Kevät ja lintuja - on myös iloa

Maailman kaiken kamaluuden keskelläkin olen iloinnut hyvistä hetkistä, joita matkalleni on onneksi viime päivinä osunut. Alkanut kevään kutsuva kuiskailu sulavien lumien ja loistavan auringon kera on tehnyt nannaa mielelleni. Laulamistaan lisänneet linnut ja pidentyneet päivät ovat vain lisänneet hyvien hetkien voimaa.

Ajoin lempipellon laidalle ja jätin auton parkkiin. Jalkauduin metsäteille silmä ja korva herkkänä havaitsemaan kaikkea elollista. Ensimmäinen havaitsemani eläin oli tietä pitkin vastaan hölkyttelevä hevonen. Ei tarvittu mahdottoman suurta tarkkaavaisuutta sen havaitsemiseen 🤭.

Mennessä ja tullessa pysähdyin aukiolle, jossa olen aikaisemmin nähnyt keltasirkkuja. Lunta oli silloin toki hieman vähemmän. Menomatkalla kuulin keltasirkkujen ääntä, vaan en nähnyt yhtäkään. Ääniä katsella jäljittämällä silmäni tavoitti yhden keltasirkun huutelemasta puun oksalta yläpuoleltani, vaan ehtinyt edes nostaa kameraa, kun se jo katosi lentoon.

Takaisin tullessa pysähdyin taas kuuntelemaan ja tarkkailemaan. Ihan samaan puuhun saapui muutama lintu melkoisen oksiston taakse vaikeasti kuvattaviksi. Kuvasin silti. Keltasirkun talviasu on tässä vielä vähän vaatimaton, keltainen lisääntyy kesäksi. 

Keltasirkku

Keltasirkku

Lähempänä autoa tien vierestä alkoi kuulua melkoinen sirkutus-säksätys. Paljon lintuja viestittelemässä toisilleen kovaa ja akuutisti. Joukossa oli mielenkiintoisia, mutta tuttuja ääniä, joita en osannut satavarmasti tunnistaa. Jäin siis stalkkaamaan pitemmäksi ajaksi.

Pian kuusen alle 'tipahti' kaksi pientä tinttiä hyppelemään lumella. Valo oli huono, mutta onneksi linnut olivat sen verran pelottomia, että ehdin vaikeuksista huolimatta saamaan kuvan. Itse asiassa tunnistin linnun varmuudella vasta kotona. Luonnossa en nähnyt siitä sen vahvinta tunnusmerkkiä eli niskan valkoista juovaa. Tarkastelu kulma oli aina edestä tai sivusta, joten juova ei näkynyt tai se erottui heikosti (en erottanut luonnossa ollenkaan) lumesta. Kotona sen sitten huomasin pienesti. Kuusitiainenhan se siinä 💖.

Kuusitiainen - valkoinen niskajuova hädin tuskin erottuu, pään pieni töyhtö erottuu selvemmin.

Kävely, luonnon tarkastelu, lintujen näkeminen ja kuvaaminen tekivät hyvää ja totesin ulkoliikuntakauteni alkaneen nyt!

Ajankohtaiseen sotakriisitilanteeseen liittyviä ilonhetkiä olen kokenut huomatessani ihmisten nokkelia toimenpiteitä avatakseen tietoverhoa sodasta myös venäläisille. Kuten tiedon välittäminen Google Maps -arvosteluiden mukana.

Ja hakkeriryhmä Anonymous, joka on käynyt Ukrainan puolesta kybersotaan Venäjää vastaan. Wow!

Ihanaa alkanutta maaliskuuta. Ei heitetä lasta pesuveden mukana eli hylätä ilon hetkiä. Se ei ole pois mahdollisten auttamis- ja tukitoimien tehosta. Niihinkin kannattaa osallistua omien voimavarojen mukaan. Mutta pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne 💖

Saldovapaa ja keltasirkkuja!

Jos saldovapaa ei kuulu sinun arkeesi, niin lyhykäisyydessään kyse on joustavan työajan seuraamisesta. Meillä toimistotyöaika on 7 tuntia ja 15 minuuttia. Joustava työaika toimii niin, että töissä on oltava (ilman erityissopimimuksia) klo 9-15 välisenä aikana. Työajaksi laskettava aika alkaa meillä klo 7 aamulla ja loppuu klo 18 illalla. Näiden ulkopuolella mahdollisesti tehty työ ei sisälly työaikaan. Toki työt ovat erilaisia ja työkohtaisia poikkeuksia on olemassa.

Jos työaika päivässä alittaa tuon 7 tuntia ja 15 minuuttia, erotus kertyy työaikasaldoon negatiivisena eli miinuksena. Jos työaika ylittyy, saldo kasvaa ylittyneellä määrällä (kunhan ylitys on noissa sallituissa rajoissa). Kokonaissaldon maksimi on 40 tuntia (ilman erityissopimuksia), ja kokonaisia saldovapaapäiviä voi pitää korkeintaan yhden kuukaudessa (ilman erityissopimuksia).

Tänään minulla oli tällainen saldovapaapäivä. Saldokertymäni hipoo maksimia ja selkäkivut ovat vaikeuttaneet nukkumista todella paljon. Vapaapäivälle oli siis todella paljon kysyntää.

Päivän ehkä paras anti oli kohtaaminen keltasirkkuparven kanssa. Niitä en ole tänä talvena vielä nähnyt (tai kuullut). Keltasirkku on maastasyöjä, syö maassa ja palaa turvaan oksistoon.

Kuten aina, koiras on naarasta värikkäämpi ja koreampi. Mitä keltaisempi, sitä todennäköisemmin kyse on koiraasta.

Onko sinulla suunnitelmia viikonlopuksi? Uteliaana täällä 'kuuntelen' kaiken 😊.

Västäräkistä vähäsen ja muuta asiaan liittymätöntä ;-)

Kevään ensimmäinen västäräkkihavainto tuli tehtyä tänään - muutamaankin kertaan. Vielä kymmenen vuotta sitten en olisi voinut uskoa, että saan vielä joskus tällaista iloa linnun kohtaamisesta. Kun luonnon seuraamiseni lisääntyi, oli upeaa löytää ihan uusia eläinlajeja. Ja nyt sitten olen siinä vaiheessa, että västäräkkikin ilahduttaa ;-)

Asia on kuitenkin niin, että melkein mikä tahansa, mihin panee aikaansa, mihin perehtyy ja mitä aktiivisesti opettelee lisää, alkaa väistämättä näyttää mielenkiintoisuutensa. Mielenkiinnon puute on melkein aina tiedon puutetta. Joskus se on ajan puutetta. Vain harvoin mielenkiinnottomuus jatkuu tiedosta ja ajallisesta panostamisesta huolimatta. Joten kaikkea uutta kannattaa kokeilla, jos haluaa välttää tylsyyttä tässä upeassa elämässä :-)

Kuvausetäisyydellä olevat västäräkit löytyivät koiran ulkoilutusreissulla lammen vieressä. Kamera ei ollut mukana, joten palasin paikalle ilman koiraa ja kameran kanssa :-) Tuuli pöyhötteli lintujen höyhenpeitteitä..

Tämän vuoden ensimäinen keltasirkkuhavaintoni tapahtui myös tänään. Pellon laidassa se lauleli ja kutsui kauniisti, kun saavuin sinne auton kanssa. Odotti ystävällisesti, että sain kameran kaulaani ja pääsin kuvaamaan :-)

Miten voikaan linnun nokka aueta noin mahdottoman auki asti?

Sain facebookissa koirakuvahaasteen. Kymmenen päivän ajan pitäisi kuvata koiraa ja jopa vielä julkaista nuo kuvat. Yritetään :-) Tässä ensimmäisen päivän kuva :-)

Vakiovahtipaikallaan sohvan selkänojan päällä vahtimassa pihaa ja tietä siltä varalta, että sattuisi jotain haukuttavaa. Ja aika usein sattuukin ;-)

Tähän mennessä meillä on ollut kaunis viikonloppu, vaikkakin kovasti tuulinen. Millaisessa säässä sinä olet viettänyt viikonloppua?

Etäpäivän jälkeinen luontohetki :-)

Etäpäivän jälkeen oli pari tuntia valoisaa - liikkeelle siis :-) Auto alle ja kamera mukaan!  Heti johonkin 'varmalle' paikalle norkoilemaan, jospa jotain näkyisi. Ja näkyihän siellä - ensin parvi kanadanhanhia, sitten paluumatkalla autolle oksilla keltasirkkuja oikein urakalla... :-) Ihanaa :-)

Se oli sään vika... ;-)

Tänään pääsin olemaan ulkona 'päivänvalossa'. Kyllähän se yön voitti, mutta hämärää oli jo ennen lumisadetta eikä se hienoinen lumisade valostuttanut maisemaa yhtään. On siis ihan kelin vika, ettei uuden kameran koekuvaukset sujuneet niinkuin toivoin ;-)

No juu, voinhan minä valittaa ruokintapaikalla käyneiden lintujen vähäisestä määrästäkin. Niitä oli tosin ihan reippaasti paikalla, ennen kuin käytiin koiran kanssa sössimässä äänekkäällä ja ylitouhukkaalla ruokinta-automaattien täyttämisellä koko homma. Hiljaista oli sen jälkeen :-(

Eivätkä nuo asetuksetkaan ole kamerassa vielä ihan kohdillaan. Minulla ei ole ollenkaan malttia käydä koko ohjekirjaa läpi ja fiksata asetukset yksi kerrallaan kuntoon ennen 'jahtiin' lähtemistä. Osan asetuksista rukkasin kuntoon etukäteen, muutaman korjauksen tein lintuja odotellessa ja jotain yritän taas ruuvailla kohdilleen ennen huomista kuvausyritystä.

Pikseleitä on paljon enemmän kuin vanhemmassa kamerassa. Kroppausta on vara tehdä paljon enemmän. Nyt, kun valon puutteen vuoksi isosta ISO-arvosta huolimatta kuvista tuli vähän tärähtäneitä, oli hyvä kuitenkin, ettei kroppausta tarvinnut tehdä paljoakaan. Hieman asettelua vain. Putken pituus 'kasvoi' sen verran, että puolisuttuiset kuvatkin pääsee esittelemään ensimmäisinä koekuvina :-)

Vanhaa muistellen

Ensimmäiset uuden vuoden raketit poksahtelivat juuri äsken. En ole koskaan ymmärtänyt ilotulitusten päälle eikä se ymmärrys lisäänny ollenkaan paukkumista pelkäävän koiran kanssa...

Tänään on tullut lunta, räntää ja vettä oikein urakalla. Päätin jättää auton asemalle aikaisemmasta suunnitelmastani poiketen ja käväistä töissä junalla. Päivän hyvä päätös, se tuotti hedelmää. Muuten päivä ei ole sujunut sutjakkaasti eikä ongelmitta. Tälle päivälle on kasaantunut vastoinkäymisiä (isompia ja pienempiä) monen kuukauden annos. Jospa tämä tarkoittaisi upeita päiviä tästä eteenpäin?

Naapurin puissa ja pensaissa majaili tapaninpäivänä keltasirkkuja. Pölähtivät nopeasti lentoon eikä niitä ole näkynytkään meidän kotipihassamme.

Naakat majailevat parin korttelin päässä. Vaikka pidän niistä muuten, niiden kova ääni ei ole niin kutsuva, että haluaisin niitä lähinaapureiksi. Siksi olen aivan tyytyväinen, että ovat pysyneet useamman vuoden tuolla muutaman mutkan takana. Pelmahtavat lentoon välillä ja parveilevat takaisin johonkin puuhun. Seurallista jengiä ;-) Paikallinen naakkayhdyskunta on kuitenkin pieni verrattuna keskustan naakkaparviin. Melkein sormin ja varpain laskettavissa tämä porukka :-)

Huomisen etätyöpäivän jälkeen on taas lomajakso. Sitten ehtii kuvaamaan =D

Siivekkäitä - niitä näitä :-)

Mökkireissun aikana pyrimme päivittäin liikkumaan lähiseutuun tutustumassa. Vuosi sitten olimme mökkeilemässä Kuhmossa ja tänä vuonna Vaskivedellä Virroilla. Ihan erilaiset maisemat siis :-)

Pidän vedestä ja erityisesti virtaavasta vedestä, siksi paikalliset kosket tulee aina mielellään katsastettua. Virroilta löytyivät Herraskoski ja Kotalan kosket. Kotalan koskista kävimme katsastamassa Kituskosken. Vaikka koski on noista Kotalan koskista kaikkein jyrkin, sillan luona meno oli vielä melko rauhallista. Pienen koiran kanssa emme lähteneet marssimaan myöskään pitemmälle.

Vaikkei maisemassa sinänsä ollut mitään erityistä kuvattavaa, päädyin rämpimään kosken rannalle puskiin kameran kanssa, sillä paikalla pörräsi immenkorentoja, jotka eivät ole minun kokemusmaailmassani mitään jokapäiväisiä tuttuja. Ne eivät olleet sopuisia poseeraajia, vaan lennähtelivät oksalta toiselle herkästi ja nopeasti. Ja minä perässä - tosin tukevasti maan kamaralla telezoomin kanssa.

Koskia etsiessäni ja erityisesti ajo-ohjeita ja koordinaatteja niille etsiessäni olen oppinut, että kalastajien jäljiltä löytyvät melkein aina kaikki parhaat tiedot :-)

Mökin lähellä pikkulinnut olivat ruokintatouhuissaan, kuten västäräkki ja keltasirkku kuvissa.