Svedjehamnin sataman kyljessä on Saltkaretin näkötorni, josta on näkymä suoraan Unescon maailmanperintöalueelle Merenkurkkuun. Se oli varsinainen syy, miksi ajoimme juuri tänne.
Näkötorniin oli helppo kiivetä. Sinne ei kiipeilty mitään tikapuiden tapaisia rakennelmia pitkin, vaan ihan kunnon portaita, joiden askelkorkeuskin oli oikein miellyttävä. Lukemani mukaan torni on 20 metriä korkea.
Tähän Unescon maailmanperintökohteeseen kuuluu Merenkurkun alueen lisäksi Ruotsin Korkea rannikko, jotka yhdessä muodostavat maailmanperintökohteen High Coast – Kvarken archipelago (Korkea rannikko – Merenkurkun saaristo). Merenkurkun alue hyväksyttiin Suomen ensimmäiseksi maailmanperintökohteeksi vuonna 2006.
Alueesta tekee erityisen sen geologiset De Geer -moreenimuodostelmat, joista tiivistelmä
tällä lyhyellä videolla. Olemme tänä kesänä taklanneet näitä
suomalaisia maailmanperintökohteita huomaamattamme muutenkin (Vanha Rauma ja Sammalahdenmäen hautaröykkiöalue) ja jo aikaisemmin vierailulistalla on ollut Petäjäveden vanha kirkko. Seitsemästä suomalaisesta maailmanperintäkohteesta meillä oli nyt käsillä neljäs.
Nyt kuvia näkötornista otettuna. De Geer -moreenit näkyvät sieltä paremmin kuin satamasta käsin. Pari kuvaa mukana myös koko satama-alueesta. Maa kohoaa tällä alueella noin metrin sadassa vuodessa, joten maisema muuttuu jatkuvasti.
Nyt ei haittaa, vaikka välillä sataakin. Näissä muistoissa on vielä paljon kerrattavaa :-)
Upeaa alkavaa syysviikonloppua!
