Muistatko kesäsiirtolat? Entä mitä kuuluu elokuuhusi?

Kuulin jossain ohimennen keskustelun sivujuonen kesäsiirtoloista. Minua huomattavasti nuorempi naisihminen kertoi keskustelukumppanilleen kesistään isoäitinsä luona. Hän muisteli, että hänen lapsuudessaan vähävaraisten perheiden lapset olivat viettäneet kesäloma-aikojaan kesäsiirtoloissa, kun muutakaan valvottua kesäpaikkaa ei ollut olemassa. Hänen ei ollut tarvinnut mennä kesäsiirtolaan, sillä hänellä oli mahdollisuus viettää kesiään isoäitinsä kanssa. Minulle tuli tästä heti sellainen ristivetoinen olotila.

Minä vietin lapsena kesäisin aikaani kesäsiirtoloissa. Kyllä, perheeni oli vähävarainen. Ei, en koskaan tuntenut, että viettäisin aikaa siirtolassa vain sen vuoksi. Kesäsiirtola oli minulle uusien tuttavuuksien aikaa. Ihmisiä, joilla ei ollut suhteeni mitään ennakkoluuloja. Ja yhteisöä, jossa oli runsaasti kaikenlaista ohjelmaa ja tekemistä. Siellä ei päässyt tylsistymään. Itse asiassa viimeisinä vuosina vietin aikaani jopa kahdella eri leirillä saman kesän aikana. Ihan omasta aloitteestani ja mielenkiinnostani.

Kesäsiirtolat ovat vähentäneet toimintaansa vuosien myötä. Linkkejä kesäsiirtolatoimintaan löysin muun muassa täältä, täältä, täältä ja täältä.

Ilman kesäsiirtoloita olisin varmaankin paljon umpimielisempi ja yhteistyökyvyttömämpi. Olisin viettänyt loputkin kesälomistani aivan yksinäni kirjojen parissa ja saanut siitä päivittäin moitteita vanhemmiltani.

Oletko sinä ollut koskaan kesäsiirtolassa? Jos olet, millaisia ovat kokemuksesi?

Kuin jatkona kesäsiirtolatoiminnalle vietin peruskoulun ja lukion välissä kesäaikaani saksalais-suomalaisella kesäleirillä. Saksankielen taitoni ei ollut komea, mutta tulta päin lähdin leirille. Kivaa oli, vaikka enimmäkseen englantia puhuimmekin. Saksalaiset osallistujat olivat lähemmäs parikymppisiä ja minä nuorimpana olin vasta siirtymässä lukioon.

Heinäkuun hetkiä vuokramökillä fiilistelen tällä kuvalla. Kesällä tapahtuu niin paljon, ettei kaikkeen ehdi sukeltamaan saman tien. Onneksi nyt on aikaa tällekin. Loppukesässä minua kiinnostaa erityisesti vahvat kontrastit. Valo ja varjo, heijastus ja pimeä.

Työlistallani on työkiireiden lisäksi muun muassa perunkirjoitus ja kaikki siihen liittyvät kummajaiset. Päivä kerrallaan ja asia kerrallaan. Asioilla on taipumus järjestyä.

Mitä kuuluu sinun elokuusi loppuun?

Elokuun kantarellit ja mökkimuistot

Elämä jatkuu. Ja työelämä jatkuu - loman jälkeen. Tänään oli ensimmäinen loman jälkeinen työpäivä. Se oli ihanaa hapuilua, silti jäljellä oli vielä jotain pientä tuntumaa siihen, mitä on tullut tehtyä reilut kolme viikkoa sitten. Ensimmäinen työviikkoni on kolmipäiväinen, joten siitä selvitään.

Tärkein asia ensin: kantarellit ovat nousseet poimittavaksi. Sato ei ole parhaimmillaan, mutta todella isoihinkin kantarelleihin olen jo törmännyt. Ne vaikuttavat kypsyvän eri tahtiin eri paikoissa. Viime vuoden havaintojen perusteella olen nyt käynyt läpi varhaisten kantarellien alueita. Ja vertailun sekä varmuuden vuoksi olen käynyt läpi vähän muitakin reuna-alueita. Aikaisemmat kokemukset tuntuvat pitävän kutinsa.

Voisin jatkaa kantarellikuvailuja pitkään ja vielä pitempään, mutta jätetään se väliin. Tällä kertaa 🤭.

Olen pohtinut sienikorin hankkimista muovipussieni tilalle. Sellaisen riittävän ison korin, johon mahtuu kunnolla sieniä. Käytätkö sinä sienikoria? Millaista koria suosittelisit?

Suunnittelemme myös soutuveneen hankkimista. Sen pitäisi olla sellainen, jonka siirtäminen ei olisi mikään hurja projekti ja jota saisi helposti liikuteltua myös kevyellä sähköperämoottorilla. Onko sinulla kokemusta tältä saralta? Mitä suosittelisit? Erityisen paljon painoa pistän mökkiveneen kokeilun jälkeen veneen vakaudelle ja sähköperämoottorin helpolle käyttömahdollisuudelle. Mökkivene oli ahdistavan kiikkerä pienenkin liikahduksen suhteen. Perämoottorin kanssa oli ulottuvuusongelmia. Moottori mahtui tuunailun jälkeen paikoilleen, mutta moottorin käyttäjä joutui tasapainoilemaan osin akun päällä. Sellainen on ihan poissuljettu vaihtoehto.

Haikailen varmaan ikuisesti myös jonkinlaisen kesämökinkin suhteen, jonka pitäisi kuitenkin täyttää aika monen monta ehtoa ollakseen lopulta kelvollinen minun näkökulmastani.

Nyt hautajaisten jälkeen pitäisi pureutua perunkirjoitukseen. Taidan totutella ensin muutaman päivän loman jälkeiseen työelämään ja vasta sitten ryhtyä perunkirjoituksen pariin. Kyllä sekin siitä 🤍.

Kevätkesän ohella syyskesä on suosikkivuodenaikojani. Hiljaisen ja stabiilin keskikesän jälkeen alkaa jälleen tapahtua. Öisinkin on taas jo pimeämpää 🥰. Ja ne sienet 🙈. Minun mittakaavassani nyt on luvassa vuoden upeimpia aikoja (onneksi hirvikärpäsetkään eivät ole vielä kohta iholla). 

Mikä sinun mielestäsi on parasta elokuussa?

Vetten päällä talvella

Aurinkoiset hankikannot ovat parhaimpia asioita talvessa. Jäätynyt vesi vain lisää upeuskerrointa ja houkuttavuutta. Viime viikonloppu oli tässä suhteessa aivan mahdottoman upea!

En pidä paukkupakkasista enkä ylipursuavista lumimääristä. En jaksa yhtään liukkautta. Sohjo ja loska kuuluvat ei-ei-listalleni. Mutta sunnuntai oli hyvä päivä. Juuri sellainen, jolloin kutsuisin kenet tahansa ulkomailta nauttimaan Suomen kauneudesta.

Aurinko ja vesisateet olivat syöneet metsien lumet lähes kokonaan. Aurinko paistoi ja lunta riitti avarilla paikoilla kuitenkin vielä ihan runsaasti. Järvien jää oli vahvistunut lumipeitteen vähenemisen ja pakkasten lisääntymisen myötä. Jäällä kulkemista arastelevana juuri nyt oli hyvä hetki minullekin nauttia jään kantavuudesta ja sen tuomasta näköalalisästä ;-)

Rantakalliot näyttävät vesiltä käsin vieläkin hienommilta kuin kallioilta itseltään tarkasteltuna. Ilman venettä talvi on ainoa aika päästä ihastelemaan rantakallioita vesiltä käsin. Ja se on meillä ihan jokamiehen oikeus!

Suomalainen jääkauden rouhima rantakallio on aivan omanlaatuisensa. Kävelemistä (jäätyneiden) vetten päällä ei voi kokea kovinkaan monessa paikassa. Nämä kuvat ovat Sääksmäeltä, mutta kauniita rantamaisemia on koko Suomi täynnä. Juuri nyt niitä pääsee ihailemaan ilman venettäkin :-)

Ihanaa maaliskuun jatkoa!