sunnuntai 20. kesäkuuta 2021

Aktiivista stressistä palautumista ja kalatiiran kalasaalis 🐡

Huomasin muutama päivä sitten pinnani lyhentyneen vapaa-ajalla huomattavan lyhyeksi. Stressin ja kiireen keskellä olen hoivannut ja huoltanut työminääni, mutta arkiminä on jäänyt vähän (aika paljonkin) heitteille, mitä nyt olen pyrkinyt rentoutumaan irtautuakseni työmoodista ja nukkuakseni paremmin. Mutta sinne stressiboxiin ne kipunat, hermostumiset ja stressitilanteet ovat jääneet muhimaan. Eivät hän ne sieltä itsekseen koskaan häivy. Kasvavat vain korkoa. Ainakin minulla.

Pidennetyn viikonlopun myötä havahduin tilanteeseen ja ensin ketutti ihan vietävästi. Taas kerran 😂. Sitten ryhdyin punomaan suunnitelmaa tilanteen muuttamiseksi. Ja jo nyt on paljon rennompi fiilis. En silti lupaa, että tilanne on ohi. Jatkan itseni elvyttämistä ja huomioimista tästä eteenkin päin.

Reseptinä on nyt ollut lepääminen, rauhallisempi tahti, luontoon pysähtyminen (oikein kunnolla), nauttiminen ja suorittamisen välttäminen. Jos ei olisi näin kuumaa, stressitasoni olisi varmasti nykyistä matalampi, mutta siihenpä en voi itse vaikuttaa. Eletään siis näillä ehdoilla, mitä on annettu 👍.

Koira ei tykkää kuumasta. Paksu turkki tekee sen elämästä kuumaa ja hidastaa uimareissun jälkeen turkin kuivumista. Seuraamme tässä päivä kerrallaan, pitäisikö turkkia hieman keventää.

Naapurilammen kalatiira (tai toinen niistä - miksei molemmat) kalastaa perheelle ahkerasti ruokaa. Naurulokit pitää aina ensin ajaa pois, jos ne ovat rosvomielellä seuraamassa tilannetta. Pois ajaminen on päivä päivältä suoraviivaisempaa. Piskuinen tiira lentää suoraan päin ja huutaa kuin palosireeni. Kun se vielä lentää pakenevan lokin perässä kuin paraskin saalistaja, homma on hoidettu nopeasti ja tehokkaasti.

Ja sitten vain sitä perustehtävää toimittamaan. Ensin tähystetään ja lennetään sinne ja tänne. Tehdään koe- ja valesyöksyjä.




Ja jäihin se ruutana nokkaan!


Lempeyttä kaiken tämän kuuman keskelle!

perjantai 18. kesäkuuta 2021

Maailma tehdään taas valmiiksi 🤭 ja käpytikan poikaset vain kasvavat

Hain postista tänään aikaisemmin tilaamani lierihatun. Se on enemmänkin sellainen safarityylinen kuin naisellinen olkihattu. Mutta se on suunniteltu kuuman kelin ulkoiluun, joten se on käytännöllinen. Yhden koon hattu on säädettävissä kiristysnauhalla sopivaksu. Siinä on hattuosan sivuilla hengittävä verkko-osa. Ja hatun pitää paikoillaan tuulessakin säädettävä kaulanauha. Väri on sellainen rusehtavan vihreä.

Kävinpä hakemassa toisenkin paketin ja sieltä sain tilaamani hellemekon. Juuri tarpeeseen! Mekko on yksinkertaisuudessaan kovin monikäyttöinen. Ei kuitenkaan mikään juhlakolttu 👍.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että pystyn säätelemään loma-aikojani melkoisen vapaasti. Nyt hektisen kevätrupeaman jälkeen otin tälle päivälle lomapäivän ja nukuin kaikkea univelkaani ja väsymystäni pois. Taas pääsi nollaamaan tilanteen ajoissa 👍. Vielä on viikonloppu ja vasta sitten takaisin töihin. Meidän alallamme maailma tehdään valmiiksi kahdesti vuodessa: ennen kesälomia ja ennen joulua (tai viimeistään ennen vuodenvaihdetta). Jostain syystä määräaikojen jälkeen aloitetaan homma jälleen alusta 😏.

Käpytikan poikaset ovat isoja ja innokkaita kuikkimaan pesästä ulos. Pesä on kuvaamisen kannalta niin nerokkaassa paikassa, että hyviä kuvia sieltä on todella vaikea saada. Mutta sitten on tyytyminen siihen, millaisia kuvia sattui saamaan.

Iskä-käpytikka (punainen niska) tuo tässä pesueelle ruokaa.


Kyllä tuo poikanen on iso! Näyttää siltä, kuin voisi nielaista isänsä yhtenä suupalana 😳. Poikasen tunnistaa punaisesta päälaesta.


Välillä poikanen tai poikaset tulevat malttamattomina pesän suulle tarkkailemaan. Enää ei mene kovin kauaa niiden pesästä lähtemiseen. Sitten ne katoavatkin tavallisesti tyystin ihan jonnekin muualle.

Vaikka en tykkää kuumasta, niin nyt hyönteiset, erityisesti korennot ovat kovasti liikkeellä. Ja kun korennot ovat liikkeellä, ovat myös linnut liikkeellä. Koko ravintoketju on näiltä osin todella vauhdissa. Nyt kannattaa pisää silmät ja korvat auki, jos olo vain kestää tätä kuumaa.

Tapahtumarikasta viikonloppua!

keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Eläinten poikaset pitää jättää luontoon - toivoo myös Pixie

Iltalehden mukaan Tiktokkiin on kuvattu paljon videoita, joissa lapset ovat ottaneet koteihinsa linnunpoikasia tai jopa munia. Ihanaa, että luonto kiinnostaa, mutta malttia lapsille ja perheille luonnon hoivaamisen suhteen. Melkein aina yksinäiseltä ja orvoltakin näyttävä poikanen on itse asiassa oikein hyvin emonsa tai emojensa hoidossa. Ne pitää siis jättää rauhaan ja tyytyä tarkkailemaan niitä kauempaa.

Kiikarit kannattaa hankkia ehdottomasti. Silloin linnut ja rusakotkin näkee 'lähempää' ilman, että niitä häiritsee. Sitten kannattaa opetella olemaan luonnossa hiljaa ja paikallaan. Silloin on mahdollisuus nähdä vaikka mitä ihmeellistä luonnon upeutta, mikä jäisi puheen sorinassa ja touhuillessa odottamaan parempaa hetkeään.

Paikallaan odottaminen ja ympäristön seuraaminen voi olla joskus tuskallisen vaikeaa. Kannattaa kysyä tuttavista luontoharrastajilta hyviä eläinten seurantapaikkoja. Mukaan kannattaa ottaa retkituoli tai -peite, jotta päivystäminen olisi mahdollisimman mukavaa. Hyttyskarkote auttaa vähentämään inisevien lentovierailijoiden lähikosketusta. Ja herkullinen, hiljaa nautittu eväs kruunaa minkä tahansa luontomatkan 👍.

Jos vielä muistaa pukeutua vähemmän räikeisiin väreihin, luonnon muut asustelijat ovat vieläkin rennompia.

Kuunteleminen ja katseleminen ovat luonnossa ihan huippujuttuja. Niihin kannattaa panostaa. Jos jokin linnun ääni on kiinnostava, sen voi helposti tallentaa kännykän sovelluksella. Kotona voi sitten vaikkapa Luontoportin äänitteiden avulla etsiä ratkaisua kohteen tunnistamiseen. Facebookissa on myös lukuisia luontoryhmiä, joista saa tavallisesti todella ystävällisiä vastauksia tunnistuskyselyihin.

Mutta älä ota eläimen poikasta tai sen munaa kotiin hoitoosi, jollet ole ehdottoman varma, että 1) se on paras vaihtoehto ja 2) tiedät, miten hoidokkia oikeasti pitää hoitaa.

Tänään ei ollut vielä hellettä. Sen kunniaksi Pixie-koiran juoksulaukkakuva. Kuumalla touhuaminen jää vähemmälle.

Upeaa kesän jatkoa!

maanantai 14. kesäkuuta 2021

Nyt tarvitaan keinoja helteen kestämiseen - onneksi löytyi korentoja 🥰

Kuumaa:

Sääennuste lähipäiville on ainakin Hämeen osalta monipuolinen ja äärimmäinen. Enää puuttuisi, että taivaalta sataisi pieniä vihaisia ukkoja, niin ennuste hipoisi täydellisyyttä. On luvattu kovaa tuulta, melkein myrskyä, vesisadetta ja lämpötilakin pysyy kurissa, kunnes loppuviikosta uhataan hurjilla helteillä 🥵. Voihan kauhistus.

Kuumien päivien aikana on erinomainen mahdollisuus tarkkailla korentoja ja perhosia - mihin minun pääni ei keskellä pahinta hellettä pysty edes kahden hatun kera. Sisällä on silloin pysyteltävä, mutta ei meillä ole silloin viileää sisälläkään. Tästähän täytyy tehdä selvästikin ihan erillinen selviytymisprojekti ja keskittyä vain siihen.

Läpituuletus öisin, sälekaihtimet ja verhot ikkunoiden eteen päivisin. Viileitä suihkuja ja järveen kylmenemään. Automatkoja, autossa on sentään ilmastointi. Ruokakauppaan kylmäosastoille ja sitten välillä muualle palautumaan, kunnes jälleen takaisin kylmäosastolle. Kylmää juotavaa ja jäätelöä. Paljon jääpaloja tulemaan pakastimeen jo etukäteen. Tarvittaessa nukkumaan ulos telttaan tai hyttysverkolla suojattuun riippumattoon. Muita kuumasta selviytymisen keinoja ja ideoita?

Meillä myös koira kärsii kuumuudesta, sen turkki on paksu ja villainen. Katsotaan, mitä keinoja joudutaan käyttämään sen osalta.

Lummelampikorento ja ruskohukankorento:

Neidonkorentoja olin tarkkailemassa ja löysin yhden. Keli ei suosinut lentäjää. Mutta näin ihan itselleni uuden korennon ja siitä piti tietenkin räpsiä monta kuvaa tunnistamista varten. Parhaimmillaan tämä korento näyttää lennossa. Sen valkoiset siipilaikut saavat sen näyttämään eksoottiselta helikopterilta. lepotilassa siipilaikut eivät herätä niin paljon huomiota.

Lennossa huomio kiinnittyy heti siipien 'merkkivaloihin' eli noihin valkeisiin siipilaikkuihin. Pysähtyneenä pysäyttävää on tuo vaalean siniharmaa kropan keskiosa. Silti lennosta tuon jo tunnistaa helposti noista huomiovaloista.




Huomattavasti tavallisempi havainto oli ruskahukankorento. Eksoottiseksi löydön teki ihana lupiiniympäristö - niin haitallinen vieraskasvi kuin se onkin. Kaunis laskeutumisalusta silti 🥰.



Mahtavia puoliviileitä päiviä ennen ennustettua hellettä!

lauantai 12. kesäkuuta 2021

Pohdiskelua ja neidonkorento

Ristiriitaista

Joidenkin asioiden kanssa minulla on ristiriitainen suhde. Toisaalta en tykkää niistä ollenkaan ja toisaalta minulla on ihan kivaa niitä tehdessäni. Kyse on jotenkin kokonaisuudesta ja tasapainosta. Tietyllä tavalla, tietyssä yhteydessä ja tietyllä tarkoituksella jokin muuten vähemmän vetoava asia saattaa olla kovastikin mukavaa ja palkitsevaa.

Siivoaminen on ihan tyypillinen esimerkki tällaisista asioista. En kuuna päivänä voisi kuvitella siivoavani aamusta iltaan saati sitten työkseni. Siisteyden kaipuuni on aivan liian matalalla tasolla siihen. Mutta sateisella tai kylmällä kelillä, erityisesti jonkin perhejuhlan lähestyessä siivoilen mielelläni vähän ja sitten vähän enemmänkin. Siivoutuneet paikat palkitsevat mielen.

Excelin kanssa työn tekeminen olisi todella kammottavaa, jos se olisi ainoa työn painopiste. Mutta pienempinä (ja valikoivampina) annoksina se on peräti koukuttavaa. Silloin teen sitä saavuttaakseni jotain, mitä muuten en tavoittaisi. Ja se palkitsee niin ihanasti!

Omassa työssäni työn ilo koostuu juuri tällaisista sopivista ja motivoivista kombinaatioista. Mikään palasista ei välttämättä kutsuisi kokopäiväiseen tekemiseen, mutta kokonaisuuksien yhdeistelmä juuri sen hyvä porukan kanssa, jonka kanssa pääsen työskentelemään synnyttää innostuksen. Olenko ainoa outo, joka kokee näin?

Toki sitten on niitäkin ehdottomia ei-asioita, joista en ole löytänyt mitään ihanaa pieninäkään paloina. Kuten leipominen. Tai ompelu.

Luontoon

Sääennuste toimi kesäisesti. Ensin piti sataa puolesta päivästä alkaen, sitten iltapäivästä ja oikeasti muutamaa pisaraa lukuunottamatta meillä ei ole satanut ollenkaan. Mutta mahtavaa, ettei satanut silloin, kun luvattiin sateetonta. Lähdin parantuneiden sääennusteiden kunniaksi ulkoiluttamaan kameroita Nurmijärven Myllykoskelle. 

Koski on sinänsä aina kuvaamisen arvoinen. Mutta tämän päivän ihana yllätys oli neidonkorentojen runsastakin runsaampi määrä. Neidonkorennothan viihtyvät virtaavan veden läheisyydessä, joten harvemmalla ne asustelevat siinä heti kotipihalla.

Tässä postauksessa julkaisen enemmänkin liihottelukuvia timmien lähikuvien sijaan. Neidonkorennon siivet poikkeavat perussudenkorennon siivistä. Ne ovat pysähdyksissä supussa, eivät levällään ja lennossakin liihottaminen näyttää erilaiselta kuin tavallisen sudenkorennon lento. 

Tässä vielä linkki ihan mainioon neidonkorennoista kertovaan artikkeliin.

Liihottelukuvat eivät ole viimeisen päälle tarkkoja, mutta niistä pääsee tunnelmaan 👍.







Upeaa ja nautinnollista viikonlopun jatkoa!


perjantai 11. kesäkuuta 2021

Hattutarpeita ja käpytikka ruokaostoksilla

Hattu

Minun pääni ei juurikaan kestä kuumaa ja voin huonosti liian lämpimässä vietetyn ajan jälkeen. Siksi minulla pitää olla ulkoilureissuillani päässäni hyvä hattu. Hyvä hattu pysyy hyvin päässä, eikä lennähdä pois jokaisen tuulenhenkäyksen myötä. Se on vaalea, jottei kerää kuumuutta, muttei valkoinen, sillä se ei ole hyvä luonnonvaalijan väri, moni eläin kaihtaa sitä. Hatun pitää suojata silmiä ja miksei myös muuta osaa kasvoista auringolta, sillä riittävä aurinkovoiteiden lisäys helposti kaikessa huumassa unohtuu ja monesti reissu mennään alussa laitetuilla aurinkovoiteilla loppuun asti. Hattu siis suojaa lopun aikaa ihoakin auringolta.

Olisi oikeastaan ihan kivaa, jos hattu myös näyttäisi asialliselta. Tällä hetkellä käytän maastokuvioitua lippalakkiani, jonka olen ostanut Rovaniemeltä paikallisesta eräkaupasta. Lippikseni on hieman liian iso, joten olen säätänyt sitä pienemmäksi. Itse hattuosa on kuitenkin silti vähän liian runsas.

Hattu on aurinkoisilla keleillä minulle ihan ehdoton välttämättömyys. Mieluummin pidän hullunkurista hattua kuin kärsin siitä, että joudun olemaan ilman.

Millaista hattua sinä suosit kesäisillä luontoretkillä? Kerro ehdotuksia ja kokemuksia. Olisi ihan kiva päivittää nykyinen hökötykseni astetta paremmaksi.

Käpytikka ja korento

Käpytikoilla menee lujaa. Poikaset karjuvat pesäkolosta minkä ehtivät ja emot raahaavat niille ruokaa nokka vääränään. Tällä tyypillä oli jo yksi korento nokassa, ja lisää ruokaa oli haussa.




Mahtavaa juuri alkanutta viikonloppua! Enää neljä viikkoa kesälomaan! Entä sinulla?

maanantai 7. kesäkuuta 2021

Erilaisuudessa on voimaa ja räkättirastaan lentokyvytön poikanen

Elämä osaa olla hyvääkin 😊

Kun korona-aika hellittää, lähden taas jollekin omalle kuvausreissulle. Mieli kutsuu Viroon ja Latviaan ja sinne menenkin, kun aika on kypsä.

Omalla tavallaan odotan korona-ajan rajoitusten loppumista tai ainakin ehtymistä siinäkin mielessä, että luonnosta väliaikaishelpotusta etsivät supersosiaaliset ja matkailuhaluiset pääsisivät vihdoin oikeiden mielihalujensa pariin. Luonto rauhoittuisi paljon ja sieltä olisi taas helpompi löytää hiljaisuutta. Toki sitä hiljaisuutta metsästän nytkin. Se vain vaatii aikaisempaa enemmän panostusta.

Tapahtuma- ja kulttuuriala ovat olleet todella suljettuina. Toivon, että kovasti samanmielisyyttä ja -henkisyyttä arvostavat ihmiset osaisivat rajoitusten vähentämisen myötä arvostaa yhä enemmän myös erilaisuutta ja erilaisten asioiden arvostamista. Onneksi emme ole kaikki jonottamassa samoja kulttuuritapahtumien lippuja. Onneksi eniten niitä haluavat saavat jotakuinkin haluamansa.

Jospa erilaisuus nousisi vihdoin arvoasteikossa korkeammalle. Jospa eri asioiden tavoittelussa nähtäisiinkin hyötyjä eikä harmeja. Jospa erilaisissa näkökulmissa toteutuisikin hurja kasvu kilpailun sijaan.

Aurinko laskee ja tontin rajalle istuttamieni metsäpihlajien (kotipihlajien?) harvinaisen runsaat kukat loistavat pehmeän lämpimässä valossa. Juuri nyt on tavattoman kaunista 🥰.

Ja asiasta kukkaruukkuun...

Räkättirastaiden poikaset ovat jo isoja. Monet ovat lentokykyisiä, mutta ei tämä hönö. Toivottavasti se selviää aikuiseksi asti. Nyt se on peloton ja ylirohkea pomppiessaan paikasta toiseen ja jäädessään odottelemaan näkyvälle paikalle. Huomaa sen todella keskenkasvuinen pyrstö. Onneksi käpytikka kerää omille poikasilleen vasta korentoja. Isoja ruoka-annoksia ei siellä siis vielä tarvita 👍.



Välillä pitää huoltaa omaa kroppaansa. Se hetki tuli juuri nyt.



lauantai 5. kesäkuuta 2021

Lapsuuden ahdistuksia ja silkkiuikkujen poikasia

Minä olen 50+-vuotias ja lapseni ovat jo kovasti aikuisia. Melkein-kollegani on 40+ ja hän ei ole vielä varma, haluaako lapsia ollenkaan. Minusta on ihan ok, että ihmiset elävät oman näköistänsä elämää. Kunpa joku olisi sanonut minullekin niin jossain vaiheessa elämääni.

Eipä silti, elämäni valinnat olisivat silti olleet juuri niitä samoja, joita olen tehnyt tähänkin asti. Ehkä olisin selvinnyt helpommalla ja pienemmällä huonolla omallatunnolla. Ehkä.

Olisi ollut upeaa tietää lapsesta asti, että minä olen ihan ok juuri tällaisena kuin olen. Olisi ollut todella vapauttavaa saada tietää, ettei itseä tarvitse hävetä, vaikka jotkut läheiset tekevätkin niin. Suojellaan lapsia lähellämme. Suojellaanhan?

Silkkiuikuista jotkut vasta suunnittelevat lisääntymistä, kun jotkut kuljettavat jälkeläisiään selässään, jotkut hautovat viimeistä munaa esikoisten kanssa ja jotkut hautovat vasta muniaan. Koko kirjo on kovasti näkyvissä. Tässä hieman kuvia:

Naarassilkkiuikulla on poikasia selässään:




Isä-uikku tuo ruokaa poikasille.


Jonka nälkäiset poikaset ottavat riemumielin vastaan.




Elämä on ihanaa!
Mahtavaa kesäkuun alkua juuri sinulle!


perjantai 4. kesäkuuta 2021

Olemassaolon tarkoitus ja silkkiuikkujen heikkotasoinen parittelu

Olen monesti ajatellut, että vanhan, heikkolaatuisia omenia tuottavan omenapuumme tarkoitus on sen kaunis kukinta. No, tänä vuonna se ei juurikaan kukkinut. Piti ihan aukaista mieltä ja ajatusta hieman laajemmaksi. Tuo omenapuuhan on mitä mainioin lintujen pysähdys- ja ruokailupaikka talvisin. Kesäisin se toimii seisovana ruokapöytänä kaikille hyönteissyöjille. Se antaa osapäivävarjon sen alla kasvaville perennoille ja pensaille. Sen oksille pääsee talvisin myös muutama lintujen ruokintalaite. On sillä monen monta tehtävää. Ihan ilman kukkia ja syötäviä hedelmiäkin.

Kolmikymppisenä kriiseilin itsekseni ja ihan hissukseen oman elämäni tarkoituksen kanssa. Se piti löytää ja sillä piti olla kunnon tarkoitus. Vähitellen löysin tarkoituksen aivan muualta kuin mistä sitä etsin. Paljon lähempää ja paljon konkreettisempana kuin osasin ajatellakaan.

Nyttemmin ajattelen, ettei kaikella tarvitse olla jotain tarkoitusta, vaan että elämä on arvokasta sellaisenaan, ilman mitään hyötyä tai seurausta.

Ja sitten asiasta kukkaruukkuun. Silkkiuikut lisääntyvät.

Toukokuun puolivälissä kävin kuvaamassa silkkiuikkuja ja silmiini töksähti erityisesti tämä aloitteleva pariskunta, jolla hommat eivät sujuneet kuin Strömsössä. Pesäviritelmä oli minimaalisen pieni. Riittävän suuri paritteluun, mutta aivan liian pieni munien hautomiseen.

Parittelukaan ei oikein sujunut. Naaras valmistautui kaikkine menoineen aktiin. Pörhisteli pystyssä kuin kunnostaakseen pesää ja sitten asettui makuulle.


Naarsa toisti tämän useasti, sillä koiras ei ollut ihan hengessä mukana. Se kävi pökkimässä naaraan takamusta nokallaan, mutta yritys jäi siihen.



Ja naaras alkoi rituaalit yhä uudestaan.



Vihdoin koiras kiinnostui ihan oikeasti.


Itse akti kesti 2-3 sekuntia.



Fluups...



Naaras valmistautui toiseen otokseen.


Teki taas kaikki valmistautumisrituaalit uudestaan ja uudestaan, mutta koiras ei jaksanut kiinnostua.





Sitten kesken kaiken koiras lähtikin muualle ja jätti naaraan yksin. Hetken aikaa pesällä odoteltuaan naaraskin poistui paikalta.


Pari viikkoa tämän tapahtumasarjan jälkeen pari oli hylännyt aikaisemman 'pesänsä'. Olivat rakentaneet viereen yhtä vaatimattoman ja kelvottoman makuualustan. Parittelukin oli ihan yhtä haastavaa kuin aikaisemminkin. Yhden aktin jälkeen koiras hengaili paikalla hetken aikaa ja seuraili naaraan valmistautumista seuraavaan aktiin. Sitten se vain poistui paikalta. Aika pian naaraskin poistui paikalta ja pieni pesäkyhäelmä jäi sinne ihan yksikseen.

Parempaa kesää meille 😊.