Hanhia, aivan mahdottoman paljon hanhia 🥰

Sen kuuli jo mutkan takaa äänestä. Valtaisa kaakatus. Hanhia oli varmasti vähintään tuhat, todennäköisesti kaksikin tuhatta. Metsä- ja tundrahanhien lisäksi mukana oli ainakin kanadanhanhia. Niiden viestintä oli voimallista, kun parvet liikahtelivat lentoon ja laskeutuivat pienen kierroksen jälkeen ihan lähelle. Tuli kovasti kiitollinen olo tuosta hetkestä ja että pääsin seuraamaan luonnon komeaa spektaakkelia 🥰

Leskenlehtiä kukoisti ojanpientareilla. Pari kiireistä sitruunaperhostakin liihotteli ohitse.

Pelloilla oli lisäksi ainakin laulujoutsenia, naurulokkeja, töyhtöhyyppiä. 

Nyt kannattaa olla ulkona silmät ja korvat valppaina 🥰 Ihana kevät.

Hanhiaura ja kenttäpostia 🥰

Kevät saapuu kohisten, jos on uskominen lintuja ja perhosia. Ja miksei olisi?

Tämän päivän ilahduttajana oli ensin nokkosperhonen, joka pörräsi lähellä muutamaankin otteeseen, tuli ihan kasvojeni eteen räpyttelemään ja laskeutui sitten kuvattavaksi hangelle.

Sitten saapui ilahduttamaan pienehkö hanhiparvi: metsä- ja tundrahanhia.

Jaksoivat pitää ääntä koko ylilennon ajan, ihanaa musiikkia talven hiljaisuuteen turtuneille kevätkorville.

Eilen käytiin tyttären kanssa Lahdessa isääni tervehtimässä ja asuntoa siivoamassa. Tällä kertaa tytär löysi sieltä kasan vanhoja kirjeitä, muun muassa kenttäkirjeitä sodan ajalta mummin ja papan välillä. Niihin perehdyn nyt vähitellen. Skannaan kirjeet (teksti on jo hieman himmentynyttä) ja litteroin sitten vielä Word-tiedostoon aikajärjestykseen. Aivan mahtava aika-matka on tässä alkanut 💖.

Kirjoitan jossain vaiheessa jotain näistä kenttäpostilöydöksistäni. Nyt olen vasta alussa tutustumassa sen ajan mummiini ja pappaani.

Kevät on jo pitkällä ainakin eläinkunnan mukaan. Oravilla on jo ensimmäinen pesue käsillä juuri nyt, lintujen muutto on alkanut ja vilkastuu koko ajan. Kun talvi ja kylmä on jatkunut näin pitkään, kevät humahtaa käyntiin todennäköisesti huimalla vauhdilla. Nyt kannattaa pitää silmät ja korvat auki joka ikinen päivä 🥰.

Ihanaa keväistä arkiviikkoa! 🌸

Pääsiäistä, kevättä ja kohtaaminen kaupan kassajonossa

Olimme pääsiäisenä koolla parhaimmalla hetkellä koko perhe. Pixie-koira oli innoissaan ja hieman onnellisesti sekaisin kaikista rakkaista ihmisistä siinä ympärillä. Sen tuottamat äänet olivat todella monipuolisia tavalliseen äänen tuotantoon verrattuna 😊.

Pääsiäisen tärkeimmät jutut minun kannaltani ovat rauhoittuminen, pysähtyminen, hyvä seura, ruoka ja juoma. Vuosien varrella on ollut paljon niitä pääsiäisiä, jolloin emme ole pääseet olemaan koossa koko porukalla. Etäisyydet ovat olleet pitkiä ja etäyhteydet, kuten puhelin ovat toimineet yllättävän hyvin päivittäisen yhteydenpidon välineenä. Meille on ollut siis pitkään selvää, ettei kaikkien tarvitse olla läsnä tai edes samassa hetkessä. Aikavyöhykkeet kannattaa hyväksyä kunnioituksella, jottei yhteydenpidosta tule taakkaa.

Käytiin tyttären kanssa ostoksilla, Aulangon joutsenlammilla ja Verkatehtaan ympäristössä. Tämä kuva on Aulangolta.

Tänään aamupäivällä tyttären palatessa omaan kotiinsa minä suuntasin kameran kanssa maastoon tutkailemaan kevään etenemistä. Keli oli mitä kaunein, vaikka tuulta riittikin. Tutulle pellolle oli kerääntynyt toista tuhatta (jos ei enemmänkin) hanhea. Äänimaailma oli sen mukainen - rehevä ja muheva 😍.

Pellon läpi kulkevan joen lisäksi pellolla oli sulan veden muodostama kosteikko, joka keräsi lintuja puoleensa magneetin lailla. Hanhet olivat pääosin metsä- ja tundrahanhia. Joukossa oli jokunen kanadanhanhikin ja yksi laulujoutsen.

Tundra- ja metsähanhia saapui välillä lisää. Ja toisinaan ne vain vaihtoivat paikkaa.

Monesti ne vaihtoivat paikkaa joelle ja laskeutuivat (lopulta) sinne ruuhkaan.

Kuvausreissun välissä nälkä yllättää aina. Tällä kertaa en muistanut syödä välipalaa ennen lähtöä enkä edes ottaa evästä mukaan, joten jouduin turvautumaan kaupassa käymiseen. Se osoittautui masentavaksi kokemukseksi.

Kassajonossa ihan tiiviisti perääni ahtautui nuori pari, jonka ulkonäön perusteella luokittelin aikuiksiksi. Heillä ei ollut maskeja ja he liimautuivat siitä huolimatta kiusallisen lähelle. En tykkää huomautella, mutta nyt toivoin heidän olevan fiksuja ihmisiä ja pyysin heitä pitämään vähintään metrin turvavälin ja siirtymään taaksepäin, etenkin, kun heillä ei ollut maskeja ollenkaan.

Kiiltokuvamaisen nätti ponihäntäpoika vastasi minulle: "Tai sitten siirryt itse eteenpäin - ämmä!" Hymyili väkevästi tuohon perään. Olin aivan häkeltynyt. Vastaus kuulosti esiteini-ikäisen 11-vuotiaan vastaukselta, mutta ponnarityyppi näytti aikuiselta. Kokemus oli hämmentävän ristiriitainen. Hämmentyneen kelaamisen jälkeen tokaisin, että olipas lapsellista. Hymypoika vastasi minulle: " Niin olit itsekin". Se oli siinä. Tästä tilanteesta ei keskustellen päästäisi parempaan lopputulokseen ainakaan minun keskustelutaidoillani.

Ensimmäisiä primitiivireaktioitani oli syvä sääli pojan vanhempia kohtaan. Enpä haluaisi olla heidän housuissaan. Enkä myöskään hänen työ- tai opiskelukaveriensa asemassa. Olen onnekas, ettei minun elämäni kohtaa hänen kanssaan toistuvasti.

Sääliksi käy niitä fiksuja, upeasti käyttäytyviä nuoria miehiä, jotka jäävät tuollaisten yli-itsevarmojen kiiltokuvapoikien varjoon. Pitkällä tähtäimellä huonosti käyttäytyvät kiiltokuvapojat eivät ole toimivaa parisuhdeainesta. Ja sitten taas kävikin sääliksi tuo tyttöystävä ja häntä seuraavat tyttöystävät. 

Kaikille tytöille ja pojille (noita kiiltokuvatörppöjä on tytöissäkin) haluaisin muistuttaa, ettei tuollainen käytös ole hyväksyttävää koskaan. Ei edes silloin, kun kohtaa ärsyttävän keski-ikäisen naisen kaupan kassalla. Jos jollain ei ole ongelmaa tylyttää tuntematonta ihmistä julkisella paikalla, hänellä ei varmasti ole sitäkään vähää estoja tylyttää parisuhdekandidaattiaan yksityisesti muiden näkymättömissä. Ja sekään ei ole ok.

Kukaan ei voi töpätä parisuhteessa niin pahasti (jatkuvia ääritilanteista lukuunottamatta), että he voisivat ansaita tylyttävää kohtelua. Näin keski-ikäisen silmin aivan liian moni nuori ja keski-ikäinen (miksei vanhempikin) kärsii parisuhteessa huonoa kohtelua, koska kuvittelee muka ansainneensa sen. Jokainen ansaitsee arvostavaa ja hyvää kohtelua. Ja jokaiselle löytyy hyvä, arvostava kumppani, jos vain muistaa ensin arvostaa itseään ja miettiä omat arvovalinnat kohdalleen. Kumpi onkaan tärkeämpää: vimpan päälle hoidettu upea ulkonäkö vai välittäminen ja hyvä käytös? Mieti 10 vuotta eteenpäin - mikä merkitsee päivittäisessä arjessa eniten?

Päätin kaiken pohdiskelun jälkeen, etten mene tuon kylän kauppoihin enää uudelleen. Poitsu on todennäköisesti paikallisia, joten vältän mielelläni tällaiset kohtaamiset. Kiitos teille kaikille fiksuille nuorille ja nuorille aikuisille, joita kohtaan tavallisesti! Uskokaa itseenne, teillä on paljon hyvää odottamassa edessänne!

Epäluotettavat sääennusteet, pilkkijöitä jäällä, muuttolintuja maisemissa ja siirrytään kesäaikaan

Olen melkeinpä säätiedotusten suurkuluttaja. Vapaa-aikani suunnittelu ja viettäminen suuntautuu sään mukaan. Siksi seurailen sääennusteita tarkasti. Olen ollut Ilmatieteenlaitoksen vahva seuraaja, mutta joko sään ennustaminen on vaikeutunut tai sitten yhteinen linja puuttuu. 

Tämän päivän sään arvuuttelu oli ihan tyypillinen tapaus. Kovin kauaa etukäteen en edes viitsi sääennusteita tosissani tutkia, sillä niiden häilyvyys on hämmentävää ja jopa ärsyttävää. Mutta edellisenä päivänä tai viimeistään saman päivän aamuna ennusteen luulisi keskimäärin olevan jo aika selvä. Mutta ei.

Eilen iltapäivällä täksi päiväksi luvattiin loistavaa, auringon vallitsemaa säätä. Tänä aamuna ja aamupäivänä oli pilvistä ja harmaata, säätiedotus lupasi lisää pilviä ja jopa hieman sadetta. Luovutin ainakin siltä osin kameran ulkoiluttamisreissun ja päätin panostaa kotitöihin. Hieman ennen puolta päivää aurinko raivasi itsensä esille ja keli olikin mitä mainioin. Samoin säätiedotus oli muuttunut jo lupaavammaksi. Onneksi ehdin vielä matkaan.

Joskus tuntuu siltä, kuin siellä olisi töissä joku yöhessu, joka tekee aamuksi aina omat, ihan persoonalliset ennusteensa. Nuori kapinallinen tai ulkopuolinen trolli? Oli miten oli, olen turhautunut nykyisiin sääennusteisiin 😠.

Lähdin katsastamaan Sääksmäen sillan seudun, josko sillan alla olisi jo sulaa. Lähipelloilta oli ainakin jo suurin lumi sulanut. Varmaakin varmempi kevään merkki oli teiden varsille saapuneet lintujen tarkkailijat. Heitä oli paikka paikoin autokunnittain.

Sääksämäen sillan alla oli jo hieman sulaa. Mutta jäällä oli ruuhkaa.

Pilkkijöitä oli paljon enemmänkin, mutta parhaisiin paikkoihin autoa ei saanut pysäköityä kuvaamisen ajaksi, kaikki mahdolliset pysähtymispaikat olivat jo käytössä. Yhdessä paikassa pitkähkön autoletkan luota paljastui noin kymmenen hengen pilkkiseurue, jotka kykkivät jäällä noin metrin välein toisistaan melkein ringissä. Jokin pilkkikurssi kenties?

Jokin vetovoima keräsi kevätjäälle myös tavallisia kävelijöitä. Saapuivat pysähtymisalueelle autolla ja lähtivät kävelemään jäätä pitkin vastarannalle.

Minun lapsuudenperheessäni on talvisin pilkitty paljon, myös keväällä, kun jään pinnalla oli lumen alla jo paljon vettä. Että sinne meneminen pelotti joka kerta (minua, ei muuta perhettä) 😖.

Paluumatkalla näin ensimmäiset peltojoutsenet (siis joutsenet pellolla, ei lennossa), laulujoutsenia tietenkin olivat täällä Hämeessä. Hanhiparven pääsin häthätää kuvaamaan. Joukossa tundrahanhia ja muut lienevät tulkintani mukaan metsähanhia. Kaukana lensivät samoin kuin joutsenet seisoivat.

Pelloilla lenteli myös jo töyhtöhyyppiä. Lähelle eivät nekään tulleet. Lisäksi näin (mielestäni) kiuruja. Päättelin näin lintujen koon, lentotyylin ja äänen perusteella. Voi olla, että olen väärässäkin. Niistä en edes yrittänyt saada kuvia. Ovat niin vikkeliä.

Eläinten seuraamisen näkökulmasta nyt on todella kiihkeää kevätaikaa. Linnut huutelevat reviirejään, muuttolintuja saapuu lisää päivättäin ja oravat saanevat ensimmäiset poikasensa ihan juuri nyt. Lumi sulaa ja maa lämpenee. Ihanaa kevään jatkoa! Muistathan siirtää kellot kesäaikaan huomiseksi: tunnilla eteenpäin (kesään päin).

Laulujoutsenia ja hanhia :-)

Valtatie 2:n varrella pellolla, kaukana mutta silti näkyvissä näkyi valkoisia pikkupalleroita ihan mahdottoman paljon. Laulujoutsenia perheineen, mukana myös kanadanhanhia ja tulkintani mukaan metsä- ja merihanhia. Joutsenia oli karkeasti arvioiden ainakin pari sataa. Tiiran lukemien mukaan jopa yli kolmesataa.

Oli ihanan pysähdyttävä kokemus tähän vaiheeseen syksyä. Kuvat ovat etäisyyden vuoksi heikkoja, mutta tunnelataus on sitäkin vahvempi :-)

Kuvat kannattaa klikata isommiksi.

Olipa tunnelmallinen retkipäivän avaus :-)

Metsähanhia ja koirakuvahaaste 6/10

Eilen illalla töiden jälkeen kävin ulkoiluttamassa kameraa, mutta tuhdin työpäivän jälkeen ajatus harhaili enkä oikein osannut päättää, minne menisin. Mutta tulipa tarkkailtua kevättä ;-)

Tänään vielä pari astetta väsyneempänä luovutin sovinnolla. Käytiin koiran kanssa pihalla nauttimassa keväästä ja sitten vaihdoinkin päivävaatteet yöpukuun ja olen nauttinut olostani ;-) Olen hieman suunnitellut viikon päästä alkavaa viikon lomaani. Aion pitää lomaviikkoni suunnitellusti, vaikkei Viron matka tulekaan kysymykseenkään. Onneksi kotimaasta löytyy vaikka mitä ilman, että tarvitsee edes kohdata muita ihmisiä ;-)

Muutama metsähanhi oli jokin aikaa sitten hetken verran kuvausetäisyydellä. Eivät suostuneet poseeraamaan tai muutenkaan yhteistyöhön, mutta muutaman kuvan ehdin ottamaan. Näitä kuvatessa hyvä auringonvalo on pelkästään eduksi.

Koirakuvahaasteeseen vastattiin koiran kanssa pikaisella lavastuksella, jonka kuvasin kännykällä. Pixie-koira teki mielestään kovasti uhrautuvaa työtä (työtuolilla oleminen pelotti hieman) ja riensi kuvaamisen jälkeen oitis jonottamaan herkkupussille palkkiotaan ;-) Niin se tekee myös silloin, kun sitä on harjattu. Uroteot pitää palkita!

Nyt vain sopii miettiä, kumpi ne työt täällä tavallisesti tekee: minä vai hän?

Ihanaa loppuviikkoa!

Ihania kevään lintuja ennen uuteen arkiviikkoon siirtymistä :-)

Tänäänkään ei pitänyt lähteä minnekään, mutta päivä aukesi kauniina ja iloisena, suorastaan kutsuvana. Poikakin vielä soitteli aamulla ja ehdotti, että ottaisin auton päiväksi käyttööni, kun keli on niin hyvä, niin sehän oli sitten siinä :-)

Hanhia on paljon, kun niiden kanssa vain osuu nokakkain :-) Malttavat olla hiljaa vain levätessään. Melkein aina jollain tai useammallakin on joku asia kesken. Kälätys on siis enemmän tai vähemmän melkoinen. Kannattaa kulkea korvat auki ja pienin äänin. Kuulohavainnon perusteella voi lähteä paikantamaan niitä helpommin :-)

Vaaleavatsaiset ovat metsähanhia ja mustalaikkuvatsaiset tundrahanhia.

Töyhtöhyypät paljastavat hyvässä valossa kauniit värinsä. Ne näyttävät lentäessään ja muutenkin kaukaa katsottuna mustavalkoisilta, mutta itse asiassa ne ovat ihan jotain muuta :-) Tämä onnekas on löytänyt madon ja päättänyt saada sen esille - ruokalautaselleen. Onnistuikin siinä :-)

Kevään ensimmäisistä kuovihavainnoista en ehtinyt saamaan kuvaa. Mutta nyt osasin olla tarkkana, sillä osasin jo odottaa niitä. Sitä paitsi tämä kökötti pellolla suhteellisen paikoillaan eikä lentänyt pään yli kovaa vauhtia, kuten ne edelliset :-)

Tässä siis kuovi!

Tämä kuva on hieman suurennettuna siitä, miltä se näytti paljaalla silmällä. Tässä erottuu jo sen nokkakin, mikä ei oikeassa elämässä näkynyt. Näkyi vain ruskea jokin, joka kannatti kuvata varmuuden vuoksi. Ja kannattihan se! Kevään ihka ensimmäinen kuovikuva! Jess!

No, tähän se sama sitten vähän tarkemmin rajattuna. Halusin vain näyttää, kuinka vaikeaa sen havaitseminen pellon ohi ajaessa on. Mahtava suojaväritys sillä :-)

Huomenna sukelletaan arkeen. Minä olenkin jo vähän kaipaillut sitä. Yöllä herään intoilemaan työasioista, mutta olen päättänyt säästää työjutut huomiseen. Täytyykin tsekata huomisen kalenteri, että tietää, mihin varautua :-)

Millä mielin astut uuteen arkiseen viikkoon?

Hanhia, paljon hanhia :-)

Sain vinkin, että lähimailla saattaisi olla paljon hanhia. Annoin uteliaisuudelleni periksi ja suuntasin auton nokan kohti vinkattuja peltomaita. Saan äärimmäisen harvoin mitään tällaisia hyviä vinkkejä, en kuulu mihinkään vinkkirinkiin. Siksikin arvostin tätä vinkkiä erityisen paljon :-)

Hanhia löytyi paljon, ihan mahdottoman paljon. Toki ne olivat niin kaukana, ettei noista pellolla vaeltavista ja lekottelevista linnuista saanut mitään hienoa kuvaa. Mutta laitan tällaisen kolmen kuvan yhdistelmän, josta voisi saada jonkinlaisen yleiskuvan tilanteesta. Kaikki hanhet eivät tietenkään ole näissäkään näkyvissä.

Joen uomaa (kaukaa):

Samasta kohtaa jatkettuna oikealle. Kaikki tummat pampulat etualalla ja toisessa aallossa tuolla keskivaiheilla ovat hanhia. Valkoiset pisteet ovat joutsenia.

Ja tässä tuo edellinen maisema jatkuu edelleen oikealle. Hanhia riittää silmän kantamattomiin.

Joen uoma jatkuu alas vasemmalle ja siellä majaili vielä lisää hanhia. Mutta tässä nopeaa yleiskuvaa tajuntani poksauttaneesta lintumäärästä :-)

Lähemmäs lentäneistä hanhista sai otettua jo tarkempia kuvia. Pieniä ryppäitä ja parvia irtoili ja saapui tämän tästä. Tilanne oli enimmäkseen kaakattavaa ja hormonien värittämää ;-) Lentokuvien perusteella hanhet olivat lähinnä metsä- ja tundrahanhia.

Tässä lentelee riittävän lähelle kuvattavaksi yksi tundrahanhi. (Kuvia tuli taas räpsittyä kuin viimeistä päivää - määrällä tuli varmistettua jonkinlaista laatua.)