Harmaahaikaran kuvia

Näissä harmaahaikaran kuvissa ei ole erityistä tarinaa tai logiikkaa. Kahlasin haikarakuvia läpi ja nämä nyt nousivat ensimmäisinä näytille. Paljon on vielä kahlattavaa niin minulla kuin tällä haikarallakin ;-)

Tässä auotaan nokkaa muuten vaan. Harmaahaikaran ääni on sillä tavalla ei-hurmaavalla tavalla pysäyttävä, että olisin kyllä huomannut, jos se olisi huudellut ;-)

Isompien kalojen joukosta löytyi tällainen sopivamman kokoinen, atreriaksi soveltuva yksilö. Tämä oli ainoa kala, jonka näin sen syövän. Muuten ravinnoksi kelpasi kaikenlainen pieni elävä, kuten korennot.

Tämän kielen näyttämisen huomasin vasta kuvasta, eihän tuo kieli mikään iso tosin olekaan ;-)

Aurinkoista viikonloppua!

Etiketti se on luontokuvauspaikoillakin!

Terveisiä sääksikojulta! Hengissä selvittiin, vaikka mennessä kojun lämpötila olikin 37,1 astetta ja tuuletusräppänöitä ei ollut.

Sääkset viihtyivät parhaiten auringon laskun ja nousun aikoihin ja silloin kuvaamisen kanssa taas tekee aika heikkoa näillä 'perusvehkeillä' - valo vain ei riitä.

Torninaapuriksi tuli heppu, jonka mielestä oli ok avata tornin ikkunat kaikista varoitteluista huolimatta (niitä varoituksia ja ohjeita on siellä KAIKKIALLA!). Sääkset ovat niin mahdottoman varovaisia, että vaihtavat hetkessä ruokailupaikkaa, jos ympäristössä on mitään epäilyttävää. Tämä naapuri päätti vielä asettua seisoskelemaan avoimen ikkunan eteen ja päätti aloittaa äänekkään keskustelun kuvausnaapurinsa (minun) kanssa mennessäni siitä ohi. Olin hämmentynyt. Kunnes kojuun päästyäni yksi sääksi ilmoitti moneen kertaan päättäväisesti tyytymättömyytensä ja lensi muualle (yksi oli tehnyt sen jo aikaisemmin). Tornin ikkunat olivat vieläkin auki, vaikkakin patsastelija puuttui ikkunasta. Siitä alkoi loppupäivän sääksikato. Ja siitä olin todellakin ärtynyt ja äkäinen.

Kuin varmuuden vuoksi spektaakkeli toistui vielä kerran ja hikoileminen kuumassa kojussa oli melkein turhaa. Onneksi esiintymishaluinen harmaahaikaranuorukainen pelasti päivästä paljon. Kuvia tuli siis haikarasta :-)

Minua ei haittaa, että helle loppuu. Hyvä ja kohtalainen kesäkeli riittävät minulle mainiosti. Upeaa viikon jatkoa!

P.S. Kuvat kannattaa aina klikata isommiksi :-)

Sääksikeskukseen kuvaamaan

Huomenna iltapäivällä ajan aivan itse Kangasalle sääksikeskukseen. Menen piilokojuihin vuorokaudeksi kuvaamaan sääksiä, niin siis toivon. Ne vaan kun ne eivät tule ruokailemaan altaalle minun tahtoni mukaisesti, vaan saattavat valita jonkun muunkin ruokailupaikan. Joten huomenillalla, viimeistään keskiviikkoaamuna nähdään, miten sääkset suosivat minua.

Piilokojuvuorot piti varata jo tammikuun puolessa välissä, jos halusi olla varma varauksestaan. Peruutuspaikkoja voi metsästellä myöhemminkin, mutta siinä saa sitten ollakin tarkkana.

Piilokojukuvaaminen sopii mainiosti paranemisvaiheessa olevalle, vielä kipuilevalle jalalle. Siellä saa lepuuttaa jalkaa sopivassa asennossa ja silti on hyvällä kuvauspaikalla :-)

Odotukset eivät saa olla noilla reissuilla liian korkealla. Jos kuvauskaverit valittavat tämän tästä huonoa lintutilannetta, alkaa helposti pian itsekin suhtautua kaikkeen negatiivisesti. Luontoa ei kuitenkaan voi ohjailla ja piilokojuvarauksessa maksetaan kuvausmahdollisuudesta, ei varmasta kuvaustilaisuudesta. Kannattaa siis lähteä matkaan niukalla kesämökkifiiliksellä: Saattaa sataa ja olla kylmää, kukaan eikä mikään ole liikkeellä aikä kameraakaan voi ulkoiluttaa. Mukana kannattaa kuljettaa muutamaa retriittiin soveltuvaa varasuunnitelmaa ;-)

Helppo kirjoitella nyt näin. Saas nähdä, miten kantti kestää, jos reissu menee taivaan tuijotteluksi ;-) Täytyy varmaan sitten mennä kahvioon kupilliselle kahvia ja hillomunkille, keskustella mukavan kahvilaporukan kanssa, käydä jakamassa fiiliksensä vielä pupujen, kanojen ja kukkojenkin kanssa, kaivaa esiin hyvä kirja, niin eiköhän se siitä ;-)

Kesä on kesä kuitenkin. Ja loma on aina lomaa :-) (Ai että, mitä viisauksia jälkipolville... ;-))

Jalka pois paketista!

Lääkäri päätti tänään, että jalkani on niin parantunut, että lasta jätetään käytöstä pois. Se oli aivan ihana uutinen, sillä jalka kipottelee vielä ja pelkäsin sen tarkoittavan huonoa paranemista. Melkein tärkeintä tässä kaikessa on se, että pääsen ajamaan autoa... Nyt ei tarvitse suunnitella kulkemistaan muiden kyytien varaan kuten neljän edellisen viikon aikana. Se on itsenäiseen liikkumiseen tottuneelle ihmiselle iso asia!

Sen kunniaksi muutama kuikan kuva. Kuikka on NIIN hieno lintu, että kuvaisin sitä mieluusti vaikka kuinka paljon. Ja seuraisin silmilläni ja korvillani silloinkin, kun kuvaamaan ei pysty. Sen kunniaksi, että saan virallisesti jo rasittaa jalkaani: Kuikka :-)

Pilvet eivät välttämättä haittaa...

Kun en saanut sellaista lomaa, jonka olisin halunnut, päätin nauttia siitä lomasta, jonka sain. Jalka paketissa rajoittaa paljon ja aiheuttaa suunnitelmiin monenlaisia muutoksia. Mutta eivät ne muutoksetkaan tästä lomasta huonoa tee.

Kun minä en pääse eläinten ja maisemien luo, minun pitää löytää eläimet ja maisemat sieltä, missä olen. Kun aurinko ei suostu paistamaan pilvettömältä taivaalta, päätän ottaa kiitollisuudella vastaan ne säteet, joita pilvien välistä annetaan. Eikä lopputulos ole ollenkaan hullumpaa, vaikka kuvien laadussa on vielä paljon kehittämisen varaa. Mutta tästä se lähtee :-)

Pilviselläkin kelillä jo pienikin määrä avointa taivasta muuttaa paljon...

Kaikki kuvat melkein samasta paikasta - joko mökin terassilta tai laiturilta - ja ilta-aikaan, hieman eri iltoina tosin. Pilviä riittää enemmän ja vähemmän, mutta se ei haittaa. Upeaa kesän jatkoa!

Koira on väsynyt - kuikan kuvia :-)

Koira on onnellinen, kun ollaan kotona. Unta riittää :-) Koira ei nuku koskaan autossa, ei edes käy lepoasentoon. Nuokkuu silmät lurpsuen koko automatkan eikä halua poistua autosta ennenkuin kotona. Etsii jalkatilassa välillä uutta asentoa ja pyörii tutkien itsensä ympäri ja päätyy painamaan takalistonsa täsmälleen samaan paikkaan, mistä sen nostikin. Jokaikinen kerta.

Reilun viiden matkatunnin nuokkuminen ja sitä ennen pakkaamishermostuksissaan pyöriminen uuvutti sen ihan kokonaan. Mökille mennessä piti vielä perillä olla varuillaan uusissa paikoissa, että mitähän sitä seuraavaksi tapahtuukaan ja lähdetäänköhän tästä vielä jonnekin. Mutta kotiin tullessa rauha iski minuuteissa. Ja unta on sitten sen jälkeen riittänyt <3 p="">
Muutaman kuikan kuvan kera siirryn kohta anopin tavaroiden läpikäymiseen. Siinä riittää puuhaa vielä joksikin aikaa, sillä yritän kohdella niitä tavaroita samalla arvokkuudella kuin anoppikin on tehnyt. Osa joutaa tietenkin pois, isokin osa, mutta tavaran kerrallaan aion ne käydä läpi, pikkuhiljaa.


Tässä porukassa hengaili parhaimmillaan kymmenen kuikkaa, yksi on tässä kuvassa veden alla. Ihanaa röhkimistä muistuttavaa juttelua kävivät keskenään :-)

Oikein rentouttavaa ja virkistävää viikonloppua!

Lomaterveisiä kuikan kera

Lyhyen, mutta elvyttävän lomareissun jälkeen taas kotona :-) Kohteena oli tällä kertaa Heinävesi itäisessä Suomessa. Alkuperäiset suunnitelmat muuttuivat hieman lastatun jalan vuoksi. Patikkaretket saivat jäädä, samoin kaikki muukin vähänkään notkeutta vaativa luontokulkeminen. Vaan sillä mennään, mitä on. Niin nytkin.

Kuikat saapuivat välillä ihan mökkilaiturin lähelle kuvausetäisyydelle. Sinne ei auttanut enää rynnistää, kun ne saapuivat, vaan siellä piti olla valmiina. Pari kertaa lykästi :-)

Tässä on menossa viimeisen mökki-illan jooga :-)

Laulujoutsenet voimissaan :-)

Joutsenperhe voi hyvin, onneksi. Olin huolissani siitä, että poikasia oli jäljellä enää kaksi. Pauli sitten oikaisi minua, ettei niitä enempää ole ollutkaan. Mistä tuo maaginen poikasluku olikaan jäänyt mieleeni kummittelemaan? Paulin mielestä olen jo vanha, kun en muista ;-) Niinhän minä olenkin ;-)

Tunnin verran päivystelin tornilla näkemättä joutsenia. Sitten jokin ei mielestäni kuulunut kuvaan - sehän olikin joutsenen kaula ja pää :-)

Taveja?

Lintutornilla (tai siis vieressä olevassa järvessä) oli sinisorsia, mutta nämä olivat pienempiä. Siipipeilin värikin oli väärä. Olisivatko nämä taveja? Juhlapukuinen koirastavi on niin helppo tunnistaa, mutta tämä vaatii ainakin minulta jo keskustelua lintukirjan kanssa.. :-)

Pahoittelen suttuisen kelin ja välimatkan heikentämää kuvan laatua (sillä kuvaajassahan ei voinut olla yhtään mitään vikaa... ;-))

Lokit asialla

Kun sääkset olivat sääksikeskuksessa kortilla, piti nauttia kaikesta siitä, mitä oli tarjolla. (Ei muuten hullumpi asenne muihinkaan tilanteisiin...) Lokit kävivät näytillä ja ruokailemassa. Näyttäviä nekin :-)

Selkälokki on kalalammen vakiovieras. Se nielee isonkin saaliin paikan päällä ja jatkaa sitten matkaa pesälle.

Harmaalokki uskaltautui lopulta apajille, kun yksi kala oli saanut aikaisemmassa sääksen syöksyssä osumaa. Kala osoittautui sille kuitenkin liian isoksi. Lensi ensin se nokassaan muutaman metrin ja menetti sitten saaliin painovoimalle. Yritti käydä rannalta saalista hakemassa, mutta luovutti sitten.

Sääkset nihkeällä tuulella...

Perjantaina poikani kuskasi minut Pohtiolammelle sääksikeskukseen vuorokauden piilokojureissulle ja lauantaina mies haki minut sieltä pois. Reissun aikana ei onneksi tarvinnut paljon jalkojaan liikutella, joten niiden vointi jopa parani huomattavasti matkan aikana :-)

Vakuutusteknisistä syistä lääkäri suositteli autoilun välttämistä lastahoidon aikana, vaikka uskoikin jalan toimivan hyvin myös kuskin jalkana. En siis autoillut itse.

Kuvaamassa oli myös kaksi kuvauskaveria, kojuja riittää kuitenkin hyvin pienen porukan käyttöön. Sääkset olivat... laiskoja?... himmailevia?... lomalla? Niitä kävi näyttäytymässä vain vähän ja suurin osa diivaili kunnolla. Seisoskelivat oksilla pitkiä aikoja keikuttaen päätään ja vihdoin lensivät muualle. Tai lensivät ympäri, yli ja ohitse yrittämättäkään sukeltaa ruoan perään.

Yksi diplomaatti yritti monta kertaa. Siinä pääsi muutaman kuvan räpsimään - onneksi. Kiitos tuolle urhealle yksilölle ;-)