tiistai 31. maaliskuuta 2020

Unta jään päällä (joutsenilla, ei minulla ;-))

Tänään on ollut vielä kiireisempi työpäivä kuin eilinen. Lampi oli aamulla jäässä melkein kokonaan. Ihan pienen aukon olivat eilen illalla lammelle palanneet joutsenet jäästä löytäneet ja ahtautuivat sinne molemmat aamulla syömään. Lounasaikaan olivat siirtyneet jao jään päälle nukkumaan. Viisi minuuttia varasti itselleni lounasajasta ja kiirehdin napsimaan kuvia nukkuvista, sitten piti kiirehtiä syömään, että ehti taas seuraavaan palaveriin.



Ennen viimeistä iltapäiväpalaveria ne seisoivat jään päällä keskellä lampea suorin koivin. Palaverin jälkeen lampi olikin jo tyhjä. Onneksi. Ei ole todellakaan mikään hyvä paikka joutsenparille eikä nyt pesimistarkoitukseen millekään muillekaan linnuille. En tiedä, onko kyse kokemattomuudesta vai tyhmyydestä, mutta hölmöläisen hommaa on tuohon lammelle tunkeminen :-( Paikka on ajoin melko ruuhkainen - etenkin, kun joutsenet ovat paikalla. Mutta ennen kaikkea tuolla ei ole minkäänlaista paikkaa mahdolliselle pesälle.

Iltapäivän mittaan jään pinta on muuttunut valkoiseksi, vaikka jää onkin osin rannasta jo sulanut.

Joutsenten silmät ovat ihanan umpiväsyneitä. Kuvat kannattaa klikata suuremmiksi nähdäkseen väsyneet ilmeet paremmin :-)

Iloa viikkoosi :-)


maanantai 30. maaliskuuta 2020

Vesilintuja ei passaisi häiritä ja pelotella heittelemällä niitä kohti leivän paloja!

Kolmen vuorokauden jälkeen joutsenet ymmärsivät vihdoin viereisen lammen rajoitukset. Lampi jäätyi riitteelle jo toisena yönä peräkkäin ja tänä aamuna niillä oli melkoisen rajallinen määrä sulaa vettä liikkumiseen. Aamukahdeksan aikoihin ne olivat vielä lammessa, hieman neuvottoman näköisinä uivat edestakaisin kapeaa sulaa kaistaa. Yhdeksän aikaan aamulla ne olivat jo lähteneet.

Parempi näin. Niistä oli tullut jo paikallinen nähtävyys ja lammen ympärillä riitti valokuvaajia melkeinpä tauotta. Se on paljon ottaen huomioon arjen hiljaisuuden lammen ympäristössä.

Pesimisestä ei olisi tullut mitään ja pari olisi stressaantunut todella paljon. Toivon, että ne löysivät paremman ja rauhallisemman paikan omalle kesälleen.

Ainakin kerran ne ehtivät parittelemaankin lammella. Muuten olo oli melko syömisvoittoista ;-)

Viime syksynä leikatut vanhat muhjuuntuneet korret eivät kuitenkaan kelvanneet, ne siirettiin sivuun ;-)



Muistutelkaa ystävillenne ja tuttavillenne, että vesilinnut eivät tarvitse tähän aikaan minkäänlaista ruokintaa, eivät ainakaan täällä eteläisessä Suomessa. Niitä ei kannata häiritä ja pelotella heittelemällä niitä kohti leivän paloja. Ne syövät mieluummin luonnollista ruokaansa vedestä. Leipäruokailu voi aiheuttaa linnuissa ja lintujen poikasissa jopa vakavia epämuodostumia. Leivän ravintosisältö on linnun kannalta pelkkää roskaa. Lisäksi järveen tai mereen heitetty leipä on erittäin epäympäristöystävällinen teko.

Ensi yöksi meille on luvattu pakkasta peräti 9 astetta. Lampi lienee aamulla vielä isommassa jäässä. Ja tuo mokoma joutsenpari palasi jälleen takaisin. Saapas nähdä, mitä aamu tuo tullessaan :-(

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Hanhia, paljon hanhia :-)

Sain vinkin, että lähimailla saattaisi olla paljon hanhia. Annoin uteliaisuudelleni periksi ja suuntasin auton nokan kohti vinkattuja peltomaita. Saan äärimmäisen harvoin mitään tällaisia hyviä vinkkejä, en kuulu mihinkään vinkkirinkiin. Siksikin arvostin tätä vinkkiä erityisen paljon :-)

Hanhia löytyi paljon, ihan mahdottoman paljon. Toki ne olivat niin kaukana, ettei noista pellolla vaeltavista ja lekottelevista linnuista saanut mitään hienoa kuvaa. Mutta laitan tällaisen kolmen kuvan yhdistelmän, josta voisi saada jonkinlaisen yleiskuvan tilanteesta. Kaikki hanhet eivät tietenkään ole näissäkään näkyvissä.

Joen uomaa (kaukaa):


Samasta kohtaa jatkettuna oikealle. Kaikki tummat pampulat etualalla ja toisessa aallossa tuolla keskivaiheilla ovat hanhia. Valkoiset pisteet ovat joutsenia.


Ja tässä tuo edellinen maisema jatkuu edelleen oikealle. Hanhia riittää silmän kantamattomiin.


Joen uoma jatkuu alas vasemmalle ja siellä majaili vielä lisää hanhia. Mutta tässä nopeaa yleiskuvaa tajuntani poksauttaneesta lintumäärästä :-)

Lähemmäs lentäneistä hanhista sai otettua jo tarkempia kuvia. Pieniä ryppäitä ja parvia irtoili ja saapui tämän tästä. Tilanne oli enimmäkseen kaakattavaa ja hormonien värittämää ;-) Lentokuvien perusteella hanhet olivat lähinnä metsä- ja tundrahanhia.

Tässä lentelee riittävän lähelle kuvattavaksi yksi tundrahanhi. (Kuvia tuli taas räpsittyä kuin viimeistä päivää - määrällä tuli varmistettua jonkinlaista laatua.)




lauantai 28. maaliskuuta 2020

Kevään merkkejä etsimässä ja tarkkailemassa

Päivästä luvattiin kaunista ja kaunis siitä myös tuli. Lähdin pellon laidalle ja siitä luontopolulle kevättä tarkkailemaan - ja tietenkin myös kuvaamaan.

Ensin pellon laidalla kuvattuja ylilentäjiä - ja vieressä lentäjiäkin.

Ensin pieni parvi metsähanhia.


Neljä laulujoutsenta lensi yli.


Nokkosperhonen liihotteli lähellä ja laskeutui kuvattavaksi.


Kanadanhanhipariskunta huuteli mennessään.


Ensimmäistä kertaa kuulin tundrahanhien huudon. Ensimmäiset tundrahanhet tälle vuodelle.


Luontopolun varrella käpytikka hakkasi antaumuksella.


Kevään ensimmäinen havaintoni avautuvista silmuista :-)


Kevään ensimmäinen sinivuokko - ja sitten niitä löytyikin aina lisää ja lisää.


Ehdottomasti kevään ensimmäinen leppäkerttuni :-)


Ihana pieni koivutyttöperhonen liihotteli ympärillä. Laskeutui ensin maahan, myöhemmin vaelluskengälleni.


Sepelkyyhkyjä lensi levottomassa parvessa.


Aivan liian kaukana linssin ulottumattomissa ja lämpösäteilyn takana kirmasi neljä valkohäntäkaurista ja niiden luona hermostunut töyhtöhyyppäpari. Töyhtöhyypät olivat kevään ensimmäisiä minulle.


Ja vuoden ensimmäinen merikotka Kanta-Hämeessä. Suotakoon sille peräti kaksi kuvaa ;-)



Askeleita kertyi, vaatetusta piti välillä vähentää ja välillä taas lisätä uudelleen. Kevään merkit ja ihana hiljaisuus lintujen meteliä lukuunottamatta latasivat akkuja toden teolla!

Mitä kevään merkkejä sinä olet löytänyt?

perjantai 27. maaliskuuta 2020

Todellista lähiluontoa: laulujoutsenet!

Etätöissä lounastauolla lämmitin ruokaani mikrossa, kun niinikään etätöitä tekevä mieheni huomasi joutsenet talomme viereisellä lammella. Ryteiköksi kasvanut lampi siivottiin viime kesänä leikkurilla ja lammen pinta on taas pelkkää vettä. Ehkä siksi laulujoutsenet päätyivät tänään aamupäivällä laskeutumaan lampeen lepäämään ja aterioimaan.

Me huomasimme linnut vasta puolen päivän jälkeen. Ne olivat kuulemma saapuneet kuitenkin paikalle jo aamupäivällä. Kävin ensitöikseni pihalla nappaamassa joutsenista pari kuvaa. Kun näin mieheni kiiruhtavan tien toiselle puolelle lammen viereen joutsenia kuvaamaan, hipsin oitis minäkin perässä. Siinä se lounastauko sitten hurahti ;-)

Lounas sujahti naamariin toisella kädellä samalla kun valmistauduin seuraavaan etäkokoukseen. Etäkokouksen jälkeen rynnistin katsastamaan tilanteen lammella: joutsenet olivat vieläkin siellä. En olisi uskonut. Lampi sijaitsee kahden tien risteyksessä eikä ole mikään rauhallisuuden tyyssija. Mutta hyvin se näytti joutsenille kelpaavan.

Työpäivä päättyi suunniteltua aikaisemmin. Jäin hektisen viikon päätteeksi seuraamaan ja kuvaamaan joutsenparia puiden katveeseen. Arat laulujoutsenet sulattivat sen, että jäin seuraamaan niitä puiden taakse.

Eläköön ihana lähiluonto!








keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Merikotkia

Merikotkia riitti paikka paikoin todella runsaasti. Monesti ne lensivät pareina, mutta tyypillisesti aivan liian korkealla kuvattaviksi.

Noiden isojen lintujen kohtaaminen oli kuitenkin jo sellaisenaan voimaannuttavaa.




Lähtiessämme pitkään suunnitellulle talvilomallemme Ahvenanmaalle (vaikka alkuperäiset kohteet olivatkin ensin Italiassa Sisiliassa ja sitten Napolissa) koronakohu kohdistui vasta ulkomaan matkoihin. Vasta matkalla ollessamme suositukset ja ohjeet suuntautuivat myös kotimaan matkoihin. Ihan uhallamme emme matkalla riekkuneet :-) Kovasti seurasimme ohjeita ja sääntöjä :-)

Päiväretket keskelle ei-mitään olivat upeita eikä siellä tavannut ketään. Kuvauskenttä oli täydellisen vapaa ja rauhallinen :-)

Tästedes keskityn lähiluontoon ja sen tarjontaan. Suomessa kun ollaan, tilaa riittää luonnossa vaeltamiseen kaikille enemmän kuin riittävästi :-)

Pääkaupunkiseudulla voi tila tosin tehdä tiukkaa, siellä eletään niin tiiviisti. Puolimaaseudulla riittää omaa pihaa vaikka retkeilyyn :-)

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Suosittelen: Reitti Järsöhön

Lähdimme ajelemaan ensimmäisen kerran Järsöhön päin eli Maarianhaminasta suoraan etelään illan täytenumeroksi. Aikaa oli vielä ja päätimme katsoa jonkin näppärän matkan päässä olevan kartalla mielenkiintoisen kohteen: Järsö.

Reitti osoittautui vähintään niin viehättäväksi kuin toivoimmekin. Vaikeutena oli saada autoa pysäköityä tai edes pysäytettyä herkullisten näkymien äärelle. Menomatkalla jouduimme jättämään tuon punaisella ympyrällä merkityn kohteen luona nojailleen harmaahaikaran yksikseen, sillä pysähtymismahdollisuuksia ei vain ollut.

Takaisin tullessamme jäin autosta kapean tieosuuden päätyttyä ja suuntasin kameran kanssa  lähemmäs merta. Jos silloin huomasin, että harmaahaikaroita oli monta. Ei enää siellä, mihin jätimme yksinäisen kököttelijän menomatkalla odottelemaan meitä, mutta siellä täällä ihan siinä lähellä. Ja mikä parasta, tuosta merkitystä kohdasta löytyi sitten pysäköintipaikkakin (vaikkei tietenkään merkitty).


Harmaahaikara on varovainen ja lähtee heti hermostuttuaan lentoon ja vaihtaa paikkaa. Onneksi se hermostuu usein kohtuuajassa uudelleen ja lähtee taas lentoon etsiäkseen taas uuden paikan. Kun siis hyvän paikan löydettyään malttaa odottaa, niin ainakin tuosta massasta useampi palasi liihottelemaan ja laskeutumaan tuohon lähelle yhä uudestaan. Silloin pääsi kuvaamaan :-)





Kököttelivät välillä jopa neljän linnun porukoissa milloin luodolla, milloin saaren tai mantereen (vaikkei Ahvenanmaasta voi oikein niin sanoa) rannassa. Ohi lenteli merikotkakin, mutta siitä en saanut kuvaa. Kyhmyjoutsenpariskuntia majaili lähellä myös useampi. Olin täydellisessä endorfiiniryöpyssä :-)

Lähtöpäivänä meille jäi niin ikään hieman aikaa tapettavaksi ja päädyimme käväisemään tuolla uudestaan. Nyt pysäköintipaikka olikin jo tuttu paikka :-)

Sää oli niukasti sateinen, joten emme jääneet kovasti odottelemaan. Pienen saaren rannassa lepäilevä merihanhipari sulatti sydämeni - ei ole mitään tavallista nähtävää sekään minulle. Muutaman kuvan räpsin, ennen kuin palasin takaisin autoon sateen suojaan.



Matkaa Maarianhaminan keskustasta tähän lintuparatiisiin on noin 5 kilometriä.

Ihanaa alkanutta keväistä viikkoa!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Lumisateita, hanhia ja suosittelen: Herröskatan

Eiliselle päivällä luvattu aurinkoinen osuus alkoi huomattavasti sääennusteen kirjauksia myöhemmin. Autossa ajellessa aurinko näytti parastaan ja taivaskin näytti sinistyvän. Kuitenkin saatuani auton hyvään paikkaan parkkiin ja päästyäni riittävän kauas autosta sää alkoi muuttumaan. Ja näin kävi useamman kerran. Opinkin pian jäämään suhteellisen lähelle autoa, jotta saan kameran ajoissa sateelta suojaan.

Tässä esimerkkiä sään muuttumisesta.

Klo 14:17 valoa ja sinistä taivasta näkyy vielä pikkuisen kuvan oikeassa reunassa. Tumma pilvi lähestyi melkoista vauhtia.


Klo 14:19 osa taustasta hukkuu jo valkoisen lumen taakse.


Klo 14:20 lunta alkaa häpsiä jo kuvauspaikallani.


Klo 14:21.


Klo 14:22.


Klo 14:23 ladon takana olevaa maisemaa ei käytännössä enää näe.



Odotin tovin autossa ja heti lumimyräkän mentyä ohi (meni nopeasti, odotinhan autossa) viereiselle pellolle laskeutui äänekäs parvi metsähanhia.






Ja sitten taas Ahvenanmaalle :-)

Melkoisen hakemisen jälkeen Ahvenanmaan loman vierailulistalle päätyi myös Herröskatan. Luvassa oli vapaasti käyskenneltävää luontoa ihan aitoon Suomi-malliin. Sinne siis lähdettiin :-)

Ahvenanmaalla kaikki matkat ovat lyhyitä. Matkaa Maarianhaminasta Herröskataniin oli reilut 30 kilometriä. Ei siis matka eikä mikään :-)

Tämä oli yksi niistä paikoista, joihin kannustettiin menemään, jopa yöpymään. Maaliskuussa koronan aikaan olimme tuolla tietenkin ainoita vierailijoita.

Kaikki huipentui niemen nokassa, jossa oli lintutorni ja ihanat kalliot upein näköaloin :-)

Ensin näköalaa lintutornista, joka oli jyrkkänousuinen etenkin kahden kameran roikkuessa kaulasta. Niiden heilahteluja seuratessa jalat saivat staattista jumppaa enemmän kuin tarpeeksi :-)


Sama näkymä maan kamaralta.


Tuulta riitti. Maisemat mykistivät.


Kallion päällä oli tuollaista isohkoa irtokiveä. Kallion päällä käveleminen ja eteneminen on huomattavasti irtokivien päällä kulkemista helpompaa ja miellyttävämpää.




Keskellä niemen kärkeä kulki pituussuunnassa välillä matalampi, välillä syvempi kuilu-rotko-muodostelma, jossa oli tuollaista räjähtäneen näköistä isoa ja vielä isompaa kivilohkaretta. Kuva on huono, otin sen alunperin vain miestäni varten, hän poistui rannan tuiverruksesta hieman ennen minua. En löytänyt netistä mitään tietoa tästä ja se jäi kieltämättä vaivaamaan mieltäni aika lailla.

Jos siis tiedät tästä jotain, olen mahdottoman otettu kaikista tiedon murusista.


Linnoitusrauniot ja laituriarkkujen jäänteet ovat kuulemma peräisin autonomian ajalta 1809−1917 ja osittain toisen maailmansodan ajalta 1939−1945 (Visit Åland).


Huomenna on paluu arkeen. Etätyö on tuttua, nyt sitä tehdään sitten vain tavallista enemmän. Lisäksi olen päättänyt kehittää fasilitointimenetelmiämme niin, että työpajojenkin vetäminen Teams-kokouksina onnistuu. Ensimmäinen kerta ei ole välttämättä se paras kerta, mutta askel kerrallaan saadaan työtavat varmasti hiottua sellaisiksi, ettei etätyön tarvitse näissä perinteisissäkään työtilanteissa olla enää hidaste esteestä puhumattakaan. Tuskin maltan odottaa :-)

Mitä kiinnostavaa sinulla on luvassa ensi viikolle?