Pari hassua perhosta

Tiivistahtisen - mutta todella mielenkiintoisen - työpäivän jälkeen ulkoilutin kameraa hyvässä säässä kivenheiton päässä kodista. En jaksanut enempää, mutta kyllä sekin teki ihmeitä :-) Onneksi sää oli suotuisa.

Kahdesta perhosesta sain otettua kuvat. Muutama perhonen liihotteli aivan holtittomasti ympäriinsä. Yksi niistä oli auroraperhonen - en edes yrittänyt pysyä sen perässä.

Herukkaperhonen eli liuskaperhonen asettui ensin kuvattavaksi.

Mustatäplähiipijä ei asettunut nätisti, mutta sain siitä kuitenkin napattua räpsyn. Olen kuvannut sen joskus aikaisemminkin, mutta sillä aikaisemmalla tapauksella värit olivat huomattavan paljon haalistuneemmat.

Huomiseksi on luvattu lämmintä ja sateetonta. Toivottavasti ennuste pitää paikkansa :-)

Lähestyvän syksyn perhoskavalkadia perhosbaarin liepeiltä :-)

Olen kokeillut erilaisia perhosbaareja vuosien ajan. Eri paikoissa. Eri resepteillä. Ja erilaisissa astioissa. Menestys on ollut todella vaihtelevaa. Tänä vuonna perhosia on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Pihalla liihottajia on joutunut parhaimmillaan väistelemään, aina joku on liihotellut odottamatta ihan eteen kulkureitille ;-)

Tänä vuonna reseptiin kuului siis maderisoitunutta punaviiniä (säilytetty talvesta asti ;-)), punaviinietikkaa ja vanhaksi mennyttä hunajaa, toisinaan sen sijaan fariinisokeria. Keskimäärin siis hyvää kierrätystä :-)

Pihassa kasvaa hyvin sammalta, joten talvisiin tuikkulyhtyihin tehdyt perhosbaarit saivat sammalsisällön. Erityisesti amiraaliperhoset ja suruvaipat ovat ottaneet baarit käyttöönsä. Toki ensimmäinen kertakäyttöoluttuoppiin tehty vaahtomuovilla täytetty versiokin on kerännyt vierailijoita ihan yhtä paljon, vaikkei olekaan visuaalisesti yhtään viehättävä. Nektari kuitenkin toimii.

Baarit on sijoitettu pation viereisen sembramännyn oksille roikkumaan. Ne ovat osan päivää varjossa. Ampiaisia ei ole juuri käynyt - onkohan syynä osittainen varjo vai osuva nektariresepti?

Oli miten oli, perhosten seurasta olemme nauttineet ihan mahdottoman paljon :-)

Vaahtomuovibaarissa tässä herukka- eli liuskaperhonen.

Vähän hienompi ja modernimpi muotoilu veti tämän suruvaipan puoleensa.

Tämä neitoperhonen kävi lepäilemässä ja lämmittelemässä puun rungolla hörppimisen välissä ;-)

Vaahtomuovibaarissa on ollut parhaimmillaan kolme amiraalia kerrallaan. Tässä hyvin tavallinen kahden perhosen vierailijaryhä :-)

Kyllä se vaahtomuovibaari kelpasi suruvaipallekin :-)

Amiraaliperhonen.

Nokkosperhonen hengähti hetken ja keräsi lämpöä ulkorappusten kaiteella.

Liuskaperhonen keräsi lämpöä ja voimia rännin kupeessa.

Vielä on kesää jäljellä, vaikka lähestyvä syksy värittääkin jo kaikkea. Nautitaan :-)

Seuraatko sinä lintujen muuttoja?

Metsää ja sen jälkeen...

Äitienpäivän jatko sujui metsässä. Heikon valon vuoksi muistikortille ei tallentunut julkaistavia kuvia, mutta todistusaineistoa sentään :-) Valko- ja sinivuokot kukoistivat, samoin käenkaaleja (ketunleipiä) oli heräilemässä. Metsässä liikkuivat ja lauloivat niinikään mustarastas (joka pomppi metsämaastossa hiljaa ja lauleli puissa), peippo, tiltaltti ja korppi (jotka kuulin, mutten nähnyt), tiaisia ja puusta puuhun lenteli puukiipijä. Silmän ja korvan iloa aivan mahdottomasti siis.

Matkalla kävelytietä pitkin kotiin ympärillä lenteli poikkeuksellisen pitkään perhonen, joka jäi ihan kuvattavaksi asti. Herukkaperhoseksi luulen sen tunnistaneeni...

Metsän ulkoilureiteillä kulkee paljon ihmisiä, jotka ovat vain matkalla. He puhuvat reippaaseen ääneen toisilleen eivätkä pysähdy kuuntelemaan luontoa, Heillä ei ole aavistustakaan, mitä he menettävät...