Sukka-arvonta on suoritettu!

Sukka-arvonta suoritettiin tällä kertaa vähemmän taiteellisesti numeroidun taulukon avulla. Mies toimi jälleen onnen kantamoisena. Taulukossa oli erilaisten osallistujamäärien vuoksi myös tyhjiä rivejä, joiden vuoksi jouduttiin välillä ottamaan vuoroon vielä uusi numero.

Puolueettoman ja luotettavan onnen kantamoisen arvonnan tuloksena sukat päätyivät uusille haltijoille (tässä vaiheessa vielä virtuaalisesti).

1. Marjapuuronpunaiset (vaaleanpunaiset) valepalmikkosukat voitti  Salli M.
2. Pienemmän raitasukat voitti Suvi ja
3. Kirjoneulesukat päätyivät Stanstalle.

Lämpimät onnittelut!

Nimi- ja osoitetietosi voit lähettää osoitteeseen: luonnonluomaa@outlook.com.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille 💖

Perheviikonloppu aikuisten lasten kanssa

Olen miettinyt lasten ja vanhempien välisiä suhteita monesti ja toistuvasti, koska oma suhteeni vanhempiini oli hankala. Erityisesti aikuisten lasten ja heidän vanhempiensa suhde on alkanut herättää kysymyksiä ja kiinnostusta mielessäni.

Minulla on työkavereita, joiden vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä heistä. Vanhempien luokse mennään silloin suunnitellusti ja matkaan kuluvan ajan vuoksi myös pitemmäksi aikaa. Omien vanhempien ja appivanhempien luokse oli alle sata kilometriä, ja yli yön viipyminen ei lasten kanssa tullut mieleenkään. Toki ennen lasten syntymää saatoimme hyvinkin yöpyä heillä ja olla oikein yökylässä.

Ennen lasten syntymää (ja hieman sen jälkeenkin) miehen suvun päähenkilö ja matriarkka oli mieheni isän äiti, mamma. Mamma piti huolta siitä, että suku tapasi ja piti yhtä. mamma piti huolta myös siitä, että meillä oli oikeanlaisia viherkasveja ja joitakin astioitakin. Hän muisti veitsen terävästi kaikki lahjoittamansa kasvit ja esineet ja tarkasti tilanteen aina vieraillessaan. Se oli joskus hieman stressaavaa, mutta näin myöhemmin ajateltuna myös hyvin kultaista.

Minun suvussani ei ollut ketään yhdistävää päähenkilöä. Isän ja äidin suvut pysyivät hyvin erillään eikä ainakaan meidän perheemme vastannut mihinkään mahdollisiin kutsuihin mistään suunnasta. Olimme erillinen saareke, hieman tekemisissä muiden kanssa olosuhteiden mukaan.

Nyt omat lapsemme ovat aikuisia. Tässä vaiheessa he molemmat asuvat 'kaukana' (korkeintaan 100 kilometrin päässä). Tytär on jo aikaisemminkin tullut vierailemaan useammaksi päiväksi kerrallaan. Nyt kun poikakin asuu kauempana, tilanne on muuttunut jälleen.

Tänä viikonloppuna molemmat lapset olivat meillä yökylässä. Varsinainen vierashuone on vielä vaiheessa, joten majoituksen suhteen mentiin niillä resursseilla, mitä oli. Miehen työhuone toimii yhtenä vierashuoneena, mutta toinen vierashuone on tosiaan vielä työn alla. Puutteista huolimatta viikonloppu oli uskomattoman antoisa ja positiivinen.

Millaisia kokemuksia sinulla on perheen kohtaamisista, kun lapset ovat jo aikuisia? Miten menee? Mikä on hyvää? Ja mikä ei toimi? Mitä olet oppinut? Mitä suosittelet?

Meillä lautapeli nousi nostavaan rooliin, vaikkemme perinteisesti olekaan olleet mitään lautapelien pelaajia. Vapaus tehdä myös omia asioita näytti toimivan. Muiden huomioiminen positiivisesti ja vieraanvaraisuus nousivat myös arvoon arvaamattomaan.

Yhteinen ruokailu on tietenkin aina kaiken A ja O. Me käymme ainakin kerran syömässä ulkona, jolloin monimuotoinen perheemme jäsenet voivat kaikki saada mieluistaan ruokaa. Ilman mitään tuskaa ja hikeä.

Tämä viikonloppu oli aivan mahtava ja tuotti minulle mahtavan paljon hyvää mieltä. Kiitos, rakas perheeni 💖

Kenen kanssa keskustelet - kenen kanssa pidät yhtä?

Tehtiin eilen miehen kanssa lumen alta paljastuneita tekemättömiä syystöitä. Rajattiin tekemiset tuntiin ja aloitettiin tärkeimmistä. Patiolla kesän ruukuissa kasvaneet viimeiset tuijat pääsivät maahan pihan reunoille. Huoh! Olisi harmittanut, jos olisivat jääneet istuttamatta.

Omenanraadot on kerätty pois jyrsijöitä kutsumasta, isoimpia lehtikertymiä haravoitiin hieman pensaiden juurille. Piha ei ole siisti eikä nuhteeton, mutta valmis ottamaan talven ja lumet vastaan. Olen kovasti kiitollinen tästä lumisateen jälkeisestä syksyn jatkoajasta.

Työpäivän jälkeen on pimeää. Vielä reilun kuukauden ajan päivä lyhenee, kunnes päästään aallon pohjalle. Sieltä sitten hitaaseen valaistumiseen. Polttelen jo tuoksukynttilöitä. Hämäryys väsyttää, muuten voin miellyttävän hyvin.

Pori - Yyteri

Valokuvilla ei voi mässäillä liikaa. Keväästä syksyyn on helppo ottaa huomattavasti enemmän valokuvia kuin ehtii katselemaan. Nyt pimeydessä ja hämärässä kamera ei räpsy tiheään ja valoisan ajan kuvat ovat oivallista läpikäytävää. Melkeinpä terapiaa.

Minua kalvaa ihmisten yksinäisyys. On aivan kamalaa, että ihmisen täytyy tuntea yksinäisyyttä tahtomattaan kaikkien muiden ihmisten ja kaiken uuden teknologian keskellä! Yksin oleminenhan ei tarkoita sinällään välttämättä ollenkaan yksinäisyyttä. Yksinäisyys on tunne ja kokemus.

En ole tavannut ihan mahdottoman montaa yksinäistä ihmistä, mutta minun tapaamani yksinäiset ihmiset ovat olleet mielenkiintoisia ihmisiä. Toki eivät pintahohdokkaita liitäjiä, mutta omalla aidolla tavallaan pintakiillon ulottumattomissa ja ihania. 

Kaiken kaikkiaan en ymmärrä nykyajan taipumusta arvioida muita pintapuolisesti, olla laiska ja jättää rapsuttelemasta pinnan alle ja samaan aikaan tehdä hylkypäätöksiä ihmissuhteissa nopeasti ja melkein harkitsematta. Tämä koskee niin tuttavuuksia, ystävyyksiä kuin seurustelusuhteitakin. Yksinäisiksi päätyy niin taviksia kuin 'upeinakin' itseään pitäviä ihmisiä. Aikamoista mahtavien ihmisten tuhlausta.

Tavalliselta tai vähän kummalliseltakin vaikuttavan ulkokuoren alta paljastuu aina lopulta aito ihminen. Vaikka kukaan ihminen ei ole täydellinen, hän saattaa olla mielenkiintoinen, huumorintajuinen, yllätyksellinen, rohkea, jalo, sydämellinen, kätevä käsistään, älykäs, herkkä, hauska, hyvä kuuntelemaan, hyvä ymmärtämään tai jotain muuta sellaista. Elämäni parhaat ihmiset (lapsiani lukuun ottamatta) eivät ole räjäyttäneet tajuntaani ensimmäisillä tapaamisilla. He ovat olleet mielenkiintoisia ja miellyttäviä ihmisiä, mutta jossain määrin tavallisia. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että olen päätynyt jatkamaan suhdettani heidän kanssaan. Pinnan alta on paljastunut ajan myötä puhdasta kultaa.

Pori - Siikaranta

Kranttuja ihmisiä on vaikeaa muuttaa. Mutta teitä muita kannustaisin katsomaan ympärillenne vielä hieman avarammalla mielellä. Se ei velvoita vielä mihinkään, mutta voi avata ovia johonkin uuteen hyvään 💖

Sukka-arvonta marraskuu 2024

Meille tuli viime viikonloppuna talvi. Lumiaurakin on käynyt jo ja puiden oksia on katkeillut lumen painon ja kovan tuulen seurauksena. Toivottavasti lumi sulaa vielä hetkeksi pois, minulla jäi vielä syksy hieman kesken.

Käsityökärpänen on puraissut myöhään ja heikosti, mutta nyt on vihdoin syksyn ensimmäinen sukkapari valmiina. Sen 'kunniaksi' pistän pystyyn taas villasukka-arvonnan. Arvottavana ovat kahdet keväällä valmistuneet ripelankasukat ja yhdet valepalmikkosukat.

Kaikki sukat ovat Novitan 7 veljestä -lankaa. kestävät hyvin hellän konepesun.

Vasemmalta ensin marjapuuronpunaiset valepalmikkosukat, joiden ko'oksi arvelen  noin 40. Sukat näyttävät kivoilta myös varret käännettyinä. Sukat näyttävät kuvassa kovin kapoisilta, mutta valepalmikko 'aukeaa' vähänkin venytettynä isommaksi ja mielestäni myös kauniimmaksi.

Keskellä noin kokoa 36 olevat raidalliset ripelankasukat. Ja oikealla kirjoneuleiset ripelankasukat noin kokoa 39.

Ripelankojen hävittäminen sukkiin oli toivottoman hidasta, joten käynnistin yksiväristen isoäidinneliöiden tehtailun. Ripelankahaaste on nyt selätetty vähäksi aikaa 🤭.

Arvonta alkaa nyt ja kestää sunnuntaihin 17.11. klo 23:59 asti.

Lukijaksi kirjautuneet voivat osallistua kolmella arvalla per sukkapari ja muut yhdellä arvalla sukkaparia kohti. Kaikkien sukkaparien arvontaan voi siis osallistua ja arpoja on tuo 1-3 lukijastatuksestasi riippuen.

Kun arvonta on suoritettu, tiedustelen täällä ja mahdollisesti omassa blogissasi osoitetietojasi, jotta voin postittaa sukat sinulle. Ilmoitan sinulle sähköpostiosoitteen, johon voit ilmoittaa omat tietosi.

Olikohan tässä vielä jotain muuta? Aina jotain jää mainitsematta. Kysy, jos on jotain epäselvää. Vastaan mielelläni.

Ja niin: EN pahastu siitä, jos et osallistu arvontaan. tiedän, ettei kaikilla todellakaan ole sukkien tarvetta 💖.

EDIT 1: Lisäyksenä: Muistathan kertoa, minkä sukkaparien arvontaan osallistut. Jos et mainitse mitään, oletan sinun osallistuvan kaikkien parien arvontaan. Kukin osallistuja voi kuitenkin voittaa vain yhden sukkaparin.

EDIT 2: Lukijaksi voit kirjautua myös nyt ja saat enemmän arpoja 🥰

Minä palaan nyt toisen sukkaparini kimppuun, se on mainio keino selättää marraskuun asettamia haasteita. Miten sinä nautit marraskuusta?