Kymmensormijärjestelmä ja loppukesän korentoja

Tänään kävin näyttämässä toista rannettani työterveyslääkärillä. Se on ollut hieman turvonnut ja ihan reippaasti kipeä kesäkuun lopusta asti. Olen hoitanut sitä monin keinoin, mutta nyt työt alkoivat eikä ranne ole vieläkään kunnossa. Lääkärille siis.

Kävi ilmi, ettei ranne ole siitä kohtaa turvonnut, mistä luulin. Siinä kohtaa olen vain epäsymmetrinen (ihan kunnolla). Mietinkin, että kumma kohta olla turvoksissa, kun ei ole pehmeä eikä kipeä, tuntuu vain luulta 🙄.

Pientä turvotusta löytyi sitten sieltä kipualueelta, jokin tulehdus siellä piilee. Sain hyvät hoito-ohjeet. Pitäisi käyttää myös kylmähoitoa. Kävin ostamassa apteekista elämäni ensimmäisen kylmäpakkauksen. Olen jääräpäisesti vähätellyt kylmähoitoa kivun hoidossa, sillä minulle kylmä aiheuttaa melkein aina kipua. Nyt täytyy vihdoin joustaa periaatteissaan ja kokeilla, josko tuo sittenkin auttaisi.

Katselin joutessani lääkärin näppäilyä tietokoneensa kanssa. Reipas kolmisormitekniikka oli käytössä (kaksi etusormea ja vasemman käden peukalo). Lääkäri oli minua nuorempi, mutta ei niin nuori, että olisi koulussa oppinut kymmensormijärjestelmää. Vai opetetaanko sitä siellä? Sen pitäisi minun mielestäni olla kyllä ihan ala-asteen perusjuttuja, sillä näppäimistöllähän töissä melkein kaikki kirjoitetaan.

Mietiskelin sitä, kuinka paljon ylimääräistä aikaa tuolla lääkärillä kuluu päivittäin tuon kolmisormitekniikan kanssa. Vuodessa varmasti kuitenkin melkoinen määrä ylimääräistä aikaa. Ja miten se vaikuttaakaan ergonomiaan? Ei ainakaan positiivisesti.

Minä joudun (pääsen) kirjoittamaan työssäni paljon. Olen omalla ajallani poikani kannustamana  opetellut tehokkaampaa ja taloudellisempaa kirjoitustekniikkaa (hän myös katseli kirjoitustekniikkaani pieni sääli silmissään). Nopeasti selvisi, että netistä löytyy kymmensormiharjoitteita vaikka kuinka paljon. Niitä sitten mussuttelin ja näpsyttelin aikani. Muutaman viikon tauon jälkeen palasin niihin uudestaan. Kymmensormitekniikka ei ole vieläkään todellakaan hallussani, mutta nykyään käytän aktiivisesti jo 6-7 sormea näpytellessäni. Samalla kykyni paikantaa kirjaimet näppäimistöltä on parantunut huomattavasti ja pystyn kirjoittamaan pieniä pätkiä jopa katsomatta näppäimistöä. Kirjoitusnopeuteni on moninkertaistunut, työni helpottunut ja ergonomiani parantunut.

Tässä pari linkkiä hyviin harjoitteisiin:

https://www.typingstudy.com/fi/

https://sense-lang.org/typing/tutor/keyboardingFI.php.

Kummastakin löytyy ohjeistus myös suomen kielellä.

Loppukesän korentolöytöjä tässä:

Tummasyyskorennon naaras on mielestäni huomattavasti kauniimman näköinen kuin koiras. tavallisestihan koiraalle jaetaan ne parhaat värit ja naaras saa tyytyä siihen tylsään, mitä sattuu jäämään jäljelle. Nyt koiras sai mustan, eikä se kelpaa vertailussa naaraalle mitenkään.

Ukonkorennot ovat upeita niin kokonsa kuin väriensäkin puolesta. Ruskoukonkorennon naaras on iso, muttei niin kovin värikäs. Ensimmäisen kerran tänä kesänä näin sen lammella. Kuvaamaan pääsin sitä vasta, kun se asettui vihdoin munimaan.

Kaikki korennot lepäävät välillä. Ukonkorennot lentävät minun kokemukseni mukaan usein puun rungolle suhteellisen korkealle tai puun oksistoon. Niitä on vaikea löytää sieltä sellaisenaan, mutta kun jää paikoilleen seuraamaan korennon lentoa, näkee sen tai sen kaverin ennemmin tai myöhemmin laskeutuvan lepäämään jonnekin. Usein ne saapuvat sinne lepäämään toisenkin kerran. odottaminen ja paikallaan seuraaminen siis kannattaa.

Tämä ruskoukonkorentonaaras asettui lepäämään tämän puun runkoon jo toisen kerran.

Samaan puunrunkoon saapui hieman myöhemmin myös siniukonkorennon naaras. Ovat ne komeita 💖!

Mikä on lempikorentosi? Vai ovatko ne kaikki inhokkeja?

Terveenä taas ja ruskoukonkorento :-)

Syksyn sairastumiskierre näyttää olevan taas vauhdissa. Moni muukin kuin minä on päässyt kokemaan syksyn pöpökierteen. Ja jos itse ei ole päässyt sairastumisiin mukaan, niin monesti joku perheestä on joutunut sairauslistalle. Niin se menee.

Tänään olo oli terve ja päätin mennä metsiin katselemaan sienitilannetta. Kehnolta näytti. Pitkän taivaltamisen jälkeen kantarelleja kertyi yhteen kastikkeeseen. Hurja kilohinta, miten tahansa sitä sitten laskeekaan :-)

Ruskoukonkorennot (?) ovat olleet lisääntymisvaihteella. Naaraat sijoittelevat muniaan rantakasvillisuuteen. Keskittyneinä.

Illalla satoi, eikä hämärän pellon laitaan lähteminen kutsunut. Jospa huomenna olisi parempi sää :-)

Huomenna aion käydä ulkoiluttamassa kameraa. Sen lisäksi aion katsoa formula 1 -kilpailun Italian Monzasta. Heikkoutensa kullakin :-)

Mitä sinä aiot tehdä tänä sunnuntaina?

Lintutornin ei-lintuja ;-)

Loppukesän ensimmäinen pöpötartunta kärsitty (toivottavasti). Ainakin nyt olo tuntuu jo suunnilleen normaalilta. Ehdottomasti mukavampaa olla kipeänä näillä hieman viileämmillä keleillä kuin menneillä helteillä.

En siis ole käynyt kuvaamassakaan, mutta onneksi kuvia riittää, kun on ollut pakko räpsytellä ;-) Lintutornin nähtävyyksiä jälleen kerran - nyt sieltä pienemmästä päästä.

Siniukonkorennoksi veikkasimme tuota ensimmäistä (ja toista ja kolmatta). Olisiko tuo neljäs ruskoukonkorento?

Kuuman päivän kuvauksia

Kuumat päivät eivät ole minun juttuni - valkoinen hattukaan ei riitä pitämään auringon kuumaa paahdetta pois päästäni. Ja kun pää voi huonosti, ei muullakaan kropalla ole paljon käyttöä.

Onneksi kuumassa paahteessa ei ole niin paljon kuvattavaakaan ;-) Saa ihan luvalla olla sisällä tuulettimen läheisyydessä ja käydä läpi käsittelemättömiä kuvia. Mutta jotain sitä tulee kuumallakin kuvattua...

Kuten korentoja... Toinen näistä ehkä elokorento?

Tämän korennon munimisella oli muitakin seuraajia kuin minä. Katso ensimmäisessä kuvassa (korennon) vartalon taakse. Ja toisessa lehden päälle. Ruskoukonkorento?

Välillä kohdalle osuu harvinaisen herkän näköinen kukka.

Miten niin me Hämeessä olemme hitaita? Tämäkin kyltti on jo valmiina ensi talvea varten ;-)

Vain muutama leppis, vaikka niitä on liikkeellä kuulemma paljon.

Ja tietenkin lisää korentoja... ;-) Tummasyyskorento?