tiistai 31. joulukuuta 2019

Koira ei tykkää paukkeesta ja muita päivän juttuja

Samaan aikaan, kun ilahduttavan moni ihminen ottaa ilmastomuutoksen vakavasti ja osallistuu talkoisiin maailman auttamiseksi, osa paukuttelee tuolla ulkona ilotulitteita jatkuvalla sarjatulella. En yhtään ymmärrä tällaista jokamiehen oikeutta paukutella omilla pihoillaan tai yleisillä alueilla raketteja koko pitkän illan ajan :-(

No, iso syy tähän harmitukseen tulee myös tuosta paukkeesta, jota koiramme ei vain kestä. Uudenvuodenaatto on sen näkökulmasta ehdottomasti vuoden pahin ja ikävin päivä. Ja sitä kautta se on ikävä päivä - tai siis ilta - minullekin.

Huomenna tienoo on taas täynnä ilotulitteiden raatoja. Kun lapset olivat pieniä, käytiin yhdessä keräilemässä niitä pois uudenvuodenpäivänä.


Illalla tein puikkoinventaarion (sukkapuikot ja pyöröpuikot). Tiesin, että minulla on aivan liian paljon samanlaisia puikkoja, joita on tullut hankittua syystä tai toisesta. Niputtelin puikkoja ja merkitsin niiden koon kuhunkin nippuun. Ärsyttävää oli, että kokolaput eivät pysyneet paikoillaan, mutta täytyy jossain vaiheessa tehdä tuo osa työstä uudelleen.

Tein listan tupla- tai triplapuikoista, jotta tiedän, mistä aion hankkiutua eroon. Listalle tuli niin sukkapuikkoja kuin pyöröpuikkojakin. Ajatuksena on se, että joku muu saattaisi löytää niille jotain käyttöä ;-) Kierrätys on aina parasta. Nyt täytyy vain miettiä sopiva kierrätystapa. Kirpputorilla puikot eivät ainakaan viime kerralla menneet kaupaksi.

Hutihankinnat on tullut tehtyä tavallisesti syksystä ja alkutalvesta, kun käsityökärpänen on iskenyt kovasti ja yhtäkkiä on matkalla ollessa ihan pakko saada jotain neulottavaa. Silloin olen 'ajautunut' lankaosastolle ostamaan lankaa ja tietenkin puikot juuri tuohon hätään. Nykyään yritän hallita impulssejani paremmin ja säästää äkillisen intohimon tuoman paineen matkan loppuun asti ;-)


Tänään etätöissä ollessani suunnitelmissani oli käydä pihalla pikaisella lintukuvauksella lounastauon yhteydessä, luvattiinhan kaunista auringon sävyttämää päivää. Ennen yhtätoista taivas oli kuitenkin jo peittynyt pilvistä ja tiputteli pienen pieniä lumihiutaleita. Oli melkein pimeää eikä juurikaan kuvattavaa. Täytyi tyytyä tiirailemaan pihalle töiden välissä.

Iltapäivällä pihalla kävi kaksi närheä yhtäaikaa. Onneksi satuin juuri silloin vilkaisemaan ulos. Se oli sellainen meditatiivinen pariminuuttinen :-)

Toiveikasta, uskaliasta, rohkeaa ja turvallista uutta vuotta 2020!

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Valo kävi - niin myös närhi

Päivääkään en antaisi joululomastani pois, mutta yhtäkään päivää en enää ottaisi sitä lisää. Nyt akut on ladattu tulevan viikon töitä ja tulevan vuoden suunnittelua varten. Odotan mielenkiinnolla alkavaa vuotta ja sen myötä avautuvia uusia päiviä ja uusia mahdollisuuksia :-)

En aio jäädä odottelemaan, että mahdollisuudet tulla tupsahtaisivat jostain syliini. Tiedän paremmin, niin ei todennäköisesti tapahdu. Täytyy siis etsiä ja luoda tilaisuuksia uusille jutuille aktiivisesti ihan itse. Mieli avoinna, nautiskellen ja kokeillen uusia pieniä siirtymiä uusille (epämukavuus-)alueille. Jättäen aikaa kokeiluista palautumiseen ja kokemusten arvioimiseen. Ei kiirettä, mutta vauhdilla kuitenkin ;-)

Kaksi kaunista, valoisaa päivää olivat upea lahja tähän vuoden aikaan. Ensimmäisen päivän valo oli herkkää ja utuista tummien pilvien välistä. Toisen päivän valo oli häpeilemättömän suoraa ja miltei röyhkeää. Juuri sitä, mitä ei osaa odottaa joulukuun viimeisiin päiviin. Ihanaa :-)

Linnut viihtyvät ihanasti omassa kotipihassamme kaiken ruokinnan äärellä, mutta valo ei juurikaan riitä valokuvaamiseen hyvälläkään kelillä tähän aikaan vuodesta. Aurinko ei vain nouse riittävän korkealle. Viimeistään helmikuussa alkaa kuvaaminen varmasti sujua täällä kotonakin. Siihen asti tyydytään ruokkimaan ja ihailemaan lintuvieraita - ja oraviakin. Närhiä käy pihassa ainakin kaksi säännöllisesti. Nämä närhikuvat on otettu kuitenkin meidän pihaamme valoisammassa paikassa.

Aina yhtä ihana ja terhakka lintu. Komeat värit ja vastustamaton ääni ;-) Valitan kuvien mallin pönötystä. Parempaan ei suostunut ;-)








lauantai 28. joulukuuta 2019

Tintti lumiaterialla

Aurinko paistoi tänäänkin :-) Ei heti aamusta asti, mutta aika aikaisin pilviverho alkoi rakoilla ja lopulta sinistä taivasta näkyi jo paljon enemmän kuin pilviä. Aivan loistavaa ylellisyyttä!

Haloja ei näkynyt, mutta muuten maisemat olivat hymyilyttävän kauniita. Pieni lumikerros ei ollenkaan pahentanut tilannetta :-)

Ymmärrän toki, että tämä on vain väliaikaista, siksi nautinkin valosta ihan koko rahan edestä. En ärtyillyt auringon häikäisyjä ja ajoin nautinnolla syrjäteiden jäisillä pinnoilla.

Maisemakuvaus ei tänään virittänyt, mutta tutut maisemat herättivät paljon hyviä ajatusketjuja. Lopulta päädyin kuvaamaan lintuja ;-)

Talitiaiset kävivät popsimassa lunta ruokailun lomassa. Näillä keleillä vesi on aina lähellä.





Autokatoksen alla on lumetonta ja hiekka on näkyvissä. Linnut käyvätkin siellä usein hiekka-aterioilla. Ruokintapaikan lähelle piti pystyttää jonkinlainen hiekkabaari, muttemme sitten keksineet hyvää hiekkaa sinne mistään :-(

Asiasta kukkaruukkuun: Olen yrittänyt perehtyä siihen, millainen sisustus miellyttää miehen silmää ja oloa. Mutta tilanne näyttää siltä, että naiset sisustavat, miehet vain aniharvoin. Miesten makuun olevista kodin ratkaisuista en löydä tietoa juuri ollenkaan. Parisuhteissa naiset sisustavat. Miehet saavat halutessaan osallistua. Sinkkumiehet eivät sisusta, ainakaan tietoisesti. Jollakin periaatteella hekin valitsevat värit ja huonekalut omaan kotiinsa. Jokin saa heidän kotinsa tuntumaan heistä kodilta. Mikä?

Anna vinkki, jos sinulla on ajatuksia, mistä voisi löytää lisää tietoa, kokemuksia ja/tai kuvia aiheesta. Kaikki vinkit ovat tervetulleita ja arvokkaita!

perjantai 27. joulukuuta 2019

Halo!

En ollut ladannut juurikaan odotuksia tämänpäiväiselle vuosilomapäivälleni. Tavoitteena oli mennä tunnustelemaan, miltä luonnossa tuntuu juuri nyt. Toki otin kameran mukaan, sen verran täytyy olla aina optimisti :-)

Aurinko ja epätasainen pilviverho yllätti minut iloisesti jo matkalla ensimmäiselle havaintopaikalle. Pilvien lomassa oli kuin olikin reikiä, joista aurinko pääsi ilahduttamaan joskus suoralla, joskus epäsuoralla valolla. Toisinaan aurinko kumotteli pilviverhon ohuimman kohdan läpi lämpimän näköisenä. Ilo kupli sisälläni ja hymyilin tämän tästä kuin Hangon keksi :-)

Pakkasta oli viitisen astetta ja se poiki sitten toisen oikein mieluisan yllätyksen. Vaikka aurinko pilkahtelikin vain paikoin ja kapeasti, sen valo riitti useampaankin halo-ilmiöön. Matkalla katselin haltioituneena tämän talven ensimmäistä auringonpilariani. Auringon yläpuolella möllötellyt tumma pilvi jätti sen verran tilaa, että auringonpilarin erotti :-)

Ensimmäisellä pysähdyspaikalla näin toisen, sateenkaaren pätkää muistuttavan halon auringon vasemmalla puolella, oikealla puolella oli pelkkää tummaa pilveä, joten sieltä ei löytynyt tälle halolle paria, niinkuin muuten olisin ounaksunut.

Halossahan kyse on siitä, että auringon tai kuun säteet törmäävät jääkiteisiin. Aamun auringonpilari on kirkas, auringonlaskun tai -nousun aikaan se on auringon värinen. Tämä jälkimmäinen tänään näkemäni halo oli spektrin väreissä.

Ylemmästä kuvasta näkyy taivaan pilvisyys, aurinko jää tuonne kuvan oikealle puolelle.



Viitasaarella oli havaittu aika samanlainen halo tänään. Kaiken kaikkiaan havaintoja on tehty tänään paljon.

Lisää tietoa ja kuvia haloista Wikipediassa, omissa edellisen blogini postauksissa täällä ja täällä sekä Seitan blogissa.

Silmä tarkkana pakkasella :-)

keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Valkoinen joulupäivä

Yön aikana maahan oli satanut valkoinen lumipeite. Ei ihan ehtinyt tulla valkoista jouluaattoa, mutta valkoinen joulupäivä kylläkin. Tosin märkäähän tuo oli. Kävimme yhden jälkeen koiran kanssa leikkimässä lumileikkejä ja paljon oli silloin jo lumen alla vettä.

Lunta on kertynyt myös puiden oksille, mutta suojasäässä se putoilee ja sulaa sieltä nopeasti pois. Iltapäivällä ilma alkoi olla pilvisen lisäksi myös sumuista. Valkoinen lumipeite ilahdutti kuitenkin silmää ja koiran leikkimisviettiä :-)

Ensin pönötettiin ja otettiin kuvia hitaammalla suljinajalla.



Pönötyskuvia tuli paljon, mutta niissä koira näyttää usein vähän surulliselta, vaikka onkin vain tylsistynyt ;-) Tämä on ainoita ei-tylsistyneitä pönötyshetkiä.

Päädyimme sitten melkein tyhjälle pysäköintipaikalle heittelemään lunta, suojalumi aivan provosoi tähän. Koira juoksi innoissaan jokaikisen lumipallon ja -kökkäreen perään ;-) Meillä molemmilla oli oikein hauskaa.







Leppoisaa joulupäivän jatkoa :-)

maanantai 23. joulukuuta 2019

Joulu voi olla hyvä joulu myös yksin

Joulu perheen kanssa, joskus jopa suvun kanssa tuntuu olevan se yleinen tavoitetila, ainoa oikea joulu. Mutta mitäpä, jos siihen ei olekaan mahdollisuutta? Tai se ei vain kiinnosta?

Joulun aika oli yksinäistä jo silloin, kun olin pieni koululainen. Kaikki kaupat olivat kiinni koko joulun pyhien ajan ja kaikki sulkeutuivat perheittensä kanssa omiin joulukupliinsa. Minulla oli pitkäveteistä ja kaipasin kavereita. Sen sijaan oli hiljaisuus ja vanhempia, etenkin äitiä koetteleva joulun valmistelujen jälkeinen väsymys. Siihen aikaan kun ei ollut edes omaa huonetta, mihin vetäytyä, joulun aika oli pitkä ja pitkästyttävä.

Nykyään kaupat ovat auki, samoin monet kahvilat, ravintolat ja harrastuspaikat. Joulun pyhinä ei tarvitse enää vetäytyä muusta maailmasta odottamaan elämäntäytteisiä päiviä. Lisäksi on some. Ihmisiin saa kontaktia yhä helpommin.

Asennekulttuuri on kuitenkin vielä yllättävänkin vanhanaikainen. Joulu on perhejuhla. Silloin ei olla yksin. Piste. Kävin selaamassa muutaman artikkelin ja keskustelupalstan keskustelun ja ne tukivat mielestäni tätä vanhanaikaisen asenneilmaston väitettä.

Samaan hengenvetoon, kun todetaan, ettei ole hyvä olla yksin jouluna, muistutetaan, että some kannattaisi jättää rauhaan pyhinä. Kuka ihme näitä neuvoja jakelee? Ja millä perusteilla?

Mikä ihme vika siinä muka on, että pitää somen välityksellä yhteyttä niihin tuttaviin ja ystäviin, joihin on mahdollisuus saada yhteys? Kuka sanoo, että vain kasvokkain tutustumalla voi syntyä hyvä ja merkityksellinen ihmissuhde? Että somen kautta tutustumalla ja synnytetyllä ihmissuhteella ei olisi muka mitään oikeaa arvoa?

Minusta tällainen arvottaminen ja ohjeistus on julmaa.

Entä kuka on oikeutettu väittämään, että joulu suvun tai laupsuuden perheen kanssa on parempi tai tärkeämpi kuin oikeus olla yksin? Miksi pitäisi palata vuosi toisensa jälkeen viettämään joulua lapsuuden perheensä kanssa, jonka kanssa joulut ovat olleet ikäviä ja ahdistavia jo lapsesta asti?

Ehdottomasti olen sitä mieltä, että jokaisella pitäisi olla oikeus seuraan niin joulun kuin arjen aikaankin. Jos ei läheiseen, niin hyväksyvään ja arvostavaan seuraan ainakin. Toivon, että mahdollisuuksia yhteisöllisiin joulutapahtumiin olisi yhä useammalla.

Toivotan oikein hyvää joulun aikaa kaikille teille, ihanat! Aivan erityisen lämpimät jouluterveiset lähetän teille, jotka olette ilman seuraa tahtomattanne tai omasta tahdostanne. Joulu on hyvä, kun oma sydän sanoo niin.

Ihanaa joulun aikaa!





sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Valoa päin :-)

Tänään talvipäivänseisauksen aikaan kääntyy aika ja matka kohti valoa. Hitaasti ensin, mutta joulun, uuden vuoden ja loppiaisen jälkeen aurinko jo nousee hieman aikaisemmin ja laskee hieman myöhemmin kuin nyt. Siitä sitten kohti valoisampaa päivä kerrallaan :-)

Tänä talvena olen neulonut tavanomaista vähemmän sukkia. Lankakriisi alkoi jo viime keväänä ja vastenmielisyys karkeita lankoja kohti pysäytti käsityöt melkein tykkänään. Yhdet sukat tein karheammasta langasta vielä tänä syksynä, muuten olen luopunut noista langoista ja lahjoitellut ne vähemmän ronkeleille ihmisille eteenpäin.

Uusien lankojen löytäminen ja hankkiminen on vienyt aikansa. Ainakin nettikaupassa täytyy ostaa ensin kokeiluerä ja tunnustella, millaiselta lanka omissa käsissä tuntuu. Välillä olisin ostanut samaa lankaa tyytyväisenä lisää, mutta lanka olikin sitten loppunut. Ja niin on lankakokeiluja täytynyt jatkaa. Kuudet sukat olen saanut kesän jälkeen neulottua ja seitsemännet ovat työn alla puikoilla.

Muutamien perussukkien jälkeen kokeilin palmikkoja. Ensin ihan kevyttä peruspalmikkoa, jotta sukka ei olisi niin tylsä neuloa. Palmikolla voi hyvin tehdä yksiväriset sukat ja niissä on silti pientä eloa ja iloa neulojallekin.

Tästä se lähti:


Pientä twistiä perussukkaan, jonka ihmeekseni halusin neuloa harmaasta langasta. Ihme tapahtui siis jo lankojen ostohetkellä.

Sukkien valmistuessa tulee mieleen uusia kokeilemisen aiheita. Niinpä seuraava palmikkosukkapari (samasta harmaasta) näytti astetta kehittyneemmältä:


Nämä kaksi paria jäivät sukkalaatikkoon odottelemaan kohtaloaan, mutta seuraava pari lähti joululahjaksi:


Kuvien syväterävyys on huono, valittelen sitä. Valo oli tehokkaasta työhuoneen valosta huolimatta kameran silmin aika niukkaa, joten tyydyin tällaiseen 'taiteelliseen' kuvaversioon :-)

Lanka muuttui nyt paksumpaan ja värikin valkaistui.

Kutkuttavaa tässä on tehdä omia kokeiluja perinteisen sukkamallin ehdoilla. Etsin helposti rytmittyvää mallia, jotta neulominen on sujuvaa ja kivaa. Ehkä jossain vaiheessa etsin taas jonkun oikean sukkamallin ja teen ihan ohjeiden mukaan :-)


Kahdet sukat ehtivät lähteä eteenpäin ilman mitään kuvia, joten päätin nyt hopulla dokumentoida tämän hetken sukkatilanteen ennen kuin pistin valkoiset sukat pakettiin :-)

Lempeää ja lämmintä joulun odotusta!

perjantai 20. joulukuuta 2019

Joulun perinteiden muistelua

Muistan lapsuuteni jouluista ydinperheeni joulut. Voi olla, että meillä on ollut sukujoulujakin, mutta niistä minulla ei ole muistikuvia. Parhaiten muistiini ovat piirtyneet joulut sen jälkeen, kun olen ollut yli kymmenvuotias. Asuimme omakotitalossa mummin ja papan kotitalossa. Muistan joulun valmistautumisen aikaa - äiti teki aina itse kaikki jouluruoat. Muistan joulusiivouksen, haudoilla käymisen, jouluruokailun ja lahjojen jakamisen.

Minä en ole koskaan tehnyt itse jouluruokia. Itse asiassa olemme mieheni kanssa (ja myöhemmin myös lasten kanssa) joulu joululta päättäneet jouluaterian sisällön senhetkisten mieltymystemme mukaan.

Nuorena vierailimme joulun aikaan molempien vanhempien luona. Lasten synnyttyä kuvio ei ollut enää niin liikkuva. Mieheni vanhemmat tulivat meille usein jouluaatoksi ja vietimme lapsirikasta jouluaattoa yhdessä.

Apen kuoltua yhteiset joulut muuttivat sävyään huomattavasti. Parin ensimmäisen vuoden jälkeen pääsimme taas luontevampaan joulun juhlintaan. Anopin sairastuminen muutti sitten taas joulujen kulun.

Mieheni äiti kuoli muutama vuosi sitten. Lapsetkin ovat olleet omillaan jo useamman vuoden. Jouluaattona olemme kuitenkin aterioineet sillä porukalla, mikä kulloinkin on ollut paikalla. Viime jouluna tytär oli Atlantin toisella puolen ja sama tilanne on tänäkin vuonna. Nuorena pitää elää elämä siellä, missä sydän käskee olemaan. Vanhempana on niin paljon muitakin ohjaavia tekijöitä :-)

Lasten ollessa pieniä rahaa ei ollut mitenkään tuuleen heittelemään. Joulun hengen synnyttäminen oli sitäkin tärkeämpää muilla keinoin. Olen aina halunnut perheen kokevan joulun hyvänä, nautinnollisena ja rentouttavana aikana. Nyt kun kaikki ovat aikuisia, tunnelman luominen ei vaadi enää erityisiä temppuja. Nyt kaikki osaavat nauttia ilman erityisvirikkeitä :-)

Vanhojen kuvien myötä lämpimät joulun odotuksen toivotukset!










tiistai 17. joulukuuta 2019

Joulukoristeita ja kesän muistelua :-)

Tänään ruokailuhuone sai joulukoristeet. Kaikkea sitä ehtii, kun on etäpäivällä töissä ja ennen viittä jo vapaalla :-) Helsinki-päivän jälkeen olisin kotona vasta puoli seiskan aikoihin ja melkoisen paljon väsyneempänä.

Eikä tämä päivä mukaan laskien koko loppuviikolle ole kuin yksi puhelinpalaveri. Toki muuta työtä riittää loputtomiin niin paljon kuin jaksaa tehdä, mutta joulun läheisyys näkyy jo palaverien vähentymisenä. Ja se loputon työmäärä on onneksi melkoisen paljon itse säädeltävissä. Täytyy vain priorisoida eikä kaikesta tarvitse ottaa taakkaa harteilleen :-)

Etätyö näkyy tällä viikolla silläkin tavoin, että tapaan peräti kahtena päivänä töiden jälkeen ystäviäni. Mahdottoman upeaa laatuaikaa :-)

Joulusta on tulossa lumeton ja pimeä, mutta kyllä se lumi sieltä tulee, kun on tullakseen. Joulun henki ei katoa lumettomuudessa mihinkään eikä rentoutuminenkaan häiriinny yhtään pätkää ;-)

Käsityöaika on kiikuttanut käsiini puikot ja sukkatehdas on taas käynnissä - tavallista leppoisammalla tahdilla, mutta käynnissä kuitenkin. Sukissa on melkein kaikissa joko palmikkoa tai valepalmikkoa. Kokeilen erilaisia kuvioita per sukkapari ja kehitän teemaa edelleen seuraavaan sukkapariin. Tänä talvena sukkailu on ollut meditatiivista ei-suorittamista. Ihanaa :-)

Olen käynyt kesän kuvia läpi. Muistellut, editoinut ja karsinut. Nämä kuvat ovat toukokuun viimeisiltä päiviltä.

Silkkiuikut seilasivat pesille ja takaisin.


Tämän perhosen arvelen olevan mustatäplähiipijä. Näyttää pikkuisen lauhahiipijältä ja sitten ei kuitenkaan melkein yhtään ;-)


Ja tämän väittäisin olevan niittyhopeatäplä. Siiven alapinta kertoo hopeatäplien tunnistamiseen tarvittavia tietoja paljon enemmän kuin yläpinta :-)


22.12. on talvipäivänseisaus. Siitä lähtee päivä pitenemään pikkupikkuhiljaa :-)

Mukavaa joulukuun jatkoa!

perjantai 13. joulukuuta 2019

Motivaatiosta, keltavästäräkki ja tiltaltti

Olen törmännyt motivaatioon monesti parin viime vuoden aikana. Isoimmat elämykset ovat olleet positiivisia.

Googlettelemalla motivaatio näyttäytyy minulle vaikeana keinona saavuttaa jotain, mitä luulen haluavani. Motivaatio pitää löytää, herättää tai synnyttää. Noista termeistä uskon eniten löytämiseen.

Yritykseni löytää motivaatio jonkun vaativan tavoitteen saavuttamiseen ei ole ollut koskaan mikään menestystarina. Kyse on loppujen lopuksi ollut aina siitä, että en ole oikeasti halunnut saavuttaa sitä, mitä olen asettanut tavoitteekseni. En ole miettinyt loppuun asti. Koko matkaa. Ja perillä olemista.

Sittemmin olen kokeillen etsinyt motivaatioitani - mihin tahansa. Kun olen löytänyt motivaation johonkin, olen katsonut ja kokeillut, mihin se kantaa. Mitään uraa uurtavaa en globaalisti ajatellen ole saavuttanut. Omasta näkökulmastani olen kuitenkin tehnyt huikeita kehitysharppauksia, jotka mahdollistavat puolestaan niin paljon kaikkea ihan uutta.

Yksi konkreettinen esimerkki on korkean paikan kammoni. En koskaan taistellut sitä vastaan, sillä se tuntui olevan murrosiästä asti osa minua. Innostus valokuvaamiseen johdatti minut sille tielle, missä huomasin korkealta otettujen kuvien erityispiirteet. Halusin niitä. En yrittänytkään siirtyä heti kammottaviin korkeuksiin, vaan päätin ottaa askelen kerrallaan yhä korkeammalle. Tulokset kannustivat eteenpäin ja yllättävän nopeasti korkean paikan kammoni oli vähentynyt itseni pakonomaisesta suojelemisesta kameran suojelemiseen :-)

Nyttemmin olen löytänyt samanlaisen motivaation työni kanssa. Olen työn imussa miettiessäni niitä mahdollisuuksia, joita voi olla olemassa niin sisäisille asiakkailleni kuin minulle itsellenikin, jos mietin jutun ihan loppuun asti. Olen poistanut (osittain) sisäisen rajoittimeni ja keskittynyt hyötyyn. Olen ollut melkoisessa työn imussa jo jonkin aikaa :-)

Motivaation löytämisen jälkeen avautuu polku tai useampi. Niiden päästä löytyy jotain uutta, johon joko haluaa sitoutua tai sitten ei. Joskus polun päässä odottaa vain välietappi matkalla kohti jotain isompaa. Aina ei tarvitse suunnitella tulevaisuuttaan tiukasti eteenpäin, sillä nuo suunnitelmat harvemmin käyvät toteen. Usein kannattaa mennä itselleen sopivaa vauhtia motivaationsa osoittamaan suuntaan ja katsoa, mitä mahdollisuuksia sillä tiellä tulee vastaan.

Ja taas asiasta kukkaruukkuun :-) Viime kevään kuvia selatessani löysin muunmuassa kuvia kahdesta linnusta. Ensimmäinen on kuulemma keltavästäräkki ja toinen tiltaltti (kuten ounaksuinkin).







Mahtavaa viikonloppua sinulle!

torstai 12. joulukuuta 2019

Valon muistelua ja lomasta haaveilua

Valokuvia elämän hyvistä hetkistä kannattaa selata ja niiden avulla herättää itsessään mukavia muistoja ja tunnelmia. Sillä keinoin saa hieman tasoitettua heikompien aikojen fiiliksiä.

Ei tässä hetkessä ole sinänsä mitään isoa vikaa, mutta työ on hektistä, keli harmaata ja päivät lyhyitä. Hyvä valaistus auttaa minua selvästi todella paljon. Matkojen ja retkien fiilistely tuo kuitenkin kaikkeen ihan uutta lisäpotkua. Matkan jälkeen valokuvatulvan purkaminen jää aina enemmän tai vähemmän vaiheeseen, jos aikoo kuvailla ja puuhailla jotain matkan jälkeenkin. Fiilistelyn lisäksi kuvamateriaalin läpikäynti edistää keskeneräistä rupeamaa :-)

Nyt heittäydyin viime helmikuun Calahondan reissun kuviin. Auringonlaskun kuvan kellotus oli aika tasan seitsemän illalla paikallista aikaa. Aamulla aurinko nousi kahdeksan aikoihin. Melkoinen määrä valoa lisää meidän määriimme etenkin kun ainakin meille osui vallan pilvettömiä kelejä. Lämpöäkin riitti 16-19 asteen välillä.




Muutamia uimareita riitti helmikuussakin, pari auringossa paistattelijaa. Sesonkikauden ulkopuolella rannoillakin oli taivaallisen rauhallista :-)

Tänäkin talvena olisi hyvä viettää yhteistä lomaa puolison kanssa. Kotimaan majoitukset ovat hinnaltaan aika suolaisia. Lisäksi valo ja pieni lämpökin houkuttaisi. Saapas nähdä, mitä kenkä keksii :-)

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Käpytikan ruokailupaikka

Käpytikka on vieraillut pihalla ahkerasti. Monesti se lymyilee terijoensalavan rungon takana ja tulee välillä nokkimaan talipötkylää tai tyhjentämään siemenautomaattia. Olohuoneen ja työhuoneen ikkunoista olen sitä seuraillut tähän asti. Viime viikonloppuna olin kameran kanssa pihalla - terijoensalavan toisella puolella, kun tikka pölähti paikalle.

Sillä taisi olla pähkinä saaliinaan ja sitä se nakutteli terijoensalavaa vasten. Tai niin siis luulin. Itse asiassa se oli käyttänyt nakutteluun samaa paikkaa jo pitkän aikaa, se selvisi näistä kuvista.

Puussa on oikein kunnon kolo! Terijoensalava on aika haurasrakenteinen puu, joten se sopii tikan mielestä varmasti oikein oivallisesti nakutteluun. Siellä se on pähkinä samalla tavalla jumissa kuin miten se kävytkin syömäpuuhunsa asettelee.



Voi olla odotettavissa, ettei tuo puu ensi kesänä kukoista enää vanhaan malliin. Onneksi noita pihapuita riittää niin paljon, että yhden kestää oikein mainiosti menettää :-)

maanantai 9. joulukuuta 2019

Valolämpötiloista ja tinttien hämäräpuuhia

Nyt kaiken sateen, harmauden ja jopa pimeyden keskellä täytyy ylistää hyvää valaistusta. Töissä on ehdottoman hyvä valaistus, mutta etätoimistossa kotonakin on aivan mahdottoman hyvä valo! Hämäräväsymys on enää murto-osa entisestään.

Potkua kotitoimiston valaistukseen ollaan haettu kahdella tavalla. Valon määrä täytyy tietenkin olla riittävä - ei silti yletön. Valon värilämpötila on ainakin omalla kohdallani vähintään yhtä tärkeä elementti.

Tavallisimmin led- tai hehkulampun värilämpötila on 2700 K (=Kelviniä). Se on oikein lämmin valo, käytännössä aika keltainen. 3000 Kelviniä on astetta kirkkaampi, silti vielä lämmin väri.

4000 K on aika neutraali valkoinen valo. Tuntuu kovin luonnolliselta valolta ja juuri tähän lämpöasteeseen minä olenkin tykästynyt. Valon määrän määrittelee valaisimen kapasiteetti ja lamppu.

Yli 6000 K on jo siniseen vivahtava, kylmä valkoinen valo, jota käytetään esimerkiksi sairaaloissa. Lue lisää täältä (klik). Blogin kuviin liittyvät selostukset menevät ihan väärinpäin, lämpimin valo näkyy luonnollisesti vasemmalla ja kylmin oikealla.

Nyt olemme muutenkin uusineet kodin valaistusta mieluisiin Kelvineihin ja samalla kestävämpiin ja vähemmän kuluttaviin led-valoihin. Toki tunnelmavalaistuksessa vieläkin lämpimällä valolla on oma paikkansa. Ja sinisävyinen valo puolestaan ei sovi iltakäyttöön, sillä se stimuloi aivoja vähentää rentoutumisen mahdollisuuksia.

Ja sitten asiasta kukkaruukkuun: Sunnuntain piti olla valoisa päivä, mutta meidän monttuumme nuo harvat päivänsäteet eivät tuoneet pilvipeiton ohi riittävästi valoa. Kuvasin silti. Kuvaaminen kävi treenistä ja muuten pääsin nauttimaan tiaisten seurasta sekä vihervarpusten konsertista.

Kuvista tuli harmaita tuhruja, mutta kertovat kuitenkin tunnelmasta olennaisen. Hämärän kelin pöhinää :-)







Ihanaa joulukuun jatkoa!

lauantai 7. joulukuuta 2019

Palautumista ja hömötiainen

Sisäinen suorittajani on jäänyt taas vähän päälle. Huomasin sen taas aamulla, kun heti ensimmäisenä olin miettimässä työasioita, vaikkei mitään varsinaista työstressiä olekaan. Työn imua ennemminkin. Mutta senkin keskellä pitäisi muistaa palautumisen tärkeys.

Koko päiväksi on riittänyt tekemistä - välillä rauhallisempaa ja välillä tiiviimpää. Illaksi päätin kuitenkin varata aikaa irroittautumiseen ja toivottavasti samalla hieman palautumiseen. Katselin muunmuassa löytämiäni iloisia eläinvideoita. Tässä linkki reilun viiden minuutin pituiseen iloa pursuilevaan eläinvideoon, tai paremminkin Keskisuomalaisen sivuilla olevaan videokoosteen sivulle. Vielä pitää siellä muistaa pistää video pyörimään :-)

Kaivelin vanhoja valokuviakin, sinne jää aina jotain keskeneräistä. Nyt nappasin sieltä vuoden 2018 maaliskuun kuvista talteen lumisen hömötiaisen kuvan. Hömötiaisia en ole meidän pihassamme tänä syystalvena tai talvena vielä nähnytkään.


Huomiseksi ainakin tänne meille on luvattu sateetonta ja valoisaa. Hyvää kannattaa odottaa :-)

perjantai 6. joulukuuta 2019

Oikein hyvää itsenäisyyspäivän iltaa!

Meidän itsenäisyyspäivämme kohokohta oli ravintolaruokailu Helsingissä koko perheen kanssa. Helppoa ja intensiivistä yhdessäoloa hyvän ruoan parissa ja sitäkin paremmassa seurassa. Nämä ovat arvokkaita ja mieluisia hetkiä :-) Oli ihanaa.

Illalla katselemme ainakin jonkin verran linnan juhlia. Tutut ihmiset pitää päästä näkemään ainakin :-)


Näin lähekkäin en jättänyt kynttilöitä palamaan, vaan siirsin kynttilät omiin tuikkulyhtyihinsä. Joten ei huolta :-)

Lumi on sulanut ja harmaa maisema on taas perinteisen syystalvinen. Onneksi on katto päällä ja sisällä riittää puuhaa yllin kyllin. Helsingin reissu vei kuitenkin oman aikansa ja sen jälkeen arkiset askareet eivät kutsuneet ja olemmekin ottaneet kovasti rennosti. Sopii hyvin tällaisen pyhäpäivän henkeen :-)

Silti muutama oravakuva viime viikonlopun lumiselta ajalta. Muistellaan valoa :-)





Koivupölkyn päälle laitan pähkinöitä vain kuvauspäivinä. Pienen arkailuajan jälkeen pölkyllä kävi niin lintuja kuin oraviakin. Koivupölkky on jäännös tontin takanurkassa kasvaneesta koivusta, joka jouduttiin poistamaan, mutta siitä jätettiin pihaan tuo koivupölkky. Pölkky on ollut paikoillaan muutaman vuoden.

Upeaa itsenäisyyspäivän iltaa sinulle!