keskiviikko 28. elokuuta 2019

Lähestyvän syksyn perhoskavalkadia perhosbaarin liepeiltä :-)

Olen kokeillut erilaisia perhosbaareja vuosien ajan. Eri paikoissa. Eri resepteillä. Ja erilaisissa astioissa. Menestys on ollut todella vaihtelevaa. Tänä vuonna perhosia on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Pihalla liihottajia on joutunut parhaimmillaan väistelemään, aina joku on liihotellut odottamatta ihan eteen kulkureitille ;-)

Tänä vuonna reseptiin kuului siis maderisoitunutta punaviiniä (säilytetty talvesta asti ;-)), punaviinietikkaa ja vanhaksi mennyttä hunajaa, toisinaan sen sijaan fariinisokeria. Keskimäärin siis hyvää kierrätystä :-)

Pihassa kasvaa hyvin sammalta, joten talvisiin tuikkulyhtyihin tehdyt perhosbaarit saivat sammalsisällön. Erityisesti amiraaliperhoset ja suruvaipat ovat ottaneet baarit käyttöönsä. Toki ensimmäinen kertakäyttöoluttuoppiin tehty vaahtomuovilla täytetty versiokin on kerännyt vierailijoita ihan yhtä paljon, vaikkei olekaan visuaalisesti yhtään viehättävä. Nektari kuitenkin toimii.

Baarit on sijoitettu pation viereisen sembramännyn oksille roikkumaan. Ne ovat osan päivää varjossa. Ampiaisia ei ole juuri käynyt - onkohan syynä osittainen varjo vai osuva nektariresepti?

Oli miten oli, perhosten seurasta olemme nauttineet ihan mahdottoman paljon :-)

Vaahtomuovibaarissa tässä herukka- eli liuskaperhonen.


Vähän hienompi ja modernimpi muotoilu veti tämän suruvaipan puoleensa.


Tämä neitoperhonen kävi lepäilemässä ja lämmittelemässä puun rungolla hörppimisen välissä ;-)


Vaahtomuovibaarissa on ollut parhaimmillaan kolme amiraalia kerrallaan. Tässä hyvin tavallinen kahden perhosen vierailijaryhä :-)


Kyllä se vaahtomuovibaari kelpasi suruvaipallekin :-)


Amiraaliperhonen.


Nokkosperhonen hengähti hetken ja keräsi lämpöä ulkorappusten kaiteella.


Liuskaperhonen keräsi lämpöä ja voimia rännin kupeessa.


Vielä on kesää jäljellä, vaikka lähestyvä syksy värittääkin jo kaikkea. Nautitaan :-)

Seuraatko sinä lintujen muuttoja?

maanantai 26. elokuuta 2019

Joskus (aika useinkin) joutuu kuvaamaan aika kaukaa ;-)

Aika usein saan kuviini kommentteja tyyliin: Olet päässyt aika lähelle. Monesti olenkin. Mutta objektiivini on ihan kohtuullisen pitkä, vaikkei mikään 'lintuputki' olekaan. Millimetrejä on parhaimmillaan 400 ja kroppikameralla se vastaa 640 mm putkea. Se jo sinänsä tuo kohteet jo normikameraa lähemmäksi. Mutta sen jälkeen kuvaa on varaa rajata (ottaa pienempi osa-alue) nettijulkaisua varten. Lopulliset julkaistut kuvat näyttävät siksi aina olevan niin paljon lähempänä kuin alunperin on ollutkaan.

Laitan tähän muutaman kuvan, joista ensimmäinen kustakin kuvasta on vain hieman rajattu alkuperäisestä kuvasta ja toinen sitten hieman enemmän. Ja kannattaa pitää mielessä, että ensimmäinenkin otos on jo aika lailla zoomattu. Tässä siis taustaa otoksien takaa.

Ensimmäisissä kuvissa haarapääsky todella kaukaa.
Ensin siis zoomattuna, ja vielä vähän rajattuna.


Sitten rajattuna hieman enemmän.


Kurjet ja varis(?). Ensin jälleen zoomattuna lähemmäs ja vielä vähän rajattuna, jolloin kohteet näyttävät suuremmilta.


Ja sitten hieman lisärajausta ja -suurennusta.


Kalasääski aka (= also known as) sääksi kalan kanssa. Zoomattuna ja hieman kropattuna (rajattuna).


Ja sitten hieman enemmän rajattuna.


Todella kaukana nämä siis usein lentelevät. Usein niin kaukana, ettei mitään järkevää julkaisukuvaa saa edes otettua.

Kehnokin kuva auttaa kuitenkin usein tunnistamaan hahmottoman tilanteen jälkikäteen. Aina kannattaa kuvata :-)

Mahtavaa elokuun jatkoa! Metsässä riittää hirvikärpäsiä - suunnittele luontoilusi sietokykysi mukaan :-)

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Kurjet liikkuvat

Mahtavista keleistä huolimatta kesä on kääntymässä syksyyn. Kurkia oli tännään liikkeellä tiheästi. Pienissä ryhmissä, mutta kuitenkin. Yhtä lentoa lukkuunottamatta lennot olivat kesäisen hiljaisia. Yhden kerran lento oli keskustelevaa, silloin samaan suuntaan matkasi kolme pientä ryhmää.






Viimeisessä kuvassa on mukana myös yksi juniori, keskimmäinen ylärivissä on vielä ruskeapäinen nuorukainen. Nyt kannattaa pitää silmät kiinni taivaassa. Hiljaisia lentäjiä liikkuu päivä päivältä enemmän. Kaikki haluavat siirtyä etelän lämpöön :-)

perjantai 23. elokuuta 2019

Liian paljon sateita jossain - ja keltavästäräkkejä (?) muualla

Tämä viikko oli jo ihan vauhdikas työviikko. Kesän leppoisat hetket on vietetty, nyt mennään taas vauhdilla. Niin sen kai kuuluukin mennä ;-)

Säästelin vuosilomiani myös syksylle. Syksyn loma on nyt varattu ja tarkempi suunnittelu alkaa nyt. Suunnittelu ja taustakartoitus ovat ihan parhaita asioita lomissa ja matkoissa :-) Niihin kuluu aikaa ja lomakohteeseen tulee perehdyttyä paljon paremmin kuin ilman kunnon suunnittelua. Lomakohde on siis mielessä kauan ja perusteellisesti :-)

Tänä syksynä suuntaan Latviaan. Majapaikka on Riiassa, mutta retkeilysäde ulottuu kaikkialle ympäristöön. Vielä on hyvin aikaa suunnitella :-) Kaikki vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita.

Säästin taas melkein sata euroa matkakuluissa, kun maltoin odotella ja vahtia sopivia tarjouksia. Meno-paluumatkat Helsingistä Tallinnaan ja takaisin auton, hytin ja aterioiden kanssa oli vain 151 euroa (Viking Line). Siihen sisältyy 6 euron hintainen peruutusmaksu. Asunto Riiasta on varattu booking.com:in kautta. Sitä kautta on löytynyt aikaisemminkin hyviä matka-asuntoja, luottamus tuo helppoutta uusiin varauksiin.

Loman jakaminen osiin tuo toivoa ja odotusta vuoden varrelle eikä pitkää puurtamisjaksoa pääse tulemaan omaa jaksamista nujertamaan :-)

Pellon (juuri sen pellon, jolla aina käyn) reunalla kulkevan tien päällä pörräsi västäräkin oloisia lintuja poikkeuksellisen hullaantuneesti. Pysäytin auton tien reunaan ja kurottelin sivuikkunasta kuvia linnuista. Veikkaisin keltavästäräkeiksi.



Tässä viimeisessä jokin lajitoveri lentää siitä (kameran ja keltavästäräkin) välistä. Se näytti pikkukuvasta ensin ihan varjolta, mutta ihan lentävä lintuhan tuo on :-) Hassu kuva. Piti ihan liittää tähän ;-)


Äsken satoi vielä kovasti, vaikkei varmasti lähellekään niin kovasti, mitä Helsingissä on tänään koettu. Meillä ei tulvi eikä purskahtele. Huomiseksi on luvattu sateetonta.

Onkohan tuo maan alle parkkipaikkojen rakentaminen oikeasti ihan viisasta näissä muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa? Etenkin asuinrakennuksissa on vaikeaa kuvitella, kuka haluaisi asua katutasossa ydinkaupungissa? Verhot pitää olla edessä aina kuitenkin. Jos pari alinta kerrosta olisikin pysäköintiä varten ja ihmiset pääsisivät asumaan hieman ylemmäs?

Ymmärrän, ettei tuo onnistu kädenkäänteessä, mutta jos jotain ei tavoittele, se harvoin tipahtaa syliinkään. Aina kannattaa tavoitella parempaa :-)

Oikein hyvää viikonloppua!

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Pikkuoravan luova ratkaisu ;-)

Meillä käy tässä pihassa siis kolme oravaa: tuo läheltä piti -äippäorava, joka näyttää nykyään jo aika hyvältä ja sen kaksi poikasta, yksi ensimmäisestä ja toinen toisesta poikueesta. Pari päivää sitten laitoin kuvia tuon vanhemman poikasen ruokailutavoista. Se on siis löytänyt äippäoravalle varatut pähkinät oravamaatista eli ruokintalaitteesta, samoin kuin pienempi sisaruksensakin.

Siinä, missä vanhemman poikasen jaloista jäi roikkumaan ulkopuolelle vain vähän, nuoremmalla poikasella olikin ihan omanlaatuinen ratkaisunsa. Tapahtumaketjun alku tuli yllätyksenä, ihan puskista, enkä ollut kameran kanssa missään valmiusasemissa. Olin sisällä olohuoneessa vain katselemassa oravapöntölle päin. Sen jälkeen hiippailin tietenkin nopeasti kameran kanssa pihalle valmiusasemiin, jotta saisin edes jotain dokumentaatiota.

Pikkuorava nimittäin heittäytyi ruokintalaitteeseen sukkana ja jäi sinne iloisena syödä mussuttelemaan aika pitkäksikin aikaa! Tässä se on saanut tarpeekseen ja tulee pois. Luulin ensin tuota ruskeaa nappulaa sen nenäksi, mutta sehän olikin suussa oleva pähkinä!




Nopeasti se keräili itsensä ja päätyi oravamaatin päälle muina miehinä syödä juputtamaan ;-) Oli kyllä mahdottoman vekkuli ja odottamaton tapahtumasarja!

Hännän ohuudesta näkee, ettei tämä ole vielä kovin vanha.


Ja tässä kuvassa alla poikasen pieni olemus näkyy todella selvästi.


Olen nähnyt myynnissä sellaisia matalampiakin malleja, jotka eivät ehkä houkuta niin paljon tämän kaltaisiin sisälle tunkeutumisratkaisuihin. Tämä meidän ruokintalaitteemme on jo aika vanha. Pitäisikin katsoa sille uusi korvaaja. Ehkäpä hieman matalampi siis?

Mutta kyllä sain nauraa ihan katketakseni noiden kahden oravanpoikasen touhujen seuraamisen aikana ja jälkeen. Kilokaupalla endorfiinia virtasi lävitseni. Toivottavasti pieni rippunen ilostani siirtyy sinullekin :-)

Mikä tuo sinun arkipäiviisi iloa ja piristystä?

lauantai 17. elokuuta 2019

Silkkiuikun poikasia

Kun syksy saa, tämänkin blogin päivitystahti hieman rauhoittuu. Mutta juuri nyt tapahtuu niin paljon, ettei päivittämistä malta jättää kovin pitkälle. Tänään tapasin kaikenikäisiä silkkiuikkuja :-)

Nämä poikaset piipittelivät kovasti ja olivat vielä emosta riippuvaisia. Toivottavasti aika riittää niiden kypsymiseen ja varttumiseen muuttokuntoon.


Nämä nuorukaiset olivat jo kypsempiä ja valmiimpia lähtemään muuttamaan - jopa ihan juuri nyt. Raitapäitä silti vielä nämäkin. Selät näyttävät jo aikuiselta :-)





Ihanaa, että on näin upeat kelit! Kamerakin tykkää :-)

Kävin ulkoiluttamassa myös riippumattoa ja ihastelin siitä mahtavia järvimaisemia :-)


perjantai 16. elokuuta 2019

Oravamaatti on kovassa käytössä :-)

Oravien ruokintalaite on ollut yllättävän ahkerassa käytössä. Ryhdyin laittamaan sinne pähkinöitä (kuten moneen muuhunkin paikkaan) varmistaakseni läheltä piti -äippäoravan ravinnon saannin. Sen suu ja leuka näyttivät vielä heinäkuun alussa todella heikoilta ja halusin olla varma, ettei sen selviytyminen jää minusta kiinni.

Pian selvisi, että tuo äippäorava käyttää vain oravamaatin tasolle jätettyjä pähkinöitä. Sen jälkikasvu on sen sijaan sinnikkäämpää tai nokkelampaa porukkaa ;-) Tämän vuoden ensimmäisen pesueen juniori asioi ruokintalaitteella kuin kotonaan. Pitkään olen seuraillut juniorin touhuja ruokintalaitteella, mutten ole vielä ehtinyt kameran kanssa mukaan touhuun. Ennen kuin tänään :-)

Tästä voisi ottaa mallia aamujumppaan ;-) Tasolle siirtyminen ei ole yksinkertaista, ruokintalaitetta voisi varmaan tässä suhteessa hieman kehittää...


Koska ruokintalaitteessa on pähkinöitä vain kevyesti pohjalla, niiden tavoitteleminen vaatii aikamoista uhrautumista. Tässä ponnistellaan ihan viimeisillään ;-)


Tätä kuvaa ottaessa kameran etsimessä ei näkynyt lainkaan tuo oravan pähkinöitä tavoitteleva tassu laitteen sisällä. Onneksi tuli räpsittyä kuvia siitä huolimatta :-) Ihanan epätoivoinen kuva - paitsi että orava sai kyllä kaiken tavoittelemansa.



Oravamaattiin palattiin juuri niin monta kertaa kuin se oli tarpeen. Viimeiset saaliit käytiin piilottamassa läheisiin kuusiin :-)


Vaikka ainakin meille Hämeeseen upean sääennusteen tilalle on tullut hieman sateisempi ennuste, otetaan silti ilmoista, luonnosta ja levon tarpeesta irti kaikki mahdollinen. Ihanaa viikonloppua :-)

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Valkohäntäkauriita ja työelämän arkea

Nämä kuvat ovat yli viikon takaa. Tänään työssä oli toimistopäivä. Lähtö aamulla kotoa juna-asemalle klo 6:20 ja paluu Helsingistä junalla ja autolla juna-asemalta noin klo 18:30. Ei ollut enää tarmoa lähteä kuvaamaan. Toisaalta huomenna on etäpäivä ja silloin työpäivän jälkeen ehtii ja jaksaa kaikkea ihan eri tavalla.

Vankohäntäkaurisemo oli kahden melko ison (nuoremman tai vanhemman) vasansa kanssa pellolla aterioimassa ilta-auringossa. Valo ei tullut hyvästä suunnasta, mutta sen paremmin aurinko kuin kauriitkaan eivät olleet mitenkään halukkaita muuttamaan paikkaansa paremmaksi. Tyydyin siis siihen, mitä oli tuohon eteen annettu: kolmeen kauniiseen kauriiseen :-)

Keskimmäisestä kuvasta näkee, että toisella vasalla on pienen pienet sarvet. Sellaiset ihan pienet tönöt ;-)




Tämä työpäivä oli osin aika tiukka ja kiireinen, silti täynnä ihanien työkaverien tapaamisia ja yhteydenottoja. Tässä vaiheessa elämää osaan aivan erityisesti arvostaa mukavia, muita arvostavia työkavereita. Itse asiassa melkein kaikki työkaverit ovat mukavia. Jotkut sitten osaavat arvostaa kollegoitansa enemmän kuin toiset. Toisten kanssa on mukavaa ja toisten kanssa tulee ihan superhyvä fiilis. Molemmat ovat oikein ok tilanteita :-)

Joko sinulla on kiirettä kesän kuumimman tauon jälkeen? Saatko arvostusta riittävästi ja riittävän näkyvästi?

Minä arvostan sinua, jos olet jaksanut lukea tänne asti! Välittämiseen kuuluu myös kärsivällisyyttä - pienet tylsät hetket eivät pidättele tosiarvostajaa.

maanantai 12. elokuuta 2019

Mustarastas ja ilmastoystävällisten elämäntapojen etsintää

Koiralta on löytynyt jo kaksi punkkia. Saimaan mökkilomalla pidettiin punkkipantaa eikä punkkiongelmia ollut silloin ollenkaan. Nyt sitten kotona (Kanta-Hämeessä) pannan poistamisen jälkeen koirasta on löytynyt peräti kaksi punkkia. Toisaalta en ihmettele, sillä Pixie-koira tykkää piehtaroida selällään kaikissa 'kutsuvissa' tuoksuissa. Niissä heinikoissa näyttää olevan myös punkkeja :-(

Punkkien havaitsemisen ja poistamisen jälkeen minulla on ollut paljon 'haamukutinointia'. Ihan kuin muka tuntisin punkkien kävelevän ihollani ;-) Järjetöntä, mutta niin rapsuttavaa ;-)

Vuosi sitten kottaraiset ja räkättirastaat löysivät tontin täytteenä olleen omenapuumme ( https://luonnonluomaa.blogspot.com/2018/09/lintuja-omenapuussa.html ). Puu on kaunis erityisesti kukkiessaan ja antaa suojan monen monelle pienelle linnulle niin kesällä kuin talvellakin. Sen tuottamat omenat ovat kuitenkin aina matoisia ja pieniä. Ihanaa, että linnut löysivät niistä syötävää :-)

Tänä kesänä mustarastas on löytänyt isomman tien varressa olevan herukkapensaamme, joka on jätetty paikoilleen näkösuojaksi ja lintujen ruuaksi. Ensin rastas napsi marjoja nurmikolta käsin ja kun huomasi tulleensa havaituksi, siirtyi 'piiloon' herukkapensaaseen :-)




Tällä mustarastaalla on kyljessään vaaleampia törröttäviä höyheniä. Olisiko kyseessä siis vuoden vanha koiraslintu vaihtamassa aikuispukuunsa? Tämä nyt on tosiaankin tällaista tuoreen lintuihmisen pohdintaa, ei kannata oikeasti luottaa tähän.

Muuten olen tässä mietiskellyt, miten muuttaisin elämäntapojani vähitellen yhä ilmastoystävällisemmiksi. Kahvimaidon olen jo vaihtanut kauramaitoon (Huom! kaikki kauramaidot eivät maistu hyvältä kahvissa!). Kasvisruokailun määrää yritän lisätä vähitellen. Ja kasvisten määrää aterioilla lisään aina kun vain muistan. Se tuntuu aterioiden maussa - raikkautena. Lisää tuhtia makua saan lisäämällä valkosipulin määrää. Se ei toki sovi kaikille, mutta minä pidän valkosipulista <3 p="">
Millaisia ilmastoystävällisiä elämäntapoja sinä voisit suositella?

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Parveilua havaittavissa: kottaraisia ja kurkia

Kottaraisparvia on näkynyt jo joitakin viikkoja. Päättömän näköisesti etenevä tiheä lintuparvi pellon yllä on todennäköisesti juuri kottaraisparvi. Monesti ne palaavat pellolle melkein samaan paikkaan, mistä lähtivätkin, mutta välissä lennetään ja improvisoidaan koreografiaa tilanteen ja porukan mukaan :-)

Kottaraiset eivät luonnollisestikaan päästäneet kuvaamaan kovin lähelle, joten on tyytyminen näihin kauempaa otettuihin kuviin.

Joukossa näkyy selvästi tummakroppaisia kottaraisia, jotka ovat aikuisia. Nuoriso edustaa vaaleammalla ja hieman tylsemmän näköisellä höyhenpeitteellä. Suuri enemmistö parvesta on noita nuoria. Ylimmässä kuvassa näkyy ehkä noin kolmasosa koko parvesta.






Kottaraiset alkavat parveilemaan jo keskikesästä, vaikka lähtevät muutolle vasta syyskuusta alkaen, joten ei huolta, ei tarvitse pelätä vielä syksyn merkkejä :-)

Noin 50-60 yksilön kurkiparvi ei myöskään ollut mikään lähikuvauksen kohde. Ensimmäinen kevään jälkeen näkemäni oikea kurkiparvi. Meno oli vilkasta, tosin itsensä sukiminen ja ruokailu veivät suurimman osan lintujen huomiosta.






Kurjet olivat kaukana, löysin sitten oikoreitin hieman lähemmäksi. Kauemmas näyttivät vain tiheältä tikkujonolta ;-)

Tänään oli sadepäivä. Luonto kiittää :-)

Lahti-päivä ja pohdintaa muistisairaan joululahjasta

Tässä vaiheessa elämää joululahjottavien lista on kutistunut pieneen osaan lapsiperhevuosista. Lisäksi läheisille riittää onneksi jo muutama...