suuren elämyksen kylläkin :-)

Vihavuoden koskella koskikarat lentelivät ja lauloivat! Kannatti käydä :-)

Lumisade ja pilvet vähensivät valon määrää ja kuvia piti räpsiä urakalla toivoen, että jokin niistä onnistuisi lumisateessa ja hämärässä. Olipas elvyttävä reissu :-)



torstai 18. helmikuuta 2016

Pimeän kaupan ilta ja kuikka perheineen

Tänään työelämä on pyörinyt lujasti projektitoiminnan kehittämisen ympärillä. Ei mitään Einstein-puuhaa, mutta palkitsevaa hyödyllisyydessään. Jos projekteja on pakko tehdä, miksei tehdä niitä fiksusti ja mahdollisimman helpoilla työkaluilla ;-) Ja ihan mukavan avun kanssa :-)

Jalka valvottelee yöllä ja univelkaisena olen kovasti tyytyväinen siihen, että huomenna on vihdoin perjantai ;-) Hämeenlinnassa on muuten huomenna Pimeän kaupan ilta (klik) :-)

Viime kesäkuussa kuikilla oli poikanen. Mikäs sen ihanampaa :-)



keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Kaunis päivä, silti kuva viime kesältä

Katselin ikkunasta tänään monesti päivän upeaa keliä. Olin tämän päivän etätöissä ja teoreettisesti olisin voinut ehtiä kuvaamaan jotakin. Käytännössä etäpäivä on ainoa päivä viikossa, jolloin ehtii hoitamaan kotikunnassa arkisia askareitaan. Ne muutamat valoisat tunnit työpäivän ulkopuolella kuluvat niihin.

Sitä paitsi tänään tappelin sähköpostin kanssa tunnin. Siis TUNNIN. Ratkaiseva puoli tuntia kului aikaa liikaa, jotta olisin tälläkään kertaa ehtinyt mihinkään. Mutta sainpa katseltua upeaa säätä sisältä :-) Eikä tarvinnut reissata kipeällä jalalla Helsinkiin asti.

Jalka on siis vielä kaksi viikkoa onnettomuuden jälkeenkin kipeä. Viimeiset turvotukset eivät katoa mihinkään ja kipu lisääntyy. Vaikka hirsipaneelipaketti osui suoraan jalkaterään, mustelmia ja turvotusta on nilkassa asti, ihan nilkan takaosassa. Kun jalkaterä on keskeltä turvoksissa pystysuunnassa ja nilkasta sivulta ja takaa, sopivaa kenkää on melkein mahdoton löytää. Ainoat sopivat ovat metsäkuvauskenkäni, joita en työmatkalle laita.

Illan auringonlasku oli komea. En ottanut siitä yhtään kuvaa. Nautiskelin näystä silti.

Joten tänne muisto kesältä. Tämä joutsen spurttaili Konnevedellä viime heinäkuussa. Naaras, oletan.


maanantai 15. helmikuuta 2016

Rapolaa ja lunta vielä tämän kerran...

Piristää kovasti hetkellinenkin valkeuden saapuminen maisemaan :-) Harvoin olen ollut näin iloinen lumesta :-) Kauneus on selvästikin katsojan silmissä...




sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Oikein hyvää ystävänpäivää - ja muutama kuva Rapolasta

Oikein upeaa ystävänpäivää kaikille blogiystäville, vaikka olenkin tämän kanssa taas vähän myöhässä!

Ystävällisimmät elkeeni olen tänään suunnannut pihan jalkavaivaiseen oravaan. Sillä taitaa olla iso ongelma toisen etujalan kanssa. Pomppiminen lumessa onnistui vain takajalkojen voimin. Ja sitä luntahan riitti, täytyi oravan välillä huilia.

Vein sille eväitä hieman lähemmäs sitä kuusta, johon se päätyi kiipeämään. Pitkällisen yrityksen jälkeen se onnistui kapuamaan lintujen ruokintapaikalle. Tasainen pinta oli sille kova pala kiivettäväksi. Kuusen rungossa se selvisi jo ihan normaalin näköisesti ilman ylimääräisiä ponnisteluja...

Vielä palaan eiliseen Rapolan reissuun. Tänään olen taas säästellyt kipeää jalkaa, joka on kanssani aivan eri mieltä parantumisen aikataulusta ja vaiheista. En siis kuvannut mitään.

Oikein ihanaa ystävänpäivän iltaa kaikille teille! Ja tarmokasta uuden viikon alkua :-)




lauantai 13. helmikuuta 2016

Rapola, linnavuori

Tytär vei minut sinne ensimmäisen kerran, toissakesänä. Hän poimi mustikoita, minä autoin vain hieman. Katselin maisemia ihmeissäni. Kaunista, vaikka en saanut kuvaukseen kosketuspintaa.

Tänään kävin siellä toisen kerran, ihan yksinäni. Paikka on Rapolan linnavuori Valkeakoskella. Aika on tehnyt tehtävänsä ja minäkin olen noussut maisemien tasalle. Ainakin aikaisempaa paremmin :-)

Keliä mahtui matkaan melkein mitä vaan. Pilvisyys vaihtui raesateeseen, uuteen pilvisyyteen, auringon paisteeseen ja taas uuteen välitilaan. Linnut lauloivat. Talven niska on selvästi jo taitettu :-)

Kuvista tähän vain yksi, pitemmälle en ehtinyt. Talven kaikki taudit jonottavat selvästikin pääsemistään kroppani uumeniin. Unta tarvitaan nyt enemmän kuin aikoihin...


perjantai 12. helmikuuta 2016

Järven tarina ja punasotka

Minä käyn elokuvissa TODELLA harvoin (katson elokuvia tosin jonkin verran kotona). Tänään tein poikkeuksen - kävimme miehen kanssa katsomassa kotimaisen elokuvan "Järven tarina". Kannatti käydä - suosittelen :-) Toki olisin itse tehnyt joitakin asioita elokuvassa ihan eri tavalla, mutta koska en ole saanut vielä aikaiseksi yhtään elokuvaa, voi olla parempi, etten kommentoi sen enempää ;-) Hyvä oli silti :-)

Vanhojen kuvien läpikäyntiä on nyt, vaikka meille olikin yön aikana saapunut upea valkoinen lumipeite. Kuin aivan eri maailmaan olisi herännyt kuin mihin nukahti...

Punasotkan kuvan - ja vain yhden kuvan - nyt tarjoilen. Näin siinä käy, kun lähtee leffaan ;-)

Upeaa viikonloppua :-)


torstai 11. helmikuuta 2016

Omituinen helmikuu

Jalka voi tänään (ja eilenkin) huonommin kuin aikoihin. Vaan eihän se paraneminenkaan niin suoraviivaista ole. Kun päivittäinen helpotus ei ole enää yhtä suuri, kaikki voi tuntua takapakilta. Eiköhän tämä tästä. Lääkärillä kävin kuitenkin tarkistuttamassa tilanteen. Ei huolta vielä. Nyt lepoa ja katsotaan jonkin ajan kuluttua uudelleen.

Joten vanhoja valokuvia... ;-)
Ensin kesäkuun alkua 2015: Sääksi ja lokki (kalalokki? selkälokki?) peräkkäin. Sääksi kalastamassa ja lokki karkoittamassa...


Ja pari kuvaa noin vuoden takaa. Aurinko paistoi ja lunta oli maassa...

9. helmikuuta 2015...


14.2.2015...




keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Kurkia helmikuussa, kuvattu toukokuussa :-)

Etätyöpäivä antoi jalan levätä - ero eiliseen on melkoinen :-) Parempaan suuntaan siis.

Keli oli ensin harmaa ja sitten harmaa ja sateinen. Ei yhtään tyypillinen helmikuu.

Kaivelinpa siis viime toukokuun kuvia ja tuhosin samalla monen monta ei-niin-hyvää ja ei-mitenkään-uniikkia kuvaa. Jopa järjestyy tilaa kovalevylle ;-)

Kurkia helmikuussa, kuvattu toukokuussa :-)



tiistai 9. helmikuuta 2016

Sumua, lunta ja se 'pakollinen' jalan kuva ;-)

Kaksi päivää työelämää takana sairausloman jälkeen. Jalka kestää väljän kengän, kunhan se ei ole jalassa liian kauan. Onneksi meillä töissä saa tassutella villasukat jalassa ilman, että kukaan siitä häiriintyy ;-)

Niitä luontokuvia ei ole kertynyt paljon, tähän pari viime sunnuntailta. Ja sitten se 'pakollinen' jalkakuva. Töissä kaikkien, jotka eivät ole heti huomanneet kieltäytyä, on ollut 'mahdollisuus' nähdä jalkani livenä. Sukan poisto käy kuulemma yllättävän nopeasti, väittävät kollegat ;-)

Mutta ensin sumua ja lunta... Paikkana Tenholan linnavuori, Hattula.


Valkohäntäkauriin/-peuran jälki?




Ja sitten se jalka ihan freesinä kuvattu. Jalka ei siis ole ollenkaan ruskettunut, ihan tilapäisiä värejä kaikki ;-) Turvotus on laskenut, mutta vielä sitä riittää...

Upeaa viikon jatkoa!



sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Sumuisen päivän kosteaa taikaa

Tänään sää oli sumuinen ja harmaa, mutta päätin silti monen toipilaspäivän jälkeen kokeilla pientä ulkona liikkumista. Hyvältä tuntui ja jalka vihoitteli vain vähän :-)

Sumu ei ollut mitään kaunista, kuvauksellista sumua, vaan ihan paksua rokkasumua. Hällä väliä, pääsin kuitenkin ulkoilemaan hieman :-)

Monin paikoin oli liukasta. Puissa ja muissa kasveissa roikkui sulamistippoja. Lumi oli sulanut matalaksi, sillä ei sitä niin paljon ollutkaan. Puolukat ja mustikan varvut kohottelivat itseään lumen yläpuolelle. Melkein taianomainen tunnelma :-) Lumi näytti kauniilta, samoin puolukka ja kaikki muukin vihreä...


lauantai 6. helmikuuta 2016

Lämmintä lupaa...Säässä siis.

Räntää on luvattu - ja plus-asteita. Ei mikään paras mahdollinen keli, vaan minkäs sille voi. Näillä mennään eikä mutista :-)

Mikään ulkona ei tänään kutsunut raahautumaan sinne puolikuntoisen jalan kanssa. Toivottavasti huomenna jokin jo houkuttelee minua kameran kanssa matkaan...

Jotenkin olen tässä vaivihkaa aktivoitunut niin, ettei vapaa-aikani olekaan enää pelkkää vapaa-aikaa. Olen taas mukana siellä ja täällä sekä tietenkin virittelen omia projektejani useampaankin suuntaan. Päädyin siihen, että karsin ohjelmaani ja luovun yksipuolisista, vain voimia vievistä tehtävistä. Välillä uusiin juttuihin tulee lähdettyä suurin toivein, joista mikään ei sitten yritäkään toteutua matkan varrella. Päätin, ettei minun tarvitse tässä iässä potea huonoa omaatuntoa tuollaisten tehtävien syrjään jättämisestä. Aika kuluu vikkelään kaiken motivoivan ja tuloksekkaankin touhun parissa. Velvollisuuksia on tullut hoidettua tähän ikään jo ihan kunniakkaasti ;-)

Oma perhe on yksi ajankäytön painopiste. Lapsista on kehittynyt (ja edelleen kehittymässä) mielenkiintoisia ja upeita aikuisia. En ole yrittänyt muovata tai rajoittaa heitä, sillä tiedän sen olevan useimmiten huono juttu. Sen sijaan, että perhe hajaantuisi heidän kotoa muuttonsa myötä, tuntuu, että perheemme tiivistyy. Ainakin henkisesti, vaikkei ihan kasvokkain joka päivä - eikä edes joka kuukausi - tavatakaan (paitsi onneksi miehen kanssa :-)). Tämä perhe on elämäni suurin lahja :-)

Ja siitä sitten sujuvalla aasinsillalla vanhojen valokuvien pariin ;-) Kaukana ei ole kevät, ihan tarvitsisi suunnitella, mitä haluaa seurata ja mitä kuvata hektisen ja nopean kevään aikana. Lintujen pesintää ainakin :-)


perjantai 5. helmikuuta 2016

Saukkoja

Kiitos kaikille myötätunnosta!

Saapas nähdä, miten tämän videon näyttäminen ja toistaminen onnistuu. Saukot siinä retvastelevat Ranualla viime kesänä. Kyllä saukot tietävät, miten virtaava vesi pysäytetään ;-)







torstai 4. helmikuuta 2016

Taukoa pittää, halusi tai ei...

Elämä tuppaa pysäyttämään liian kovaksi käyneen vauhdin ja niin kävi tälläkin kertaa. Olen ollut kovasti paikoillani viimeisen vuorokauden. Ei kuvaamista eikä ulkoilua. Mitä nyt ensiavussa eilen kävin...

Autoin eilen miestä siirtämään painavia ja pitkiä paneelipaketteja sisään. Kunnes sitten käsistä voimat loppuivat ja se minun puoliskoni paketista tippui suoraan jalalleni. Kuudesta paketista ehdittiin neljä kärrätä perille (tai ainakin melkein...). No terävä reuna edellähän se siihen jalkaterään laskeutui ja melkein saman tien oli selvää, että ensiapuun pitäisi lähteä.

Eilen oli olo kireä (fyysisesti, jalkaterä turposi äärimmilleen) ja kipeä (sekin fyysisesti ;-)) kipulääkkeistä huolimatta. Lisäksi ensiavun odotustilassa odotellessani läikytin juomaa lattialle ja yritin kuivata sitä pitäen silti jalkaa koholla, kunnes tuolin metallinen käsinoja tunkeutui kylkiluiden väliin aiheuttaen reippaasti napsahtavan äänen. Siinä vaiheessa se jäi jalan kipujen varjoon, mutta yöstä asti se on ollut kivualiaampi kuin jalka... Mikäs olisikaan oivallisempi paikka uudelle tapaturmalle kuin ensiavun odotustila ;-)

Ensi tähän viime kevään luontokuva ja sitten voi sulkea silmät tai vain lopettaa lukemisen. Kuva jalasta on tältä päivältä - turvotus on laskenut helpottavan paljon, mikä vähentää kipua. Väritys vaihtelee jatkuvasti. Tässä illan herkullinen versio ;-)










maanantai 1. helmikuuta 2016

VR viihdyttää, vaan meriharakka vielä enemmän ;-)

Mikä voisi olla parempaa kuin käyttää puolitoista tuntia kotimatkaan päivän jälkeen? No tietenkin käyttää siihen KAKSI JA PUOLI TUNTIA, tuntuu ainakin olevan Vr:n näkemys asiasta (juna IC 55). Tässä vaiheessa oltiin vasta 45 minuuttia myöhässä, mutta saldoksi kertyi sitten 55 minuuttia myöhästymisaikaa. Töihin lähtö aamulla klo 6:25 ja takaisin kotiin klo 18:30. Onneksi aamujuna oli ajoissa, eikä päivästä kertynyt miinussaldoa vielä kaiken muun lisäksi...


Näitä kunnon myöhästymisiä on ollut keskimäärin kerran viikossa. Onneksi nykyään osaa ottaa asiat jo enemmän huumorilla kuin pitkän työmatkustamisen alkuaikoina. Odottelu tapahtuu Pasilan asemalla seisten, sillä istumapaikkoja on niukasti. Lähtöaikoja rukataan eteenpäin muutama minuutti kerrallaan, joten odotteluaikana ei arvaa ryhtyä tekemään mitään muuta. Junahan on lähdössä ihan kohta...

Niin ne illat kuluvat ;-) Onneksi keskiviikkona on taas työmatkailulta säästävä etätyöpäivä :-) Sen kunniaksi viime toukokuun meriharakka :-)




edit 2.2.2016 - Lisätty meriharakan renkaan kuva suurempana.