Herttaisen lapsuuden jälkeen, jolloin ihminen kuvittelee olevansa jotakuinkin kaikkivoipainen ja tulevansa toimeen ilman muiden tukea (vaikka niin ei tietenkään ole), kasvetaan nuoreen aikuisuuteen. En tiedä, missä vaiheessa elämää nöyryys muita erisukupolvisia kohtaan herää, mutta onneksi se herää joskus.
Tässä minun vaiheessani elämää ei ole enää mikään ongelma myöntää, että sekä minua nuoremmat että vanhemmat voivat tietää ja osata monesta asiasta paljon minua enemmän. Samaan aikaan kuitenkin tiedän, että tiedän ja osaan monesta asiasta paljon enemmän kuin he. Tai monet ikäiseni.
Jos nyt näenkin eri-ikäisten ihmisten keskustelun ja neuvottelun tasa-arvoisena ja monimuotoisena, on vaikeaa löytää nuorta keskustelukumppania, joka kokisi tilanteen samalla tavoin. Kyse ei voi olla vain minusta ja minun tyylistäni. Kyseessä on mielestäni aivan varmasti myös sukupolvien välinen kuilu.
Omien aikuisten lasten kanssa hiottiin aikoinaan yhteistyötä pitkä tovi, ennen kuin saatiin aikaiseksi jotakuinkin tasa-arvoisen keskustelun ilmapiiri. Se vaati kaikilta luopumista vanhoista asetelmista ja ihan uuden luottamuksen rakentamista. Arvostuksen ilmapiirin kehittämistä. Se vaati paljon meiltä vanhemmilta ja yhtälailla myös meidän jälkeläisiltämme.
Samaa yritän saada aikaan myös työkaverieni kanssa. Siis heidän nuorempien, jotka helposti kokevat vanhemman kollegan olevan kontrolloiva, ohjaava ja mielestään pätevämpi. Siinä riittää työtä 🤭. Kaikkien kanssa tasaveroinen yhteistyö ja sparrailu ei onnistu koskaan. Se on ihan ok. Mutta aina välillä löytyy niitä upeuksia, joiden kanssa yhteistyössä syntyy timantteja ja superinnovaatioita. Yrittäminen siis kannattaa 🥰.
Kaiken kaikkiaan työn parhaita juttuja minulle on yhdistää erilaisten tekijöiden erilaiset osaamiset ja voimavarat ja saada epämukavuusalueella käymisen kautta aikaiseksi jotain ihan erilaista!
Sieniretket (virallisesti metsäretket - jotka sitten muuttuvat sieniretkiksi) tarjoilevat sienien lisäksi muutakin kivaa. Tämänkin auringonkukkapellon reunalla oli kyltti, jossa annettiin lupa ottaa kukkia mukaan. Kotiinpäin mennessä pysähdyin tähän ja leikkasin viisi komeaa kukkaa mukaani. Yksi niistä jätti terälehtensä matkalle, joten maljakkoon virvoittavien vetten ääreen päätyi neljä kukkaa. Kiitos kukkien lahjoittajille Hauholle!
Sitten haluan vielä esitellä Terapeutti Villen. Vaikka Ville suuntaa voimavaransa nuoriin, ei hänen julkaisuissaan ole mitään, mistä joku vanhempikin ei voisi hyötyä. Terapeutti Ville vaikuttaa ennen kaikkea TikTokissa, siinä ehkä hyvä syy keski-ikäiselläkin ladata TikTok omaan kännykkään?
Mahtavaa elokuun loppua! Itse odotan hikikelien loppumista. Mitä sinä toivot alkavalta viikolta?