Näinä kovina aikoina soisi mahdollisimman monen ajattelevan kaikessa isoa kokonaisuutta. Olkoon se iso kokonaisuus sitten se oma kylä, kunta, maakunta tai Suomi. Meitä koettelee ikävä pandemia, joka ei aiheuta kaikille harmia. Joillekin se sen sijaan on kohtalokas tai vähintäänkin tyrmäävä. Me kaikki yhdessä vastaamme siitä, miten annamme sairauden levitä keskuudessamme.
Tavallaan ymmärrän sen ylirohkeuden, joka syntyy siitä ajatuksesta, ettei itse kuitenkaan kärsi koronasta kovin paljon. Sitten kuitenkaan en ymmärrä sitä välinpitämättömyyttä, jonka varjossa toimitaan itsekkään satunnaisesti ja vaarannetaan lähipiirin riskiryhmäläiset vakaville seurauksille.
Jos juuri nyt sattuu olemaan kovasti voittamaton olo tämän sairauden edessä, niin seuraavat vakavat sairaudet eivät noudata enää samaa kaavaa. Joka nyt on turvassa, voi olla seuraavan sairauden riskiryhmässä. Miten haluaisit tulla kohdelluksi silloin?
Kun keskittyy isoon kokonaisuuteen, näkee sen, miten jotkut maksavat tästä pandemiasta todella korkean hinnan. Yksi menettää työpaikkansa, toinen terveytensä. Kolmas valittaa ryhmäliikunnan siirtymistä nettiin. Isossa kuvassa voisimme ottaa huomioon tilaneen seuraukset meille kaikille ja sopeuttaa valittamisemme siihen. Työpaikkansa tai terveytensä menettänyttä ei varmasti kannusta tai inspiroi jonkun valitus siitä, ettei pääse enää juoksemaan kavereiden kanssa ohjatusti lähikimpassa - ehkä seuraavaan puoleen vuoteen.
Saa harmittaa, muttei täytetä kanavia itsekkäistä ja pienistä valituksista. Otetaan huomioon heidät, joiden menetykset ovat huomattavasti isompia. Ollaan mukana näissä isoissa yhteisissä talkoissa :-)