lauantai 30. maaliskuuta 2019

Kevät on täällä - samoin töyhtöhyyppä :-)

Kävin perjantaina töissä autolla - ensimmäisen kerran puoleentoista vuoteen. Otin kameran mukaan töihin hyvän sään kunniaksi ja ajelin kotiin pikkuteitä pitkin. Aamulla töihin mennessäni näin lukuisia (todennäköisesti) hanhiparvia lennossa. Kevät iski tajuntaan ihan täysillä ja perjantaiaamu ei olisi voinut olla enää ihanampi :-)

Töiden jälkeen muuttajia lensi ylitse vain muutaman auran verran, mutta matkalta löytyi yksinäinen töyhtöhyyppä, jota pääsin tarkkailemaan ja kuvaamaan auton ikkunasta. Töyhtöhyyppien ympäristö on ainakin näin keväällä harvemmin mitenkään erityisen kuvauksellista. Tällä kertaa pellolla oli jonkin verran vettä ja se siisti jo sellaisenaan ympäristöä paljon kuvauksellisemmaksi :-)








Ensi yön kellon siirtely on onneksi näillä näkymin lopun alkua. Siirtelylle siis. Ehkä sen nyt vielä pari kertaa jaksaa. Minun rytmini eivät tykkää moisesta siirtelystä etenkään tässä keväällä ollenkaan :-(

Voimia kesäaikaan siirtymiseen itse kullekin!

torstai 28. maaliskuuta 2019

Ja kevät saa :-)

Lumi on sulanut pihan auratuilta alueilta sekä havujen luota. Muuten jäpäkän kovaa lunta on vielä ehkä kymmenisen senttiä. Huomiseksi on luvattu yli kymmenen asteen lämpötilaa ja auringon loistelua, joten lumikerros huvennee reippaasti lisää.

Linnut laulavat ihanalla vimmalla eikä tänään koiran kanssa ulkona käydessä tarvinnut enää edes käsineitä. Hyvä niin, sillä minun käsineeni ovat nähneet parhaat ja melkoisen huonotkin päivänsä ja ovat melkoisen kuluneina ja rikkinäisinä valmiita pois heitettäväksi.

Pajunkissoja kuvatessani en vielä huomannut noita kuvan yläreunassa olevia hyönteisiä. Vasta koneella kuvia läpikäydessäni huomasin ne. Silmukin on siinä kohtaa kovasti nuukahtanut, näyttää siltä, että molemmat osapuolet eivät ole tässä yhteistyössä voittajia. Satutko tietämään, mitä nuo ovat? Jotain kirvojako ehkä?


Se siitä romanttisesta pajunkissakuvasta ;-)

Osmankäämi oli talven jälkeen vallan valmis luovuttamaan siemensatonsa maailmaa valloittamaan. Se näyttikin jotenkin valloittavalta :-) Taustalla auringon valossa kimaltelevaa juoksevaa vettä.


Liikuttavan näköistä oli myös puolukan versojen 'kaivautuminen' esiin jään alta.


Osanottoni kaikille, joiden jaksamista kevään saapuminen ja valon lisääntyminen rokottaa. Tiedän, että tämä ei ole kaikille sitä parhainta aikaa. Minussa tapahtuu kevään myötä onnellisuuden lisääntymistä. Jokainen valoinen hetki ja jokainen luonnon kevääseen heräämisen merkki tekevät minulle hyvää. Siksi hehkuttelen.

Iloa ja voimia kaikille!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Kevättä, laulujoutsenia ja elämän pohdintaa

Nyt on ollut muutama aivan käsittämättömän kaunis kevätpäivä. Hymy puikahtaa aivan kutsumatta huulille ja sisällä kuplii iloisesti. Ihan piti lähteä kameran kanssa liikkeelle katsomaan, miten kevät etenee.

Metsäisillä teillä oli jäistä tai vetistä ja jäistä. Kesäiset pysähdyspaikat olivat lumipenkkojen alla eikä paikkoja pysähtymiseen oikein löytynyt. Osa pelloista oli melkein sulia, suurin osa kuitenkin kunnon lumipeitteen alla.

Vaikka kuvaustilaisuudet olivat rajallisia, mieli nautti auringosta ja sen myötä tulvivasta valon määrästä. Reissu oli ehdottomasti siihen käytetyn ajan väärtti.

Laulujoutsenia näin jo viime viikolla. Tänään näin pelloilla muutamia joutsenpareja. Muutaman kuvankin sain :-)




Elämän rajallisuutta tuli pohdittua taas viime viikolla yhden suru-uutisen jälkeen. Tähän ikään mennessä suru-uutisia on ehtinyt tulemaan jo melkoinen määrä. Niiden vastaanottaminen ei sinänsä helpotu ollenkaan. Vaikka kuoleman läheisyys ei enää yllätä, jokainen ihminen on ainutlaatuinen. Sekin on tässä iässä jo selvää, ettei kuolema kysy ikää. Silti pitkän elämän eläneen ihmisen kuolema on jotenkin helpompi hyväksyä kuin kesken perinteisen elämänkaaren täältä lähteneen ihmisen kohtalo.

Lykkäämiselämä (sitku) ei todellakaan kannata. Elämää kannattaa elää joka päivä (nytku) parhaan tahtonsa mukaan. Ei kuin viimeistä päivää, mutta tasapainoisesti. Suomalaiseen kansanperinteeseen ei kuulu rakkaudenosoitukset, ainakaan puolisoa tai lapsia lukuunottamatta. Jospa sittenkin viitsisi sanoa sille hyvälle työkaverille, että hänen kanssaan on kiva tehdä töitä. Tai sille hyvälle ystävälle, että arvostaa oikein tosissaan hänen läsnäoloaan ja ystävyyttään. Ei kauhean vaativa juttu, mutta se on helppo jättää tekemättä, kun sen muka ehtii myöhemminkin. Tai koska tuo toinen muka varmaan ymmärtää sen muutenkin.

Luulen, että työkaverini ymmärsi minun arvostavan häntä, vaikken varmaan koskaan sanonut sitä ääneen. Mutta miksiköhän minäkin sen sanomista oikein pihtailin? Täytyy opetella toimimaan paremmin.

torstai 21. maaliskuuta 2019

Metsojen kuumaa aikaa

Tänään aamulla aurinko paistoi kauniisti, mutta etäpäivän skype-palaverin aikana pilvet valtasivat taivaan ja sen jälkeen auringosta näkyi vain läikähdyksiä. Hyvä niinkin. Kotona etäpäivällä tulee katseltua paljon enemmän ikkunoista ulos kuin toimistopäivän aikana. Ikkunoita kun löytyy jokaisen kotityöpisteen vierestä :-) Pienikin iloinen sääyllätys toimii kotioloissa mahtavasti.

Avainkaulanauhan kokeilusta sen verran, että seiskaveikka ei (näin jälkikäteen ajateltuna tietenkään) toimi avainkaulanauhoissakaan. Se on karhea ja pistelee niskaa. Teen uuden kokeilun eri langoilla, katsotaan mitä uudesta kokeilusta syntyy :-)

Kaksi vuotta sitten kävin metsässä, jossa olin kuullut oleskelevan yksinäisen metsokoiraan. Menin paikalle suurella kunnioituksella ja varovaisuudella, mutta lintumokoma huomasi minut jossain vaiheessa. Sitä ennen sain kuvattua paljon kuvia tuosta upeasta olennosta! Muutaman kuvan julkaistuani sain jonkin verran ikävää palautetta paikallisilta lintuihmisiltä, joiden näkemyksen mukaan olin kiusannut lintuparkaa. Minun mielestäni en vain älynnyt poistua paikalta riittävän nopeasti, jolloin perääni lentänyt koirasmetso päätti haastaa minut kunnolla ja myös onnistui siinä. Ilman ulkopuolisen apua en olisi selvinnyt tilanteesta ehjin nahoin, lintu oli kovasti niskan päällä. Kilpakosijoiden puutteessa se kävi minun kimppuuni ja voin vain kuvitella sen tyydytystä päästessään pieksemään minua. Toivon purkaneeni tahattomasti sen stressiä. Sen jälkeen en tosin ole enää mennyt maaliskuussa metsometsään. En linnun, vaan vihaisen palautteen 'pelossa'.

Mutta metsokoiras oli kaunis, todella lumoava. On sääli, että metsiä hakataan yhä repalemaisemmiksi, jolloin metsojen reviirialue ei enää täyty puista. Jäljelle jää noita yksinäisiä, hulluksi tulevia metsokoiraita, joiden kevään ainoa tärkeä tehtävä olisi kilpailla muiden koiraiden kanssa metsonaaraista.

Nyt kävin kaksi vuotta vanhoja kuvia läpi uudella mielellä ja tässä kuvia ihanasta, uljaasta metsokoiraastani :-)











tiistai 19. maaliskuuta 2019

Jämälankaprojekteja: avainnauha

Talvinen sukkatehtaani on ollut aika lailla suljettuna tämän talven. Suhteeni ostamiini karkeahkoihin sukkalankoihin on ollut kriisissä, enkä ole jaksanut innostua niiden työstämisestä sukiksi. Kädet ovat kaivanneet näprättävää, joten olen etsinyt jotain touhuttavaa. Kuvittelin löytäväni helposti montakin mielekästä, mutta nopeasti toteutettavaa rannekeideaa lojumaan jääneille jämälangoilleni. En löytänyt.

Muutamasta lähteestä löysin kuitenkin tällaisen jämälankarannekeidean, jota lähdin sitten kokeilemaan: http://minttumaantakana.blogspot.com/2012/06/erilaiset-ystavannauhat.html (klik).

Näprääminen oli koukuttavaa ja teinkin näitä nauhoja uusilla värikombinaatioilla (ja paksuuksilla) melkoisen monta :-) Tässä muutamia näperryksiä esimerkkeinä.


Viimein päädyin tekemään itselleni uuden avainnauhan tällä tekniikalla. Tämä kokeiluversio on tehty puhtaasti kierrätysaineista - ei mitään turvalukkoa. Seuraavaan avainnauhaan voisin lisätä kaupasta ostetun turvalukon.


Avainnipsu on leikelty irti vanhasta mainosavainnauhasta. Niskan solmujen tilalle voisi seuraavalla kerralla laittaa turvalukon. Täytyypä kokeilla :-) Ja nauhakin voisi olla seuraavassa versiossa hieman pitempi.

Ihanaa kevään haistelua - se on jo täällä :-)

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Mihin luontolomalle huhti-toukokuun vaihteessa?

Kevät odottaa ihan nurkan takana. Lunta sataa tämän tästä, mutta se on märkää lunta ja muuttuu vedeksi hetkessä lämpötilan kohotessa.

Ihan kohta linnut pörräävät jo valmistamassa pesiään ja ruokkimassa poikasiaan. Ihan kohta...



Suunnittelen omaa kevätlomaani huhti-toukokuun vaihteeseen. Mieluusti lomailisin luonnon äärellä kotimaassa tai ihan lähellä. Hyvien lähivaihtoehtojen puutteessa voisin lähteä kauemmaskin. Mitä ehdottaisit?

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Elämä on enimmäkseen oikein hyvää :-)

Vaikken minä jaksa nauttia maaliskuun toistuvista lumisateista, koira osaa. Se jaksaa kieriä, tunkea päänsä lumen alle haistellakseen jotain ja innostua, kun jalasta kimpoaa pienen pieni lumikokkare. Heti kikkareen perässä juoksemaan ja innoissaan odottamaan uutta :-)

Lupaan koiran vuoksi jaksaa näitä tuprutuskelejä vielä jonkin aikaa. Sitten olisi kyllä ihan kohtuullista voida jo odottaa kevään etenevän ja lumisateiden vähenevän. Eikö?



Elämässä on tällä hetkellä paljon stressiä. Silti olen onnellinen aina, kun stressi ei läiky yli. Nyt pyrin hillitsemään stressiä aikataulutuksilla ja keskittymällä hetkeen kerrallaan. Elämä on enimmäkseen oikein hyvää :-)

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Muistatko nauttia juuri tästä hetkestä?



Voisiko västäräkki olla enää onnellisempi?
Kesän kohokohtia,
voiton hetkiä.
Tässä hetkessä
kaikki on kunnossa.

Muistatko nauttia juuri tästä hetkestä?

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Epämukavuusalueilla voi kasvaa

Tein tänään grillille keväthuollon. En ole koskaan ennen huoltanut grilliämme, mutta nyt grillille tuli tarvetta ja mieheni oli työmatkalla. Toki tämä tarve on aivan omia juttujani enkä varmaan muutenkaan olisi olettanut mieheni tekevän huoltoa tässä tilanteessa, mutta olen silti kovasti paljon ylpeä siitä, miten sain hoidettua koko homman :-)

Meidän parisuhteessamme olemme jakaneet monia tehtäviä ja vastuita niin kuin parhaaksi näemme. Molempien ei tarvitse tehdä kaikkea. Pieni työnjako tuntuu helpottavan kummankin elämää. Joskus joutuu kuitenkin siirtymään hetkeksi omalle epämukavuusalueelleen, kuten minä juuri nyt tuon grillin kanssa. Mutta hyvältä se ainakin tänään vaikutti :-)

Uudet aluevaltaukset ja epämukavuusalueille vierailut aiheuttavat minussa voimaantumisen tunteita. Nytkin on ihan macho olo, kun selviydyin grillin keväthuollosta ihan itse - jopa hyvillä tuloksilla ;-)

Espanjan lomalla epämukavuusalueet löytyivät vuoristoteiltä. Jokaisen koettelemuksen ja siitä palautumisen jälkeen olo oli hivenen verran vahvemman tuntuinen. Rajansa silti kaikella :-)

Kuorma-auto näyttää jokseenkin pieneltä.

Ja teiden reunukset jyrkiltä.

Voiko kuorma-auto näyttää enää pienemmältä?

Nuo ovat ihan puita, eivät mitään pikkupensaita.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Muista, että joskus se, ettet saa haluamaasi, on onnekasta...

Juteltiin siivoamisesta ja järjestyksestä työkaverin kanssa lounastauolla muutama päivä sitten ja totesimme pienen vertailun jälkeen olevamme hieman eri kartoilla asian suhteen. Minä olen ilahtuneena vasta viime aikoina yli 50 vuoden iässä oppinut hurmaantumaan siitä, miten helppoa on löytää tavaroita, kun ne löytyvät omilta paikoiltaan. Kati oli oivaltanut tämän saman jo lapsuudessaan :-)

Erilaisuus on enemmän rikkautta kuin tuskaa, jos sen osaa kohdata oikein. Niin toivottavasti tässäkin tapauksessa :-)

Kon Mari -kirjoja lueskellessani olen saanut uusia alkeellisia ajatuksia järjestyksestä. Olen valaistunut, vaikken oikeaan konmaritukseen kykenekään. Pystyn kuitenkin pieniin askeliin, jotka helpottavat elämääni. Uskon sipulin kuorimisen tekniikkaan - kerros kerrokselta kohti ydintä.

Vakuuttelen itselleni, että tavaroiden läpikäyminenkin on merkityksellistä, eikä haittaa, etten ole jatkuvasti toteuttamassa elämäni intohimoa: valokuvaamista. Pyrin tasapainottamaan kodin sisäistä ja ulkoista toteuttamisen tarvetta.

Päätän siis antaa itselleni anteeksi ajankäyttöni valinnat - olivat ne sitten heikkoja tai todella huonoja ;-) Tein parhaani ja se riittäköön.



Dalai-lamaa lainaten: " Muista, että joskus se, ettet saa haluamaasi, on onnekasta."

Tässä tapauksessa kärhön siemenet ovat jo talveentuneet - ihan luonnon luomaa :-)

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Vetten päällä talvella

Aurinkoiset hankikannot ovat parhaimpia asioita talvessa. Jäätynyt vesi vain lisää upeuskerrointa ja houkuttavuutta. Viime viikonloppu oli tässä suhteessa aivan mahdottoman upea!

En pidä paukkupakkasista enkä ylipursuavista lumimääristä. En jaksa yhtään liukkautta. Sohjo ja loska kuuluvat ei-ei-listalleni. Mutta sunnuntai oli hyvä päivä. Juuri sellainen, jolloin kutsuisin kenet tahansa ulkomailta nauttimaan Suomen kauneudesta.

Aurinko ja vesisateet olivat syöneet metsien lumet lähes kokonaan. Aurinko paistoi ja lunta riitti avarilla paikoilla kuitenkin vielä ihan runsaasti. Järvien jää oli vahvistunut lumipeitteen vähenemisen ja pakkasten lisääntymisen myötä. Jäällä kulkemista arastelevana juuri nyt oli hyvä hetki minullekin nauttia jään kantavuudesta ja sen tuomasta näköalalisästä ;-)

Rantakalliot näyttävät vesiltä käsin vieläkin hienommilta kuin kallioilta itseltään tarkasteltuna. Ilman venettä talvi on ainoa aika päästä ihastelemaan rantakallioita vesiltä käsin. Ja se on meillä ihan jokamiehen oikeus!



Suomalainen jääkauden rouhima rantakallio on aivan omanlaatuisensa. Kävelemistä (jäätyneiden) vetten päällä ei voi kokea kovinkaan monessa paikassa. Nämä kuvat ovat Sääksmäeltä, mutta kauniita rantamaisemia on koko Suomi täynnä. Juuri nyt niitä pääsee ihailemaan ilman venettäkin :-)

Ihanaa maaliskuun jatkoa!

perjantai 1. maaliskuuta 2019

Ihana keli - koirankin mielestä :-)

Päivän pituus on jo reippaasti yli 10 tuntia. Vauhdikkaan etäpäivän jälkeen ehdin koiran kanssa minilenkille ja keli oli mitä parhain! Aurinko paistoi täydeltä terältä ja tintit laulelivat tarmokkaina puissa. Ei ollut mitään epäselvää sen suhteen, mihin suuntaan vuosi on menossa ;-)


Koira täyttää pian yhdeksän vuotta ja sen kuonokarvat ovat jo tyylikkäästi harmaantuneet. Jäätyneessä lumessa piehtaroiminen ei sen sijaan ollut ollenkaan tyylikästä. Otin siitäkin pari kuvaa, mutta ei niistä selvinnyt ollenkaan, miten päin se koira niissä oli. Tyylikästä tai ei, nautinnollista tuo piehtarointi näytti kuitenkin olevan :-) 

Viikonlopuksi en ole tehnyt ainakaan vielä yhtään mitään suunnitelmia. Vielä ehtii :-) Miten sinä ajattelit viettää viikonloppusi?