perjantai 30. lokakuuta 2015

Olkapää paranee ja TAAS harmaahaikara

Olkapää kävi tänään lääkärillä - jo toisen kerran viikon sisällä. Tänään oli vuorossa ultraäänitutkimus ja olkapäästä löytyi kuin löytyikin jotain, mille voi tehdä jotain. Ja tehtiin myös.

Ei mitään vakavaa, mutta kortisonipiikki laitettiin tulehdukseen ja nivelkuoppaan kertynyttä kalkkia vähän rouhittiin pois. Viikon kuluttua on kuulemma jo hyvä olo. Huomenna ei. Vaan ei huomisen kipupäivä haittaa, jos homma sillä paranee.

Onneksi koneella voi lepuuttaa kättä niin, ettei olkapäätä tarvitse liikuttaa. En silti aio olla paljoakaan koneella, lääkäri kehotti pitämään kättä ja minua huomenna hyvässä levossa. Niin tehdään jo nyt :-)

Siksi kuvituksena TAAS harmaahaikara edellisten kuvien jatkoksi. Vain kuvakulma vaihtuu ;-)

Upeaa pyhäinpäivää!


torstai 29. lokakuuta 2015

Omatoiminen koira ja kesän harmaahaikara

Koira löysi sängyllä lojuneen lankakeräni ja muotoili sitä uudelleen suurella intohimolla ja vimmalla... Onneksi huomasin tilanteen melko ajoissa ja lankakasa muistutti vielä jotenkin lankakerää. Otin täyden kerän talteen ja annoin vaihtoleluksi vajaaksi neulotun kerän. Lanka ei ollut yhtä paksua ja kutsuvaa kuin ensimmäinen lanka, mutta kelpasi hyvin. Nyt se kerä on hajoitettu ja 'keritty' kasaan uudestaan jo muutamaan kertaan. Ja kerittynä se on aina yhtä uusi ja innostava ;-)

Viime kesän harmaahaikara pääsi (kuvan)käsittelyyn. Varhaisen aamun hämäryys nostatti ISOn 2500:n eikä kameran kohinan rajoitin ollut päällä. Kohinaa riitti siis korjailtavaksi. Aika kuluu siinä, kun yrittää tasapainotella oikeilla rajamailla. Liian ronski kohinanpoistaminen liiskaa kuvan keinotekoisen näköiseksi. Onneksi löytyy iltapuhteiksi näitä kesän kuvia :-)


keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Ruokinta kelpaa linnuille :-)

Etäpäivän jälkeenkään on turha haikailla enää kuvausrupeaman perään etenkin näin talviaikaan siirtymisen jälkeen. Silmälle hieman hämärä on kameralle paljon hämärä. Maisemakuvaamista pitäisi varmasti ryhtyä opettelemaan. Sitä kun voi ja passaa tehdä vähemmässäkin valossa, jos ei ole kovasti tuulista.

Viherpeipot ovat löytäneet ruokailupaikan muiden aikaisemmin jo vierailleiden lajien lisäksi. Oravia käy ruokinnalla useampi. Osa on hoksannut oman ruokintapaikkansa, osa ei. Tänään yksi orava kävi järsimässä lintujen rasva-siemen-pähkinäkranssia pitkään ja hartaasti. Kranssi on tuoretta tarjontaa ja se näytti kelpaavan linnuillekin hyvin. Täytynee tehdä jokin vastaava oravien ruokapaikalle...

Kransseihin käytän munkkirasvan lisäksi rypsiöljyä, kuorittuja auringonkukan siemeniä ja rouhittua pähkinää. Pohjana on kaupasta saatu edullinen punoskranssi, jonka pintaan sivelen rasvamassaa. Kranssin ympäri kiedon nauhan, jonka avulla kranssi on helppo ripustaa roikkumaan sinne, minne sen haluaa.

Aikaisemmista kransseista kuvia esim. täällä ja täällä.

Tällä kertaa ei kuvia uudesta kranssista (tällä kertaa pyöreä) vaan viikonlopun 'mökkikuva'. Juuri sopivan energistä viikon jatkoa itse kullekin :-)




tiistai 27. lokakuuta 2015

Kuvista tauluiksi?

Nyt, kun päivät lyhenevät ja pimenevät entisestään, voisi alkaa suunnitella kotiin omien taulujen teettämistä vuoden mukavimmista luontokuvista. Keittiössä minulla onkin A4-kokoisia tulosteita varten viisi kehystä seinillä ja niihin vaihdetaan (tytär vaihtaa) kuvat muutaman kerran vuodessa. Hyvälaatuisilla tulosteillakin saa mukavia muistoja ja elämyksiä seinille.

Töissä työhuoneessakin seinilläni on väritulosteita, tarvitsen noita pieniä luontoikkunoita omaan viihtymiseeni. Kotiin olohuoneeseen ja ruokailuhuoneeseen, miksei eteisiinkin, voisi miettiä isompia laatupaperille tulostetuja kuvia kehyksiin tai sitten canvas-tauluja. Tytär on tuosta ajatuksesta puhunut minulle jo monesti ja jonain harmaana päivänä aloitankin projektin :-)

Sitä varten tätyy tehdä hintavertailua, arvioida sopivia taulujen paikkoja ja muotoja, aihepiirejä ja värejä. Ja tietenkin selata kuviansa läpi ja valita joko esteettisimmät tai rakkaimmat otokset tauluihin.

Tällainen projekti sopii minulle, sillä nyt on jokin hyvä syy odotella myös harmaita ja sateisia päiviä. Voin nimittäin kuvitella, että projektiin saa menemään aikaa melkoisesti ainakin ensimmäisellä kerralla... :-)

Illat pimenevätkin nyt aikaisemmin, kun siirryttiin talviaikaan. Tosin nopeasti se pimeä tuli aikaisemminkin kotiin tulon jälkeen. Tänään vielä aurinko sinersi viiden jälkeen vaikka rakennusten varjot saivat ilman näyttämään jo melkoisen pimeältä... Varjon ja valon kontrasti auringonlaskun jälkeen on melkoinen kunnes pimeä tulee ja peittää kaiken suojiinsa.

Hyvää säätä luvattu ainakin tänne meille loppuviikoksi. Oikein ihanaa viikon jatkoa!

Elokuun alun harmaahaikara Pohtiolammella



lauantai 24. lokakuuta 2015

Ihana, ihana lauantai :-)

Analyysin tekeminen omasta tulevaisuudesta jatkuu, vaikka aurinko onkin paistanut tänään kauniisti ;-) Lintuja kävi ruokinnalla hulinaksi asti - (miehen) pitää vielä pystyttää yksi ruokintapaikka lisää. Ehkä neuvottelen siitä hänen kanssaan huomenna ;-)

Keskiviikkona pihassa ruokaili peräti kolme mustarastasta, tänään niistä ei näkynyt yhtään. Keskiviikkona (etäpäivä) oravien ruokintapaikka oli niin ikään hyvässä käytössä, riittipä oravia lintujen ruokintapaikallekin asti. Käpytikka käy ruokinnalla nyt säännöllisesti ja hömötiainenkin on liittynyt muiden tiaisten joukkoon.

Pukeuduin pihalla seisoskelemista varten ja päädyin kuitenkin lähtemään kävelylle. Kuumahan siinä tuli. Kävelyretken ainoa 'nähtävyys' ja vieläkin enemmän kuultavuus oli paikasta toiseen lentelevä ja itseään pöyhivä närhi. Vaan valo piristi, jätin metsäreitille puiden kaarnojen koloihin pähkinän puolikkaita. Joku ne sieltä kyllä löytää :-)

Ai niin - kävinhän minä koirankin kanssa ulkoilemassa :-) Hauskaa oli meillä molemmilla.

Huomisen keli näyttää kostealta, täytyy suunnitella sinne sisätiloihin sopivaa puuhaa. Vähemmän kuitenkin siivoamista ja enemmän minulle sopivaa sielun ravintoa. Kukin tyylillään :-)

Ihanaa viikonlopun jatkoa!







torstai 22. lokakuuta 2015

Uuden etsimistä (edelleen) ;-)

Kello on 22:18 ja naapurin pihasta kuuluu tasainen koirien haukunta. Tasainen ja tiheän jatkuva haukunta siis. Toivottavasti koirat haukkuvat ilokseen, kuulostaa kovin yksinäiseltä vartioinnilta niiden puuha.

Työ imee tällä hetkellä kaikki irtoavat mehut - toivottavasti joku arvostaa sitä. Tehdään mielestämme hyvää projektia aikataulussa ja laadukkaasti, vaikka lujaa työtä se vaatii. Se on sen arvoista, jos se kannattaa muidenkin mielestä.

Työ tulee uniin ja herättelee, pitää valveilla. Oma hinku tehdä työ hyvin voittaa kaikki muut vaatimukset. Kipuileva olkapää herättelee kyljellänsä nukkuvaa työhuolien lisäksi. Palkinto kaikesta odottanee jossain ;-)

Mietin opintojen aloittamista ja vuorotteluvapaata. Jotain räväkkää rytmin ja motivaation vaihtoa tarvitsen aivan ilmiselvästi. Energiaa ja kehittymishalua riittäisi puhumattakaan olemassa olevan osaamisen hyödyntämishalusta. Olen selvästikin moottoritien pysähdypaikalla ja matkalla jonnekin. Kuka haluaisi jäädä P-paikalle? Edes hyvälle sellaiselle?

Haluan opetella kuvaamaan yhä enemmän ihmisiä ja eläimiä. Luontokuvaus saa jatkua siinä ohessa. Rakkaus luontoon ja sen näyttämiseen ei katoa mihinkään. Elämän ahneus vaatii vain lisää uutta opeteltavaa. toivottavasti saan itseni tästä liikkeelle...


tiistai 20. lokakuuta 2015

Koira hätäili (ihan turhaan) ja kasvonaamio nuorentaa ;-)

Päätinpä tänään lauleskella pitkästä aikaa. Vuosien laulutuntien myötä nuotteja on kerääntynyt ja kaivoinkin esiin yhden biisin nuotit (ja sanat - olen niin mahdottoman huono muistamaan sanoja...). Hain pianolla oikean lähtösävelen ja aloin laulaa - on se vaan ihanaa puuhaa. Paitsi että koira tuli vähän ajan kuluttua huolestuneena inisemään viereen, yritti kai pelastaa minua jostain tai joltain. Myönnän, tuli laulettua aika korkealta, mutta silti... ;-)

Tyttären kanssa nautiskeltiin viikonloppuna kasvonaamioiden nuorentavasta vaikutuksesta - vuosia lähtee pois tuosta vaan ;-)


Muutama kuva viikonlopun vierailuista kahdella Rovaniemen hautausmaalla. Kävivät puistojen korvikkeena, puistot olivat reiteiltämme aika vähissä verrattuna esim. Hämeenlinnan puistopaljouteen. Kaunista oli vanhoilla haustausmaillakin... Ja hiljaista.






maanantai 19. lokakuuta 2015

Terveisiä pohjoisesta :-)

Terveisiä Rovaniemeltä :-) Reilun kahden vuorokauden visiitti tuli käytettyä 'tehokkaasti', paljon ei huilailtu :-)

Lehtipuut olivat jotakuinkin paljaita, lähes ainoan ruskan toivat enää keltaisenaan hehkuvat lehtikuuset. Onneksi niitä oli. Viikonlopun keli oli vallan mukava, ei sateinen eikä kylmä (ihan pikkaisen vain aamulla ja illalla).

Hoidettiin joitakin arkisia asioita, joita on helpompi saada tehdyksi kaksin kuin yksin. Ja käytiin ulkona syömässä pariinkin otteeseen ihan jo tyttären syntymäpäivänkin vuoksi :-) Käytiin kävelemässä kameran kanssa, mutta valokuvaus ei ollut tämän reissun ykkösasia vaan yhteinen aika.

Kemijoki oli sunnuntaina uskomattoman tyyni. Heijastukset olivat kauniita, Ounasvaara siinteli joen toisella puolen.


Upeaa alkanutta viikkoa!

torstai 15. lokakuuta 2015

Lentoon

Minä lennän huomenna pohjoiseen tyttären luo. Perheen miehet jäävät koiran ja toistensa seuraksi kotiin.

Ihanaa viikonloppua, lempeitä ajatuksia, armollisuutta itselle ja nautintoja pienistä asioista! Elämä on juuri tässä ja nyt :-)


keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Orava löysi pähkinälaarinsa :-)

Oravien syöttölaari siirrettiin (= mies siirsi) viikonloppuna oravien kulkureitin varrelle. Viime talvena meni kevääseen asti, ennenkuin hoksasivat hieman sivussa olevan ravintolansa. Tänään oli yksi tai useampi kurre lappomassa eväitä naamariin useammankin kerran. Paikka on siis nyt paljon parempi :-)

Kurkkasin tilannetta aina olohuoneen läpi mennessäni (etäpäivän ihania maisemia ;-)) ja tavallisesti kurre juuri pinkoi paikalta pois, kun katsoin ikkunasta ulos. Pari kertaa onnistuin kuitenkin myös nappaamaan ikkunalasin läpi pari kuvaa siitä.

Välillä se jäi syömään vähäksi aikaa, mutta usein näytti siltä, että sillä oli suu ja posket täynnä pähkinöitä poistuessaan paikalta hurjaa vauhtia. Taitaa olla varastointivaihe menoillaan ;-)

Viikonloppuna pähkinälaari aiheutti paljon päänvaivaa tinteille, jotka yrittivät löytää tiensä niin näkyvillä olevien pähkinöiden luokse. Ei auttanut pleksin koputteleminen nokalla, ei lentely ympäriinsä eikä sitten yhtään mikään. Linnut joutuvat tyytymään omiin ruokintapaikkoihinsa ja orava puolestaan ei osoita minkäänlaista kiinnostusta lintujen ruokintapaikkoja kohtaan. Oma ruokapöytä on niin paljon helpompi ja anteliaampi.


maanantai 12. lokakuuta 2015

Sinitiainen, arjen rikkomista ja kokousta

Omenapuun lehdet vähensivät kovasti ruokintapaikalle tulevan valon määrää. En kuitenkaan viitsinyt ryhtyä riipimään omenapuuta kaljuksi, pudottakoot lehtensä ihan omaan tahtiinsa :-)

Perjantaina lähden pohjoiseen tyttären luona käymään. Sitä innokkaana odotellessa :-)

Perheen miehet lähtevät paria viikkoa myöhemmin Tallinnan reissulle, varasin heille juuri matkan. Näin kaikki saavat jotain vaihtelua syksyn arkeen :-) Arjen rikkominen pienillä asioilla tekee hyvää ja nostaa mielialaa - etenkin näin kylmään aikaan syksyä.

Tänään olin kotona vasta auringon laskun jälkeen, huomenna ehdin ehkä näkemään lintulautojen vieraita. Olen iltapäivällä Kangasalan matkailurenkaan kokouksessa ja kaikki riippuu siitä, miten kokous sujuu. Naurattaa aina välillä, miten monenlaisiin juttuihin sitä on tullutkaan nenunsa pistettyä ;-) Ja hauskaahan se onkin!

Sinitiainen sunnuntailta...


sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Pikkulintuja kuvaamassa :-)

Tänään oli pihapäivä - kuvauksen osalta siis. Päivään oli ladattu paljon ohjelmaa, joten kuvaamiseen jäi vain hieman aikaa. Parhaiten ajan sai hyödynnettyä kuvaamalla omassa pihassa.

Linnut ovat hyvin ja nopeasti löytäneet ruokintapaikan kesän jälkeen. Kun ruokintapaikka on samassa paikassa kuin viime talvenakin, paikka löytyykin helpommin :-)

Oravien ruokapaikkaa siirrettiin niiden kulkureitille osuvaksi. Nähtäväksi jää, miten pian ne huomaavat lähellä piilevän ruokavaraston :-)

Ruokintapaikalla vierailleet linnut olivat täkäläiseen ympäristöön tuikitavallisia: harakoita ja variksia (hätisteltiin pois), fasaaneja, tinttejä ja varpusia. Käpytikka huuteli lähellä, muttei tullut vielä ruokinnalle. Pikkuvarpusia oli enemmänkin, mutta osui paikalle myös ihan tavallisia varpusia. Mukavaa :-)


Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!

lauantai 10. lokakuuta 2015

Kokousta ja Vihavuoden koski

Sääksisäätiön työvaliokunnan kokous on nyt kokoustettu. Onpa hienoa olla mukana niin tärkeässä työssä!

Niinkuin kaikilla, myös meillä talous on se, mikä sanelee, mitä saadaan aikaiseksi. Ajat eivät ole parhaat hyväntekeväisyyden näkökulmasta, niinkuin ei mistään muustakaan näkökulmasta. Satelliittilähettimiä kantavat sääkset ovat kuitenkin tuottaneet paljon upouutta tietoa, mitä ei koskaan aikaisemmin ole ollut saatavilla. Toivottavasti tuo uusi tieto auttaa tämän uljaan linnun suojelemisessa.

Kokouksen ja Pohtiolammen erinomaisen kalakeiton jälkeen palasi hyvin kierrellen ja kaarrellen kotiin tutkaillen syksyn etenemistä siellä, mihin matkani ei tavallisesti osu. Näin kurkia (ei kuvia) ja joutsenia (aurinko paistoi niiden takaa), käpytikkoja (vilahtelivat ohi autoillessani), sinisorsia ainakin parin sadan yksilön parvi kovan metelin kera ;-), telkän (oli tosi kaukana), nuoren joutsenen ja peuran. Kuvia hieman, elämys iso. Ei ollut ollenkaan paha päivä :-)


Kotimatkalla kävin katsastamassa Vihavuoden kosken. Ei näkynyt vielä koskikaroja, myöhemmin sitten.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Pimeää ja kylmää - kyllä tästä selvitään ;-)

Olen todennut, ettei kannata tapella tätä vuodenaikaa vastaan, se voittaa kuitenkin. Kannattaa siis liittoutua ja etsiä synergiaetuja ;-)

Ilta tulee jo niin aikaisin, ettei työpäivän jälkeen enää kuvailla, ainakaan näillä minun työmatkoillani. Täytyy siis sopeuttaa toimintaa sen mukaiseksi.

Toisaalta olen pimeään vuodenaikaan paljon enemmän unen tarpeessa kuin valoisaan aikaan, joten ehkä lievä talviuneilu sopii vain minun elooni :-)

Valon väheneminen on yksi asia. Kylmyyden saapuminen toinen. Yritän paraikaa sopeutua lisääntyvään kylmyyteen. Lisää vaatetta ja uutta asennetta, kyllä se siitä ;-) Huomaa kyllä, ettei luonnossa oleilu ole ollut harrastukseni lapsesta asti. Ei minkäänlaista luonnollista asennetta ja lähestymistapaa kylmään ja pimeään. Onneksi asioita voi oppia - aina :-)


keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Melkein viikon vanhoja kuvia - laulujoutsenista

Tänään töiden jälkeen olisin voinut lähteä valokuvaamaan, mutta lähdinkin ostamaan linnuille ruokaa ja uutta ruokintakoppia. Päivä oli kolea, tai suoraan sanottuna oikein kylmä. Kaivoin itsekin jo lämpimämmän takin päälleni. Jos minä tarvitsen talvitakkia, niin linnut tarvitsevat ruokintaa. Yksikään hyönteinen ei lentele enää pakkasella.

Lauantaina lähden sääksisäätiön työvaliokunnan kokoukseen Kangasalle Pohtiolammelle. Täytyy ottaa kamera mukaan meno- ja paluumatkoja varten. Ja katsoa joitakin mahdollisia kuvausmaisemia :-)

Viime perjantaina kävin töiden jälkeen ulkoiluttamassa kameraa. Laulujoutsenet eivät olleet pellolla, vaan järvessä. Aurinko valaisi vaihtelevasti, reiät pilvissä olivat ilmeisen pieniä ;-)



maanantai 5. lokakuuta 2015

Lisää Hangon rantoja

Lisää kuvia Hangon Tulliniemestä. Sitä ennen täytyy kuitenkin todeta, että suomalaisilla on ainakin varaa ostaa uusia autoja! Tullin alue oli laaja ja niitä uusia rekisteröimättömiä (muutamia rekisteröityjäkin) riitti melkein silmän kantamattomiin. Hassu yhdistelmä tuokin - tullin asfaltoitu piha uusine autoineen ja vieressä luonnonsuojelualue. Vaan hyvä, että rantakaistaleet on suojeltu!







sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Hangon ihania rantoja

Kävin eilen katsastamassa Hangon Tulliniemen luontopolun. En osannut heti aamusta päättää, mihin olisin lähdössä ja univelkojen vuoksi unta riitti muutenkin pitkään. Puolen päivän jälkeen arvoin vielä, suuntaisinko Paimioon vai Hankoon. Onneksi en ollut yhtään katsastanut ajomatkaa enkä -aikaa. Muuten ei olisi tullut lähdettyä. Nyt kallistuin kauan haikailemani Hangon reissun suuntaan.

Nerokkaasti päätin ensin lähteä ajamaan pikkuteitä pitkin, jottei ajomatka olisi niin tylsä. Kolmenkymmenen kilometrin köröttelyn jälkeen huomasin vilkaista navigaattorin kertomaa arvioitua saapumisaikaa (nopeinta reittiä pitkin). Päädyin nopeasti oikomaan suunnitelmiani ja tyytymään isoihin nopeisiin teihin ;-)

Olin perillä kolmen jälkeen, takaisin autolla kuuden jälkeen ja kotona hieman ennen yhdeksää. Vaikka luontopolun pituudeksi on ilmoitettu lähteestä riippuen 6,7 - 7,6 kilometriä, minun matkakseni kertyi noin 9,6 kilometriä. Tässä on mukana jokaisen sallitun sopen kiertäminen sekä matkat autolta luontopolulle ja takaisin. Aikaa kului kolme tuntia, etenkin menomatkalla tuli pysähdyttyä kameran kanssa todella tiuhaan maisemia kuvaamaan.

Kaikki kuvat eivät ole niin hienoja kuin haluaisin ja muutenkin olen ehtinyt käymään vasta joitakin läpi. Koko kauneus ei todellakaan käy ilmi kuvistani, mutta olipa ehtottomasti käymisen arvoinen paikka! Vaikka alkumatka oli helppoa, loppuosuudella tarvitaan kunnon kenkiä ja kyvää liikuntakykyä.

Muutama ensimmäinen kuva tässä:





perjantai 2. lokakuuta 2015

Valkohäntäpeuroja auringonlaskun jälkeen...

Kattopelti rymisee, kun kiihtyvänä puhaltava tuuli tarttuu siihen. Äärimmäisen mukavaa olla juuri nyt sisätiloissa :-)

Keskiviikkoilta jatkui joutsenten jälkeen rannalle auringonlaskua seuraamaan ja sitten kotiin. Paitsi että tiellä seisoi valkohäntäpeura. Hyppäsi sitten tien sivuun, kun pysähdyin sen taakse. Kuvat ovat auringonlaskun jälkeen - eli puhdasta taidetta :-) (Meinasin kirjoittaa, että suhrua, mutta sitten ymmärsin paremmin :-))




Olin jo lähdössä, kun huomasin, että tien toisella puolen odotteli loput perheestä. Oli vaan ihana ilta :-) Ja vähenevä valo senkuin lisäsi taiteellisuuden määrää ;-)


torstai 1. lokakuuta 2015

Hämärän hetken onnellisia joutsenia

Eilen illalla lähdin miehen kannustamana kameran kanssa matkaan, vaikka illan hämärä oli jo ihan lähellä. Ilta oli upea, vaikka hämärässä otetu kuvat eivät minun kalustollani olekaan teräviä. Onneksi kuvaustilaisuudet olivat sellaisia, ettei tarvitse paljon rajailla. Kuvat on otettu reilusti kuuden jälkeen ja aurinko laski jo ennen seitsemää...

Mutta noin 15 joutsenen joukko osui ihan siihen lähelle. Yhden parin parisuhdetanssi oli niin riemukasta katseltavaa, että jaan puolituhruiset kuvat täällä. Hämärässä siis oli syy eikä minussa, ettei kuvista tullut teräviä ;-)

Toivottavasti tavoitat tunnelmaa... Joutsenten pariuskollisuus ja siihen liittyvät tanssit koskettavat minua kovasti.