Pysähtymisen tärkeä taika

Ennen luontoon tustustumistani kevät ja kesät alkoivat huomattavasti nykyistä myöhemmin. Odotin puutarhan ensimmäisten selviytyjien elonmerkkejä ja siitä se viimeistään lähti. Tai, no ehkä lumen sulaminen oli se ensimmäinen askel kevääseen.

Nyt, kun puutarhan istutuskausi on alkanut, mutta uimakelit vasta tosirohkelikkojen ohjelmassa, monilla linnuilla on jo poikasia. Ne ovat saapuneet takaisin tänne, jos ovat muuttaneet pois, etsineet kodin, paritelleet, munineet, hautoneet ja hoitavat nyt poikasiaan. Kevät on lintualmanakan mukaan paljon pitempi kuin kesälomakalenterin mukaan.

Kurijilla on yksi poikanen, laulujoutsenilla kuusi poikasta. Sinitiaiset, talitiaiset, kirjosiepot, pikkuvarpuset ja räkättirastaat ovat selvästi poikasten ruokintavaiheessa, mutta niiden jälkeläisten lukumäärästä minulla ei ole mitään tietoa. Fasaaninaaraatkin ovat jotakuinkin järjestäen kadonneet näkyvistä.

Lisäksi liikkeellä on jo runsaasti sudenkorentoja ja erilaisia perhosia...

Suosittelen silloin tällöin pysähtymään - ainakin muutamaksi minuutiksi kerrallaan. Joko luontoa seuraamaan tai itseään kuuntelemaan. Luonnon seuraaminen on helpompaa ja siitä on hyvä aloittaa.

Ehdottomasti paras hetki oivaltaa jotain tästä hetkestä on juuri nyt. JUURI NYT. Kukin meistä oivaltaa luonnon äärellä muutaman minuutin ympäristön seurailussa eri asioita. Viikon kuluttua tilanne on jo toinen ja vuorossa ovat uudet kokemukset ja ajatukset.

Jos haluaa tietää, minne kannattaa mennä, on hyvä perehtyä siihen, missä on juuri nyt. Kannattaa kuunnella itseä, mikä kutsuu luokse ja mikä karkottaa pois.

Suorittamista palkitaan meidän yhteiskunnassamme. Pysähtymisestä palkitsemme itsemme - sitten myöhemmin.

Aina ei tarvitse itse rämpiä luontoon asti - jo luontokuvien katsomisella on tutkitusti elvyttävä vaikutus. Pääasia, että pysähtyy edes hetkeksi.

Ensin kuvia suojärven rannalta...

Vaskikorento kuusen oksalla. Huomaisitko ohikulkiessasi? Minä en. Huomasin vain siksi, että pysähdyin ja näin korennon laskeutuvan oksalle pitkällisen kaartelun jälkeen :-)

Upeaa alkanutta viikkoa!

Naurulokin ja nokikanan vaikea naapuruus

Nokikanan ja naurulokin yhteispesintä on entistäkin haastavampaa. Nokikana tuli siis pesimään sittenkin ensin. Naurulokki jostain käsittämättömästä syystä leiriytyi pesimään samalle mättäälle. Nokikanalla on nyt kaksi kuoriutunutta poikasta ja yksi kuoriutumaton muna plus erittäin aggressiivinen puoliso. Naurulokin kahdesta munasta ei kuvissa näy jälkeäkään. Toivottavasti ne ovat tuolla jossain. Puoliso on sivuun vetäytyvä, eikä puutu kähinöihin. Ja niitähän riittää...

Tunturipöllöjä Ranualta

Tänään olen levännyt oikein isosti. Aamulla nukuin pitkään ja päivällä nukuin kovasti tarpeeseen tulleet päiväunet :-) Ja ihan hyvällä omallatunnolla!

Huomisen olen lomapäivällä. Tämän päivän lepojen jälkeen jaksan varmasti puuhastellakin jotain :-) Valokuvaaminen on tietenkin heti ensimmäisenä mielessä :-)

Ei päivää ilman valokuvia. Tänään iskeydyin Raunuan tunturipöllöjen kuvien kimppuun. He ovat vallan hurmaavia :-)

Vaaleampi yksilö on koiras ja tummempi naaras.

Kesä tulee kohisee... :-)

Naapurin kissa kuljetti mukanaan jotain isoa saalista, en tiedä mitä. Se on tuolla ojan reunalla päivystänyt useampanakin päivänä pitkiä toveja ja nyt nähtävästi sitten nappasi.

Meille on saapunut vihreyttä ja lämpöä. Käsittämätön muodonmuutos säässä ihan tuosta vain... Nyt vihreys riittää jo peittämään näkyvyyttäkin. Ihan kesäinen olo :-)

Norjanangervossa on jo pieniä nuppuja, vaahtera kukkii jo siinä määrin, että puun lehvistä kuuluu pörriäisten pörinää. Jostain ihmeestä nurmikolle on ilmestynyt valkovuokkoja, hauska lisäys sekin tähän todella luonnolliseen pihaamme :-)

Lintutornilta sen verran terveisiä, että kurjet ovat saaneet kuulemma poikasen. Toivottavasti selviää ympäristön vaaroista jatkossakin. Nokikana ja naurulokki käyvät jokavuotista kamppailuaan. Itse asiassa nokikana käy kamppailua joka vuosi ihan kaikkien kanssa. Nyt nokikana on päättänyt pesiä naurulokin viereen. Välillä ovat näennäisesti sovinnollisen oloisina, mutta kohta taas tapellaan. Nokikana on aikaisempina vuosina rikkonut aika säälimättömästi naurulokin munat. Nyt kaksi munaa oli vielä pesässä - ne näkyvät etualalla keskellä, jos oikein tarkkaan huomaa katsoa. Ihan pöhköä porukkaa... ;-)

Telkän poikasia :-)

Yhdellä telkällä oli jo poikasia Suomenojalla viime viikonloppuna. Tavallisesti se ei olisi mitenkään ihmeellistä tähän aikaan vuodesta, mutta nyt on ollut kylmiä, kevättä hidastavia kelejä.

Harpoin kovaa vauhtia telkkien reitille jo valmiiksi etukäteen, jotteivät kiinnittäisi minuun huomiota. Onnistuinkin hyvin. Odottelin hieman aikaa, kunnes telkät saapuivat kohdalleni. Eivät ottaneet minkäänlaista kantaa läsnäolooni :-)

Ihania pörröpalleroita :-)

Lisää kyhmyjoutsenten kuhertelua

Pitäisi tuo banneri päivittää jossain vaiheessa hieman kesäisemmäksi, kun lumisadekin on jo selvästi vähentynyt ;-) Mutta sillä ei kuitenkaan ole niin kiire, että ryhtyisin hoppuilemaan sen kanssa. Hoppulistalla on aivan riittävästi muita juttuja, banneri ehtii odottamaan.

Kyhmyjoutsenten hellittelyssä minua matemaatikkona kiehtoo erityisesti symmetria. Siinä mennään niin kovasti yhteisillä sävelillä - välillä ollaan toistensa kuvia, välillä peilikuvia. Pienet viipyilevät kosketukset kiinnittivät huomioni. 'Veden alle upottaminenkin' on niin kevyttä ja hetkellistä, ettei se ole ollenkaan niin raadollista kuin yhdestä tai kahdesta kuvasta saattaisi näyttää.

Toki kokemukseni on suppea, mutta hehkuttelenpa nyt silti. Luonto on niin ihmeellistä!

Suomenojan kyhmyjoutsenet

Lauantaina oli mahtava kevätsää ja suuntasin itseni Espooseen Suomenojalle. Tähän aikaan vuodesta siellä näkyy paljon jo senkin vuoksi, ettei puissa ja pensaissa ole vielä näkymät peittävää lehvistöä.

Kevään kiihkeys näkyi muutenkin isosti luonnossa. Yhdellä telkällä oli jo poikaset, mutta muuten vasta lisäännyttiin, rakennettiin pesää ja haudottiin. Eivät muuten työasiat taaskaan pilkahtaneet kertaakaan mielessäni ;-)

Kyhmyjoutsenista tehtailin niin paljon kuvia, etten yritäkään lisätä niitä tähän kerralla. Pariuskollisen lajin keväthempeily oli vertaansa vailla. Ei ihme, että ne kuvastavat kuvallisesti romantiikkaa huipussaan :-)

Ihania pörröisiä koiranpentuja... :-)

Pääsin kuvaamaan työkaverini Kirsin Bichon Frisen koiranpentuja. Neljä pentua olivat ensin uneliaita (ja silti innokkaita siirtymään omalle hyvälle lepoalueelleen nukkumaan) ja sitten vilkkaita seikkailijoita. Pentuja sai järjestellä enemmän kuvausasetelmiin kuin niitä pääsi kuvaamaan ;-) Vaan niinhän sen kuuluukin olla. Ihania, touhukkaita ja eloisia koiranpentuja :-)

Jotain uutta - ja käpytikka

Keväällä tapahtuu, eikä silloin tarvitse kärsiä tylsästä, jos jaksaa venyttää mielikuvitustaan...

Minun 'kesämökkimatkallani' (meillä ei oikeasti ole kesämökkiä) näin paljon ja kokeilin taas suunnittelemattomuutta. Se tuntui hyvältä :-)

Oleminen ja lepääminen olivat ihanaa. Herääminen aikaisin oli ihan ok, kun pääsi jälleen nukkumaan heti kaikkien tapahtumien jälkeen.

Seikkailut ovat parasta, kun ei suunnittele lopputulosta liian tarkasti. Sitä saa, mitä on tulossa :-)

Tänä viikonloppuna 'retriitti' toi rauhallisuutta ja paineet hävisivät hiljalleen. Autuaasta hiljaisuudesta ja itsekkyydestä palautuminen arkeen vie taas oman tovinsa. Arjen pitäisi olla jossain velvoitteiden ja unelmien välimaastossa...

Tällä kertaa jotain niin tavallista kuin KÄPYTIKKA :-)

Ei niin tavallista, etteikö olisi jotain aivan erityislaatuista. Niillä eväillä alkava viikko :-)

Jääkarhun pentu

Rovaniemeltä toin tullessani tyttären ja ison kasan valokuvia :-) Tytär viivähti kotona pari päivää ja tänään kävin muuttamassa häntä Helsinkiin. Valmiiksi kalustettu asunto oli kohtuullisen helppo muutettava. Kodin tunnun luominen edellytti kuitenkin jonkin verran omien tavaroiden kuskaamista paikalle. Mutta niistä selvittiin :-)

Rovaniemen reissulla kävin vuokra-autolla Ranuan eläinpuistossa. Oli taas todella vaiavn näkemisen arvoinen retki! Norwegianin kanta-asiakkaana vuokra-auton sai huomattavasti normihintaa edullisemmin ja samalla aikaa säästyi matkan teosta kokonaisuudessaan kaikkine odottelemisineen 2-3 tuntia!

Jääkarhun pentu oli selvästi kaikkein vetovoimaisin artisti. Minäkin kuvasin Venus-emon vielä nimetöntä poikasta oikein urakalla. Vasta pieni osa kuvista on käsitelty, sillä aikataulu on pysynyt vaalien jälkeenkin yllättävän hektisenä.

Jääkarhun poikanen oli yhtä leikkisä kuin minkä tahansa muunkin nisäkkään poikanen. Emoa sai härnätä aina jonkin aikaa, ennen kuin sen sai mukaan kaksinkamppailuleikkeihin. Pennulla oli niissä NIIN hauskaa :-)