Kuikkia ja marraskuuta

Jos ( ja kun ) on monta vuotta kulunut syksyisten suurväsymysten parissa, niin tämä vuosi on ollut huomattavan erilainen. En uskalla selittää tapahtunutta mitenkään, sillä elämä on minun selityksiäni suurempi. Minähän vain arvailen, elämä toteuttaa.

Syksyn harmauden sivuuttaminen on sujunut siirtymällä sovinnolla ja innostuksella sisäelämän projekteihin runsaan valaistuksen saattelemana :-) Elämässä on paljon asioita, joita ei halua tehdä sisätiloissa lämpöiseen ja valoisaan aikaan. Niitä juttuja voi tehdä ihan puoli-innollakin juuri nyt!

Olen raivannut vaatekaappeja ja varastoja ja päässyt eroon isosta kasasta tarpeetonta tavaraa. Se on aina yhtä vapauttavaa :-) Olen putsannut ja siistinyt siitä paikkoja, jotka ovat silmieni tielle sopivasti osuneet. Tunnollisesti ja ilman minkäänlaisia tavoitteita. Puhdistavaa :-)

Kesäisiin kuviin palaaminen tyydyttää sen verran, ettei syksyllä olekaan tarvetta lentomatkalomalle. Vietän vain lomaa ilman lentoja. hiilijalanjälkeni tykkää siitä :-)

Ja nyt sitten muutamia sekalaisia muistoja menneiltä ajoilta. Ihanaa marraskuuta - tämä on ihan ehdottomasti paras aika vuodesta tavaran karsimiseen ja muuhun siivoamiseen :-)

Kesää ja hetken iloja

Silloin on hyvä palata menneisiin, kun siellä on hyviä muistoja. Ikäviin muistoihin kannattaa palata vain terapiamielessä - tämä tosin on vain minun mielipiteeni.

Vuonna 2016 mökkeilimme Heinävedellä. Ranta sopi koiralle mainiosti, minulla taisi silloinkin olla jokin koipi paketissa.

Koira oli onnellinen, kun pääsi pulahtamaan veteen silloin kun halusi. Niitä kertojahan sitten riitti :-)

Samalla tavalla kun osaisi nauttia hetkestä... :-)

Vanhoja kuvia

Hämeenlinnan yksi pitkäaikaisimpia perinteitä on Elomessut. Ennen Hämeensaaressa järjestetyt ilmaiset yleismessut olivat nyt toista (?) vuotta Verkatehtaan hieman ahtaassa ympäristössä. Messut ovat uudistuneet, mutta minun silmäni eivät ehtineet tavoittaa uudistuksia pikaisen melkeinläpikävelyn aikana.

Huomenna rahtaan jalkani ortopedille ja hänellä (ortopedillä) on toivottavasti hyviä uutisia ja ohjeita jalan kuntoutumisesta. Jospa vihdoin jalka suostuisi lähteä kanssani luontoon telttailemaan ja piilokojuilemaan...

Sillä aikaa käydään läpi vanhoja kuvia ;-)

Nuori västäräkki Kermajärven rannalla.

Kuikat kalaretkellä :-)

Ja kaunis heinäkuun auringonlasku...

Pilvet eivät välttämättä haittaa...

Kun en saanut sellaista lomaa, jonka olisin halunnut, päätin nauttia siitä lomasta, jonka sain. Jalka paketissa rajoittaa paljon ja aiheuttaa suunnitelmiin monenlaisia muutoksia. Mutta eivät ne muutoksetkaan tästä lomasta huonoa tee.

Kun minä en pääse eläinten ja maisemien luo, minun pitää löytää eläimet ja maisemat sieltä, missä olen. Kun aurinko ei suostu paistamaan pilvettömältä taivaalta, päätän ottaa kiitollisuudella vastaan ne säteet, joita pilvien välistä annetaan. Eikä lopputulos ole ollenkaan hullumpaa, vaikka kuvien laadussa on vielä paljon kehittämisen varaa. Mutta tästä se lähtee :-)

Pilviselläkin kelillä jo pienikin määrä avointa taivasta muuttaa paljon...

Kaikki kuvat melkein samasta paikasta - joko mökin terassilta tai laiturilta - ja ilta-aikaan, hieman eri iltoina tosin. Pilviä riittää enemmän ja vähemmän, mutta se ei haittaa. Upeaa kesän jatkoa!

Koira on väsynyt - kuikan kuvia :-)

Koira on onnellinen, kun ollaan kotona. Unta riittää :-) Koira ei nuku koskaan autossa, ei edes käy lepoasentoon. Nuokkuu silmät lurpsuen koko automatkan eikä halua poistua autosta ennenkuin kotona. Etsii jalkatilassa välillä uutta asentoa ja pyörii tutkien itsensä ympäri ja päätyy painamaan takalistonsa täsmälleen samaan paikkaan, mistä sen nostikin. Jokaikinen kerta.

Reilun viiden matkatunnin nuokkuminen ja sitä ennen pakkaamishermostuksissaan pyöriminen uuvutti sen ihan kokonaan. Mökille mennessä piti vielä perillä olla varuillaan uusissa paikoissa, että mitähän sitä seuraavaksi tapahtuukaan ja lähdetäänköhän tästä vielä jonnekin. Mutta kotiin tullessa rauha iski minuuteissa. Ja unta on sitten sen jälkeen riittänyt <3 p="">
Muutaman kuikan kuvan kera siirryn kohta anopin tavaroiden läpikäymiseen. Siinä riittää puuhaa vielä joksikin aikaa, sillä yritän kohdella niitä tavaroita samalla arvokkuudella kuin anoppikin on tehnyt. Osa joutaa tietenkin pois, isokin osa, mutta tavaran kerrallaan aion ne käydä läpi, pikkuhiljaa.


Tässä porukassa hengaili parhaimmillaan kymmenen kuikkaa, yksi on tässä kuvassa veden alla. Ihanaa röhkimistä muistuttavaa juttelua kävivät keskenään :-)

Oikein rentouttavaa ja virkistävää viikonloppua!

Lomaterveisiä kuikan kera

Lyhyen, mutta elvyttävän lomareissun jälkeen taas kotona :-) Kohteena oli tällä kertaa Heinävesi itäisessä Suomessa. Alkuperäiset suunnitelmat muuttuivat hieman lastatun jalan vuoksi. Patikkaretket saivat jäädä, samoin kaikki muukin vähänkään notkeutta vaativa luontokulkeminen. Vaan sillä mennään, mitä on. Niin nytkin.

Kuikat saapuivat välillä ihan mökkilaiturin lähelle kuvausetäisyydelle. Sinne ei auttanut enää rynnistää, kun ne saapuivat, vaan siellä piti olla valmiina. Pari kertaa lykästi :-)

Tässä on menossa viimeisen mökki-illan jooga :-)