Avioliittolain muutoksesta 1986

Sain tyttäreltäni viikonloppuna viestin, jossa hän kysyi, milloin olemme "iskän kanssa solmineet avioliiton". Normistihan sitä kysyttäisiin, milloin olette menneet naimisiin. Mutta tunnollisella oikeustieteen opiskelijalla termit tulevat luonnostaan niinkuin ne on lakiin kirjoitettu :-) Kyseessä oli avioliittolain muutos vuoden 1986 alusta ja sen käytännön soveltaminen.

Muistan itsekin, että meillä olisi vuonna 1987 naimisiin mennessämme ollut mahdollisuus aika tuoreeltaankin ottaa yhteiseksi sukunimeksemme myös minun tyttönimeni. Muut vaihtoehdot olivat kaksoisnimi ja miehen sukunimi. Meidän kaksoisnimemme olisi ollut hullunkurisen kamala eikä minulla ollut mitään kaipuuta ääkköselliseen omaan sukunimeeni, joten päätös oli vallan helppo. Vuosia myöhemmin naimisiin mennyt ystävä sai jo pitää naimisiin mennessään oman nimensä, vaikka siippakin halusi pitää omansa. Heidän sukunimiensä kohdalla ymmärrän kummankin identiteetin liittymisen omiin sukunimiinsä. Meidän sukunimivalintaamme tuollainen mahdollisuus ei olisi vaikuttanut mitenkään.

Ymmärrän hyvin, että naimisiinmenovuoden kertominen ei synkkaa yhtään minun 30+ -ikätarinani kanssa, mutta saahan sitä ihminen kuvitella ;-) Ei puhuta siitä sen enempää... ;-)

Viikon ensimmäinen työpäivä on selätetty. Junattoman päivän saldovapaa rasittaa joustavaa työaikaani ja pääsenkin tekemään säännöllisesti pitempää työaikaa, vaikka silloin saldovapaallakin tein "omasta valinnasta" tärkeimpiä töitä. Parempi ne oli kuitenkin silloin tehdä, vaikka nyt onkin maanantaisin vasta puoli seitsemältä illalla kotona - vielä monta viikkoa.

Ihanaa syysviikkoa, vielä eletään mahdottoman hyvää aikaa syksystä! Päivät lyhenevät, mutta nautitaan siitä, mitä on :-)

Ai kun olisi ollut jalusta mukana - olis voinut käyttää pienempää aukkoa. Nyt piti tyytyä siihen, mitä sai käsivaralta otettua. Vihreä renkaan jälki ;-)

Kurkia ja muodostelmia

Kuvasin eilisiä kurkia, kun lensivät niin sopivasti vielä melkein minua kohti. Kaikki eivät mahtuneet kuvaan, olivat muutamassa rykelmässä. Lisäksi toinen vastaava hajaparvi lensi sitten  pian perään ihan vastakkaiseen suuntaan.

Mukavaa huomata, etten ole missannut näitä syyslentoja ihan täysin. Vuosi sitten todistin elämäni ensimmäisen kerran kurkien parveilua ja muutolle lähtöä. Niistäkin kuvista on todennäköisesti vain osa katsottu läpi, niin paljon tuli siinä hurmoksessa kuvia nappailtua ;-)

Tässä ihan liian monta kuvaa lähestyneistä kurjista... :-)
Oikein ihanaa alkavaa viikkoa!

Kaikki linnut eivät ole onneksi vielä muuttaneet :-)

Viime yön näin unia muuttolinnuista - koko yön. Niitä riitti ja riitti, taivas oli toisinaan aivan mustanaan yli lentävistä linnuista, joita tuli aina vain lisää. Ja minä en joko ehtinyt kuvaamaan tai sitten kamerani ei toiminut. Jokaikinen kerta...

Uni ei kuitenkaan ennustanut yhtään mitään, sillä lintuja näkyi maassa ja ilmassa vielä tänäänkin. En siis missannutkaan muuttoa :-) Ja kamerakin toimi =D

Kurjet lentelivät parin-kolmenkymmenen yksilön parvissa - ja yhden perheenkin näin. Joutsenhavainnot olivat pellolla ruokaileva ja lepäilevä perhe sekä yli liitelevä pari.

Kävin ensin etsimässä muita kuvauskohteita ja sen jälkeen kävin varmistelemassa lintutilanteen :-)

Hyvä päivä ollut, eikä päivän aikana ropissut sadekaan häirinnyt - virkisti vain, kun siihen osasi varautua.

Amiraali ja suunta eteenpäin

Elämä on tarjonnut minulle lisää vihjeitä tulevaisuutta varten. Jotain pitää ymmärtääkseni elämässäni muuttaa ja ihan kunnolla. Keskusteltuani tästä vakavasti itseni kanssa olen nukkunut yöni jo huomattavasti paremmin. Ja valokuvauksen kipinäkin on syttynyt takaisin.

Elämä on tässä ja nyt. Haaveiden ja toiveiden siirtäminen jatkuvasti hamaan tulevaisuuteen ei enää tässä iässä ole perin järkevää. Nyt voisi jo aloittaa... ;-)

Aikaisemmat suunnitelmani tuottavat tulosta liian hitaasti, joten päätän muuttaa tämän alamäeksi kuvittelemani olotilan siirtymävaiheeksi jonkin uuden kiihdytyskaistalle. Nyt vain vaihtoehtoja listaamaan ja vauhdilla säpinäksi monella rintamalla yhtäaikaa.

Nokkosperhonen Amiraali oli kesän kuluttama, mutta vielä se sunnuntaina lenteli pellolla...

Syksy - yhden kauden loppu, toisen alku

Elämä kulkee sykleissä ja nyt ainakin minulla on selvästi yksi loppumaisillaan. Uuden alusta ei ole tietoa, mutta alkaahan se, niinkuin on alkanut aina ennenkin.

Loppuminen tuntuu aina surulliselta ja alku lupaavalta. Loppu ilman alkua aiheuttaa epävarmuutta, joskus isoakin.

Kun on niin huono huolehtimaan ystävyyssuhteistaan kuin minä olen, on aivan voimaannuttavaa kuulua omaan perheeseen. Mitä olisinkaan ilman heitä...

Onneksi on ikiystäviä, jotka eivät hyljeksi, vaikka kuinka muumioituisi kuukausiksi, jopa vuosiksi. Heitä, jotka ymmärtävät, että tuska on tuskaa eikä mitään heihin kohdistuvaa. Heitä, jotka laskevat hyviä hetkiä eivätkä niitä huonoja. Aika auttaa erottamaan jyvät akanoista... Kiitos niistä jyvistä :-)

Maailma ei ole helppo paikka, jos odottaa muiden hyväksyntää. Eikä se ole helppo paikka muutenkaan. Aina löytyy joku, joka ei tykkää. Ehkä tämä syklin loppu voisi olla siitä tykkäämättömyydestä välittämisen loppu. Ja lähimpien entistä enemmän arvostamisen alku.

Jospa samaan syssyyn laitettaisiin alulle ammatillisen itsensä arvostamisen uusi nousu, oman kummallisen itsensä tällaisenaan hyväksymisen kausi sekä itselleen ja muille anteeksi antamisen helppouden aika.

Sitä odotellessa ihanaa sateista syysviikkoa! Tämäkin on jonkin loppua ja jonkin muun alkua. Iloitaan alusta ja jätetään lopun murehtiminen vähemmälle :-)

Pilvisen päivän joutsenia

Harmaa päivä, vaan ei satanut ja aurinkokin pilkisteli välillä. Ei siis ollenkaan hullumpi syyspäivä :-)

Laulujoutsenia löytyi reilun kymmenen yksilön ryhmä, joka sitten nopeasti jakautui pienempiin ryhmiin. Kanadanhanhia oli arviolta 90, kyllä jotain taas tuon porukan tuottama kakkamäärä harmittaa ;-) Olisihan se tosin reilua, jos kakkisivat muualle kuin toisten piha- tai mökkimaille.

Joutsenet uiskentelivat järvessä, kunnes päättivät erkaantua isommasta ryhmästä ja lentää lopulta läheiselle pellolle aterioimaan. Pilvisen päivän kuvia ihanista valkoisista :-)

Perjantain epävarmuutta ja lohtukurkia :-)

Perjantain työpäivä ja töihin pääseminen on pohdituttanut paljon. Julkiset kulkuneuvot eivät silloin liiku ja päivän palaveripaletti onkin aika lailla mahdoton, sillä takseja ei varmasti riitä kaikille niitä haluaville. Ruuhkat lienevät lisäksi pääkaupunkiseudulla kohtuuttomat, sillä yksityisautoilijoiden määrä lisääntyy todennäköisesti kestämättömästi.

Työpaikan viralliset ohjeet perjantain töiden suhteen saadaan varmasti huomisen aikana, jollain tasolla sana on kiertänyt tulevasta jo tänään. Eletään muuten kummallisia aikoja...

Koska nyt ei ole tehtävissä mitään sen enempää oman perjantain, hallituksen neuvotteluhalukkuuden ja päätösten kuin ay-liikkeenkään yhteistyöinnon suhteen, päätän keskittyä muuhun. Tällä kertaa kurkien parveiluun :-)

Nuori varpushaukka?

Lauantain valokuvaukset olivat melkoista pannukakkua lukuunottamatta tätä pientä haukkaa, joka lensi ohitseni juuri, kun nautiskelin edellisen päivän pitsan jämiä välipalanani. Ei siis kuvia ohilennosta. Oli niin pieni, että nuolihaukka käväisi mielessä, mutta käyttäytymisen ja kuvien perusteella kyse ei ollut siitä.

Nuolihaukka syöksyy korentojen perässä, tämä pelotteli lintuja - jopa vähän isompiakin. Mielenkiintoista oli seurata puluparven (? oli kaukana, en voi olla varma) vastahyökkäyksiä haukkaa kohtaan. Lopulta parvi antoi periksi ja lensi muualle. Varsinaista tiimihenkeä osoittivat kuitenkin.

En jaksa odottaa fb-ryhmän tulosta, vaan julkaisen postauksen omalla arvauksellani: luulen, että kyseessä on nuori varpushaukka. Korjaan tämän, jos osoittautuu, että olen (kerrankin / taas) väärässä.

Mitä olet mieltä - kuka hän on?

Tänään tunnistettu: Niittykirvinen

Kurkia kävin seuraamassa, mutta pellolla lenteli kaksi lintua saalistaen hyönteisiä. Ne poukkoilivat ja sinkoilivat, ääntelivät välillä lyhyesti. Olihan niitä tietenkin kuvattava ;-)

Kotona alkoi taas lintukirjojen kanssa pähkäileminen. Ihan varmaksi en osannut lajia päätellä, joten kirjasin tunnistusavunpyynnön fb:n linturyhmään. Ja selvisihän tämäkin taas: niittykirvinen. Sitä epäilin itsekin, mutta epäilylistalla oli pari muutakin ehdokasta. Lisäksi pelkäsin missanneeni oikean vaihtoehdon aivan täydellisesti.

Saanko siis esitellä uuden tuttavani: niittykirvisen. Puikulana syöksyilevän, paikallaan lekuttelevan ja kepeästi liitävän linnun, joka on kovaa menossa - jatkuvasti :-)

Suokukkoja pellolla

Olen pari päivää tunnistellut noita neljää kuviini ikuistamaani lintua - eilen laitoin sitten kuvan fb-sivulle tunnistusavun toivossa. Suokukoksi päädyimme näitä lintuja pitämään :-)

Keväällä suokukon (etenkin koiraan) tunnistaminen on äärettömän helppoa, Syksyllä mukana on myös nuoria yksilöitä eivätkä koiraatkaan koreile enää höyhenpuuhkillaan.

Neljä suokukkoa näin välillä yhdessä välillä erillään töyhtöhyyppien seassa vipeltämässä. Eivät juuri olleet paikallaan, vaan koko ajan nokka mullassa eteenpäin harppomassa. No, nostettiinhan se nokka sieltä mullasta välillä, mutta pian se oli taas melkein näkymättömissä. Hieno fiilis oli taas löytää uusia tuttuja tähän syksyyn :-)