Tekoälyä, lintuja ja sukka-arvonta

Oletko huomannut, kuinka ainakin google-hakua tehdessä tekoäly pyrkii ehdottamaan sinulle jotain omaa yhteenvetoaan? Sillä tavoin tekoälyä tulee käytettyä vähän huomaamattakin, vaikkei olisi ollut tarkoitus. Etsiskelin jokin aika sitten haulla englanninkielistä termiä sanalle talipötkö. Kirjoitin hakukenttään "lintujen talipötkö englanniksi". Tekoäly antoi hetkessä harvinaisen huvittavan ja metsään menevän vastauksen: Lintujen talipötkö englanniksi on "pöllö". Alla olevassa kuvassa koko ehdotus.

Tämä oli päivän nauruhetki. Näin huonosti en ole vielä koskaan saanut tekoälyltä neuvoja, mutta tarkkana sen kanssa tietenkin täytyy olla 😂.

Myöhemmin selvisi, että lintujen talipötkö on englanniksi suet log tai suet feeder log 👍

Käytän töissä tekoälyä jonkin verran. Toistaiseksi olen arvioinut säästäväni työaikaani ehkäpä pari tuntia viikossa tekoälyn avulla. Päivistä ei tule yhtään lyhyempiä, mutta omaa energiaa ja aikaa jää parempaan pureutumiseen aiheeseen. Tekoäly vähentää helpohkoa työtä ja minä pääsen viilaamaan ajatuksen kanssa.

Viime viikon aikana säästin vielä paljon enemmänkin aikaa. Tein ohjeistuksia tekoälyn kanssa ja saimme aikaiseksi ihan mainiot kolme ohjeistusta siinä ajassa, missä itse olisin saanut aikaan yhdet ohjeet. Toisin sanoen ilman tekoälyä olisin tehnyt vain yhdet ohjeet.

Yhteistyö tekoälyn kanssa on myös miellyttävää. Se on kohtelias eikä unohda antaa kannustavaa palautetta. Yksin työskennellessä se on ihana lisä arkeen.

🐓🦉🐥

Pihalla kuhisee yhä kahden viimeisen ruokintalaitteen luona, vaikka kaikki muut onkin jo poistettu. Suurkonsertti on voimakkaimmillaan ruokintalaitteiden läheisyydessä - vanhassa omenapuussa ja lähipensaissa. Vihervarpuset pitävät huolen kaikkein kovaäänisimmästä sirkutuksesta.

Alla koiraspuolinen värikkäämpi vihervarpunen. Naaras on linnuille tyypilliseen tapaan haaleamman värinen.

Yksinäinen tikli oli löytänyt tiensä ruokinnalle ❤️

Talitiainen odottelee vuoroaan linturuuhkassa.

Kaivoin oikein pihatulin esiin lintujen tiirailua varten. Kamera tuntuu istuma-asennossa paljon kevyemmältä kuin seistessä.

🎲🧦

Kevät alkaa olla melkein liian pitkällä villasukka-arvonnan näkökulmasta, mutta en välitä siitä. Raidalliset ripelangoista neulotut sukat ovat odottaneet kiltisti päättelijää. Ihan liian sivussa. Unohdin ne välillä ihan kokonaan. Viikonloppuna sain kuitenkin sukat viimeisteltyä ja oli lämmintä tai ei, villasukka-arvonta alkaa.

Arvontaan voi ilmoittautua osallistumaan 31.3.2026 klo 18 asti. Arvonta on ihan pian sen jälkeen.

Voit osallistua 1-4 sukkaparin arvontaan. Lukijaksi liittyneillä on kaksi arpaa per sukkapari, muilla yksi arpa per sukkapari.

Vanha blogisähköpostini ei näytä enää toimivan, joten mietin tässä arvontaan mennessä, minne voittajat voivat lähettää minulle osoitetietonsa. Lähetän sukat siis kotiosoitteeseesi Suomessa.

Mukana arvonnassa ovat tällaiset sukat:

Sukat kokojärjestyksessä - koko on  arvio.

Ensin sukat kokoa 37-38, harmaa-punaiset sukat.

 

Sukat kokoa 39-40 ruskeasävyiset raitasukat.

Sukat kokoa 41-42 siniharmaat sukat.

Ja lopuksi vielä kokoa 44-45 (noin) vaaleansiniset sukat.

Vastaa kommenttikenttään, minkä kokoisten (tai väristen) sukkien arvontaan haluat osallistua ja kuinka monella arvalla.

Kaikki sukat ovat Novitan 7 Veljestä lankaa. Paljon villaa, mutta kestävät myös hellän konepesun.

Ihanaa maaliskuun jatkoa!

Yö ulkona ja tiklejä

Nukuin Suomen ladun haasteen mukaisesti viime yön ulkona. Virittelin riippumaton kotipihalle hieman syrjemmälle, sen ympärille hyönteisverkon, sisälle ilmatäytteisen makuualustan ja makuupaikaksi hieman kylmempääkin kestävän makuupussin. Ja tietenkin pään alla oli ilmatäytteinen retkityyny ja varmuudeksi mukana retkivalo.

Vaikka tuossa vieressä kulkee kohtuullisesti liikennöity tie, nukuin todella hyvin. Heräilin toki monesti, mutta uni tuli helposti, nopeasti ja miellyttävästi pian takaisin. Hämmästyttävää oli, että nukuin melkein koko yön selälläni, vaikka tavallisesti olen sitkeä kylkinukkuja. Jotenkin se vain oli luontevaa ja helppoa.

Ilmapatja oli lämmin, yhtään ei paleltanut. Toki siinä auttoi myös lämmin makuupussi. Hyönteisverkkoa en sitten lopuksi laittanutkaan kiinni, sillä yhtään hyönteistä ei näkynyt eikä kuulunut missään. Välillä yöllä herätessäni katselin taivasta sen verran, kuin satuin saamaan silmiä auki. Taivas oli kirkas ja tähtiä näkyi vaikka kuinka paljon. Kun toisen lähitien kunnostus saadaan valmiiksi ja siihen uudet katuvalot nykyisten pelkkien tolppien jatkeeksi, yhtä tumman kirkasta yöpymisnäköalaa on varmaan enää turha toivoa.

Yö oli kostea, vaikkei yhtään satanutkaan. Kun käsi välillä hakeutui lämpimän makuupussin uumenista pussin päälle, vastassa oli kostea, melkein märkä pinta.

Aikaisin aamulla huomasin makuualustani liukuneen osin pois paikaltaan. Hetki tomeraa touhuamista ja asia oli korjattu. Kummasti unta riitti heti touhuamisen jälkeenkin :-)

Nukuin aivan poskettoman pitkän yön. Herättyäni kelailin ensin kännykästä aamun uutisia ja seurasin samalla pihan lintujen touhuja. Ihanan leppoisaa heräilyä :-)

Kännykällä napattu kuva riippumatossa loikoillessa hetki ennen silmien ummistamista.

Eilisen päivän iloinen yllätys oli hetki tiklien kanssa. Eivät innostuneet seurastani ja vähitellen häipyivät kaikki johonkin. Muutaman kuvan sain kuitenkin näistä veijareista :-)

Tiklit viihtyvät pesimäajan ulkopuolella usein parvissa. Ne ruokailevat mielellään juuri tällaisissa ohdakkeiden ja takiaisten siemenpalloissa.

 

Yhteen kuvaan osui myös nuori tikli, jollaista en ole aikaisemmin havainnutkaan. Muuten alkaa olla ulkoasu jo aikalailla oikean näköisessä kuosissa, mutta pää näyttää olevan vielä kehittymisvaiheessa :-)

Otsassa on pari oranssinpunaista pilkkua aloittamassa pään värityksen täyttymistä.

Iloista ja virkeää syyskuun ensimmäistä viikkoa! Nyt on syksyn upeinta aikaa. Mitä sinä odotat kaikkein eniten?

Siivettömiä ja siivellisiä kohtaamisia Saarenmaalla

Eläinten paljous Saarenmaalla oli huikeaa. Usein kohtaaminen oli ohi hetkessä, kun olin ajamassa autolla kohtuullista vauhtia. Tien yli jolkutteli ainakin kettu ja kaksi erikokoista näätäeläintä. Toinen eläimistä oli pieni, vähän oravaa suurempi ja toinen isompi, lähellä tuon ketun kokoa. Mutta noista ei ole siis kuvia, vain hyvä fiilis upeista kohtaamisista :-)

Lehmiä riitti jos minkälaista. Harvat näyttivät samanlaisilta kuin kotimaisilla pelloilla taivalteleva karja. Mustia ja mustavalkoisia lehmiä näkyi paljon. Ja sitten näitä (ylämaankarjaa?), jotka taivalsivat myös rantametsissä.

Säären niemen kärki olikin lintujen varaama. En siis mennyt sinne asti. Tämä tylli lenteli nopeasti ja levottomasti paikasta toiseen.

Niemen kärjessä oli paljon merimetsoja ja lokkeja. Liikuttavan näköisiä :-)

Hädin tuskin taustasta erottuvana löytyi maisemasta myös yksinäinen sepelhanhi. Elämäni ensimmäinen :-)

Niemen kärjessä pyrähteli myös tikliparvi iloisen, virkeän oloisena. Nämä nyt taas ovat tietenkin maallikkovierailijan termejä. Voi hyvinkin olla, ettei yksikään tikli ollut hyvällä tuulella ;-)

Asunnon läheltä lähti luontopolku pienen suon läpi lintujärven tornille. Suon yllä jokin pieni haukka hätisteli varista.

Jotain hanhia tekemässä ylilentoa pienen suon ylitse.

Kotimatkalla käväisin Matsalun kautta. Pellolla lenteli mennen ja tullen sinisuohaukka. Kuvat eivät ihan priimaa :-(

Ja Matsalun liepeiltä löytyi kotimatkalla myös tämä valkoposkihanhien parvi :-)

Olen kaivanut jo käsityöt esille. Tuntuu olevan jo se aika vuodesta, jolloin käsityöt tekevät hyvää. Tekeillä on kaulahuivi ihan itselleni merinovillalangasta. Saapas nähdä, millainen huivi tästä syntyy :-)

Tytär on Kanadassa vaihto-opiskelijana. Hänen kanssaan mietimme hänelle mahdollisia matkasuunnitelmia vaihdon ajalle ja sen jälkeen. Tiedon kaivaminen ja analysointi on yksi minun jutuistani, joten edessä on mielenkiintoinen rupeama :-)

Syysflunssa iski minuun kyntensä viime maanantaiaamuna. Pari päivää meni sumussa ja viikon loput kolme päivää niiskutellessa ja köhiessä. Koira on välillä huolissaan, kun minä yskin ja mies taputtelee selkääni yskän helpottamiseksi. Koira ei ymmärrä ja on varmuuden vuoksi äkäinen meille molemmille. Onneksi flunssa päättyy aina jossain vaiheessa ;-)

Etätyömahdollisuus on ollut aivan mieletön pelastus tässä flunssan vaiheessa. Olen jaksanut paremmin, kun ei ole tarvinnut matkustaa. Enkä ole edes tartuttanut tautia työkavereihin, sillä skype-kokoukset eivät levitä pöpöjä.

Upeaa syksyn jatkoa! Jos flunssa iskee, kannattaa muistaa sinkin ja c-vitamiinin yhteisannostus. Parhaimmillaan sillä keinoin pääsee taudista huomattavasti vähemmällä :-)

Tiklejä kaukaa ja närhiä korvatuntumalla

Tänään olen kuvannut vain luonnon luomaa miestäni :-) Uusittiin valokuva LinkedIn:iä ja CV:tä varten.

Tilasin itselleni viime viikolla (viime vuoden) joululahjaksi käsisalamasetin: salamajalka, -nivel ja läpiammuttava sateenvarjo. Ovat jo matkalla vaan eivät vielä ehtineet tähän hätään. Kyllä se henkilökuvaus ehkä tästä pikkuhiljaa käynnistyy... Tuo salamajalkasetti on ehdoton apuväline tässä.

Eilen kävin ihan kävellen lähimaastossa katselemassa, kuulostelemassa ja tutkimassa paikkoja mahdollisia kevään kuvausretkiä varten. Ensimmäisiä suunnitelmia aloinkin virittelemään tuon reissun pohjalta.

Näin hieman ja kuulin paljon närhien menoa. Korkealla mäntyjen latvoissa siirtyilivät latvuksesta toiseen. Ei yhtään valokuvaa niistä, mutta elämys oli lämmittävä :-)

Pieni viiden yksilön tikliparvi kiinnitti huomioni laulullaan ja sen jälkeen myös lentelyllään. Lähelle eivät päästäneet, joten muutama todistekuva kauempaa. Olipas niidenkin laulu kaunista kuultavaa :-)

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Tikli heinikossa

Silkkiuikut hautoivat edelleen. Ei näytä hyvältä... Sateessa värjöttivät pesällään vielä uskollisesti.

Rantakasvustoon lensi kuvattavaksi tikli. Se oli iloinen yllätys harmaan ja märän sään keskellä. Jotain väriä tähän elämään :-)