Lahti-päivä vanhempien luona kaikkineen

Kävin Lahdessa. Ensin isän luona, hän on parhaimmillaan aamupäivällä. Isä oli taaskin hieman hiljainen ja väsyneen oloinen. Muutaman kerran ilokin virisi ilmoille, mutta energiatasot eivät olleet nyt parhaimmillaan. Isä söi tyytyväisenä kaksi palaa viemästäni suklaasta. Fazerin sininen näytti olevan äidin lempiherkkua, joten oletin isänkin pitävän siitä. Oikeaan osui.

Sitten vanhempien asunnolle. Ovella odotti sanomalehtien vyöry, vaikka olin pistänyt edunvalvojalle viestiä, että lehden tilauksen voisi keskeyttää, eihän äiti näe edes lukea sitä. Sanomalehtien välissä oli myös postia, jotka nappasin mukaani kotoa edelleen lähetettäväksi. Pitää yrittää lopettaa lehden tilaus heti alkuviikolla.

Jääkaapissa oli pilaantunutta tavaraa. Siivosin selkeimmät vanhentuneet tuotteet pois, samoin olohuoneen pöydälle vanhentuneet omenat. Tiskasin jäljiltä jääneet astiat ja lajittelin roskat katokseen. Sanomalehdistä suurin osa päätyi saman tien kiertoon. Tuulettelin tunkkaista ilmaa tuoreemmaksi.

Löysin ottamani kuvan äidistä ja isästä ja otin sen mukaan äidille sairaalaan. Hän on pitänyt siitä kovin.

Ovi piti saada turvalukkoon, ihan varmuuden vuoksi. Oletin turvalukon avaimen löytyvän äidiltä. Seuraava kohde olikin äiti. Äiti valitteli kipuja, mutta oli muuten reipas ja huumorintajuinenkin. Kaikki aika lailla hyvin siis. Äitikin nautti kovasti omasta suklaalevystään. Ja kehui minua kiltiksi, kun autan häntä. Omalla tavallaan mahtavaa saada tällaista palautetta häneltä vihdoin, mutta toimin silti oman itseni kannalta oikein, en kenenkään miellyttämiseksi. Ja se on minulle aivan erityisen tärkeää.

Äidin avaimissa ei ollutkaan turvalukon avainta. Sitä piti sitten lähteä uudelleen etsimään heidän asuntoonsa. Äidin antamat koordinaatit turva-avaimelle eivät pitäneet paikkaansa. Äidin jemmausoperaatioita vuoden verran seuranneena osasin jäljittää hänen avainkätkönsä, jota hän ei itse todennäköisesti enää muistanutkaan. Asunto on nyt siis myös turvalukittu.

Aamuyhdeksältä matkaan lähtemisen jälkeen pääsin takaisin kotiini hieman ennen neljää iltapäivällä. Olin täydellisen väsynyt, niin kuin aina Lahti-päivien jäljiltä.

Reissusta ei ole yhtään valokuvaa. Otin isästä videokuvaa, jotta hän lähettäisi siinä äidille terveisiä. Hän ei ollut keskittymistuulella, vaan jutteli ihan muusta. Mutta video on kuitenkin otettu. Tässä vähän vanhempi, vielä hyväntuulinen kuva.

Kesäpäivä täynnä luontoa ja sisältöä 🥰

Kantarelleja riittää nyt mahdottoman hyvin (ainakin täällä Hämeessä). Ja niitä löytyy melkein mistä metsästä vain. Jos sienestys ei ole oma vahvuusalue, juuri nyt kannattaa opetella kantarellin eli keltavahveron tunnusmerkit ja lähteä sen perässä valoisiin kuusi-/koivu-/sekametsiin. Kantarelli on tietenkin parhaimmillaan tuoreena, mutta jos sitä löytää sankoin joukoin, niiden pakastaminen pannulla kuumentamisen ja nesteiden haihduttamisen jälkeen on paras vaihtoehto.

Metsässä kannattaa tarkkailla keltaisia välähdyksiä maan pinnassa. Usein kantarelli jää jumiin sammaleen ja heinien alle ja siitä pääsee näkyviin vain pieni murto-osa. Varoituksen sana silti: sienestäminen voi koukuttaa ja addiktoida.

Eilisen saalis 1,5 kiloa kantarelleja oli mittausten mukaan 5,5 litraa. Osa löytyi satoisasta paikasta, osan perässä piti kävellä pitkiäkin matkoja. Niin kuin näkyy, näissä riittää pientä siivoamista sammaleiden, heinien ja mullan jäljiltä.

Tänään aamulla kokeilin sienten pikkelöintiä. Pikkelöidyt sienet säilyvät hyvinä reseptistä riippuen parista viikosta jopa vuoteen.

Pikkelöintiliemen 1-2-3-reseptin lisäksi tuli mukaan pari minuuttia ryöpätyt pikkusienet, yksi halkaistu valkosipulin kynsi ja kolme tuoreen timjamin oksaa.

1-2-3-liemessä on yksi osa (väkiviina)etikkaa, kaksi osaa sokeria ja kolme osaa vettä. Tekeytymiseen kuluu vuorokausi ja sitten on parista viikosta vuoteen aikaa nauttia pikkeli. Meillä vuorokausi tulee täyteen siis huomenaamulla.

Neidonkorentokoiraita parveili ja esiintyi runsaasti yhdellä päivälenkilläni. Yhtäkään naarasta en nähnyt, mutta todennäköisesti ne lymyilivät lähellä vielä odottelemassa oikeaa hetkeä.

Varoitan myös itselläni alkaneesta sieniaddiktiosta. Ajatukseni kierähtävät sieniin hetkessä. Vielä en näe niistä unia 👍.

Upeaa heinäkuun loppua! Kesä sen kuin paranee 💖

Somen yksityisyys, Tallinnan kukko ja pikkelöintisuunnitelmia

En tykkää siitä, kun joku märittelee minun puolestani minun ajatukseni. Aivan kuin olisimme kaikki samanlaisia ja toimisimme samalla tavoin.

Toimin aina tökerösti, kun joku toteaa minulle loman jälkeen, että parin päivän jälkeen olen unohtanut koskaan olleenikaan lomalla. Kun en ole! En yhtään pidä siitä, että muka yhteiseksi oletettuja toimintamalleja sälytetään minullekin. Olisi viisainta olla hiljaa ja myhäillä. Mutta sillä tavalla kukaan ei heräisi siihen, että olemme aidosti todella erilaisia ja että se on hyvä asia. Enkä muutenkaan osaa olla epätotuuksista hiljaa. Ikävä kyllä.

Loman pitää olla ollut hyvä. Etenkin, jos on ollut hellettä, siitähän täytyy jokaisen tykätä. Lomalla on pitänyt tapahtua jotain aivan erikoista, joka on vähintäänkin instagramin tai facebookin arvoista. Mitä onkaan nautinto, jos sitä ei kilpailuhenkisesti jaa kaikkien muiden kanssa?

Yhden nautinto ei herätä toisessa minkäänlaista kaikupohjaa. Toisen tuska saattaa aiheuttaa vetäytymistä ja välimatkan ottamista. Some ei ole rehellinen. Itsekäs kylläkin.

Oma blogini on jonkinlaista semi-yksityistä aluetta. Kerron täällä enemmän itsestäni kuin missään muualla julkisesti. Facebookissa jaan yleisaiheiset blogipostaukseni. Henkilökohtaisemmat julkaisut jätän jakamatta.

Nyt jatkan kesälomani viimeisen viikon viettämistä. Tämän päivän saaliina oli 5,5 litraa eli 1,5 kiloa kantarelleja. Nyt kelpaa pakastaa ja pikkelöidä! Pikkelöinti on minulle vielä aivan uutta, joten kokeiluksi menee parhaiden löydettyjen reseptien myötä.

Ihanaa heinäkuun loppua!

Häpeän pitkä vaino ja äiti siirtyy palvelukotiin

Kesäloma on ollut täynnä yhtä lailla tapahtumia kuin pysähtymisiäkin. Ja vielä on viikko lomaa jäljellä!

Ensimmäinen viikko oli vielä täynnä väsymystä ja univajetta kaikesta etukäteisvalmistautumisesta huolimatta. Toisella viikolla aktiivisuustaso oli jo paljon parempi. Olen pysähtynyt monien oman elämäni isojen juttujen äärelle.

Kuten sen, että nyt tuntuu, että ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden ymmärtämättömyyden en ole ihan oikeasti hävennyt tai dissannut itseäni joihinkin aikoihin. Eikä tämä ole pelkkää myöhäsyntyistä kapinallisuutta kuten joskus aikaisemmin. Nyt sopu itseni kanssa tuntuu vilpittömältä. Toivottavasti sopu säilyy 🤭.

Häpeällä kasvatettu kantaa häpeän taakkaa kauan ja hartaasti. Sitä ei vain tiedä, miten elää ilman sitä.

Toivon, että nyt pystyn heijastamaan omalle perheelleni ja läheisilleni sitä, mitä en ole aikaisemmin pystynyt antamaan enkä olemaan.

Häpeän puuttumista ei ymmärrä jos ei ole kokenut voimakasta toistuvaa häpeää. Siksi sitä on vaikeaa ja ehkä turhaakin selittää muille. Mahtavaa kuitenkin olla vapaana siitä aikakin toistaiseksi!

Pienistä asioista nauttimisen taito on myös korostunut omassa ajattelussa. Päivä voi olla puolip***a, mutta sisältää hienon hetken. Jäänkö ikävän päivän märehtimiseen vai keskitynkö mahtavaan hetkeeni? Kumpaan keskittyminen on tärkeämpää?

Asiasta kukkaruukkuun: Äiti sai tuetun palveluasumisen puoltopäätöksen. Hän odottaa nyt kuntoutussairaalassa palvelutaloon pääsemistä. Palveluasuminen poistaa monen monta huolta arjesta. Hyvä näin.

Toisaalta tästä seurannee paljon oheistyötä asunnon tyhjentämisen ja äidin muuton myötä. Nyt toistaiseksi odotellaan. Äidin puhelin ei vastaa, nähtävästi akku on tyhjentynyt latausten välillä. Muistaakohan hän pin-koodin käynnistääkseen puhelimen uudelleen?

Viikon lopulla käyn vierailulla sekä isän että äidin luona. Heidän asunnollaankin pitänee käydä jääkaapin tyhjentämiseksi. Vaan asia kerrallaan.

Päihäniemen historiallista luonnon hiekkarantaa

Valitsimme tyttären kanssa Saimaan lomalle kaksi päiväretkikohdetta. Kummatkin rannalta, sillä sitä ei meidän mökillämme ollut. Ensimmäisen kokonaisen mökkipäivän aikana käytiin Päihäniemessä.

Päihäniemi kutsui historiallisen taustansa ja todella pitkän luonnonhiekkarantansa vuoksi. Aika olemattomin tiedoin ajelimme mökiltä 15 kilometriä Päihäniemen virkistysalueelle. Paikalla olikin muutama matkailuauto ja yksi melkein teltalta näyttänyt kyhäelmä. Sade ripsahteli paikoin runsaastikin. Jouduimme itse sateeseen vasta takaisin autolle kävellessämme.

Tavallisen rannan sijaan alueella onkin useampi historiallinen rantamuodostuma. Ylin ranta on muodostunut Baltian jääjärven aikana. Alempana on Saimaan jääjärvivaiheeseen liittyviä rantavalli, jonka alapuolella on paikoin selvästikin näkyvä Suursaimaan aikainen rantavalli. Ja sitten on tietysti maan nousemisen myötä esiin tullut nykyinen rantaviiva.

Lisää Päihäniemen ranta-alueesta täällä, täällä ja täällä.

Paikalle pääsee mainiosti myös veneillä.

Rantaviivaa on noin 800 metriä, jos olen tulkinnut lukemaani oikein. Ensisilmäyksellä näkee vain osan hiekkarannasta. Mutta se on vain hämäystä. Muutamien metrien katkon jälkeen hiekkaranta jatkuu pitkänä.

Puisia rappusia pitkin pääsi näköalatasanteelle, josta näkymät korkeiden puiden vuoksi olivat kuitenkin melko rajalliset.

Paikalta löytyi myös toisen maailmansodan aikaisia Salpalinjan kaivantoja.

Keli oli viileä, emme ajatelletkaan uimaan menemistä, mutta rantoja ja muuta maastoa tarpoessa aika kului kuin siivillä. Mieli ja sielu lepäsivät.

Pilvien muuttuessa uhkaavammiksi lähdimme kävelemään autolle. Emme ihan ehtineet sinne asti kuivina, mutta kivaa oli!

Kuivakäymälöitä ja nuotiopaikkoja riitti mukavasti, voisin hyvinkin kuvitella viihtyväni tuolla muutamankin päivän etenkin, jos ihmisiä ei olisi tuota enempää. Epäilen vain, että kauniilla keleillä paikka on melkoisen suosittu.

Mökille piti päästä sitten kuitenkin - olisi kannattanut varata ajoissa

Pitkään ajattelin, ettemme tarvitse kesälomalle vuokramökkiä, sillä lomailemmehan keväällä ja syksyllä vuokralla olevalla matkailuautolla. Viime kesä sujui ilman vuokramökkiä, mutta hieman jäi jotain puuttumaan. Kotona oleilu ei piristä lomaa parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka pieniä retkiä muualle teimmekin. Nyt mökkiajatus poreili pinnassa jo vuodenvaiheesta, mutta herkullista mökkiä ei vain osunut eteen.

Poreilu kuitenkin jatkui, kunnes kesäkuun alussa se alkoi lähestyä kiehumispistettä. Päätin varata mökin. Lomarenkaalla oli enää muutama puolikelvollinen mökki vapaana ja ajan myötä jäivät jäljelle vain ne, joiden kanssa olisi pitänyt tehdä paljon kompromissia. Kallis hinta. Tai pitkä ajomatka. Tai liian vähän makuuhuoneita. Tai ei sisävessaa. Koiran mukaan ottaminen rajasi jo alkuunsa pois monen monta hyvää vaihtoehtoa.

Pitkän etsimisen jälkeen löysin meille (hintavan) mökin kahdella makuuhuoneella. Ajattelin niin, että jos kaikki lähtisivät mukaan, saisimme jollain järkevällä jaolla makuuhuoneet jaettua asiallisesti. Poika ei halunnut lähteä mukaan, joten yhtälö yksinkertaistui siltä osin. Toisaalta nyt kolmen henkilön ja yhden koiran matkatavaroineen piti mahtua yhteen autoon, joka miehen mielestä on aivan liian pieni matkustamiseen. Se ei ehkä ollut päällimmäisenä mielessä, kun autoa hankittiin. Onnistuttiin kuitenkin.

Hinnan vastikkeena lakanat ja pyyheliinat kuuluivat vuokrapakettiin. Niitä ei tarvinnut pakata, kuljettaa, pedata ja kotona sitten pestä. Se oli iso plussa.

Kohteemme oli moderni, nykyaikainen mökki, villa. Mies on aina ollut sitä mieltä, että aito mökkiloma kuuluu viettää perinteisessä hirsimökissä. Vuosien saatossa olen alkanut haaveilemaan nykyaikaisesta mökistä. Nyt päästiin kokeilemaan sellaista kokonaisuutta.

Rakastan isoja ikkunoita, erityisesti korkeita ikkunoita. Niistä päästiin nyt nauttimaan. Mökki oli melkein täydellinen. Nettisivujen esittely oli jonkin verran tulkinnan varainen ja kuvittelin viimeiseen asti, että käytössä on edes jonkinlainen yhteisranta. Ei ollut. Totta puhuen en olisi varannut tätä mökkiä meille, jos olisin ymmärtänyt sen olevan täydellisesti kuivan maan mökki. Ilman suoraa pääsyä luontoon.

Toinen iso miinus oli television puuttuminen. Senkin huomasin vasta maksamisen jälkeen viime tipassa ennen matkaa. Miehelle televisio on tärkeä rentoutumistapa erityisesti silloin, kun minä luuhaan omilla luontoretkilläni. Nyt turvauduttiin sitten läppäriin.

Jos haluaa nauttia sisätiloista ja hyvästä terassista, mökki on aivan täydellinen. Rantaa ja televisiota lukuun ottamatta sieltä ei puuttunut mitään.

Kaksi makuuhuonetta, joista toisessa oli parisänky. Kaksi erillistä runkopatjaa ja yhteinen petauspatja. Tämä on meille kyljen vaihtajille tärkeää. Kun toinen kääntyy, toisen patja ei hypähdä!

Päädyn ikkunassa olisi voinut olla verhot tai sälekaihtimet. Aamuyön valoisuus tulvi makuuhuoneeseen hieman liiankin voimakkaana. Iso ikkuna oli ihana! Niitä olisi voinut olla siinä vieressä toinenkin 🥰

Toinen makuuhuone oli kahdelle henkilölle erillisin vuotein.

'Olohuoneen' puolelta katsottuna yhteinen olohuone-ruokailu-keittiötila näytti tältä. Tilaa oli runsaasti. Terassin jatkeena oli vielä pukuhuone-suihku-sauna-yhdistelmä. Jos täällä asuisi vakituisesti, haluaisin hieman lisää laskutilaa keittiöön. Esimerkiksi saareke voisi olla hyvä ratkaisu. Ruokapöytä voisi olla kiinni siinä ja yhtään lisätilaa ei tarvittaisi. Ikkunoita nostaisin vielä 30-50 cm ylemmäs.

Ja sama miljöö keittiön suunnasta katsottuna. Ovi aukeaa terassille, edessä pukuhuone-suihku-sauna-kokonaisuus.

Makuuhuoneet sijaitsevat ovelta katsottuna oleskelutilan vasemmalla puolella. Oleskelutilan äänet kantautuvat väistämättä makuuhuoneisiin. Väliaikaisessa mökkikäytössä se ei haittaa, mutta jos tämän haluaisi muuntaa vakituisen asumisen piiriin, makuuhuoneet kannattaisi sijoittaa asunnon päätyihin. Silloin äänieristys saataisiin toimimaan paremmin. Saunatila ei tarvitse omaa erillistä tilaansa, joten yhdistäisin senkin päärakennuksen yhteyteen.

Oli mahtava kokemus päästä mökkeilemään modernissa ja hyvin varustellussa mökissä. Jäin silti kaipaamaan rannan ja luonnon läheisyyttä sekä sitä televisiota. Meidän perheemme tarvitsee kaikkea laidasta laitaan.

Lähellä oli kuitenkin mielenkiintoisia luontokohteita, joihin pääsi autolla ihan säädyllisessä ajassa. Niistä lisää seuraavassa kirjoituksessa 👍

Hyttyskierukka tarjoaa haasteita, kantarelleja löytyy 🥰🌼🤸‍♀️

Tänään olen uhmannut kohtaloani ja nauttinut ulkoilmasta myös ihan paikallani ja istuallani. Aamupäivällä satoi, mutta muuten on ollut sateetonta, illemmalla jopa puolipilvistä. Hyttysiä on silti riittänyt omiksi ja naapureidenkin tarpeiksi. Vaan ei hätää, ostimme hyttyskierukat pitämään pisteliäät vieraat kaukana ja vielä varmuudeksi uuden kaasusytyttimen, jotta kierukan sytyttäminen olisi helppoa.

Menestys ei ole seurannut ainakaan minun hyttyskierukkailuani. Itse asiassa en oikeastaan muista koskaan sen toimineen mainosten ja lupausten mukaisesti.

Eilen illalla oli sateista ja ilma kosteaa. Sateenvarjossakaan kierukka ei suostunut toimimaan juuri minuuttia kauempaa. Edes kaasusytytin ei auttanut asiaa.

Tänään oli jo paljon kuivempi ilma, joten iltapäivällä ryhdyin uuteen yritykseen.

Hyttyskierukat katkenneina palasina

Kaksi hyttyskierukkapakkausta kymmenestä on jo avattu vuorokauden aikana. Yhdessä pakkauksessa on kaksi kierukkaa, jos ne jotenkin onnistuu irrottamaan ehjänä toisistaan. Näistä neljästä kierukasta yksi selvisi kokonaisena. Siihen sen parhaat puolet sitten loppuivatkin. Kyllästyin kaasusytyttimeen, sillä se on vuorokauden sytyttelyn jälkeen jo lähellä loppuaan. Turvauduin taas tulitikkuihin.

Tuossa lautasella on nyt kolme erilaista kierukan pätkää omissa pidikkeissään, yksi ei säväytä näitä hyttysiä mihinkään. Pari kertaa kaikki kolme ovat palaneet ja savunneet yhtä aikaa. Yhtäjaksoinen palamisennätys lienee noin viisi minuuttia, tavallinen aika kahden ja kolmen minuutin välillä. Sitten pitää kaivaa taas uusi tulitikku ja yrittää sytyttää haisuli uudestaan. Ei vaikuta hyvältä.

Onko kukaan koskaan missään saanut näitä toimimaan myyntilupausten mukaisesti? Kaikki ohjeet ja neuvot ovat tervetulleita. Nyt pidän pienen paussin ja sytyttelen kierukat uudelleen 👍

No niin, neljä tulitikkua myöhemmin kaikki kolme taas käryävät.

Sade on ollut kantarelleille suotuinen, olen nyt jo useammalta metsäretkeltä kerännyt kantarelleja mukaani. Ensin pienen pieniä, tänään jo ihan sienen kokoisia. Astian putteessa tyhjensin yhden mukana olleen kasvomaskipussin ja keräsin sienet sinne. Yhtään enempää ei olisi mahtunut.

Kantarelleja

Syvälle lautaselle ne sai mahtumaan kärsivällisellä pinoamisella. Nyt alkaa  tämä aika, kun metsään pitää rynnistellä monen varapussin kanssa tämän tästä, jos vaikka näitä keltaisia kultakimpaleita löytyisi lisää 🥰.

Pixien kanssa toivotamme valoisaa alkavaa viikkoa ja mahdollisimman sopivan lämpöisiä olosuhteita!

Minä ja Pixie-koira

Tampereen lomamatka jatkui - lyhyestä tuli pitkä ja iloinen virsi

Ennen Näsinneulaa kävimme Tallipihalla ja Näsinneulan jälkeen suuntasimme hotellille, sieltä ostosreissulle. Hyvin vähän saimme ostettua mitään, mutta fiilis oli hyvä. (harvoin oma fiilikseni on hyvä ostosreissun jälkeen, nyt oli poikkeus, ei ollut tavoitteita).

Kaupunkiloman kärki oli hotelli ja sen korkeat kerrokset. Varasimme huoneen Tampereen Torni-hotellin ylimmistä kerroksista ja saimme huoneen kerroksesta 19. Jo aikaisemmin kuntoutuksen yhteydessä Triplassa yöpyessäni huomasin huikean näköalan toimivan itselleni yhtä hyvänä rentouttajana kuin hyvän luontoelämyksen.

Mielestäni varasin Twin-huoneen, jossa on kaksi erillistä vuodetta. Mutta King-huoneen saimme ja meille se sopi hyvin, olemme niin tottuneita reissaamaan ja majoittumaan yhdessä. Näköala oli mahtava, vaikka ikkuna oli huomattavasti Triplan hotellin ikkunaa kapeampi. Triplassa ei kuitenkaan ainakaan viime kerralla saanut varattua erikseen juuri korkealla olevaa huonetta. Oli hienoa, että huoneen sijainnin sai varmistettua jollain tasolla jo varausvaiheessa.

Käsienpesutilan sekä vaatekaappien tilan erotti makuutilasta hentoinen verhosermi. Tila tuntui isolta. Vessa ja suihku olivat omissa tiloissaan.

Näköala ikkunasta oli jotenkin rauhoittava jopa entiselle korkean paikan kammoiselle.

Syömässä käytiin sitten hotellin omassa ravintolassa, jossa oli huomattavasti rauhallisempaa kuin kauppakeskuksissa. Minun ruokani oli pinaattiravioleja paahdetulla vuohenjuustolla (tai jotain sinne päin). Hieman enemmän olisi ruokalistalla voinut olla esimerkiksi lihattomia ruokalajeja. Toki nytkin löytyi hyvä vaihtoehto - toisaalta sille ei enää löytynyt hyvää vaihtoehtoa.

Käytiin illalla vielä kattobaarissa 25. kerroksessa = Sky Bar. Tilasin sieltä alkoholittoman drinkin (joita oli valikoimassa vain kaksi!) nimeltä Blaablaa. Karpalomehu oli tuon kantava voima ja ihan kiva juoma. Mutta vain toinen kahdesta vaihtoehdosta? Normisti olisin ottanut varmasti alkoholillisen juoman, mutta väsyneenä päivän taivalluksista ja erinomaisesta ruoasta alkoholi ei ollut enää kutsuva vaihtoehto. Siksi siis Blaablaa 👍

Näkymät olivat upeat ja johonkin kellonaikaan asti tilaan oli pääsy kaikenikäisille. Poistuimme paikalta monen muun 'nuoren' kanssa.

Aamiainen tarjoiltiin samassa katutason ravintolassa kuin illallinenkin. tarjonta oli runsasta ja maittavaa.

Vielä viimeiset kuvat hotellin ikkunasta ennen siirtymistä Ikeaan ja sieltä kohti kotia.

Mahtava matka. Ihanaa rentoutta. Paljon vaihtelua. Upea seura. Sukellus toiseen ulottuvuuteen - yhden vuorokauden hinnalla monen monta. Miniloma voi oikeasti olla moniloma 🥰

Sateinen sää oli täydellinen tyttären kanssa kaupunkimatkailuun!

Säähän ei voi vaikuttaa, omaan ajankäyttöönsä voi sen sijaan vaikuttaa. Yhdistelimme tyttären kanssa sääennustuksia ja lomatoiveita yhteen ja totesimme sateisen sään ennusteen olevan täydellinen vaihtoehto lyhyelle kaupunkilomalle. Lähdimme sitten Tampereelle.

Ensimmäinen tutustumiskohde oli Pyynikki ja Pyynikin näkötorni kahviloineen. Korkealle veti entisen korkeanpaikankammoisen mieli 👍. Näkymät olivat kauniit ja kahvilan munkit erinomaisia.

Pyynikiltä siirryimme ihailemaan viereisen Pispalan harjumaisemia ja upeita harjun taloja. Niistä ei ole kuvia.

Sen sijaan Näsinneulasta otimme myös kuvia. Korkealta korkealle käy lintusen tie. Kävimme myös pääsylipun oikeuttamilla kahveilla/teillä.

Oltiin taas hivenen korkeammalla kuin Pyynikillä 👍

Harmaa ja säteinen ei meidän yön yli -retkeämme häirinnyt. Oikeastaan sää oli melkein täydellinen tällaiseen rentoon irrotteluun. Ihana kesäloma!

Aloitettiin kesäloma oikein juhlien 🥳

Meillä jäi viime kesänä miehen kuuskymppisten juhliminen vaiheeseen ja siitä jatkettiin tänä kesänä heti kesälomien aluksi. Tyttären ideoista lähti liikkeelle mietintä- ja tutkintaketju, jonka tuloksena synttäreitä juhlittiin omalla porukalla vielä isännän mielijutun, lentämisen parissa.

Räyskälästä löytyi pienkonelento juhlakalulle ja kahdelle kaverille Juha Volotisen lennättämänä. Tämä sopi niin juhlittavalle kuin muulle perheellekin. Käytiin siis ensin Räyskälässä lentoreissulla ja sitten palattiin Hämeenlinnaan ruokailemaan maailman parhaassa seurassa - siis ihan perheen kesken.

Minä ilmoittauduin jääväni maan pinnalle ja sinne seurakseni jäi myös poikamme Niko, vaikka koneessa olisi ollut tilaa. Koneeseen päätyivät mieheni Jari ja tyttäreni Nora.

Tässä ensin kännyselfie perheestä ennen lentoa. Lennon jälkeen ei otettu enää uutta selfie-kuvaa.

Lennon lähtöä odotellessa seurailtiin lentokentän toimintaa.

Sitten lentokone saapui ja sinne sitten menivät.

Me maapartiossa dokumentoimme tapahtuneita maasta käsin.

Sinne se nousi ihan nätisti.

Käytiin pojan kanssa kentän kahviossa virkistäytymässä ja ihan kohta olikin puolen tunnin lentoaika jo kulunut. Siirryttiin vauhdilla kentän laitaan.

Ihan vakain jaloin ja hyvillä mielin jalkautuivat koneesta. Ihanaa, että tykkäsivät!

Ravintola oli melkein tyhjillään, mutta saimme silti odottaa ruokiamme tuskallisen kauan. Tuskalliseksi odotusajan tekee se, ettei kukaan henkilökunnasta käy päivittämässä odotustilannetta. Ymmärrän, että tilanne on vaativa kesätyöläisille, mutta paikalla oli varmaan joku vakiammattilainenkin?

Kaikesta huolimatta ruoka oli onneksi hyvää ja päivästä jäi iloinen juhlan maku 💖