Terveisiä Pangalta - lisää myöhemmin :-)

Tänään kävin Pangalla, joka on Saarenmaan korkein rantajyrkänne. Sää oli kostea, pilvinen ja tuulinen. Upea päivä siis tuollaiseen vierailuun :-)

Säätiedotuksen mukaan tuulta oli 14 m/s ja siltä se todellakin tuntui. Palaan tähänkin myöhemmin aitojen kamerakuvien myötä, mutta tässä lyhyt ja nopea päivitys tämän päivän retken parista. Huomenna on jo heti aamusta lähtö matkalle kotiin, jonne saapuminen vasta iltamyöhään. Huomenna en siis kirjoittele, kommentoi enkä lue mitään täältä ;-)

Näillä tunnelmilla ihanaa viikon alkua :-)

Ja tästä (klik) Pangan tyrskyihin...

Syyslomaa Saarenmaalla

Nautiskelen syyslomastani Saarenmaalla Kuressaaressa, Tai siellä on tukikohtani, josta sitten poukkoilen Saarenmaalle sinne ja tänne, Yövyn täällä neljä yötä. Käytännössä se tarkoittaa kahden matkapäivän lisäksi kolmea perilläolopäivää.

En edes ajatellut tarkemmin, kuinka monta tuntia tänne tuleminen kestää, kun varasin matkan. Matkustuspäivänä ehtii harvemmin tekemään perillä mitään erityistä, joten en koskaan suunnittele niiden varalle mitään. Loppujen lopuksi matka kotoa tänne kesti lähes 12 tuntia. Toki aikataulutin matkan väljästi, sillä en yhtään ole kotonani kiireen tunnun kanssa, jos sen vain voi taklata etuäteen.

Navigaattori ei löytänyt Viron karttoja - olisi pitänyt tarkistaa etukäteen, mutta minä en paljonkaan ulkomailla matkaile, autoilemisesta puhumattakaan. Kännykkäkin pisti haisevan vastalauseen ihan kaikelle. Ei suostunuy yhdessä vaiheessa enää soittamaan, lähettämään tekstiviestejä, navigoimaan eikä edes sammuttamaan virtaa. Silloin olin vasta matkalla Tallinnasta Kuressaareen. Monen mutkan kautta tilanteesta selvittiin ja pääsin perille ;-)

Kännykkä on tehnyt oharit pariin otteeseen tuon ensimmäisen protestin jälkeenkin. Sittemmin minulla onkin ollut mukana myös paperikartta, mikä on tuonut paljon rentoutta ja itsevarmuutta tuntemattomilla teillä matkustamiseen ;-)

Valokuvia on tulossa myöhemmin, kun saan ne kotona muutettua raakakuvista katseltaviksi kuviksi. Tähän hetkeen yksi kännykkäkuva Säärestä. Sääre on Saarenmaan ihan eteläisintä osaa. Kannatan sinne menemistä kaikilla keleillä. Ehkä aivan erityisesti huonoilla ja myrskyisillä keleillä. Siellä näkee ja tuntee luonnon voiman :-)

Jokainen luontokokemus on ollut taas kerran aivan älyttömän voimaannuttava :-)

Upeaa viikonloppua teille kaikille <3 p="">

Se hetki, kun kaikki heittäytyvät oravanpyörään...

Syksyn vauhti on käsittämätön. Ei niinkään luonnossa, mutta työelämässä. Tällaisella vauhdilla ei tehdä innovaatioita eikä muutenkaan mitään uutta. Uuden keksiminen tarvitsee aikaa miettimiseen, pohtimiseen ja luomiseen. Mutta se siitä (taas kerran) ;-)

Uuden keksiminen tarvitsee myös kykyä hyväksyä sen, ettei voi tietää tai osata kaikkea. Usein isojen päätösten kanssa junnataan juupas - eipäs -väittelyissä sen sijaan, että kuunneltaisiin kunnolla muita ja laajennettaisiin omaa ymmärrystä. Tuloksena on silloin korkeintaan kompromissi, ei koskaan omaa arvoaan kasvattanut innovaatio.

Millä ihmeellä ihminen oppisi kuuntelemaan aidosti ja hakemaan isoja kokonaisvoittoja nopeiden pikavoittojen sijaan? Miten ihmeessä saisimme fiksut ihmiset keskittymään tavoitteisiin vastustajan voittamisen sijaan?

Syksyä ja kulttuurieroja

Tieto kulkee maailman toiselta laidalta toiselle alle silmänräpäyksessä. Tai siis data kulkee hetkessä, mutta varsinainen tieto ei mahdu siihen. Tyttären kolme viikkoa kestänyt Kanadan reissu on avannut silmiä sävähdyttävällä tavalla.

Kun pankki lupasi uuden pankkikortin ennen matkaa viikossa, se ei kuitenkaan ehtinyt perille edes kahdessa viikossa. Kun sen lähettämisestä ulkomaille maksettiin sitten lisämaksu ja toimitusajan piti olla noin viikko, reilussa kahdessa viikossa kortti ei ollut vielä edes lähtenyt Suomesta matkaan. Eikä tietenkään myöskään siihen liittyvät tunnusluvut.

Pankin tietojärjestelmät eivät päivittyneet ja pankki kieltäytyi lähettämästä tunnuslukulistaa muualle Suomeen kuin heidän järjestelmässään olevaan osoitteeseen. Osoite oli vanhentunut aikoja sitten ja jopa hidas väestörekisterikeskus oli ehtinyt päivittämään uudet osoitteet oikein. Pankki ei suostunut lähettämään tunnuslukuja asiakkaan ilmoittamaan (väestörekisterin vahvistamaan) osoitteeseen. Sen sijaan pankki oli valmis lähettämään sen vanhentuneeseen väärään osoitteeseen tai ulkomaille tilinhaltijan ilmoittamaan osoitteeseen. Siis ulkomaille, ei kotimaahan.

Kaiken lisäksi pankin ja asiakkaan välisessä viestinnässä ei ollut erityisen myötähenkistä sävyä eikä keskustelua virittäviä lauseita. Pankin puolelta tuleva viesti oli tiukkaa, eikä mitenkään erityisesti asiakasta arvostavaa.

Muistan vieläkin omasta nuoruudestani sen, miten sain esimerkiksi kaupan lihatiskillä jonottaa pitkään (vuoronumeroita ei silloin vielä ollut - oi, miten vanha olenkaan :-(  ), kun kaikki minun jälkeeni tulleet 'aikuiset' ihmiset saivat asioida ennen minua. Siinä sitä sai odotella ja päättää ostospaikan vaihdosta...

Hauskojakin 'tietokatkoksia' kahden mantereen väliltä löytyy :-) Meidän käyttämämme hymiöt eivät ole iskostuneet ainakaan kanadalaisten käyttöö samassa suhteessa suomalaisten kanssa. Sen sijaan heidän viestinsä alkavat usein sanoilla 'Ha', tai 'Haha'. Samoin viesti voi loppua samoihin verbaalihymiöihin. Hassun kuuloista näin meikäläisittäin :-)

Viikonloppu alkaa vihdoin, johan sitä on viime tiistaista asti odoteltu ;-) Ihanaa viikonloppua kaikille!

Syksy saa - tänäkin vuonna :-)

Vaahterat ovat värittyneet joltain osin. Ja (ainakin täällä) todella dramaattisin värein. Kävinkin koiralenkillä värikkäiden vaahteroiden luona keräämässä lehtiä :-)

Yhden kollaasin sain syvättyä (kuvankäsittelyä, jossa tausta poistetaan). Kyllä siinä kului aikaa - huoh...

Syväämisen hyvä puoli on ehdottoman puhtaan valkoinen tausta. Huonona puolena on iso työmäärä ja hieman vaihteleva kuvan laatu.

Ensi viikolla lähden ihan omalle syyslomalle. Minä olen töissä kuntasektorilla ja mies yksityisellä. Minulla on siis huomattavasti enemmän lomaa kuin hänellä, joten siksi näitä omia lomia.

Vaahterat, joista kävin näitä lehtiä poimimassa, olivat vielä enimmäkseen vihreitä. Kurkottelin puiden värikkäisiin kohtiin ja sain saaliikseni aarteita :-) Nämä lehdet olivat painumassa kirjan välissä vuorokauden ja värit säilyivät hyvinä. Muutama päivä aikaisemmin keräämäni lehdet olivat jo haalistuneita, en eds yrittänyt kuvata niitä.

Ihanaa syksyisen viikon jatkoa!

P.S. Mistä muuten huomaa, että työtä on paljon ja aika kuluu hitaasti? Ainakin siitä, että toivottelee kollegalle palaverin päätteeksi hyvää viikonloppua jo tiistaina aamupäivällä :-)

Suppilovahvero- ja syksyn kiireaika

Ensimmäiset suppikset ovat jo kerättävissä. Niitä on tulossa niin paljon, ettei kenenkään tarvitse hätäillä ja kerätä pienimpiä sieniä pois. Kun viikon, pari odottelee, löytyy hyvän kokoisia sieniä vaikka kuinka paljon :-)

Tämä kuva on viime syksyltä, meilekin päivälleen vuosi sitten otettu. Nyt metsissä näyttää vielä paljon paremmalta :-)

Hirvikärpäsiä on edelleen niin paljon, etten ravaa lähteä ollenkaan normimetsiin. Viikon, parin kuluttua tilanne on toivottavasti parempi. Etsiskelin netistä tietoa hirvikärpästen esiintymisen laantumisesta, mutta mokomat kestävät väliaikaisesti jo 15 asteen pakkasen! Ja samalla alkoi hirvikärpäsaavehytinä - ihan kuin kropassa olisi niitä liikkeellä monen monta :-(

Onneksi hirvikärpäsvapaassa lähimetsässä on tulossa upea suppissato, joten vielä ei tarvitse tehdä isoja kompromisseja :-)

Töissä on ollut todella tiivis tahti. Yksi tyhy-päivä sekoitti heti paletin ja nyt pitää osata priorisoida todella tarkoin, mitä pitääkään tehdä ja milloin. Ilman etäpäiviä tämän kaiken kanssa menisi kuppí nurin alta aikayksikön. Nyt etäpäivät pelastavat armollisuudellaan ja on mahdollista miettiä toistuvasti myös isoa kokonaisuutta eikä pelkästään sammutella tulipaloja.

Uskomatonta, että on vasta maanantai... Hieno työpäivä silti tänään oli! Elämä vain kuormittaa monelta muultakin suunnalta ;-)

Upeaa viikon alkua :-)

Tyhy-päivällä Tallinnassa

Tiistaina käytiin työpaikan tyhy-päivällä Tallinnassa. Juna lähti Hämeenlinnasta etelään klo 5:59. Silloin oli vielä oikein kunnolla pimeää.

Isot kiitokset matkan järjestäjille Johannalle ja Marialle sekä kaikille muillekin työkavereille. Matka oli todella onnistunut.

Kamera oli mukana, vaikken lähtenytkään matkaan mitenkään suurin kuvausodotuksin. Mutta KGB-museossa Viru-hotellin huipulla pääsimme katsomaan Tallinnan keskustaa kolmelta eri parvekkeelta. Etenkin vanha kaupunki on luonnollisesti kaunista Tallinnassa. Mutta yläilmoista katsottuna kauneus kertautui moninkertaiseksi. En juurikaan osaa viehättyä taloista ja/tai arkkitehtuurista, mutta nämä näyt olivat hurmaavia. Niin hurmaavia, että unohdin kuvauksen huumassa sateenvarjoni jonnekin Viru-hotellin kätköihin.

Nyt siis poikkeuksellisesti kaupunkia ja rakennuksia :-)

Syksyä ja sadonkorjuun iloa

Siitä huolimatta, että syksy on mitä kauneinta aikaa Suomen vuodessa, koen henkilökohtaisesti aika kovaa luopumisen tuskaa syksyn tullen. Se on hassua sikäli, että pidän syksystä. Ja sikäli ymmärrän reaktioni, että jatkuvasta uusiutumisesta ja kasvusta luopuminen tekee tiukkaa. Keinun näiden kahden tunnetilan välillä ja yritän löytää positiivisen punaisen langan.

Ehkei se olekaan tämä vuodenaika, joka himmentää iloani, vaan se tätä seuraava vuodenaika. Lehdettömyys, hämäryys ja pimeys, vihreän hiipuminen ja kylmä. Ehkä murehdin jo kaiken sen saapumista, vaikka syyskesän sydän sykkii vielä parhaimmillaan.

Kun maltan luopua kesästä luopumisen tuskasta (vaikken niin mahdottomasti kesästä erityisesti aina nautikaan),  löydän syksyn lämpimät värit, kynttilät, kanervat, mausteet ja säilömisen. Kotoilun ihanuuden ja villasukat :-)

Melkein 20 vuotta sitten kasvarin nurkkaan istutettu viiniköynnös Zilga on pärjännyt iät ja ajat ilman erityistä hoitoa. Rypäleet olisivat varmaan isompia ja niitä olisi enemmän, jos malttaisin panostaa hoivaamiseen enemmän. Kaikesta hoitamattomuudesta huolimatta köynnös tuottaa vuosittain rypäleitä enemmän kuin ehdimme ja jaksamme syödä. Luonto tekee tämän ihan omillaan :-)

Tällä kertaa kuvasin osan sadonkorjuun tuloksista. Pieniä, ihania sinisiä rypäleitä :-) Osa jää varmasti taaskin syömättä, mutta kauniilta näyttävät :-) Eikö?

Luonto teki hyvää - millainen luonto liikuttaa sinua?

Tänään tuli ulkoiltua yli hyvän rajan. Se, mikä ravitsee sielua, voi olla liikaa kropalle. Näin oli ainakin tällä kertaa. Omia rajojaan on yllättävän vaikea oppia :-(

Kävin työpäivän jälkeen lähes 2,5 tuntia kestäneellä metsälenkillä harjumaastossa. Polvet eivät pitäneet kaikista mäistä. Lisäksi lonkat tarvitsevat aina pitempien retkien jälkeen huolellista venyttelyä. Se on vielä tekemättä. Lonkat huutavat kipua pitkin yötä, jos en muista venytellä, joten tein sen tässä kirjoittamisen välissä ;-)

Oikean jalan isovarvas urputtaa aina. Siellä on nivelrikkoa ja kenkien valitseminen on kaiken a ja o. Mutta liika on silti liikaa, vaikka kengät olisivat kunnossakin. Tänään taisi taas mopo karata käsistä ;-)

Mieli oli kuitenkin metsäreissun jälkeen täydellisen erossa kaikesta arjesta. Metsän äänet, värit ja tunnelma jaksavat ladata energiaa minuun...

Mutta metsä ei tietenkään ole ainoa positiivisesti virittävä ympäristö minulle. Järvi- ja merimaisemat ovat mitä parhainta sielun ruokaa. Tunturit ovat taivaallisia, joskin äärettömän harvinaisia iloja omassa elämässä. Suot ovat aivan oma lukunsa. Oma pihakin jaksaa virittää...

Millainen luontoelämys tekee sinulle hyvää?

Syyskuun alkua peltotiellä - ja rypäleitä

Sunnuntaina kameran ulkoilutuslenkillä kävin tutulla peltotiellä. Ensin ei näkynyt mitään kuvattavaa, sitten löytyi näitä pieniä lintuja vähän kauempana. Päivä oli todella lämmin ja kauempaa otetut kuvat ovatkin lämpöväreilyn vuoksi vain tunnistuskuvia.

Lähelle linnut eivät päästäneet, mutta tällaiseen kompromissiin päästiin. Luulen tuon kasan olevan jotain kuivalantaa tms. sillä paikalla oli pientä hajua ja ennen kaikkea paljon pieniä lentäviä. Kivitaskuksi paljastui tämä patsastelija. Kun pääsin lähemmäs, se lensi vähän kauemmas. Niitä oli sitten lopulta aika monta. Patsastelivat välillä myös peltotiellä rinta aurinkoon päin, kuin olisivat lämmitelleet auringossa, vaikkei lämmin keli mitään lämmittelyä edellyttänytkään.

Alimmassa kuvassa ollaan olkipaalin päällä. Oikeassa reunassa paalin päällä on jokin liikkumaton ruskea karvainen mytty. Olisiko jokin hiiri tai myyrä? Kuollut kuitenkin ihan varmasti. Vähän matkan päässä peltotiellä oli paljon valkoisia höyheniä. Siinä oli selvästikin jokin lintu jäänyt pedon saaliiksi. Ruskosuohaukkoja tuolla ainakin tyypillisesti lentelee saalistamassa.

Kun kävelin peltotietä takaisin autolle, olkikasojen päällä oli taas lintuja seisoskelemassa. Ainakin tämä kuvaamani lintu oli kiuru jokin kirvinen kuulemma, kertoi Petri fb:stä. Muita 'kavereita' en siinä ehtinyt tarkemmin katsoakaan.

Tuleeko kenellekään mieleen, mihin voisi käyttää kotimaisia viinirypäleitä (Zilga)? Olen monen monena vuotena unohtanut rypäleet köynnökseen, sillä niiden kypsyminen on venynyt todella pitkään. Yksi pakkasyö vie rypäleistä hetkessä kaiken maun ja rakenteen. Ja tämän olen oppinut jo moneen otteeseen kantapään kautta ;-)

Nyt rypäleet ainakin näyttävät kypsiltä ja niitä voisi poimia hyvin jo nyt, mutta käyttö pitäisi olla mietitty ennen sitä. Tuleeko mieleen mitään ehdotuksia?

Lintuja omenapuussa :-)

Ehdin taas tänäkin vuonna julistaa vanhahkon omenapuumme huonoksi omenantuottajaksi. Se tuottaa usein vähän tai keskikertaisesti rupisia ja madonsyömiä omenia. Tänä vuonna sato on hulvattoman suuri, kuten taitaa olla kaikkialla. Ja yllättäen omenat ovat tehneet kovasti kauppaansa...

Eilen lomapäivänäni omenapuuhun pelmahti kahdesti kottaraisparvi. Ne lähtivät heti pois, kun yritin mennä ulos kuvaamaan. Ainoa tunnistekuva on otettu ikkunan läpi vastavaloon...

Nuori kottarainenhan se siinä. Taisi popsia ennen kaikkea muumiotautista omenaa - hyvin näytti kelpaavan :-)

Puu aivan pöhisi kottaraisista ja omenia putoili maahan innokkaiden aterioitsijoiden jäljiltä.

Tänään etätyöpäivälläni tarkkailin omenapuuta työhuoneen ikkunasta. Heti aamusta puussa (ja maassa) oli vieraita. Tällä kertaa asialla oli räkättirastaiden parvi, eivätkä ne tyytyneet muumio-omppuihin. Ne nakuttelivat punaisia kypsiä omenoita :-) Hyvä niin, ei niitä kukaan muukaan söisi.

Keli oli harmaa ja hämärä eikä kamera ollut välillä tarkentaa kuvaa ollenkaan. Kuvat ovat sään mukaisia (vaikka otin ne avoimesta ikkunasta). Mutta lintujen iloittelu oli hilpeää seurattavaa :-)

Projekti kestää ja loma hieman viivästyy. Onneksi on aikaa :-)

Lauantai: kävin metsässä. Metsä oli hirvikärpäsmetsä ja päätin aika pian poistua metsästä kokonaan. Positiivista kokemuksessa oli se, että tiedän, ettei tuohon metsään kannata syksyllä mennä uudestaan ja se, että reissu oli lyhyt ;-) Reissu päättyi sateeseen ja kaikesta ulkopuolisesta irtautuneeseen mieleen :-)

Tänään sunnuntaina kävin lähimetsässä, jossa ei ole yllätyksiä, muttei sen enempää myöskään hirvikärpäsiä. Syysmetsään ei kannata lähteä ilman kameraa, sieniveistä ja ylimääräistä kassia. Se tuli todistetuksi jälleen kerran tänään.

Karvarouskuja löytyi useampaankin sienisalaattiin. Tuoreita ja hyväkuntoisia :-) Suppilovahveroitakin löytyi, mutta ne olivat vielä aivan liian pieniä kerättäviksi.

Ja juu: Loma alkoi oikeastaan vasta tästä päivästä. Tytär lähti vaihto-opiskeluun Kanadaan monen välietapin kautta. Minä leikin matkatoimistoa ihan kohtuullisin seurauksin. Yllärit pukkasivat päälle kuitenkin meikäläisittäin katsottuna yöaikaan, joten ylimääräiset lomapäivät ovat olleet todellakin tarpeen vuorokausirytmin tasoittamiseen :-)

Ihanaa kuitenkin, että tyttären elämä rapakon takana näyttää käynnistyneen ihan mukavasti monen kulttuurisen ja matkateknisen haasteen ryydittämisestä huolimatta :-)