Kemijoki :-)

Rovaniemen lauantai oli aurinkoinen kaikista pilvisyysvaroituksista huolimatta. Koko päivän ajan kaunis sää ei kestänyt, mutta ihan riittävästi päästiin paistattelemaan :-)

Kemijoki oli kauneimmillaan...

Kemijoki oli kauneimmillaan. Ja luonto hehkui väreillään. Paljon hyvää tässä syksyssä :-)

Lomaa, Rovaniemeä ja Ounasvaaraa

Rovaniemen reissu teki hyvää. Ei työajatuksia. Paljon äiti-tytär-aikaa. Konkretiaa ja maailman parannusta. Paikattiin pitkän välimatkan ja heikkojen viestintäyhteyksien syvää uomaa.

Käytiin Ounasvaaralla. Piti tuleman räntää (paljon!), mutta todellisuus jäi sumuiseen säähän. Ihana iloinen yllätys :-)

Matkalla tuli keskusteltua paitsi tyttären, myös itsensä kanssa. Arvokkaita keskusteluita kummatkin.

Yksi syntyneistä ajatuksista on se, että 50-vuotissyntymäpäivien muistaminen erityisesti työpaikoilla on ahterista. Silloin syntyy ajatus siitä, että alamäki on aloitettu ja kovaa. Ainakin minulle. Ylipäätänsä viisikymppiset eivät ole mielestäni sen suurempi juttu kuin nelikymppisetkään. Miksi niistä pitää nostattaa hahtuvia, hattaroita ja hulabaloota?

Ehjän lapsuuden eläneillä ei välttämättä ole samanlaisia haasteita, mutta luulen, etten ole aivan ainoa. Ja jos olenkin, on se vain positiivinen asia :-)

Kuvia Ounasvaaralta :-)

Ruokailuhuoneen uudet lamput ja viime tammikuun Rovaniemen reissua

Koira tuli ulkoilutettua pilvisessä hämäryydessä ja vasta sen jälkeen alkoi sade. Nyt sadetta on riittänyt muutaman tunnin ja olen iloinen voidessani olla sisällä :-)

Pilvinen päivä ei kutsunut ulos kuvaamaan. Sitäpaitsi nukuin myöhään (yöunet eivät olleet lähelläkään erinomaista) ja aamupäivä hieman iltapäivää mukaan lukien kului ruokailuhuoneen lamppujen asentamisessa. Meidän piti taas sooloilla ja tehdä kahden lampuston yhdistelmä eikä se tietenkään ollut helppoa. Vaan nyt valot toimivat ja näyttävät paremmilta kuin toivoin :-) Mikäänhän ei mene koskaan suoraan suhteessa mihinkään muuhun... :-(

Vanhat lampunkuvut olivat värilliset. Nekin olivat sooloilun tulosta. Yhden värikkään lampun sijaan pistimme riviin neljä eriväristä lamppua tuomaan valoa ja väriä ruokailuhuoneeseemme. Se oli joskus edellisen vuosituhannen puolella. Ja äärettömän hyvä ratkaisu. Lamppujen väri oli kuitenkin ryhtynyt kuoriutumaan jo muutama vuosi sitten (joskus) ja uusittuamme vähintään yhtä vanhan olohuoneen valaisimen, päätimme vihdoin tehdä jotain myös ruokailuhuoneen kulahtaneelle lampustolle.

Meillä ei uusita mitään huvin vuoksi ;-) Tai ainakaan melkein mitään. Meillä tavarat kulutetaan oikeasti loppuun asti ja vasta sitten hankitaan uutta. Tämä ei ole tietoista, mutta sopii hyvin yhteen ekologisen ajattelutapani kanssa :-) Olen ylpeä säästäväisestä kuluttamistavastamme, vaikka kaikki eivät ymmärräkään sitä. Eikä tarvitsekaan :-)

Kuvaamisen sijaan päädyin käymään läpi vanhoja kuvia - nyt viime tammikuun Rovaniemen reissun kuvia. Muutama kelpo kuva pääsi vielä käsittelyyn ja toista sataa vähemmän kelpoa kuvaa, jota en vuosi sitten vielä raaskinut heittää pois, pääsi roskakoriin. Kovalevy hengittää taas asteen paremmin :-)

Vanhojen kuvien myötä pääsin kertaamaan ihanaa matkaa ja fiilistelemään oikeaa talvea. Pakkasta nimittäin riitti silloin niin paljon, että kamerakin empi jo kovasti yhteistyön suhteen. Ensimmäinen 'riitani' (tuon vanhemman) kamerani kanssa.

Kuvissa kovanumeroista pakkasaamua napapiirillä ja pihlajanmarjojen kimpussa oleva taviokuurna.

Koira hätäili (ihan turhaan) ja kasvonaamio nuorentaa ;-)

Päätinpä tänään lauleskella pitkästä aikaa. Vuosien laulutuntien myötä nuotteja on kerääntynyt ja kaivoinkin esiin yhden biisin nuotit (ja sanat - olen niin mahdottoman huono muistamaan sanoja...). Hain pianolla oikean lähtösävelen ja aloin laulaa - on se vaan ihanaa puuhaa. Paitsi että koira tuli vähän ajan kuluttua huolestuneena inisemään viereen, yritti kai pelastaa minua jostain tai joltain. Myönnän, tuli laulettua aika korkealta, mutta silti... ;-)

Tyttären kanssa nautiskeltiin viikonloppuna kasvonaamioiden nuorentavasta vaikutuksesta - vuosia lähtee pois tuosta vaan ;-)

Muutama kuva viikonlopun vierailuista kahdella Rovaniemen hautausmaalla. Kävivät puistojen korvikkeena, puistot olivat reiteiltämme aika vähissä verrattuna esim. Hämeenlinnan puistopaljouteen. Kaunista oli vanhoilla haustausmaillakin... Ja hiljaista.

Terveisiä pohjoisesta :-)

Terveisiä Rovaniemeltä :-) Reilun kahden vuorokauden visiitti tuli käytettyä 'tehokkaasti', paljon ei huilailtu :-)

Lehtipuut olivat jotakuinkin paljaita, lähes ainoan ruskan toivat enää keltaisenaan hehkuvat lehtikuuset. Onneksi niitä oli. Viikonlopun keli oli vallan mukava, ei sateinen eikä kylmä (ihan pikkaisen vain aamulla ja illalla).

Hoidettiin joitakin arkisia asioita, joita on helpompi saada tehdyksi kaksin kuin yksin. Ja käytiin ulkona syömässä pariinkin otteeseen ihan jo tyttären syntymäpäivänkin vuoksi :-) Käytiin kävelemässä kameran kanssa, mutta valokuvaus ei ollut tämän reissun ykkösasia vaan yhteinen aika.

Kemijoki oli sunnuntaina uskomattoman tyyni. Heijastukset olivat kauniita, Ounasvaara siinteli joen toisella puolen.

Upeaa alkanutta viikkoa!

Keltainen stalkkeri :-)

Rovaniemen Koivusaaressa (on muuten käymisen arvoinen paikka :-)) sain pitkospuilla kantaani stalkkerin. Ensin kuvasin sitä innoissani. lähdettyäni liikkeelle se lennähti liikkelle ja asettui taas kuvattavaksi. Ja tietenkin kuvasin sitä taas. Mutta seuraaminen sen kuin jatkui varmasti ainakin kymmenen pyrähdyksen verran.

Tuo stalkkeri oli mielestäni poikanen ja huuteli emon ruokkivan suun perään. Ei kai se minulta ruokaa halunnut? Kameralla näki, että sen vatsa on keltainen, joten ensin veikkasin sitä keltavästäräkiksi. Illalla kameran näytöltä tuijottelin kuvia ja linnun rosoinen kaulalappu hämäsi. Koivetkaan eivät olleet mustat. Siirryin veikkaamaan virtavästäräkkiä - sitä oli merkintöjä Tiirassa.

Kotona näytöllä silmääni osuivat siipien vaaleat raidat/juovat. Se tuki taas alkuperäistä käsitystä keltavästäräkistä. Fb:n linturyhmässä sain vahvistuksen lopulta laijille: nuori keltavästäräkkihän se siinä :-) Ihan kiva oma stalkkeri - eikä ollenkaan pelottava :-)

Kotona jälleen :-)

En ole tavallisesti ollut kesälomatouhuaja. Tämä kesä on siinä mielessä poikkeus. Viikon kotiloman jälkeen vietettiin viikko lomalla Konnevedellä, pian sen jälkeen  Pohtiolammelle Kangasalle sääksiä kuvaamaan. Ja vielä heti perään Rovaniemelle ihan yksin. Nyt on muutama päivä 'vapaata' ennen kuin koittaa seuraava Pohtiolammen reissu :-)

Juuri kun olen päässyt vaemman käden kipsistäni eroon, tyttäreni joutui ottamaan kipsin oikeaan käteensä. Kyllä tämän perheen naiset osaa ;-)

Tänään saavuin Rovaniemeltä takaisin kotiin... (kännykkäräpsy koneen ikkunasta laskeuduttaessa).

Eilen vierailin Ranuan eläinpuistossa. Upea reissu, vaikka eläintarhat herättävätkin aina melko ristiriitaisia tunteita.

Isäntäjääkarhu otti kovasti rennosti. Elopaino näytti rajoittavan liikkumista. Kovin vaivalloisesti nousi pystyyn ja liikkui mäkisessä maastossa...

Viikko pulkassa! :-)

Ensimmäinen täysi työviikko vuodenvaihteen juhlapyhien jälkeen on nyt takana. Raskaalta tuntui. Kaikki kuhinat alkoivat vauhdilla, vaikka tuolla pyhien välilläkin kävin töissä hommia tasoittamassa. Mahdotonta hössötystä paikka paikoin siis.

Huomenna suunnitelmissa onkin sitten leikitellä kameran kanssa, kunhan käyn ensin kampaajalla siistiytymässä. Jos en mitään muuta keksi, voisin reilun viikon tauon jälkeen seurustella pihan lintujen kanssa...

Rovaniemen kuvat purkautuvat koneelta vähitellen. Otin tällä kertaa sekä raakakuvat että isot jpeg-kuvat. Aivan turhaan. En minä osaa oikein enää nitää jpeg-kuvia edes katsella, vaan rynnistän saman tien raakakuvan kimppuun. Nyt meni muistikortilla vain kovasti ylimääräistä tilaa. Samalla nuo jpeg-kuvat täyttävät nyt kovalevyä ja häiritsevät jo pelkällä olemassaolollaan. Vaan tulipa kokeiltua. Luulen ,että huomenna kamerassa ovat taas vanhat asetukset.

Rovaniemen lentokentän matkalaukkuhihnan keskellä oli veikeitä koristeita :-)

Poroja tuli kuvattua enemmän kuin olisi ollut tarpeellista ;-)

Jos kamera ei olisi alkanut pitkän pakkasessa olon jäljiltä hyytyä melkein yhtä pahoin kuin kuvaajakin, olisi tästä persoonallisesta huskystäkin saanut paremman kuvan. Nyt on tyytyminen tähän :-)

Huskyt olivat aivan innosta pinkeinä lähdössä vetämään kelkkaa. Selvästi mieluista hommaa :-)

Ounasvaaralla

Ounasvaaran rinteellä kulkee talvikävelyreitti, jonka löysimme melkein helposti ;-) Minä tulkitsen karttaa usein ihan väärin... Kuvittelin reitin paljon leveämmäksi ja mukana kiskomamme pulkka oli paikoin vaikeuksissa - polku oli aikas kapea.

Reitti oli hiljainen, uskomattoman hiljainen ollakseen noin kahden kilometrin päässä keskustasta. Taivas oli pilvinen, päivä oli muutenkin lumisateinen ja harmaa. Mutta maisemat olivat kauniit :-) Maisemia pääsi katsomaan myös näköalatornista ja sieltä pääsi näkemään melkein koko Rovaniemen keskustan.

Terveisiä Rovaniemeltä :-)

Tänään illalla kahdeksan jälkeen tulin kotiin Rovaniemen reissulta. Mahdottoman hyvä reissu oli, todella antoisaa äiti-tytär-aikaa. Kuvia tuli kohtuullisesti, ei mitään ilotulitusta. Kaikki kuvat ovat vasta koneen uumenissa. Huomenna ehkä pääsen porautumaan niihin.

Tänään näin Rovaniemellä taviokuurnia. Pakkasta oli noin 20 astetta, mutta pukeutuminen on selvästikin puoli ruokaa ;-) Huomenna täällä etelässäkin on jo kylmempää...