torstai 27. kesäkuuta 2019

Älä katso niitä kissavideoita!

Luin Ylestä uutisen (täältä, klik), jonka mukaan videoita sisältävän nettisivun katseleminen aiheuttaa tunnissa 720 gramman hiilidioksidipäästöt! Kolmen ja puolen vuorokauden vidoiden katselun päästöt vastaavat jo suoraa lentoa Helsingistä Tukholmaan. Youtube-videoiden tai Netflixin seuraaminen lisää hiilijalanjälkeä huomattavasti!

En ollut koskaan ajatellut asiaa tältä kantilta. Olen uutisen luettuani heti vähentänyt kännykkäsurffailuani, vaikken ole sitä tyystin lopettanut. Olen päättänyt pitää kännykän kautta netin selaamisen hyvin lyhyenä pätkänä. Sekin on jo jotain.

Toisaalta ei olisi ollenkaan hullumpaa, jos ihmiset alkaisivat jatkuvan kännykän tuijottelun sijaan katselemaan enemmän ympärilleen ja jopa keskustelemaan livenä niiden ihmisten kanssa, jotka ovat fyysisesti läsnä. Vähän niinkuin ennen vanhaan - ihmiskontakteja :-)

Tai sitten vain kuunnella itseään tai luontoa :-)






tiistai 25. kesäkuuta 2019

Työmatkoja ja etätyötä - ja kettu

Laskeskelin, että työmatkaani kuluu nykyisin päivässä kaikkiaan 3 tunnista 30 minuutista 3 tuntiin 45 minuuttiin. Se tekisi 17,5-18,75 tuntia viikossa, jos joutuisin matkustamaan toimistolle joka päivä. Siis jos juna sattuu olemaan ajoissa. Vr osaa lisätä vekkulisti matkustusaikaa helposti tunnillakin päivässä ;-)

Suuri osa tuosta matkustusajasta on aina pois nukkumiseen käytetystä ajasta. Sen lisäksi matkustaminen rasittaa aina huomattavasti normi istumatyötä enemmän. Reilut viisi vuotta sitten käytin työmatkaan viikossa noin 15 tuntia + Vr-lisät. Viikonloput sujuivat aina myöhäisen aamuheräämisen ja päiväunien merkeissä. En kaipaa sellaista yhtään.

Onneksi meillä ei tarvitse nykyään matkustaa työpaikalle vain ollakseen siellä. Palaverittomina päivinä voi hyvin olla etätöissä ja lisäksi monet palaverit hoidetaan joko osaksi tai kokonaan tehokkaina skype-palavereina. Niissä ei juurikaan ylimääräistä 'lässytetä' ;-) Tiivistä asiaa.

Kahden lähipäivän matkasaldoni on minimissään 7-7,5 tuntia. Sekin päihittää jo monen 5-päiväisen matkasaldon.

Mutta koska on etätyö, ehtii hyvällä kelillä töiden jälkeen hyvin vielä kuvaamaan ainakin näin kesän valoisilla keleillä. Ja silti ehtii vielä ajoissa kotiin rentoutumaan seuraavaa työpäivää varten.

Tästä ketusta en enää muista, tapasinko sen viikonloppuna vai etäpäivän jälkeen, mutta kohtaaminen oli lyhyt. Kameran asetukset olivat hieman pepuillaan edellisen kuvauspaikan jäljiltä ja minä rynnistelin kuin metsäsika paikalle pellon laitaan, mikä tietenkin oli typerää. Mutta niin vain kävi ja kettu viiletti pakoon lyhyen silmäyksen jälkeen. Ihana kohtaaminen silti, kaikki tyynni :-)


Kuivan kelin jälkeen ainakin meille on luvassa vesisateita - tervetulleita sellaisia, kunhan eivät pursua yli. Sopivan (ulkoisesti) kosteaa kesäkuun loppua!

lauantai 22. kesäkuuta 2019

Arvonnan tulokset ja alppiruusupuistoa

Kesäkuun alussa käynnistetty arvonta on nyt suoritettu. Mieheni toimi 'onnettarena' (onko tuohon muuten mitään neutraalia sanaa?) ja Muumi-kortit voitti Cheri! Lämpimät onnittelut :-)

Lohdutuspalkintona arvottiin neljä Pentikistä ostettua korttia, joiden saajaksi nousi Helinän lappu. Onneksi olkoon Helinällekin!

Lähettäkää osoitteenne minulle osoitteeseen susanna.hietanen.oma@gmail.com, niin saatte postikortit käyttöönne :-)

Viikko sitten kävimme tyttären kanssa Haagan alppiruusupuistossa. Se sijaitsee ihan tyttären kodin lähellä. Olen käynyt siellä kerran sellaisena aikana, kun kukinta oli jo ohi. Olipa hienoa nähdä koko puisto ihan kukoistuksessaan. Viikkoa aikaisemmin kukat olisivat olleet ehkäpä vieläkin komeammassa kunnossa. Nyt joidenkin kukinta oli väistämättä jo hieman ehtoopuolella. Tärkeintä oli kuitenkin yhteinen aika, viis siitä, että joidenkin kukkien aika oli jo mennyt.

Paikalla oli väkeä aivan mahdottoman paljon. Kuvien ottamiseen sopisi varmasti parhaiten varhainen aamu tai myöhäinen ilta, jolloin väkeä olisi vähemmän ja tilaa enemmän. Mutta nyt tyydyttiin tähän. Muutamia kuvia saatiin väen paljoudesta huolimatta :-)






Ihania kesäpäiviä!

torstai 20. kesäkuuta 2019

Juhannusta pensastaskun kera :-)

Mieheni näki eilen aamulla lammella tuorettakin tuoreemman sorsapoikueen. Iltapäivällä kävin lammella ja poikaset olivat kadonneet. Jäljellä oli vain pienten höyhenten massaa rannoilla. Se on taas tuota luonnon kääntöpuolta. Toisaalta omaan tai poikastensa nälkään joku on ne poikaset napannut. Ravintoketju.

Milloin sinun kesälomasi alkaa? Minä aloitan lomani heinäkuun puolessa välissä ja se on minun töideni kannalta aivan täydellinen ajankohta. Olen kuullut surkutteluja ja osanottoja 'myöhäisen' loman alkamiseni suhteen, mutta minusta ajoitus on täydellinen. Heinäkuun alkuun asti ohjelmassa on työpajoja ja niiden valmistelua sekä muita kiireellisempiä rästitöitä. Vasta heinäkuun alussa pääsen työlistalla olevien ei-kiireellisten töiden kimppuun. Pääsen siis tekemään työlistani about loppuun ilman paniikkeja. Eläköön sille :-)

Juhannus tarkoittaa minulle kesän kärkeä ja yhtä ylimääräistä vapaapäivää töistä. Kävin tänään töiden jälkeen ostamassa kesäkukkia pihalle. Selvästikin taaskin aivan liian myöhässä ;-) Ensimmäisessä myymälässä ei ollut kesäkukkia jäljellä käytännössä ollenkaan. Toisessa myymälässäkin totesin olevani kovasti ajasta jäljessä. Sopivia kukkia oli vaikeaa löytää. Tein siis kompromissin. Ostin kasveja ja ruukkuja, varsinainen istutustyö tapahtunee juhannuksen pyhien aikana.

Vakipellollani luulin muutama päivä sitten nähneeni kivitaskun. Kuvien tarkempi tarkastelu tietokoneella osoitti nopeasti, että olin ollut aivan väärässä. Facebookin ihanan Suomen linnut -ryhmän kautta sain jälleen kerran tunnistusavun pulmaani: Kyseessä oli pensastasku!

Upeaa juhannuksen aikaa kaikille teille ihanat blogiystäväni :-)






sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Dissausta ja valkohäntäkauris

Ensinnäkin: Muista Muumi-korttien arvonta! Vielä on muutama päivä aikaa osallistua siihen :-)

Ja sitten: Tunnistatko teini-ilmiön, johon kuuluu iso dissaus muodossa silmien pyörittely, pään ravistelu ja huokailu? Teinien tunne-elämän kehittymisen myrskyissä pelmahtava isosti näkyvä vähättelyilmeily monesti naurattaa. Yli kolmekymppisten tekemänä se ei jaksa naurattaa enää ainakaan minua. Ilmeily kuvastaa kehittymisen myrskyä ja henkisen kypsymisen alkutaivalta. Se kuuluu siis ihan hyvin määrättyyn elämänvaiheeseen. Ihan oikeasti aikuisena pitäisi mielestäni pystyä jo parempaan.

Juu. Arvasit oikein. Päädyin vastaanottamaan tällaista pään ja silmien pyörittelyä isojen huokausten kera viimeksi viime viikolla. Minun mielestäni kenenkään ei pitäisi joutua vastaanottamaan moista vähättelyä ja halveksuntaa elämässään. Murrosikäiset ja uhmaikäiset ovat luku erikseen, heitä täytyy taipua ymmärtämään. Yli kolmekymppisiltä moinen on joko tahallista (ilkeyttä) tai tahatonta (tyhmyyttä).

Hassuinta on se, että dissaus koskee ainakin omalla kohdallani aina positiivisia 'lapsellisuuksia'. Kenenkään kohdalla en ole koskaan havainnut dissaamista negatiivisten 'lapsellisuuksien' kohdalla. Kuten kiusaamisen. Tai vähättelyn. Tai huonon käyttäytymisen kohdalla.

Mutta hällä väliä. Positiivinen 'lapsellisuus' on mielestäni erittäin kokeilemisen arvoinen juttu. Iloa elämään :-)

Valkohäntäkauris huitoi komeaa häntäänsä ja päätti pian vaihtaa maisemaa.





keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Ihana (ja nälkäinen) variksenpoika

Eläinten maailma on yhtä ravintoketjua. Se tuntuu armottomalta, mutta se on luontoa. Laskelmoimatonta, ilman pahantahtoisuutta vain luonnon antamien vaistojen varassa.

Käpytikan poikaset (ne kaksi kappaletta) menivät todennäköisesti variksille. Tai siis se toinen oli ihan varmasti variksen saalis, vaikkei variksen massuun päätynytkään.

Varikset vahtivat tässä jokin päivä sitten yllättävälle itsenäisyyshyppelylle lähtenyttä poikasta. Aika kaukana se oli pesästään verkkoaidan ja kävelytien välisellä kapealla kaistaleella. Jos varikset kokivat minut uhaksi, niin aika laimeasti puolustivat poikasta. Siinä oli ensin lähestyessäni pari aikuista poikasen seurassa, jotka lähtivät lentoon jo varhaisessa vaiheessa.

Enhän minä ihan lähelle mennyt. Aikuiset tekivät joitakin hälyytyslentoja siitä yli, mutta siihen se jäi. Kun lähelle tuli muitakin ohikulkijoita, varmistelin, ettei kukaan vahingossa häiritse poikasta. Eikä häirinnytkään. Se lähti jossain vaiheessa pomppimaan ja hyppelemään aidan vierustaa pitkin kauemmas. Seuraavana päivänä sitä ei enää näkynyt. Koska se jaksoi pompiskella ihan hyvin eteenpäin, oletan, että se on palannut takaisin turvallisemmille huudeille.

Mutta osaapa olla variksen poikanenkin kaunis. Mitkä silmät!



Viimeisessä kuvassa näkyy myös kaunis vilkkuluomi - koristeellinen kuin mikä :-)


Nyt kannattaa pitää silmät erityisen auki ulkona, mihin tahansa meneekään. Kesäisen ihanaa loppuviikkoa!

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Arvonta

Käpytikoilla on ollut hieman vaikeaa. Meluisa tikkapesä on hiljentynyt, näin yhden poikasista hurjan komentamisen jälkeen lennähtävän pesästä pois. Myöhemmin pesäpuun juurelta löytyi höyhennyksen jälkiä. Saalis on ollut todennäköisesti yksi poikasista - helppoja saaliita :-(

Varis nappasi samana päivänä kotikuusestamme tikanpoikasen, jätti sen sitten hädissään kävelytielle, ei arvannut ihmisten läsnäollessa jäädä parantelemaan otettaan siitä. Elvytys ei enää auttanut, tikanpoikasen taival päättyi tunnin sisällä. En tiedä, oliko poikanen samasta poikueesta, jonka metelin olin paikantanut.

Mutta elämä jatkuu. Kävin Tampere-talolla työn merkeissä ja tauolla piipahdin Muumi-museon kaupassa ostamassa muunmuassa muutaman Muumi-kortin.


Yksi kortti on kirjekuoren kera, kahdessa muussa on tekstiä ja kuva.

Arvontaan voi osallistua 20.6.2019 klo 23:55 asti. Arvontaan saa yhden tiketin osallistumalla arvontaan kommentissa (muista jättää yhteystietojasi tavalla tai toisella!) ja lisäksi toisen tiketin, jos on kirjautunut blogini lukijaksi.

Muumimaisen ihania kesäpäiviä ja passelin suuruista lämpötilaa :-)

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Käpytikan poikaset näkyvillä :-)

Käpytikan pesä on tähän aikaan vuodesta aivan mahdottoman helppo löytää, jos vain sattuu olemaan huudeilla. Huuto ja meteli pesällä lisääntyy, mitä isommiksi poikaset tulevat. Täällä Hämeessä poikaset ovat ainakin jo kovasti huutokykyisiä ja asenteellisia ;-)

Olen seuraillut yhden käpytikkapariskunnan pesää ja nyt poikaset tunkevat jo päätään ulos pesästä karjuessaan vanhempiaan paikalle ;-)








Jaksetaan helteissä! Jo sunnuntaiksi Ilmatieteenlaitos lupaa viileämpää, silti vielä ihan lämmintä säätä :-)


keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Orava helteellä

Tein upean sään kunniaksi osan päivää töitä patiolla. Oli ihanaa, kunnes lämpö kohosi niihin lukemiin, joissa sisällä on paljon mukavampaa.

Tämä talviturkistaan aika jälkijättöisesti eroon pääsevä orava kipitteli aivan siihen viereen asti, kunnes huomasi olevansa liian lähellä ihmistä. Silloin se kääntyi ja loikki kovaa vauhtia takaisin yhteen pihatuijista. Se kökötti siellä pitkään paikoillaan, ei näyttänyt yhtään energiseltä.

Lähtiessäni työpäivän jälkeen kameran kanssa tien toiselle puolelle orava oli siirtynyt tuijasta viereiseen vanhaan omenapuuhun. Se näytti kovasti voipuneelta, joten kuvien ottamisen lisäksi jätin sille vanhan kaivon kannelle hieman auringonkukan siemeniä ja pariinkin kuppiin vettä. Lämpötila oli jo 26 astetta.

Tältä kurre näytti pihasta käsin kuvattuna.


Ja sama kadulta päin. Ei edes kääntänyt katsetta minuun päin, vaikka selvästi kuuli kameran räpsymisen. Väsy taisi olla kova.


Kuvauslenkin jälkeen jäin hetkeksi pihalle ja sama orava tuli ruokailemaan varovaisena, mutta selvästi myös nälkäisenä. Ruokailun välissä se kävi myös juomassa. Huomiseksi on luvassa vieläkin kuumempaa :-(


tiistai 4. kesäkuuta 2019

Kalalokin kaunis pesäpaikka

Etsiskelin meriharakkaa ja löysin kalalokin kauniin pesän. Venelaiturin päässä oli lokkien kaunis ja rauhaisa pesä. En mennyt lähelle.


Sopiva kolo ja koristeetkin sopivasti paikan päällä :-)

Puoliso päivysti laiturin toisella reunalla.


Tässä hetkessä oli kiireettömyyttä. Kohta poikaset kuoriutuvat ja kiire alkaa. Ihanaa kesäkuun alkua!

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Elämä on muutoksia

Tänä viikonloppuna juhlittiin kouluissa valmistuneita ja kesäloman aloittajia. Nostan isosti hattua aina, kun nuori (tai vanhempikin) jaksaa opiskella itselleen uuden tutkinnon. Aina jostain löytyy jokin työ ja ammatti, joka itseä kiinnostaa. Jos sen oikean alan löytää itselleen vasta aikuisena, mikään ei ole estämässä ottamasta itselleen ja elämälleen uutta suuntaa. Maailma muuttuu niin vinhaa vauhtia, että yhä useampi meistä joutuu tai pääsee vaihtamaan ammattia elämänsä aikana kerran tai useammankin.

Minä kuulun niihin, joka ei ole koskaan löytänyt todellista kutsumustaan työelämässä. Silti olen päässyt tekemään monia todella mielenkiintoisia työtehtäviä. Edelleenkin tykkään opetella uutta ja pysyä ajan hermolla. Ja vieläkään en tiedä lopullista unelma-ammattiani. Mahdottoman paljon mielenkiintoista tehtävää keksin sen sijaan vaikka loputtomiin.

Minulle kehittyminen on maailman kiehtovimpia asioita. Uuden oppiminen ja uusiin asioihin hyppääminen ovat elämän mausteita. Toki mikä tahansa uusi ei kiinnosta, mutta rajauksista huolimattakin elämä on täynnä upeita mahdollisuuksia.

Blaa blaa blaa... Tiedän, että kuulostan välillä juuri tältä ;-) Vaan otetaanpa esimerkiksi luonto. Monet työkaverini olettavat usein, että olen ollut aina luontoihminen. Se ei pidä paikkaansa. Lapsena luonto merkitsi minulle pakkoreissuja hyttysten, paarmojen ja ilkeiden muurahaisten maailmaan. Piti varoa käärmeitä ja poimia perheelle mustikoita. Olimme usein matkalla metsän halki järvelle kalastamaan, mikä ei myöskään ollut lempijuttujani. Minun lapsuuden maailmani luonnossa ei ollut yhtään mitään kiehtovaa tai kiinnostavaa.

Rippileirille päädyin Lapin maisemiin. Kesäkuun alussa järven pinta oli melkein kokonaan vielä jään peitossa. Se oli kamalaa. Onneksi ei ollut vielä hyttysiä. Maailma supistui leirillä todella pieneksi. En yhtään ymmärrä, miksi hain tuolle leirille. Varmaan ihan eksotiikan kaipuutani ja tietämättömyyttäni :-(

Kun aloin seurustelemaan vakituisemmin, kävimme usein poikaystävän vanhempien mökillä. Tuleva anoppi opetti kanttarellien löytämisen saloja ja ajomatkoilla törmäsimme kerran ihaniin leikkiviin ketunpoikasiin.

Hankimme sittemmin purjeveneen ja kanootinkin, joilla tutustuimme kotimaan järviin. Näillä reissuilla tuli koettua melkein kaikkea maan ja taivaan välillä. Ihanaa, että ollaan jaksettu tehdä kaikkea :-)

Kosketukseni kasveihin alkoi kerrostaloasunnossa, jossa lisäsin kasveja pistokkaista ja siemenistä niin paljon että taimia oli pakko lahjoitella eteenpäin. Rivitaloon siirryttäessä painopiste siirtyi pienen pihan kasveihin. Vanhaan omakotitaloon muuttaessamme puutarhaprojekti siirtyi aivan uuteen potenssiin. Lapsia syntyi ja purjevene jäi pihaan telakalle. Puutarha oli minun luontoni. Jaoin sen pikkulintujen ja oravien (ja toki perheenkin) kanssa. Rusakotkin oli käytännössä pakko hyväksyä mukaan. Olin yhä lähempänä luontoa.

Sitten joskus (ehkä about vuonna 2009) ryhdyin tutustumaan digikameraan. Parikymppisenä ostin aikoinaan käytetyn järjestelmäkameran (filmikamera), jonka käytöstä innostuin, mutta jonka käyttäminen osoittautui aivan liian kalliiksi minulle siinä vaiheessa.

Mieheni digikameran kokeilun myötä koukutuin kuvaamiseen ja pian sen myötä myös luontoiluun. Silloin vasta alkoi luonnon opettelu ja tarkkailu. Ja sillä matkalla ollaan :-)

Kangasperhonen