Saariston rengastie heinäkuun ruuhkassa

Kävin miehen ja koiran kanssa yön yli -matkalla Saariston rengastiellä. Olen kerran kiertänyt reitin itsekseni vastapäivään ja nyt päätimme kulkea sen suositusten mukaan myötäpäivään. Paikat ovat ihanat, mutta tähän aikaan vuodesta jonottaminen ja odottaminen ovat aivan väistämätön osa matkaa. Siksi kannattaa lähteä itsekseen tai ehdottoman hyvässä seurassa.

Kuvasin kameralla yllättävänkin vähän. Kännykällä tuli sen sijaan raportoitua menoa jälkipolvelle, joten kännykkäkuvia riittää hieman paremmin.

Yhden yön pysähdyksellä ei ehdi koluamaan joko kolkkaa, mutta koiran kanssa reissatessa täytyy muutenkin ajatella myös koiran jaksamista ja pyrkiä rakentamaan ehjiä matkakokonaisuuksia. Pixie ei ole maailman paras matkalla rentoutuja.

Tässä ollaan lähdössä, Pixie takapenkillä.

Olennainen osa matkaa on vesistön ylitykset, milloin lossilla ja milloin lautalla. Pieni lossimatka sujui hujauksessa odotuksineenkin. Lauttaa joutui välillä odottamaan ja jonottamaan enemmän ja toisinaan jopa kauan. Pitemmillä lauttamatkoilla poistuimme autosta ja kävimme katselemassa maisemia. Pixietä jännitti joka kerta.

Ensimmäisen päivän lauttayhteydet toimivat tiheästi ja autostakin pääsi ulos jotakuinkin helposti.

Mieheni tässä Pixien kanssa, mies rauhoittelee ja Pixie välillä jopa rentoutuu vähän.

Nauvossa kävimme hakemassa pizzat mukaan ja söimme niitä pysähdyspaikalla matkalla meren ja ruovikon rannalla.

Yövyimme Mossalassa leirintäalueen mökissä. Alueella oli myös ravintola, jossa söimme illallista ja aamulla aamiaisen ennen matkaan lähtöä. Tässä meidän mökkimme, joka oli oikein mukavalla ja rauhallisella paikalla. Puiden lomasta näki merelle. Tilaa olisi ollut kuudelle, joten meillä oli ihan ruhtinaallisesti tilaa.

Toisen päivän lauttayhteydet olivatkin sitten haastavampia. Mossalasta Iniöön lähtee lauttoja vain neljästi päivässä. Suunnittelimme viettävämme rauhallisen aamun ja lähtevämme vasta klo 12:15 lähtevällä lautalla. Se oli hyvin ennakoitu, sillä hieman aamukahdeksan jälkeen lautalle jonotti jo maksimimäärä ajoneuvoja.

Majoittumisvuorokausi päättyi klo 11. Kymmenen aikaan lautalle oli muodostunut taas jo pitkä jono. Päätimme siivota mökin samoin tein ja siirtyä jonon jatkeeksi odottamaan lautalle pääsyä. Kello oli noin 10:30, kun aloitimme jonotuksen klo 12:15 lähtevää lauttaa varten.

Tämä lauttamatka kesti peräti 50 minuuttia ja sen aikana oli aikaa kuvata saaristoa ihan rauhassa. Paitsi että lautta oli niin täysi, että melkein kaikkien autojen matkustajat jäivät jumiin autoihinsa. Ei siis kuvausta, vaan lisää istumista. Mutta meillä meni kaikki onneksi oikein hyvin 👍.

Jos Iniöön saapuminen  Mossalasta oli harvojen lauttayhteyksien varassa, ei sieltä siirtyminen Kustaviinkaan ollut kovin 'helppoa'. 

Lauttamme oli Iniön Dalenissa noin klo 13:05. Kannvikissa olimme ehkä puoli kahden aikaan. Yritimme tutkailla matkalla pysähtymispaikkoja, mutta niitä ei juuri löytynyt. Seuraava lauttamme lähti klo 14:45. Lautalle oli jo parinkymmenen auton (plus moottoripyörät) mittainen jono. Siis jonottamaan taas. Keli oli onneksi mitä parhain.

Tällä kertaa mahduimme siirtymään lautalla autosta ulos! Jee!!!

Lautoista olisi kaikistakin voinut ottaa kuvia, huomasin ottaa vain kahdesta. Jotain tyylieroja näissäkin 😊.

Lomanen oli erinomainen ja todella arjesta irrottava. Jos Mossalan ja Iniön välinen lautta kulkisi vielä syyskuussa, tämä reitti olisi mahtavaa kulkea silloin vähemmällä väellä ja ruuhkalla. Koko reitin pääsee kulkemaan kuitenkin vain noin kesäkuun alusta elokuun loppuun. Ehkä seuraavaksi paras vaihtoehto olisi käydä lomasesongin ulkopuolella reitti Paraisten kautta Mossalaan asti ja sieltä sitten samaa reittiä takaisin. Tuo osuus on lauttojen osalta sulavaa ja antaa mahdollisuuden matkan joustavaan suunnitteluun.

Kevään merkkejä ja ihan hieman ruuhkaa elämässä ;-)

Elämässäni on juuri tällä hetkellä ruuhkaa. Sellaista aina välillä sattuu :-) Oikeastaan olen enemmän tai vähemmän ruuhkahakuinen. Jos ruuhkaa ei ole, haen itselleni enemmän sytykkeitä. Kyllä se ruuhka aina siitä syntyy.

Tällä kertaa ruuhka ei ole pelkästään itse aiheutettua, vaan elämään on vain kerääntynyt kaikenlaista kohtuullisen nopeaa reagointia vaativaa puuhaa juuri tähän kohtaan elämää.

Olemme koiran kanssa kuitenkin pitäneet hyvää huolta pihan linnuista ja oravista. Niillä riittää syötävää ja minulla katseltavaa. Kun katselen lintuja olohuoneen ikkunasta, koira asettuu viereisen ikkunan ääreen vahtimaan pihaa ja tietä. Ilmoittaa sitten aina selvin ja kuuluvin sävelin, kun joku menee ohi ;-)

Päivät ovat jo selvästi valoisampia. Kun ennen joulua pimeimpään aikaan aurinko laski meillä hetimiten kolmen jälkeen iltapäivällä, nyt aurinko laskeutuu vasta kymmenen minuuttia ennen neljää. Huikea valoisuuden nousu noin kuukaudessa! Töistä lähtiessä ei enää olekaan pimeää, vaan vasta hämärää! Se tuntuu upealta :-)

Aurinkoisilla keleillä linnut laulelevat jo yllättävän paljon. Sen lisäksi, että tintit laulavat jo ti-ti-tyytä, monet muutkin linnut sirkuttelevat melkein kilpaa. Vaikka lämpötila näyttää sydäntalvea, valoisuus kääntää montaa asiaa jo kevään suuntaan :-)

Ruuhkaelämäennusteen mukaan minun elämäni ruuhkat jatkuvat vielä ainakin parin viikon ajan. Pitkän tähtäimen ennusteita ei koskaan kannata maalailla - ainakaan tosissaan. Käytännössä ruuhkani näkyy hitautena ja hieman suuripiirteisyytenäkin. Koska ruuhkani liittyvät läheisiin ihmisiini, en voi niistä paljon julkisesti jutella. Ja toisaalta mitää muuta ei tässä samaan aikaan ehdi tapahtumaankaan!

Toivottavasti jaksat vielä pari viikkoa yleismaailmallista pyörittelyäni, sitten yritän kovasti ottaa oman elämäni taas haltuuni :-)

Kevättä odotellen... :-)

Terveisiä Turun saaristosta :-)

Jo toista päivää kotona, eilen iltapäivällä saavuin lomareissultani takaisin kotiin. Koiran mielestä jo oli aikakin ;- Vaikka hyvin ovat arjen kuljettaneet, mies ja koira. Ihanaa oli palata kotiin, vaikka reissu olikin käsittämättömän upea.

Mökkeilin Naantalin Rymättylässä ja päiväretkeilin kohtuullisten ajomatkojen päässä. Mökki oli erinomainen tarpeisiini, ehkä enemmänkin kuin olisin tarvinnut. Mutta sopeuduin ylimääräiseen luksukseen kiukuttelematta, joustavasti ja nopeasti :-) Mökki oli myös edullinen - siitä tämä reissu osittain sai myös alkunsa.

Yritin ottaa kuvia harkiten ja valiten, mutta riittävästi, jottei mikään kuva jää yhden heikon otoksen vuoksi pimentoon. Niitä silti riittää, mutta onneksi tässä ei ole kiire mihinkään.

Tänään käsittelin saariston kuvia, osaa niistä siis. Karsin aina ensin huonoimmat pois kustakin käsittelemästäni kuvajoukosta. Arvostelen kuvia alustavasti seuraavaa käsittelykierrosta varten. Seuraavalla kierroksella karsin lisää ja teen osasta kuvia hdr- versioita. Seuraavalla kierroksella käyn läpi hdr-kuvat. Jos hdr-versio ei ole hyvä, poistan sen, kuten sitä varten tehdyt ylimääräiset valotusversiot. Ja seuraavaksi käsitelen valitsemani kuvat siihen tarkoitukseen, mihin ne soveltuvat. Jotkut siirtyvät vain blogiin, joistakin riittää blogin lisäksi aineksia myös kuvapankkeihin. Tämä on sitä puuduttavaa työstämisvaihetta, jonka aikana yritän oppia tekemisistäni mahdollisimman paljon.

Tämän päivän käsittelyn jälkeen blogiin päätyy saaristokuvia - ensimmäinen erä siis :-)

Kevätloma on mahtava vaihtoehto!

Yöllä satoi ja aamulla oli töpsäkkä sumu. Vastarannalle ei näkynyt, vaikkei sinne ole niin pitkä matka. Jatkoin siis nukkumista aamulle pitempään :-)

Sumu jäi tuhdisti maisemaan, eikä kerännyt helmojaan ennen kuin reippaasti iltapäivän puolella. Silloinkin taivas jäi rankan pilvipeitteen varjoon.

Ilmatieteenlaitoksen sääennusteet (niihin yleensä luotan ja uskon) eivät mukailleet mitenkään todellisuutta. Piti vain seurata taivasta ja omaa tahtotilaa.

Pilvetkin vähenivät jossain vaiheessa kuvausmatkaa, joka siis alkoi tänään harvinaisen myöhään, lounaan jälkeen. Ensimmäiset kuvat otin ihan pilvisissä tunnelmissa, mutta sitten hiipi valo :-)

Kännyräpsyjä taas, kamerakuvat odottelevat kotiin paluuta ja hyvää hetkeä :-)

Kyllä Suomi on kaunis :-)

Loma jatkuu, nyt alkaa itsensä kuunteleminen

Loma sujuu hyvin ja tekee tehtäväänsä. Jo(?) tänään alkoi tekemisen vyöry helpottaa ja olen laskeutunut vain: olemaan - ainakin osaksi aikaa. Suorittajana olen suunnitellut päivien kokemusten mukaan seuraavien päivien ohjelmaa. Ja siihen se päivä on sitten reissun jälkeen kulunutkin.

Tämä päivä oli 'asiointipäivä'. Ei siis mitään luonto- tai kuvaustavoitteita tälle päivälle. Toki ulkoilutin kameraa illemmalla hieman, mutta ilta on ollut enimmäkseen vain himmailua.

Täällä Turun saaristossa olen nähnyt lintuja, joita en ole kotona vielä kohdannut - kovasti en kyllä ole sielläkään lintujen perässä juossut tai autoillut. Varmoja uusia tämän vuoden havaintoja ovat olleet tähän mennessä ainakin valkoposkihanhi, haahka, kyhmyjoutsen, västäräkki, isokoskelo, selkälokki, kalatiira, merimetso ja rantasipi. Lisäksi on tietenkin niitä epävarmoja havaintoja...

En ole edes yrittänyt olla puhelinlakossa perheen kanssa - se ei liity mitenkään tämän reissun tavoitteisiin. Jos kuitenkin olisin tehnyt kaikki reissuni kotoa käsin, en olisi ollut käytännössä tavoitettavissa silloinkaan ja ympäristölle 'turhia' ajokilometrejä olisi kertynyt aivan liikaa. Tämä mökkivaihtoehto on ollut ihana mahdollisuus kuvata paljon lyhyessä ajassa ja silti irrottautua kaikesta arjesta.

Turun saaristo on henkeä salpaavan ihana, vaikka rannalle on välillä todella vaikea päästä kuvaamaan. Rannat ovat asuttuja tai muuten hyötykäytössä, eikä autollekaan ole löytynyt kovin helposti pysäköintipaikkaa luontokohteiden lähellä.

Olen tutustunut losseihin oikein kunnolla ja hyödyntänyt niitä ympäristöön tutustumisessa. Mahdottoman helppoa, kun siihen pääsee ensimmäisen kerran myötä jyvälle :-) Kaunis on tämä meidän Suomemme. Aion jatkossakin etsiä kauniita maisemia ja edullisia yöpymismahdollisuuksia. Ja hyödyntää niitä kuvaamiseen ja luonnon kuuntelemiseen :-)

Kuvat edelleen kännyräpsyjä...