sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Kantarelleja ja kurkia

Perjantaina kävin omalla tutulla sienipaikalla katsastamassa sitä, ovatko jatkuneet sateet jaksaneet kannustaa sieniä kasvamaan. Ja niitä löytyi kuin löytyikin! Suppilo- ja kosteikkovahverot ovat vielä enimmäkseen pieniä, mutta jonkin verran löytyi noita isompiakin. Lisäksi kantarelleja löytyi sieltä ja täältä. Ihan riittävästi kantarellikastiketta varten.

Eilen kävin etsimässä uusia sienipaikkoja. Kävin harppomassa monessa mukavassa metsässä, joista en kuitenkaan löytänyt sieniä. Päädyin myös niin huonokuntoiselle metsätielle, että aloin taas uskoa siihen, että tarvitsen todellakin maastoauton näille retkilleni... Pohdiskelin, millainen hinausauto saisi minut ja autoni pois tuolta vaikeuksien keskeltä, mutta jälleen kerran kiviset ja mäkiset kohdat hitaasti ja varovaisilla ajolinjoilla ajaen ja mutaisten lammikoiden kohdalla vähän reippaammalla vauhdilla puskien selvisin kuin selvisinkin. Ei sillä tiellä ollut tietenkään mitään varoitusmerkkejä odottavasta kurjuudesta.

Mutta tämän kurjan tien läpi ajaneena päädyin sellaisen metsän laitaan, josta löytyikin yhdestä paikasta ihan kiitettävä määrä kantarelleja. Merkitsin paikan heti ensimmäiseksi kännykän maastokarttasovellukseen, jotta osaan vuoden kuluttua käydä katsastamassa paikan uudelleen. Ja sitten keräsin sieniä :-)

Kantarelleja oli sitten siivottuna ja paloiteltuna vajaat kaksi litraa (molempien päivien saaliit yhteen laskettuna). Osa menee pakastimeen odottelemaan herkkuhetkeä :-)

Tässä kantarellit ensimmäisen kevytsiivouksen jäljiltä. Suurin osa näistä löytyi paksun sammalkerroksen alta, hieman lakkia vain pilkotti sammaleen joukosta. Sammaleen keskeltä noukittu sieni oli aina enemmän ja vähemmän kietoutunut yhteiselämään sammaleen kanssa. Joidenkin lakki oli pinnaltaan oikein rosoinen kuusen neulasten ja edeltä pusketun sammaleen versoista.


Tässä hieman lakkisatoa. Vain pari sientä löytyi ihan rehellisesti lakki kokonaan maan (ja sammaleen) pinnan yläpuolelta. Kaikki muut ovat muovautuneet ympäristönsä näköiseksi.



Kun sitten kotona siirryin valoisalle verannalle sieniä siistimään, mieheni soitti ja kertoi kurkiparven lentävän meille päin. Ehdin juuri ajoissa pihalle katsomaan kurkiparven nostattelua korkeammalle - pitkälle matkalle aikoivat selvästi lähteä. Muuton makua tässä. Vähitellen kurjet pääsivät niin korkealle, että ne erotti enää joissakin lentosuunnissa. Kuvia ei silloin enää kannattanut ottaa. Toki korkealle ne ovat näissäkin kuvissa.




Ihanaa syyskuista sunnuntaita! Puolivälissä syyskuuta mennään. Vielä riittää onneksi valoa :-)

perjantai 13. syyskuuta 2019

Syksyn satoa ja hirvikärpäsiä

Olen aika huono korjaamaan satoa omasta pihastamme. Luumuja on tullut popsittua ohimennen suoraan puista. Samalla tekniikalla sujui vadelmien ja karviaisten sadonkorjuu ;-) Mutta vanha viiniköynnös on tuottanut vaivihkaa sellaisen rypälemäärän, että se pisti ihan ajattelemaan.


Viiniköynnöksen lajinimike on Zilga, se kestää pohjoisen kylmät - nähtävästi aika mennen tullen. Rypäleet ovat pieniä (olisivat kuulemma suurempia, kun malttaisin ja muistaisin leikata köynnöstä) ja niissä on isoja siemeniä. Maku on kypsänä ihan kiva, mutta kivien vuoksi rypäleiden syöminen tuollaisenaan jää aika rajalliseksi. Ja nyt sitä satoa on siis enemmän kuin koskaan, vaikka satoa on monesti aikaisemminkin ollut ihan kiitettävästi.


Etsiskelin sopivia reseptejä useamman päivän. Monet resepteistä olivat mahdottoman työlään tuntuisia (ei sovi minulle, haluan käyttää aikani muuhun). Loppujen lopuksi päädyin siihen, että keräsin ensin kulhollisen ja kokeilen pieniin eriin kolmea erilaista reseptiä. Sellaista kokeilevaa kehittämistä :-)

Tähän kulhoon mahtui noin 3,5 kiloa rypäleitä. Kun marjat irrotteli tertuista, jäljelle jäi jo jonkin verran kevyempi lasti.

Tässä vielä osa kulhon sisällöstä isohkolla lasilautasella. Vähän fiinimpi asettelu muka :-)



Kaksi ensimmäistä hilloreseptiä on nyt testattu. Jäljellä on vielä viinirypälesiirapin ohje.


Googlettelin tietoa hirvikärpäsistä, kun arvoin sitä, uskallanko lähteä sienimetsään vai en. Mokomat kiusanhenget aikovat olla riesanamme vielä lokakuun puolelle asti, joten sitä ei kannata jäädä odottelemaan. Mutta pari hyvää vinkkiä keksin kuitenkin.

Ensinnäkin hirvikärpäset pitävät (kuten olen jo itsekin todennut) hien hajusta. Ei siis kannata pakata itseään tukkoon metsään mennessään, vaan pukea päälle sopivasti hengittävää vaatetta, ettei tule kova hiki touhutessa.

Toiseksikin hirvikärpäset tarvitsevat kunnolla lentääkseen (ovat silloinkin huonoja lentäjiä) vähintään kymmenisen astetta lämmintä. Viileät kelit vähentävät siis noita ikäviä läheisyyden kaipaajia huomattavasti. Tänään oli 14 astetta lämmintä ja metsät pieniä, eivät mikään hirvien kerääntymispaikkoja. Tuloksena oli vain yksi hirvikärpäskontakti. Ihanaa!

Sieniä löytyy nyt jo täällä Hämeessäkin. Aiotko sinä käydä sienimetsässä?

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Nuoria silkkiuikkuja - joku komentelee

Viikko sitten pääsin taas seurailemaan silkkiuikkuperhettä. Emon lisäksi lähellä oli kolme tämän vuoden poikasta aikuisen kropalla ja raidallisella seeprapäällä. Itse asiassa kaksi nuorta silkkiuikkua tulivat näkyviin vasta tovin kuluttua, olivat olleet kahden jossain vähän kauempana. Kolmas nuori uikku kiljui emonsa perään kurkku putkella milloin kauempana ja milloin ihan siinä vieressä. Luulen vähän, että oli ruokaa vailla. Emo ei tehnyt elettäkään ruokkiakseen poikastaan. Sen sijaan se sukelsi vaivihkaa kauemmas ja yritti selvästi vähän harhauttaa tuota kovasti vaativaa jälkeläistään.

Tässä emo oli niukasti näkyvissä ja nuorella oli pientä komenteluyritystä päällä.


Emo ei reagoinut vaatimuksiin ja komenteluihin millään tavoin. Nuorison edustaja lähti sitten tarmokkaasti ja vauhdilla kiirehtimään emonsa luo. Vaativa ääntely jatkui edelleen. Vauhti näkyy heti uima-asennossa ja veden pärskeinä. Ei ollut enää ollenkaan lipuvaa tämä meno ;-) Kyntämistä ennemminkin.



Emo ei antanut periksi, sukelsi taas jossain vaiheessa kauemmas.


Kun emoa ei enää näkynyt eikä kuulunut (toki oli se siellä periaatteessa näköetäisyydellä näin rannalta katsoen), poikanen ryhtyi lopulta itse tuumasta toimeen. Se pisti päänsä veden alle ja selvästikin etsiskeli ruokaa. Sukeltamaan se ei heittäytynyt, mutta pää sukkeluksissa uiskenteli, kunnes emo syystä tai toisesta huuteli katraan kasaan.


Tuo nuoren silkkiuikun silmän etupuolella oleva vaalea läiskä näyttää jostain kuvakulmasta hämäävästi jopa isolta silmältä. Niin on varmaan tarkoituskin.

Meillä sataa. Satoi eilen ja sadetta on luvattu vielä pariksi päivää eteenpäinkin. Luonto tykkää, vesi tulee tarpeeseen. Kameran ulkoiluttaminen on tauolla parempiin keleihin asti. Vettä tulee nimittäin välillä kuin aisaa.

Kuvaatko sinä sateella? Jos, missä menee hyvän ja huonon sateen rajasi?

maanantai 9. syyskuuta 2019

Arvonnan on voittanut...

Mieheni toimi onnekkaana ja valitsi diskreetisti arvontalipuista yhden.













Kustavilaisen keittiöpyyhkeen voittaja on...







blogini lukija...










Kristiina K!

Lämpimät onnittelut, Kristiina!
Laitatko minulle postiosoitteesi sähköpostilla: luonnonluomaa@outlook.com, jotta pääsen lähettämään palkinnon sinulle :-)


Iso kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Lisää kurkia :-) Ja viime hetken muistutus arvonnasta.

Kurkia lensi ylitseni ja vierestäni, välillä vähän kauempana. Lento oli äänekästä, ihanaa huutelua.

Olin vasta poistunut autosta ja matkalla pellon laidalle, kun kuulin kurkien huutoa. Jäin tielle odottamaan ja sain ylläni olevasta kapeasta kaistaleesta muutaman kuvan. Sää oli pilvinen, mutta siihen oli tyytyminen.


Sielä vyöryi sitten kokonainen parvi. Kaikki eivät tietenkään mahtuneet kuvaan. Noin sataa kurkea veikkaisin.


Ison parven perässä tuli vielä muutama yksittäinen perhe.



Kurjet lensivät ensin parin pellon päähän. Jäin odottamaan niiden palaamista lähemmäksi. Kun ne vihdoin päättivät siirtyä uuteen paikkaan, ne lensivätkin pois. Ehdin jo haikeana miettiä, oliko tämä jo viimeinen kurkitapaamiseni (vaikka ajankohta tuntuikin melko aikaiselta siihen).

Kun lähdin autolla sitten ajamaan kotiin päin, havaitsin harmaan rykelmän lähipellolla. Olin niin otettu! Piti ottaa vielä muutama todella etäkuva kurjista ihan sen kunniaksi, että jäivät vielä tuohon lähelle :-)



Upeaa alkavaa syyskuun viikkoa! Arvonta-aika jatkuu vielä puoleen yöhön :-)

lauantai 7. syyskuuta 2019

Terveenä taas ja ruskoukonkorento :-)

Syksyn sairastumiskierre näyttää olevan taas vauhdissa. Moni muukin kuin minä on päässyt kokemaan syksyn pöpökierteen. Ja jos itse ei ole päässyt sairastumisiin mukaan, niin monesti joku perheestä on joutunut sairauslistalle. Niin se menee.

Tänään olo oli terve ja päätin mennä metsiin katselemaan sienitilannetta. Kehnolta näytti. Pitkän taivaltamisen jälkeen kantarelleja kertyi yhteen kastikkeeseen. Hurja kilohinta, miten tahansa sitä sitten laskeekaan :-)

Ruskoukonkorennot (?) ovat olleet lisääntymisvaihteella. Naaraat sijoittelevat muniaan rantakasvillisuuteen. Keskittyneinä.



Illalla satoi, eikä hämärän pellon laitaan lähteminen kutsunut. Jospa huomenna olisi parempi sää :-)

Huomenna aion käydä ulkoiluttamassa kameraa. Sen lisäksi aion katsoa formula 1 -kilpailun Italian Monzasta. Heikkoutensa kullakin :-)

Mitä sinä aiot tehdä tänä sunnuntaina?

torstai 5. syyskuuta 2019

Kurkiparvi ja sinisuohaukka

Vaikka kesä on upeaa aikaa, silloin ei näe lintuparvia. Nyt parvia näkee usein ja ne sen kuin suurenevat. Erityisesti isot kurkiparvet ovat sykähdyttäviä kokemuksia, vaikka niitä näkisikin vain kaukaa. Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu ihan liian kaukaa. Ne eivät ole kauniita eivätkä selviä, mutta niistä saa kuitenkin käsitystä tämän noin 200-päisen kurkiparven touhuista. Kaikki eivät tietenkään mahtuneet samaan kuvaan. Toivottavasti tavoitat hieman fiilistä :-)

Tässä ensin yleiskuvaa, vain osa kurjista näkyy tässä kuvassa. Muutama laulujoutsen oli aterioimassa sulassa sovussa samalla pellolla.



Välillä meno meni touhukkaaksi, siipiä leviteltiin, hypittiin ilmaan ja välillä lennettiinkin pikku pätkiä.


Paikalle saapui välillä lisää porukkaa. Tämän kesän ruskeapäinen poikanen tuossa laskeutujien keskimmäisenä kurkena ja molemmin puolin vanhemmat.



Tässä kuvassa näkyy myös noita ruskeapäisiä tämän kesän kasvatteja. Kaikki ovat siis liikkeellä vanhempiensa kanssa.


Mopo ja innokkuus karkasi käsistä välillä nuorisoltakin :-)


Ja välillä kaikki touhusivat eikä joku voinut pitää töräytystä sisällään :-)



Tässä kuvassa näkyykin paljon nuoria kurkia.


Yksi perhe lähti taas pienelle lentolenkille, palasi minuutin sisällä takaisin hieman sivumpaan.


Kurkia seuratessa silmä osui kuin osuikin sinisuohaukkaan, joka kaarteli ja lenteli matalalla saalista etsien. Luulin sitä ensin ruskosuohaukaksi. Sitten huomasin takana tuon valkoisen yläperän, joka puuttuu ruskosuohaukalta. Päädyin sitten taas loppujen lopuksi kysymään lajimäärittelyä fb:n Suomen linnut -ryhmästä, josta sain useammankin sinisuohaukkatunnistuksen. Nämäkin kuvat ovat vähän liian kaukaa minun objektiivilleni.




Mahtavaa alkusyksyn jatkoa!

tiistai 3. syyskuuta 2019

Pika-arvonta

Saaristoreissullani kävin Kustavissa tällaisessa outlet-kaupassa:


Paikka oli täynnä kaikenlaisia ihania vaatteita ja kenkiä, mutta mikään ei kolahtanut oikean kokoisena eteen. Tuskailin hieman kaiken keskellä ja päädyin ostamaan yhden kustavilaisen keittiö-/astialiinan arvontapalkinnoksi saapuvaan syksyyn. Nyt on hyvä hetki järjestää pika-arvonta tuolle 'kulttuuriostokselle'.


Kuviot on jotenkin tikattu (?) liinaan. Olen näissä asioissa täydellisen osaamaton. Kännykällä räpsäistyssä kuvassa liina on taiteltuna, ihan normikokoinen pyyhe on kyseessä.

Jos kustavilainen keittiöliina kiinnostaa sinua, osallistupa tähän pika-arvontaan, joka alkaa nyt ja osallistumisaika päättyy sunnuntaina 8.9. klo 23:55.

Kommentoimalla tätä saat yhden arvan, lukijana voit osallistua kahdella arvalla :-) Ilmoittelen arvonnan tuloksista maanantaina 9.9.

Iloa syyskuun alkupäiviin :-)





sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Yö ulkona ja tiklejä

Nukuin Suomen ladun haasteen mukaisesti viime yön ulkona. Virittelin riippumaton kotipihalle hieman syrjemmälle, sen ympärille hyönteisverkon, sisälle ilmatäytteisen makuualustan ja makuupaikaksi hieman kylmempääkin kestävän makuupussin. Ja tietenkin pään alla oli ilmatäytteinen retkityyny ja varmuudeksi mukana retkivalo.

Vaikka tuossa vieressä kulkee kohtuullisesti liikennöity tie, nukuin todella hyvin. Heräilin toki monesti, mutta uni tuli helposti, nopeasti ja miellyttävästi pian takaisin. Hämmästyttävää oli, että nukuin melkein koko yön selälläni, vaikka tavallisesti olen sitkeä kylkinukkuja. Jotenkin se vain oli luontevaa ja helppoa.

Ilmapatja oli lämmin, yhtään ei paleltanut. Toki siinä auttoi myös lämmin makuupussi. Hyönteisverkkoa en sitten lopuksi laittanutkaan kiinni, sillä yhtään hyönteistä ei näkynyt eikä kuulunut missään. Välillä yöllä herätessäni katselin taivasta sen verran, kuin satuin saamaan silmiä auki. Taivas oli kirkas ja tähtiä näkyi vaikka kuinka paljon. Kun toisen lähitien kunnostus saadaan valmiiksi ja siihen uudet katuvalot nykyisten pelkkien tolppien jatkeeksi, yhtä tumman kirkasta yöpymisnäköalaa on varmaan enää turha toivoa.

Yö oli kostea, vaikkei yhtään satanutkaan. Kun käsi välillä hakeutui lämpimän makuupussin uumenista pussin päälle, vastassa oli kostea, melkein märkä pinta.

Aikaisin aamulla huomasin makuualustani liukuneen osin pois paikaltaan. Hetki tomeraa touhuamista ja asia oli korjattu. Kummasti unta riitti heti touhuamisen jälkeenkin :-)

Nukuin aivan poskettoman pitkän yön. Herättyäni kelailin ensin kännykästä aamun uutisia ja seurasin samalla pihan lintujen touhuja. Ihanan leppoisaa heräilyä :-)

Kännykällä napattu kuva riippumatossa loikoillessa hetki ennen silmien ummistamista.


Eilisen päivän iloinen yllätys oli hetki tiklien kanssa. Eivät innostuneet seurastani ja vähitellen häipyivät kaikki johonkin. Muutaman kuvan sain kuitenkin näistä veijareista :-)

Tiklit viihtyvät pesimäajan ulkopuolella usein parvissa. Ne ruokailevat mielellään juuri tällaisissa ohdakkeiden ja takiaisten siemenpalloissa.



 

Yhteen kuvaan osui myös nuori tikli, jollaista en ole aikaisemmin havainnutkaan. Muuten alkaa olla ulkoasu jo aikalailla oikean näköisessä kuosissa, mutta pää näyttää olevan vielä kehittymisvaiheessa :-)


Otsassa on pari oranssinpunaista pilkkua aloittamassa pään värityksen täyttymistä.

Iloista ja virkeää syyskuun ensimmäistä viikkoa! Nyt on syksyn upeinta aikaa. Mitä sinä odotat kaikkein eniten?

keskiviikko 28. elokuuta 2019

Lähestyvän syksyn perhoskavalkadia perhosbaarin liepeiltä :-)

Olen kokeillut erilaisia perhosbaareja vuosien ajan. Eri paikoissa. Eri resepteillä. Ja erilaisissa astioissa. Menestys on ollut todella vaihtelevaa. Tänä vuonna perhosia on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Pihalla liihottajia on joutunut parhaimmillaan väistelemään, aina joku on liihotellut odottamatta ihan eteen kulkureitille ;-)

Tänä vuonna reseptiin kuului siis maderisoitunutta punaviiniä (säilytetty talvesta asti ;-)), punaviinietikkaa ja vanhaksi mennyttä hunajaa, toisinaan sen sijaan fariinisokeria. Keskimäärin siis hyvää kierrätystä :-)

Pihassa kasvaa hyvin sammalta, joten talvisiin tuikkulyhtyihin tehdyt perhosbaarit saivat sammalsisällön. Erityisesti amiraaliperhoset ja suruvaipat ovat ottaneet baarit käyttöönsä. Toki ensimmäinen kertakäyttöoluttuoppiin tehty vaahtomuovilla täytetty versiokin on kerännyt vierailijoita ihan yhtä paljon, vaikkei olekaan visuaalisesti yhtään viehättävä. Nektari kuitenkin toimii.

Baarit on sijoitettu pation viereisen sembramännyn oksille roikkumaan. Ne ovat osan päivää varjossa. Ampiaisia ei ole juuri käynyt - onkohan syynä osittainen varjo vai osuva nektariresepti?

Oli miten oli, perhosten seurasta olemme nauttineet ihan mahdottoman paljon :-)

Vaahtomuovibaarissa tässä herukka- eli liuskaperhonen.


Vähän hienompi ja modernimpi muotoilu veti tämän suruvaipan puoleensa.


Tämä neitoperhonen kävi lepäilemässä ja lämmittelemässä puun rungolla hörppimisen välissä ;-)


Vaahtomuovibaarissa on ollut parhaimmillaan kolme amiraalia kerrallaan. Tässä hyvin tavallinen kahden perhosen vierailijaryhä :-)


Kyllä se vaahtomuovibaari kelpasi suruvaipallekin :-)


Amiraaliperhonen.


Nokkosperhonen hengähti hetken ja keräsi lämpöä ulkorappusten kaiteella.


Liuskaperhonen keräsi lämpöä ja voimia rännin kupeessa.


Vielä on kesää jäljellä, vaikka lähestyvä syksy värittääkin jo kaikkea. Nautitaan :-)

Seuraatko sinä lintujen muuttoja?