Se oli sään vika... ;-)

Tänään pääsin olemaan ulkona 'päivänvalossa'. Kyllähän se yön voitti, mutta hämärää oli jo ennen lumisadetta eikä se hienoinen lumisade valostuttanut maisemaa yhtään. On siis ihan kelin vika, ettei uuden kameran koekuvaukset sujuneet niinkuin toivoin ;-)

No juu, voinhan minä valittaa ruokintapaikalla käyneiden lintujen vähäisestä määrästäkin. Niitä oli tosin ihan reippaasti paikalla, ennen kuin käytiin koiran kanssa sössimässä äänekkäällä ja ylitouhukkaalla ruokinta-automaattien täyttämisellä koko homma. Hiljaista oli sen jälkeen :-(

Eivätkä nuo asetuksetkaan ole kamerassa vielä ihan kohdillaan. Minulla ei ole ollenkaan malttia käydä koko ohjekirjaa läpi ja fiksata asetukset yksi kerrallaan kuntoon ennen 'jahtiin' lähtemistä. Osan asetuksista rukkasin kuntoon etukäteen, muutaman korjauksen tein lintuja odotellessa ja jotain yritän taas ruuvailla kohdilleen ennen huomista kuvausyritystä.

Pikseleitä on paljon enemmän kuin vanhemmassa kamerassa. Kroppausta on vara tehdä paljon enemmän. Nyt, kun valon puutteen vuoksi isosta ISO-arvosta huolimatta kuvista tuli vähän tärähtäneitä, oli hyvä kuitenkin, ettei kroppausta tarvinnut tehdä paljoakaan. Hieman asettelua vain. Putken pituus 'kasvoi' sen verran, että puolisuttuiset kuvatkin pääsee esittelemään ensimmäisinä koekuvina :-)

Sinitiainen tanssi balettia...

Sinitiainen tanssi balettia ruokasydämen päällä :-) Ihanaa loppuviikkoa!

Lahja tuli :-)

Matka Tallinnaan pojan kanssa on varattu. Olen tyytyväinen, että olen saanut homman etenemään.

Paketti-ilmoitus tuli eilen. Noudin paketin heti kotipaikkakunnalle saapumisen jälkeen ja kotona ilta sujui valmistellen. Se oli siis se syntymäpäivälahjani, joka nyt jo saapui. Ja sehän on siis kamera. Eilisilta meni akkua ladatessa. Tänään pääsin kokeilemaankin sitä hieman, mutta illalla pimeässä se ei ollut kovin tuloksekasta. Oikea yritys sitten viikonloppuna :-)

Päädyin kameraan, sillä objektiivit eivät tärpänneet. Hyvä laajakulma olisi maksanut reilut tuhat euroa, mutta aika vähän minä laajakulmaa nykyään käytän. Käyttäisinkö enemmän, jos hankkisin hyvän? Vaikea sanoa. Pohdin myös vähän pitempää putkea. Canonin 500 mm putki maksaa käytettynäkin noin 5 000 euroa. HUH!

Siis kamera. Canon eos 7d mark ii. Sen kanssa harjoitellaan lähiviikot. Sen avulla 400 mm putkeni ulottuvuus kasvaa 520 mm:stä (nykyinen kroppikerroin 1,3) 640 mm:n (kroppikerroin 1,6). Eli yli sadan millin pidennys putkeen paljon, paljon halvemmalla. Lisäksi paljon sellaista, mitä vanhassa kamerassani ei ole. Lisäksi vanha kamera jää käyttöön - liian vähän siitä olisi saanut hyvitystä käyttöarvoonsa verrattuna.

Uusi kamera on pienempi, kevyempi ja hiljaisempi kuin vanha kamera. Se ottaa myös 10 kuvaa sekunnissa ja minulle se riittää hyvin. Kroppikenno on lintukuvauksessa enemmän edukseen kuin täyskenno. Vanhalla kameralla ei saa videokuvaa, mutta nyt voi pitkillä kuvausretkillä pitää valmiudessa kahta runkoa eri objektiiveilla.

Kyllä kannatti vanheta ;-)

Uusia kuvia odotellessa viime viikonlopun käpytikka.

Tallinnaan ja mustarastas

Työpäivät osaavat olla vauhdikkaita. Se on hyvä, ei tule tylsää :-) Mutta kauheasti vauhdikkuus ei saisi tästä enää lisääntyä, jos aion jaksaa hyvin, olla luova ja kannustaa myös työkavereitani. Eli pidetään siitä kiinni :-)

Pojan kanssa suunnitellaan Tallinnan matkaa, ihan päiväkäyntiä. Hyvää vaihtelua meidän kummankin arkeemme :-) Tuleepa vietettyä vapaapäivä ilman jatkuvaa valokuvaamista. Minä maksan matkat, joten ei ole vaikeaa saada houkuteltua nuorta miestä matkaseuraksi.

Viikonlopun mustarastaskuvista ei tullut kummoisia, mutta todistusaineistoa kuitenkin. Hän kävi täällä :-)

Pihabongauksen tiedot jäivät entiseen tapaan ilmoittamatta eteenpäin. Ehkä ensi vuonna löytyy aikaa siihenkin :-)

Lisää tilhiä

Jos lauantai on ihana päivä, niin ei ole sunnuntaissakaan mitään vikaa ;-) Aikaisin herännyt poikani saapui ulko-ovesta eteiseemme samaan aikaan, kun sain takamukseni sohvalle heti heräämisen jälkeen. Koira oli sitä mieltä, että nyt kannattaa herättää isäntäkin oikein kunnon haukulla, mutta onneksi se tokeni pian - koira siis. Ja isäntä sai nukkua.

Mies herää viikonloppunakin aikaisin, käyttää koiran lenkillä ja laittaa sille ruoan. Tulee useimmiten sitten takaisin nukkumaan. Niin tänäkin aamuna. Harvinaisen aamuvirkulla tuulella ollut poikani yritti soittaa minulle jo kesken unieni. En vastannut, vaan käänsin kylkeäni. Mutta enpä siinä enää kunnolla nukahtanutkaan. Ja kun pääsin alakertaan, saapui poika jo palkkalaskelmansa kanssa paikalle. Meillä oli projektina uusia hänen verokorttinsa, Mitäpä muutakaan sitä haluaisi tehdä ennen silmien aukaisua ja aamukahvia? ;-)

Pihabongaus ei tuottanut tänään yhtään sen kummempaa tulosta kuin eilenkään. En tosin mitenkään vakavasti niitä lintusia laskeskellutkaan, Mutta olisin varmasti aloittanut sillä silmäyksellä, jos pihaan olisi saapunut jotain henkeä salpaavaa. Mustarastaasta sain pari puolivillaista kuvaa otettua. Se pysytteli epäkohteliaasti huonosti kuvattavissa paikoissa eikä tehnyt minulle mitään helpoksi. Minä puolestani en viitsinyt häiritä sitä, vaan odottelin, josko se tulisi melkein tyrkylle. Ruokailkoot rauhassa, kun on pihaan malttanut saapua. Ehtii sitä kuvia ottamaan myöhemminkin :-)

Eilisiä tilhikuvia on tarjolla tänäänkin. Tänään ehdin käydä niitä vähän tarkemmalla silmällä läpi. Mahdotonta porukkaa hosumaan. jatkuvaa häsläämistä ja istumajärjestyksen säätämistä ;-)

Kuusi näytti kauempaa ihan joulukuuselta ;-) Kovin kauniisti koristellulta kuuselta.

Latvassa oltiin välillä ihan siististi.

Ja sitten piti jonkun alkaa jo säätämään omaa paikkaansa...

Lähitarkastelu osoitti, että kuusen kävyt olivat kadonneet parempiin suihin. Käpyjä on ollut paljon ennen suursyöminkejä. Nyt oli vain rangat jäljellä.

Paikkaa piti vaihtaa puun latvasta tai oksasta toiseen tämän tästä. Osa lensi kuin viimeistä päivää. Minua ihailutti kovasti tuo tilhien kyky kökötellä oksalla kylmän rauhallisesti, vaikka lajitovereita suihkii aivan vierestä ohi kumpaakin puolta ;-) Todella kylmähermoista! Katso tilhi vasemmalla :-)

Tässäkin melkein kaikki tilhet kököttelevät, niinkuin mitään ei tapahtuisi, vaikka muutamat kaverit vetävät avointa liitoa ihan senttien päässä...

Ja tulihan sinne kuviin tietysti tällainenkin enkä tietenkään malta jättää sitä julkaisematta ;-) Lapsellista? Varmaankin :-)

Pihabongauksen jälkeen tilhiä naapurissa

Elämä on ihanaa, kun on lauantai :-) Pihabongauksen ensimmäinen kierros oli tänään. Katson vielä, tuoko huominen mukanaan mitään mielenkiintoisempaa. Aamulla / aamupäivällä katselin pihalle olohuoneesta, valoa oli vielä liian vähän valokuvaamiseen, joten sohvalla kököttely yöpuvussa sopi agendaan oikein mainiosti.

Tunnin aikana ikkunan ulottuvilla kävi melkoisen vakioporukkaa yhtä poikkeusta lukuunottamatta: tali-, sini- ja kuusitiaisia, hömötiainen, pikkuvarpusia, varpusia, käpytikka, fasaani ja harakoita. Lisäksi pihassa kävi mustarastas - sen olen nähnyt vasta parina päivänä. Iltapäivällä ruokintapaikalla ei ollut yhtään lintua tai toisinaan muutama tintti. Tosin taivalla oli silloin meteliä, kun naakat ja korpit ajoivat takaa kanahaukkaa. Vähän myöhemmin ruokintapaikka oli edelleen yhtä tyhjä, mutta naapurin kuuseen ilmestyi (saapui / lensi) kymmeniä tilhiä.

Tilhiä lähdin sitten kuvaamaan, mutta ne eivät tulleet matalalle. Valitsivat korkeat puut, joiden latvoista toisiin lensivät. Vaan otin kuvia silti ;-) Aikamoista sähläämistä niillä oli välillä, kun mentiin ja tultiin (siis lennettiin ja laskeuduttiin)... Oli upeaa =D

Ihana viikonloppu ja pihabongaus :-)

Ihana, ihana viikonloppu! Tuntuupa tämä hyvältä :-)

Syntymäpäivälahja on valittu monipolvisten keskustelujen jälkeen. Mies pyrki varmistamaan viimeiseen asti, että valittu lahja osuu varmasti toiveisiin ja ehdotteli vaihtoehtoisia (kalliimpia) ratkaisuja. Kun hän oli varma, että kerron suoraan, mitä haluan, päästiin lahjan tilaukseen. Nyt sitten odotellaan :-) Vaan ovatpahan olleet jännittävät muutama päivää asioita pyöritellessä :-)

Huomenna ja sunnuntaina on pihabongaus. Siihen mukaan kaikki, joilla aikaa riittää :-) Upeaa viikonloppua!

Kameratarvikekuumetta...

Mietiskelen syntymäpäivälahjaani. Siis mitä haluaisin lahjaksi. Olen kehottanut (käskenyt) miestä olemaan kärsivällinen ja ostamatta mitään, ennen kuin tiedä, mitä haluan. Valokuvaamiseenhan se lahja tietenkin liittyy ;-) Yllätys, yllätys... Vaan miten?

Matemaatikkona olen analysoinut hinta-hyöty-suhteita ja monta heikosti kannattavaa vaihtoehtoa on jäänyt pois laskuista. Juuri nyt luulen olevani jäljillä, mutta pari seuraavaa päivää näyttää ehkä (EHKÄ) totuuden. Valokuvaustarvikekuume on paha aina kun se iskee - voi, voi... ;-)

Syttäreitä juhlistan vasta loppukesästä, sillä talvi ei kelpaa minulle juhlimiseen. Ja onpahan enemmän aikaa suunnitella, miten sitä tällä kertaa synttäreitä juhlitaankaan. Sillä ainahan juhlitaan, kun jokin syy vain löytyy ;-)

Nälkäisiä sorsia

Kävin etsimässä koskikaraa toiseltakin sulalta. Koskikaraa ei löytynyt, mutta sorsat olivat aktiivisia. Sorsat hakeutuvat talvella tuonne sulaan ja aikaisempina vuosina niille on riittänyt ruokkijoita enemmän kuin tarpeeksi. Sorsat ovat kaikonneet kauas, kun niitä on lähestynyt ruoankin kanssa. Nyt ne marssivat nälkäisen määrätietoisena minua kohti yhdessä rintamassa - eikä minulla tällä kertaa ollut mitään ruokaa mukana. Täytyy muistaa ensi kerralla ottaa mukaan vaikkapa kauraa nälkäisille :-) Kovasti ne keskustelivat ;-)

Vihavuoden koskikara

Vihavuoden koskelta löytyi koskikara viimevuotiseen tapaan. Nimi Vihavuosi viittaa vihaiseen koskeen, ei kokonaiseen vuoteen vihoiteltua aikaa. Lisää Vihavuodesta täällä.

Koskikara ei heittäytynyt linssiluteeksi, vaan vaihtoi kärkkäästi paikkaa jos liikahdinkaan lähemmäs sitä. Piti siis kuvata kaukaa. Kävihän se niinkin :-)

Matkoilla oli kauniita lumisia maisemia ja minulla oli mukana kolmijalan lisäksi laajakulma. Maisemakuvaus ei silti sytyttänyt tällä kertaa. Kirkas sininen taivas olisi voinut riittää houkutukseksi, mutta tarjolla oli vain harmaata paksua pilvimassaa. Laajakulma jäi koskemattomaksi tällä kertaa. Minä syytän talvea ja säätä, vaan olisiko niin, ettei maisemakuvaus näissä maisemissa vain ole minun juttuni? Näillä maisemilla viittaan Suomeen, erityisesti eteläiseen Suomeen. Eksoottisissa paikoissa maisemakuvauskin voisi kiinnostaa ;-)

Ampumahiihtoa ja pihan lintuja

Kävin aamupäivästä kuvaamassa ampumahiihtokisoja. Kisat olivat tuossa melkein vieressä, Ahveniston hiihtoladuilla. Ladut noudattelevat moottoriradan reittejä.

Päädyin kuvaamaan Hämeen Sanomien valokuvaajan viereen. Juteltiin valokuvaamisesta ja talvesta. Hän tykkää työstään. Niin tykkäisin minäkin ;-)

Viime hetken toimeksiantona tuli kuvata miehen työkaverin aikuista poikaa. Tuntomerkit olivat hyvät ja kuvasin sen, minkä kuvauspaikka antoi myöten. Mielenkiintoinen projekti :-) Ihmisten kuvaaminen on aina mielenkiintoista. Urheilusuorituksen aikaan kukaan ei mieti poseeraamista, vaan kaikki keskittyvät sen hetken suorittamiseen. Kuvaamisen kannalta ideaalista.

Kotiin palatessa viritin kameran pihalintujen kuvaamiseen. Ruokintapaikalla käy säännöllisesti yksi erittäin likaisen näköinen talitiainen. Se näyttää siltä, kuin asuisi nokisessa ympäristössä - eikä ole siistiytynyt yhtään talven kuluessa. Se aukoo paljon nokkaansa kuin yrittäisi huudella jotain. Ilmoille ei kuitenkaan kuulu mitään. Hauska veikkonen ;-)

Ikäkriisi

Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt päässäni ajatusta vuorotteluvapaasta. En ole tehnyt päätöstä suuntaan enkä toiseen, vaan olen jättänyt aiheen edelleen pohdittavaksi. Olen myös ajatellut vaihtoehtoisesti opintovapaalle siirtymistä ja siis jonkin tärkeän aiheen opintojen pariin hyppäämistä. Kaipaan aikaa itselleni tärkeiden asioiden tekemiseen ja niissä kehittymiseen. Kun on kerran hyvän makuun päässyt, on vaikea tyytyä huomattavasti vähempään ;-)

Olen kerran ollut työssä, johon intohimoni kasvoi vuosi vuodelta. Vaikeuksiakin oli, mutta niiden selättäminen vähä vähältä kirkasti työn hyviä puolia entisestään. Tuota työpaikkaa ei enää sellaisena ole olemassakaan.

Nykyinen työ on ok, mutta osaamisen ilo, oppimisen läikähdykset ja tekemisen intohimo eivät juuri kuulu siihen. Työkavereissa on huippuyksilöitä, joiden kanssa työn tekeminen on upeaa, mutta muuten työ on juuri perinteinen leipätyö, jolla rahoitetaan muu elämä.  Muulle elämälle ei kuitenkaan jää kovin paljoa aikaa ja energiaa, tekemisen intohimo ei pääse kukkimaan näin pienillä määrillä. Enkä minä halua tyytyä vain loma-aikojen elämän riemuun. Jotain on siis tehtävä.

Elättelen vielä toivoa siitä, että voisin löytää riemun 'leipätyössä', mutta vuorotteluvapaa ja opintovapaa ovat kovin vakavasti harkittavia vaihtoehtoja. Yrittäjäksi ryhtymistä olen pohtinut yli kymmenen vuotta, mutta siinäkään en ole päässyt sen pitemmälle, Sisäinen riskianalyytikkoni esittelee minulle nopeasti tuon vaihtoehdon riskit, enkä ole luonteeltani mikään erityisen kova riskin ottaja...

Pohdin siis edelleen. Olen nyt antanut itselleni vuoden aikaa - sitten viimeistään pitäisi tapahtua jotain. Piakkoin edessä oleva syntymäpäivä ruokkii ikäkriisiäni ja kuiskii, että alan olla rekrytoijien mielestä jo liian vanha vaihtamaan työpaikkaa. Ja on ihan hullua ajatella, että jaksaisin nykyisellä kaavalla mahdolliseen eläköitymiseeni asti. Mihinkähän eläkeikä tulevaisuudessa kipuaakaan?

Tänään ei ollut kummoinen kuvauspäivä. Vain muutama hassu kuva. Mutta tukka on ainakin kampaajalla käynnin tuloksena hyvin ;-)

Viikko pulkassa! :-)

Ensimmäinen täysi työviikko vuodenvaihteen juhlapyhien jälkeen on nyt takana. Raskaalta tuntui. Kaikki kuhinat alkoivat vauhdilla, vaikka tuolla pyhien välilläkin kävin töissä hommia tasoittamassa. Mahdotonta hössötystä paikka paikoin siis.

Huomenna suunnitelmissa onkin sitten leikitellä kameran kanssa, kunhan käyn ensin kampaajalla siistiytymässä. Jos en mitään muuta keksi, voisin reilun viikon tauon jälkeen seurustella pihan lintujen kanssa...

Rovaniemen kuvat purkautuvat koneelta vähitellen. Otin tällä kertaa sekä raakakuvat että isot jpeg-kuvat. Aivan turhaan. En minä osaa oikein enää nitää jpeg-kuvia edes katsella, vaan rynnistän saman tien raakakuvan kimppuun. Nyt meni muistikortilla vain kovasti ylimääräistä tilaa. Samalla nuo jpeg-kuvat täyttävät nyt kovalevyä ja häiritsevät jo pelkällä olemassaolollaan. Vaan tulipa kokeiltua. Luulen ,että huomenna kamerassa ovat taas vanhat asetukset.

Rovaniemen lentokentän matkalaukkuhihnan keskellä oli veikeitä koristeita :-)

Poroja tuli kuvattua enemmän kuin olisi ollut tarpeellista ;-)

Jos kamera ei olisi alkanut pitkän pakkasessa olon jäljiltä hyytyä melkein yhtä pahoin kuin kuvaajakin, olisi tästä persoonallisesta huskystäkin saanut paremman kuvan. Nyt on tyytyminen tähän :-)

Huskyt olivat aivan innosta pinkeinä lähdössä vetämään kelkkaa. Selvästi mieluista hommaa :-)

Tilhiä

Rovaniemelle asti piti lähteä, että näkee tilhiä. Muut näkevät niitä etelässäkin, mutta minun täytyi lähteä pohjoiseen asti ;-)

Ensimmäiset tilhet nähtiin Ounasvaaralle mentäessä. Parveilivat puissa ja lensivät puusta toiseen. Olipa se upean näköistä... <3 p="">

Pari päivää myöhemmin mentiin ihan pihlajien perässä paikalliselle hautausmaalle. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun kävelin hautausmaalla kameran  kanssa, myönnän sen :-(  Monista pihlajista huolimatta lintuja ei näkynyt missään. Vaan sitten bongasin - toisen valokuvaajan :-) Pitkästä putkesta arvasin, että paikalla täytyi olla myös lintuja. Vähitellen näkyviin tuli muitakin kuvaajia ja vihdoin myös niitä lintuja.

Tilhiä oli paljon, mutta pakkasta vähintään yhtä paljon. Kamera ei toiminut jatkuvasti pelkästään mallikkaasti, kylmä hidasti kuvausta. Tilhien lisäksi paikalla oli myös niitä taviokuurnia. Mutta nyt vielä pari kuvaa tilhistä :-) Ihanaa illan jatkoa!

Ounasvaaralla

Ounasvaaran rinteellä kulkee talvikävelyreitti, jonka löysimme melkein helposti ;-) Minä tulkitsen karttaa usein ihan väärin... Kuvittelin reitin paljon leveämmäksi ja mukana kiskomamme pulkka oli paikoin vaikeuksissa - polku oli aikas kapea.

Reitti oli hiljainen, uskomattoman hiljainen ollakseen noin kahden kilometrin päässä keskustasta. Taivas oli pilvinen, päivä oli muutenkin lumisateinen ja harmaa. Mutta maisemat olivat kauniit :-) Maisemia pääsi katsomaan myös näköalatornista ja sieltä pääsi näkemään melkein koko Rovaniemen keskustan.

Back to business ja taviokuurna

Ensimmäinen työpäivä Rovaniemen matkan jälkeen oli kuin olisi palannut sorvin ääreen ulkoavaruudesta. Ihan pihalla olin, mutta onneksi ihanat työkaverit auttavat aina :-)

Pakkanen ei kivunnut niihin lukemiin, mitä säätiedotuksissa peloteltiin. Junat olivat kuitenkin asianmukaisesti myöhässä. Aamulla vähemmän ja illalla enemmän.

Taviokuurnan kuvia kävin läpi. Se on aika sottainen ruokailija :-)