keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Tulevaisuus on täynnä kaikkea uutta...

Olen melkoisen työorientoitunut. Siksi on upeaa, että olen päässyt löytämään työssäni uusia ulottuvuuksia ja tekemään uusia 'aluevaltauksia'.

Vaikka jatkuva uuden opetteleminen on tavallaan raskasta, en silti jaksaisi tehdä mitään ilman jatkuvaa uuteen heittäytymistä. Tätä ei kannata käsittää väärin. En ole sellainen uudesta toiseen harppoja, joka saa kicksejä vain uusista jutuista. En jaksa jatkuvaa uusien riskien kohtaamista, joten olen samalla myös hienoinen (?) jarruttelija.

Median mukaan olet joko uuden rintaman edelläkävijä tai vanhan linjan jarruttaja. Minusta elämä ei ole läheskään niin yksiviivaista. Itse asiassa yhtälöön tarvitaan mielestäni kokeilun ja turvallisuuden lisäksi vielä muitakin ulottuvuuksia. Esimerkiksi tulevaisuuden arvaamattomuus ja siihen varautuminen.

Täydellinen vauhtisokeus tai lepokitka eivät ole ainoita määritteleviä tekijöitä, kun mietitään tulevaisuuden suunnittelua. Arvaamattomuuteen ja kaoottisuuteen varautuminen täytyy ottaa vahvasti mukaan tulevaisuuden suunnittelun lähtökohtiin.

Samat lainalaisuudet pätevät mielestäni jossain määrin myös luontoon ja sen selviämiseen. Vanhan toteutumatiedon perusteella muodostetun ennusteen seuraaminen on melkoisen hataraa. Kovin moni viimeaikainen iso trendi on ollut melkoisen arvaamatonta ja ennustamatonta. Miten yhtäkkiä voisimmekin ratkaista tulevaisuuden haasteita historiapäätelmien perusteella? Emme mitenkään.

Varaudutaanpa siis odottamattomaan ja käsittämättömään. Tulevaisuus kehittyy ennusteita nopeammin ja suunnattomammin...



sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Mikä syksyssä viehättää

Kristiinalta sain haasteen syksyn väreistä. Tämä haaste on alkujaan Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogista .

Haasteessa
- haasteeseen vastaava kertoo kuka aloitti haasteen
- tehdään postaus itselle rakkaimmista syksyisistä väreistä
- käydään lisäämässä postaus "Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin" Syksyn sävyt
kommenttikenttään
- haastetaan mukaan 3 tai useampi blogi

Katsotaanpas, kuinka käy :-)


Kuten kuvasta näkyy, punainen ilahduttaa minua syksyssä kaikkein eniten. Se vain hurmaa ja saa hyvälle tuulelle. Punasävyinen syksy on kaiken koleuden arvoinen :-)

Vaikka ensin ajattelin, että keltainen syksy ei ole minun juttuni, niin onhan se. Mitä enemmän keltaisessa on puhtia ja luonnetta, sitä parempi. Viime talven lempparineuletakkini on keltainen. Täksi talveksi hankin rinnalle punaisen, sellaisen lämpimän syvän punaisen villatakin :-)

Syksyllä ilahduttaa tietenkin kaikki vihreä. Kesän tavisvihreän tilalle tulee harvinaisempi syysvihreä - sitä on ihan pakko arvostaa.

Ja vielä pari sävyä: valkoisesta vaaleaan harmaaseen ja hopean hohteeseen. Valkoinen on esimerkiksi lunta, joka valaisee väritöntä maata. Harmaa ja hopean sävy esittäytyvät upeasti jäkälän lisäksi esimerkiksi alppikärhöjen siemenpalloissa. Voiko ihanampia koristeita ollakaan?




Olen aina näissä haasteissa pahnanpohjimmaisena, eli kaikki muut ovat haasteen jo saaneet. Tai jos eivät ole tätä haastetta saaneet, niin ainakin haaste kannattaisi päivittää jo talveen.

En siis haasta ketään, mutta toki ilahdun, jos joku nappaa tästä vielä haasteen itselleen. Iso kiitos Kristiinalle todella virittävästä haasteesta :-)

perjantai 26. lokakuuta 2018

Minne matkalle marraskuussa?

En vastaa ihan vielä Kristiinan antamaan upeaan haasteeseen, vaan kyselen tällä kertaa neuvoja. Minulla olisi nimittäin marraskuun puolen välin jälkeen mahdollisuus ottaa muutama päivä lomaa ja lähteä johonkin nauttimaan kauniista ympäristöstä - ja tietenkin valokuvaamaan :-)

Enkä kuollaksenikaan keksi, mikä paikka olisi marraskuussa kaunis ja hyvä kohde yksin vierailtavaksi. Matkustan yksinäni mielelläni kohtuullisen lähelle, pitemmät matkat ovat olleet aina kimppamatkoja. Toisaalta kaiken ei tietenkään tarvitse noudattaa vanhoja kaavoja.

Pohjoisen päivät lyhenevät lyhenemistään eikä marraskuussa olla kuitenkaan vielä edes talvessa...

Mitä paikkaa suosittelisit muutaman päivän syystalven lomalle? Kaikki ehdotukset ovat äärimmäisen tervetulleita, sillä aika kuluu ja enää on jäljellä alle kuukausi lähtöhetkeen. Tik-tak - niin se aika kuluu. Mitä suosittelisit?


tiistai 23. lokakuuta 2018

Viimeinen syksyisen Viron lomapostaus :-)

Panga pank on Saarenmaan korkein rantajyrkänne. Pääsin vierailemaan siellä todella tuulisella ja puhurisella säällä. Kokemus oli koskettava.

Jyrkänne on mereltä katsottuna varmasti vielä upeampi kuin maalta tarkkailtuna, mutta kokemus oli upea, olosuhteista viis.

Sääennusteen mukaan tuuli puhalsi noin 14 metriä sekunnissa, mutta puuskissa tuuli oli vieläkin voimakkaampaa. Kävin tuijottelemassa merelle Panga pankin reunoilla, mutta se sitten riittikin minulle. Tyynellä säällä voisin laskeutua jyrkänteeltä meren rantaan ja nautiskella olostani siellä. Useassa paikassa oli kiipeilyköysiä laskeutumista ja nousemista varten. Julma puhuri esti minua edes harkitsemasta asiaa ;-)

Edelleen olen sitä mieltä, että todella huonolla säällä kannattaa mennä meren äärelle kokemaan luonnon suuruus ja vahvuus. Siinä huomaa elävänsä oikein isosti kaiken pienuutensa kanssa :-)









Syksyisen tuoksuista viikon jatkoa Sinulle!
Mitä olet suunnitellut tulevalle viikolle?

lauantai 20. lokakuuta 2018

Elda pank: Keelatud!

Kiitos kaikille teille uusille blogiseuraajille saapumisestanne tänne! Pääsen näkemään omia blogejanne vasta, kun kommentoitte tänne, joten kommentoikaa jotain pientä, että pääsen tutustumaan teihin paremmin :-)

Tämä lauantai on ollut täällä meillä melkoisen harmaa aamupäivää lukuunottamatta. Olemmekin mieheni kanssa pohtineet kodin sisustuksen uusimista niiltä osin, miltä aika on jo ajanut pahasti ohi. Olohuoneeseen ja ruokailuhuoneeseen tilattiin vihdoin uudet, nykyiseen värimaailmaan sopivat verhot. Askel ylivärikkäästä sillisalaatista eteenpäin :-)

Väliaikainen postilaatikkomme kaipaa virallista versiota ja siitäkin pääsimme hyvään yhteisymmärrykseen mieheni kanssa. Väliaikaisen postilaatikon edeltäjä hajosi muutama vuosi sitten uudenvuodenaattona, kun vitsikkäät nuoret miehet sijoittivat yhden uuden vuoden raketin sinne. Nyt on jo aika tehdä asialle jotain pysyvää ja päästää hätävarapostilaatikko paremmille metsästysmaille.


Ja sitten menneisyyteen:

Elda pank oli yksi niistä paikoista, jotka nousivat esiin melkein kaikissa google-hauissani. Sinne siis piti lähteä. Ajoin paikalle suurin odotuksin. Tie oli viimeisillä kilometreillä monttuista hiekkatietä, mutta se ei minua pysäyttänyt.

Melkein perille saavuttuani matka pysähtyi kuitenkin kokonaan. Tie oli poikki ja portilla kieltokyltti.


Päätin yrittää paikalle kiertoteitse, matkaahan oli paikalle enää muutama sata metriä. Mutta kiertomatkaa tuli mittariin sitten todella paljon ja matka oli myös kovasti vaikeakulkuista. Elda pank ei ole käytännössä enää turistien saavutettavissa :-(

Jälkikäteen ajateltuna kaikki rämpiminen ei ollut ollenkaan sen arvoista. Seuraavan päivän pank oli huomattavasti tätä upeampi. ja äärettömän paljon helpommin saavutettavissa.

Sitäkin suuremmalla syyllä tähän muutama kuva Elda pankilta, nämä eivät tulleet helpolla ;-)








Ihanaa syksyisen viikonlopun jatkoa! Se alkaa olla luonnollista lepoaikaa tästä eteenpäin :-)


Edit 21.10.2018: Lisätty pois jäänyt karttakuva.

perjantai 19. lokakuuta 2018

Laurinmäkeä ja työn imua

Olen puhertanut tämän viikon vuoroin kiireessä ja vuoroin työn imussa. Näiden kahden olotilan välinen ero on välillä hienon hieno, toisinaan ihan järkyttävän suuri. Tällä viikolla kyse on ollut pienestä sävyerosta.

Kiireessä sitä puskee eteenpäin pienessä (negatiivisessa) paineessa (kun on pakko). Työn imussa puskeminen tulee omasta innostuksesta, kun ei malta pysähtyä, vaan päättää ehtiä tekemään vielä ihan vähän. Kyse on pienen pienestä aikatauluerosta. Liian pienet siirtymä- ja palautumisajat vievät negatiiviseen kierteeseen, ihan pienen pieni lisäväljyys aikataulussa kallistaa vaa'an jo työn imun puolelle.

Kysymys on myös valinnoista - mikä on omaa valintaa, mikä ulkoa annettua. Oma valinta moitivoi ja sitouttaa ihan eri tavalla kuin jokin ulkopuolelta tuleva pakko.

Mutta enimmäkseen olen tällä viikolla kulkenut työn imun puolella, erityisesti tänään :-)



Tähän väliin laitan kuvia Janakkalan Laurinmäen reissulta.

Torpparimuseossa on nähtävänä vanhoja torppia ja muita rakennuksia, työkaluja, rekiä jne.




Kaikissa rakennuksissa on kyltti, jossa kerrotaan tarkemmin rakennuksen taustasta ja historiasta.
Tuulimyllykin on siirretty tänne jostain muualta.


Laurinlähde oli toinen paikalla sijaisevista lähteistä. Lähteen pinta oli korkealla ja siitä valui vettä lähiympäristöön pieninä noroina.


Tällä kammatulla ja huolitellulla luontokappaleella oli jokin nimikin. siitä erottaa nopeasti silmät, nenän / kuonon ja hiukset :-)


Luontopolku myötäilee suuren osan matkasta juoksuhautojen reunaa.


Laurinmäen päältä avautuu parhaista kohdista kaunis ja värikäs syysmaisema.


Kuvan mittasuhteet hämäävät. Juoksuhauta on oikeasti ihan syvä ja kohtuullisen leveäkin. Tässä kuvassa ei ole hyvää mittasuhdetta antavaa kohdetta. Puutkin näyttävät niin ohuilta ja nuorilta, vaikka ovat oikein kunnon isoja puita.




Eilen kävin taas Helsingissä toimistolla. Aamulla työskentelyhytissä kanssani istui nuori mies, puku päällä ja teki selvästikin töitä kannettavalla tietokoneellaan. Minun flunssani nuhineen ja yskineen alkaa vähitellen taittua. Hieman vain, mutta kuitenkin. Tällä matkaseurallani oli kunnon nuha ja huolestuneena katselin Tikkurilan tienoilla hänen käyttämäänsä nuhjuisen ruhjuista ja perusteellisesti käytettyä nenäliinaa. 

Emomainen ajatus kulki päässäni niin, että tuon täytyy olla miehen viimeinen nenäliina, muuten hän ei yrittäisikään käyttää sitä. Minulla oli runsaasti, todella runsaasti nenäliinoja - isossa ja pienemmässä matkapaketissa. Mieleni teki tarjota tuo pieni matkanenäliinapaketti hänelle. Mutta ymmärsin, että se voisi myös vaikuttaa turhan tungeksivalta hoivaamiselta ja aikuisen ihmisen reviirille tungeksimiselta. Pähkäilin puoleen ja toiseen ja yritin päättää, mikä olisi vähiten väärä tapa toimia.

Lopulta poistuin kaikkine nenäliinoineni nuorelle miehelle sanaakaan virkkamatta junasta Pasilassa. Eihän hän tiennyt minun olevan varsinainen nenäliinakuningatar... 

Mitä sinä olisit tehnyt minun asemassani? Entä hänen asemassaan, jos olisin tarjonnut nenäliinoja? Kyllä elämä on pullollaan vaikeita tilanteita...

maanantai 15. lokakuuta 2018

Janakkalan Laurinmäki

Keli on ollut kaunis ja hemmotellut yltäkylläisesti. Minun syysflunssani on vielä varsin vilkkaasti kröhivässä vaiheessa, joten liikkumisen pitää olla rauhallista, jos aikoo nautiskella kulkemisesta.

Kävin toisen kerran elämässäni Janakkalassa Laurinmäellä. Edellisellä kerralla en kulkenut rengasreittiä läpi, vaan kuljeskelin ihan omia polkujani. Nyt oli helpompaa taivaltaa merkittyjä polkuja ja nähdä tuokin reitti kokonaan. Edellisellä kerralla muita liikkujia oli paikalla todella vähän, nyt sai olla tarkkana pysäköintipaikan kanssa. Ainakin pysäköintipaikoilla oli ruuhkaa.

Tällä kertaa maltoin katsastella ympärilleni torpparimuseon rakennuksiin, ennen kuin lähdin Laurinlähteelle ja luontopolulle. Luontopolku seuraa suurelta osin jouksuhaudan reunoja. Juoksuhauta on rakennutettu venäläisten toimesta. "Laurinmäen juoksuhauta rakennettiin 200 miehen voimin 1900-luvun alussa. Rakennustöihin osallistui venäläisen sotaväen ja paikallisten asukkaiden lisäksi virolaisia ja kaukasialaisia. Juoksuhauta saatiin valmiiksi 1915." Näin kerrotaan Laurinmäen nettisivuilla.

Kuvia retkeltä tulee tänne enemmän vähän myöhemmin. Nyt tarjolla on vain näköalapaikan vierestä otettu syksyinen kuva.


Luontopolun varrella oli paljon niin luontoa kuin historiaakin avaavia opastetauluja. Aika monen luokse jäin lukemaan. Luonnon ja historian kohtaaminen monin tavoin oli todella mielenkiintoista. Luonnon perässä tietenkin suuntasin tähän kohteeseen. Suomen itsenäistymisen vaiheisiin liittyvä historia jaksaa jotenkin kiinnostaa minua, vaikka kouluaikoina historia oli minulle melkoinen pakkopulla ;-)

Lisäksi nähtävillä oli todella paljon aikaisemman ajan historiaa. Sekin on ihan mielenkiintoista.

Reitti on korkeuseroiltaan kohtalainen. Monin paikoin polku kulkee kuitenkin jonkin jyrkän äärellä. Vaikka monet isot pudotukset on merkitty valkoisin nauhoin, ne eivät kuitenkaan estä onnettomuuksia, jos joku niistä huolimatta suuntaa väärään suuntaan.

Äärettömän mielenkiintoinen reitti, helposti saavutettavissa. Vaan ihan kaikkien ei kannata lähteä tätä reittiä etenkään märillä keleillä kokeilemaan.

perjantai 12. lokakuuta 2018

Siivettömiä ja siivellisiä kohtaamisia Saarenmaalla

Eläinten paljous Saarenmaalla oli huikeaa. Usein kohtaaminen oli ohi hetkessä, kun olin ajamassa autolla kohtuullista vauhtia. Tien yli jolkutteli ainakin kettu ja kaksi erikokoista näätäeläintä. Toinen eläimistä oli pieni, vähän oravaa suurempi ja toinen isompi, lähellä tuon ketun kokoa. Mutta noista ei ole siis kuvia, vain hyvä fiilis upeista kohtaamisista :-)

Lehmiä riitti jos minkälaista. Harvat näyttivät samanlaisilta kuin kotimaisilla pelloilla taivalteleva karja. Mustia ja mustavalkoisia lehmiä näkyi paljon. Ja sitten näitä (ylämaankarjaa?), jotka taivalsivat myös rantametsissä.


Säären niemen kärki olikin lintujen varaama. En siis mennyt sinne asti. Tämä tylli lenteli nopeasti ja levottomasti paikasta toiseen.


Niemen kärjessä oli paljon merimetsoja ja lokkeja. Liikuttavan näköisiä :-)


Hädin tuskin taustasta erottuvana löytyi maisemasta myös yksinäinen sepelhanhi. Elämäni ensimmäinen :-)




Niemen kärjessä pyrähteli myös tikliparvi iloisen, virkeän oloisena. Nämä nyt taas ovat tietenkin maallikkovierailijan termejä. Voi hyvinkin olla, ettei yksikään tikli ollut hyvällä tuulella ;-)



Asunnon läheltä lähti luontopolku pienen suon läpi lintujärven tornille. Suon yllä jokin pieni haukka hätisteli varista.


Jotain hanhia tekemässä ylilentoa pienen suon ylitse.


Kotimatkalla käväisin Matsalun kautta. Pellolla lenteli mennen ja tullen sinisuohaukka. Kuvat eivät ihan priimaa :-(



Ja Matsalun liepeiltä löytyi kotimatkalla myös tämä valkoposkihanhien parvi :-)


Olen kaivanut jo käsityöt esille. Tuntuu olevan jo se aika vuodesta, jolloin käsityöt tekevät hyvää. Tekeillä on kaulahuivi ihan itselleni merinovillalangasta. Saapas nähdä, millainen huivi tästä syntyy :-)

Tytär on Kanadassa vaihto-opiskelijana. Hänen kanssaan mietimme hänelle mahdollisia matkasuunnitelmia vaihdon ajalle ja sen jälkeen. Tiedon kaivaminen ja analysointi on yksi minun jutuistani, joten edessä on mielenkiintoinen rupeama :-)

Syysflunssa iski minuun kyntensä viime maanantaiaamuna. Pari päivää meni sumussa ja viikon loput kolme päivää niiskutellessa ja köhiessä. Koira on välillä huolissaan, kun minä yskin ja mies taputtelee selkääni yskän helpottamiseksi. Koira ei ymmärrä ja on varmuuden vuoksi äkäinen meille molemmille. Onneksi flunssa päättyy aina jossain vaiheessa ;-)

Etätyömahdollisuus on ollut aivan mieletön pelastus tässä flunssan vaiheessa. Olen jaksanut paremmin, kun ei ole tarvinnut matkustaa. Enkä ole edes tartuttanut tautia työkavereihin, sillä skype-kokoukset eivät levitä pöpöjä.

Upeaa syksyn jatkoa! Jos flunssa iskee, kannattaa muistaa sinkin ja c-vitamiinin yhteisannostus. Parhaimmillaan sillä keinoin pääsee taudista huomattavasti vähemmällä :-)

tiistai 9. lokakuuta 2018

Syksyn laulujoutsenia

Lauantaina kävin sienimetsissä. Suppiksia löytyi, mutta ei lähellekään sitä määrää kuin vuosi sitten. Mutta kyllä niiden sienten löytäminen jaksaa aina ilahduttaa :-) Toinen sienimetsistä näyttää jotenkin niin erilaiselta kuin vuosi sitten. Muutama iso puu on kaatunut edellisen reissun jälkeen ja minun askelmerkkini ovat heti samantien sekaisin. Jonnekin sinne kaatuneiden puiden alle on jäänyt myös hyvää suppisaluetta. Pari kertaa piti kiertää reittiä, ennenkuin ymmärsin, miksi paikat eivät löydykään sieltä, mistä pitäisi.

Ulkoilutin kameraakin. Ensi näytti siltä, että nämä tutut maisemat on koluttu läpi jo niin monta kertaa, ettei mitään uutta kuvauksellista osu silmään. Selvääkin selvempää seikkailujen jälkeistä arkiturhautumista ;-) Vaan onneksi törmäsin nopeasti tien varrella olevalla pellolla oleviin joutseniin. En siis konkreettisesti autolla, mutta näkymä tuli nopeasti, vähän puskista.

Laulujoutsenia oli 11. 8 aikuista ja yksi yhden poikasen perhe. Pellon omistaja körröötteli hiljakseen pallon laitaa pellon laidan rikkaruohoja niittämässä. Vauhti näytti olevan joutsenille ihan sopiva. Olivat hieman varuillaan, mutteivät panikoineet mihikään suuntaan.

Vaikkei joutsenten määrä ollut tuon suurempi, hetki ja kohtaaminen oli taas kerran sitäkin merkittävämpi. Pysähdyin tien laitaan autolla ja avasin pellon puoleisen ikkunan. Joutsenet eivät olleet siitä millänsäkään. Jos olisin kavunnut autosta ulos, linnut olisivat todennäköisesti lähteneet heti kauemmas.





Poika lupasi tulla talvella koiran vahdiksi, jos lähtisimme miehen kanssa jonnekin lomailemaan. Aivan mahtavaa! Aloitin jo eilen pikaisen lomakohdekartoituksen. Helmikuu on todennäköisin matka-aikamme. Lämmintä haluavalle aika on hieman haasteellinen. Kuumaa kaipaavalle kohteita sen sijaan löytyisi. Täytyy jatkaa matkojen etsimistä :-)

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Lõun majakalla ja takaisin Sääreen

Säärestä Sõrven majakalta lähdettyäni jatkoin matkaa rantaa pitkin pohjoiseen. Sieltä löytyi toinen, huomattavasti pienempi majakka, Lõun majakka. Parasta majakoissa on se, että niiden läheltä löytyy merta - niin tälläkin kertaa :-)

Keli oli sama, mikä aikaisemminkin. Pieni pätkä satenkaarta piristi mieltä, vaikka ei tuossa kelissä varsinaisesti ollut mitään valitettavaakaan.




Tämä oli aivan suunnittelematon pysähdys, sillä halusin sateisen päivän 'kunniaksi' koluta mahdollisimman paljon uusia paikkoja seuraavaa kuvauspäivää varten.

Majakka löytyi kartalle merkitystä paikasta:



Seuraava aamu olikin sitten jo paljon kuivemman ja valoisamman oloinen :-) Lähdin Sääreen uudestaan katsomaan, millaiselta siellä näyttää paremmalla valolla. Eikä noissa valoisissakaan oloissa ollut mitään valittamista ;-)

Tuuli oli melkoinen, mutta sen kanssa pärjäsi asianmukaisella pukeutumisella.

Koska keli salli, pysähdyin ottamaan kuvia huomattavasti kauemmaksi majakasta. Kuvaan sai perspektiiviä ja merikin mahtui samaan kuvaan.


Ranta oli täynnänsä meren ikiaikoja sileäksi pyörittelemiä kiviä. Ei roson rosoa yhdessäkään.



Voisi melkein luulla, että tässä kuvassa on kovasti lämmintä, niin tuo valo jaksaa hämätä :-)


Ihanaa alkavaa viikkoa!

Lahti-päivä ja pohdintaa muistisairaan joululahjasta

Tässä vaiheessa elämää joululahjottavien lista on kutistunut pieneen osaan lapsiperhevuosista. Lisäksi läheisille riittää onneksi jo muutama...