Punatulkkuja - ja kaikkea ei todellakaan tarvitse saada!

Aloitan kuvilla pihan punatulkuista. Niitä (punatulkkuja) riittää pihalla, erityisesti omenapuun luona aivan hurmaavia määriä. Tässä tilanteessa tuo tarkoittaa käytännössä toistakymmentä punatulkkua kerrallaan. Ne käyvät harvoin syöttötelineellä, mutta omenapuun kaksi syöttölaitetta ovat kovassa käytössä.

Koiraat ovat komeita ja niiiii-in punaisia.

Naaraat ovat haaleampia, mutta tyylikkäitä nekin. Monet punatulkut käyvät nopeasti naukkaamassa siemenen automaatilta ja siirtyvät puun ylemmille oksille siitä nauttimaan. Pureskeleminen ei ole oikea termi. Nokallaan ne jotenkin murskaavat siemenet. Jotkut nälkäiset ja rohkeat jäävät ruokintalaitteelle vähän niin kuin pöytävarauksella. Ottavat hyvän asennon ja jäävät aterioimaan ihan rauhassa. Viherpeipot harrastavat tuota ihan samaa.

Tältä näyttää se hätäisempi ruokailu. Koivet ovat laitteen reunalla ja muuten pyristellään paikoillaan siihen asti, että siemen on nokassa. Jalat eivät siis roiku ilmassa, vaikka ehkä näyttäisikin siltä.

Tässä aterioidaan sitten taas ihan arvokkaasti.

Välillä ruokintalaitteella oli ruuhkaa, mutta sopu teki sijaa. Viherpeippo on tuo toinen paikalla ruokaileva.

Toisena aiheena mielessäni on joulupuukeräyksistä lähtenyt keskustelu siitä, millainen joululahjatoive on liikaa ja mitä lapsen oikeasti pitää saada voidakseen kuulua joukkoon. Aihe on isompana pyörinyt mielessäni jo kauemmin, mutta joulupuukeräysten ympärille syntynyt keskustelu tiivisti ajatteluani entisestään. 

Nyt kun selasin internetin uljasta maailmaa löytääkseni lukemani artikkelit törmäsin ihan vastaaviin kirjoituksiin vuodelta 2019. Eli ei linkkejä, mutta yritän tiivistää havaintojani tänne.

Lahjojen ostajat ovat ihmetelleet hyväntekeväisyyskeräysten osin kalliita lahjatoiveita. Yksi kertoo, ettei sen hintaiseen lahjaan olisi varaa omallekaan perheelle. Toinen ihmettelee 'köyhän' vaatimustasoa. Kolmas ehdottaa, että kalliisiin lahjatoiveisiin voisi yhdistää useamman lahjoittajan voimavarat. Neljäs ajattelee, että kalliita lahjatoiveita vieroksutaan vain siksi, että lahjoittajat ovat itse niin tyytyväisiä elämäänsä, etteivät voi ymmärtää nuorten tarpeita kuulua muiden joukkoon (mikä siis vaatii kalliita merkkivaatteita ja -tavaroita).

Köyhyys on asia erikseen. Se on lapselle taakka (kuten vanhemmillekin), mutta sitä voi hyvin sietää johonkin rajaan asti. Minun lapsuuteni oli vähävarainen, mutta mikään elämäni traumoista ei ole syntynyt siitä, ettei meillä ollut varaa siihen, mikä oli olevinaan tärkeää. Siihen aikaan oli niin mahdottoman selvää, etteivät kaikki voi saada kaikkea. Vähemmällä piti vain pystyä tulemaan toimeen.

Toki joitakin toiveita toteutui monesti joululahjoissa. Yksi isoista must-have-toiveista oli kuukengät (70-luvulla siis). KAIKILLA oli kuukengät. Siis ihan kaikilla. Minä sain omani vihdoin joululahjaksi. Oli se makeaa 🥳.

Se on totta, että jos ei koskaan saa sitä, mitä kaikilla muilla on, tuntee olevansa aika nurkassa. Mutta kun saa edes joskus jotain 'kaikille kuuluvaa', elämä on paljon helpompaa.

Ihan asia erikseen on se, että lapsi tai nuori (tai pahimmillaan vielä aikuinenkin) kuvittelee, että elämän onnellisuus riippuu tavaroista, elintasosta, ulkonäöstä tai saavutuksista. On aika surullista, että osa vanhemmista tukee tätä ihan vääräksi todistettua luuloa ja pyrkii varustamaan lapsensa kaikella oikeasti tarpeettomalla.

Tavara tekee lapsen tai nuoren onnelliseksi korkeintaan muutamaksi päiväksi (oma kokemus, ei mitään tutkimustietoa tämän takana). Aikuisella tavaran tuoma onnellisuus on sitäkin lyhyempikestoista. Saavutukset vanhenevat nopeasti, elintaso muuttuu hetkessä (ainakin huonompaan suuntaan) ja ulkonäkö on hyvin nopeasti arvonsa menettävää materiaa.

Kun täältä elämänkaaren paremmasta päästä tarkastelee asioita, niin ihmisten onnellisuus ja hyvä elämä on perustunut vuosien varrella ihan muihin asioihin kuin mitä nuorena niin kovasti tavoitellaan. Terveys on varmasti yksi tärkeimmistä elämän peruspilareista viimeistään 30-vuotispäivien jälkeen. Hyvät suhteet omiin läheisiin on toinen tärkeä asia. Kolmanneksi nostaisin arvot ja niiden mukaan elämisen. Merkityksellinen elämä ja tekeminen tuntuvat olevan melkein kaiken hyvinvoinnin takana.

Kun luin artikkeleista, että nuoren täytyy saada tai ihmisen tulee saada jotain, olin karvaasti eri mieltä. On todella paljon asioita, joita jokainen mielellään haluaisi saada, mutta jotka eivät ole mahdollisia. Monen monta sukupolvea on todistanut sen, että kaikkea ei tarvitse saada ollakseen onnellinen. Kaikkea ei tarvitse kokea elääkseen merkityksellisen elämän. Ja ennen kaikkea: lapsuuden ja nuoruuden huippuhetket eivät takaa mitään loppuelämän onnellisuudesta ja laadusta. Niiden puuttuminen puolestaan ei mitenkään estä upeaa ja innostavaa elämää. 

Lapsuudessa ja nuoruudessa kannattaa opetella selviämään ja nauttimaan, vaikkeivät toiveet toteutuisikaan. Noista kokemuksista ja selviytymisestä syntyy vahvaa pohjaa oikeaan onnellisuuteen.

Kaikkea ei tarvitse saada eikä kokea. Ehkä kannattaa keskittyä siihen, mitä ja milloin. Malttaminen ja pidättäytyminen kasvattaa kykyä onnellisuuteen.

Ihana joulu oli - ihana arki palaa jälleen 💖

Joulu meni ihanasti. Aika kului koko perheen kanssa tekemällä ja tapahtumilla. Joulu oli kaikkea muuta kuin sitä tavallista arkea. Toisaalta ei ollut myöskään mitään övereitä, vain sellaista runsasta yhdessä oloa.

Jouluaattona olemme olleet aina yhtä joulua lukuun ottamatta koko perhe yhdessä. Tytär on perheen epävirallinen joulupäällikkö, hänellä on nuotit ja koreografia hallussaan. 

Tyttären ja Pixie-koiran joulukuvausten tunnelma kertoo hieman myös itse jouluaaton tunnelmasta ja sujumisesta.

Kuvat otettiin pihalla, jotta valo riittäisi ilman lisälaitteita. Ensin houkuteltiin Pixietä kuvauksen tunnelmaan.

Pixie oli hyvin mukana tunnelmassa, mutta suunta oli huono, eli kameralle näytettiin lähinnä takamusta.

Asennon korjausehdotukset kaikuivat kuuroille korville ja hän päätti lopettaa poseeraamisen siihen.

Taas tarvittiin pieni haltuunotto. Pixie on sylissä tyytyväinen ja kaikki tuntuu onnistuvan paremmin sieltä käsin. Tässä haistellaan jouluhattua.

Valmiita kuvia saatiin, kun tingittiin tavalliseen tapaan alkuperäisistä tavoitteista ja sopeutettiin suunnitelmat siihen todellisuuteen, mikä oli käsillä 💖.

Jouluaattona Pixie huomasi jo jouluruokailun aikana kuusen alle kerättyjen lahjojen houkuttavuuden. Hänet yllätettiinkin pureskelemassa ja kuorimassa yhtä pakettia kesken kaikkien touhujen. Siitä alkoi kiire ja lahjojen peittely. Pixie oli todella innoissaan löydettyään moisen aarrekasan 🥰.

Pixie sai toki pari omaakin pakettia, mutta hän olisi nähtävästi oikein mieluusti avannut ihan kaikki paketit 🥰.

Huomenna on siirtyminen takaisin työelämään. Se tekee hyvää tämän pitkän tauon jälkeen. Toisaalta tauko on ollut todella tarpeen. Kulunut vuosi on ollut raskas ja kuluttava. Palautumisaikaa tarvitaan vielä jonkin aikaa.

Ihanaa joulun jälkeistä elämää ja arkea sinulle! 🤸‍♀️🌟

Ihanaa joulun aikaa: lepoa, ihastelua, nautiskelua ja välittämistä 💖

Joululoma alkoi ja on niin ihanaa, kun on lupa olla rauhallinen, nautiskella ja tuumailla. Lahjat on melkein hankittu, huomenna pitää tarkistaa, mitä on vielä jäänyt tekemättä. Ja sitten tehdä se.

Aikuisten kesken joulu on vähemmän jännittävää, mutta senkin edestä vapauttavan joustavaa. Jos jonkun lahja ei ole ehtinyt vielä paikalle, sen korvaa mainiosti epävirallinen lahjakortti kyseisen lahjan saapumisesta. Lahjojen ilmestyminen paikalle päivälleen oikealla hetkellä on erittäin vähäpätöinen asia. Mieluummin hyvä lahja puolen vuoden kuluttua, kuin jokin velvollisuuslahja juuri nyt.

Lapsille olemme välillä antaneet lahjakortteja matkustamiseen jonkin summan edestä, jolloin matkan määränpää ei tarvitse olla vielä tiedossa. Lahjakortti takaa meidän osallistumisemme kuluihin sovitulla summalla.

Erityisen toimivia tällaisen aihelahjakortit ovat olleet sellaisten investointien kohdalla, joita lapset ovat syystä tai toisesta viivytelleet ja ehkä vältelleetkin. Itse asiassa idea tähän on tullutkin heiltä.

Kunta-alalla työskentelevällä lomapäiviä riittää vuoden aikana oikein tyydyttävästi. Siksi rauhalliseen joulun valmisteluun vetoa tuntevana haenkin aina muutaman vuosilomapäivän joulua edeltäviin päiviin. Kiireettömyys ja rauha tekevät hyvää oikein isosti.

Eilen illalla kävin tyttären kanssa laulamassa kauneimpia joululauluja. Kylläpä se tekikin taas hyvää koronan kuluttamasta äänestä huolimatta 🥰. Jonkinlaisen lauluharrastuksen aloittaminen tekisi minulle varmasti oikein hyvää, jos sen saisi vain mahtumaan omaan työkalenteriin. Kiitos tyttärelle seurasta ja hyvästä ideasta 💖.

Vielä kuva Wetterhoffin korttelijoulusta. Tänään kävimme Kultasuklaan tehtaan myymälässä - omat ostokset ovat jo syöty 🤭

Ihanaa joulun aikaa! 🌲

Ollaan uteliaita erilaisuuden suhteen.

Annetaan itselle anteeksi se, ettei kaikki aina kolahda kerralla.

Uskalletaan ihastella sitäkin kaunista ja upeaa, mikä ei osu mukavuusalueelle.

Annetaan kannustavaa palautetta edes silloin tällöin. Sillä on suuri merkitys 💖🌲🌿

Kiitollisuutta ja hiljaisia toivomuksia

Olen kiitollinen lähestyvästä joulusta ja siihen liittyvästä vapaasta ajasta, mahdollisuudesta lepoon. Jouluun valmistautumiseni on ollut tähän mennessä vain mentaalista. Käytännön järjestelyt ovat tekemättä, mutta ne sujunevat vuosien kokemuksella tavalla tai toisella. Syystä tai toisesta en ole osannut stressata joulun tuloa vielä ollenkaan, vaikka tavallaan 'kaikki' on vielä tekemättä. Ehkä olen liian väsynyt huomatakseni isoja huolen aiheita? Tämä (ehkä väliaikainen) rentous tuntuu kuitenkin hyvältä, ihan samettisen miellyttävältä 🥰.

Kulunut viikko söi energiavarastoni täydellisesti eikä joulukorttien kirjoittelu päässyt edes harkintaan. Ehkä huomenna jaksan kirjoittaa ne muutamat lähetettävät kortit.

Joulukortit ostin siis viime viikonlopun joulumyyjäisistä. Niitä on kahdenlaisia. Kuvassa alla myös myyjäisistä ostamani puikkojen suojukset. Nämä ovat olleet mietintämyssyssä ja harkintalistalla kauan. Nyt on helpompaa kuljetella kutimia matkoillakin 🧶.

Käsityörintamalla olen saanut tehtyä itselleni pipon miellyttävästä alpakasta.

Malli on sama kuin tyttärelle tehdyssä pipossa, mutta lankana on vain vähän paksumpaa alpakkaa. Se yksinään on kuitenkin ohuempaa kuin tyttären myssyn merinovilla ja ohut alpakka yhteensä. Kun pipo osoittautui hyväksi tälläkin langalla, tein toisen (luonnonvalkoisen) myös tyttärelle. Tämä ruskea pipo sopii ruskeaan ulkoilutakkiini oikein hyvin.

Tein Novitan Mariannen punaisesta 7 veljestä -langasta ystävälleni sukat. Väri ei toistu kuvassa kovin onnistuneesti. Samaan syssyyn päättelin parit tekemäni miesten sukat.

Jos jotain voisin toivoa jouluksi, toivoisin sitä, että kuuntelisimme toisiamme ihan aidosti ja vilpittömästi. Emme multitaskaisi, suunnittelisi omaa puheenvuoroamme, kyseenalaistaisi melkein kaikkea kuulemaamme tai tuskailisi oman ymmärtämättömyytemme kanssa.

Toivoisin, että malttaisimme arvostaa toisiamme, vaikkemme olisikaan samaa mieltä tai edustaisi samoja arvoja. Päättäisimme vain lujasti, että joka ikinen ihminen on arvostamisen arvoinen, vaikka hänen kanssaan olisikin ihan eri mieltä.

Toivoisin myös, että malttaisimme olla nöyriä elämässämme. Harva pärjää hyvin loppuun asti ihan yksin. Ja kaverit eivät pysy lähellä, jos heille ei anna tilaa ja arvoa. Omat 'täydelliset' oivallukset saattavat sittenkin parantua jonkun ulkopuolisen 'kummallisista' täydennyksistä. Ehkä olemme kuitenkin parhaillamme yhdessä enemmän kuin yksin.

Ja toivon, että malttaisimme olla kiitollisia siitä, mitä meillä on. Saa olla kriittinen, mutta ilman kiitollisuutta mikään kaunis tai ihmeellinen ei kasva suureksi ja upeaksi.

Ihanaa joulun odotusta 🥰🌲🐦🧶🥀🤸‍♀️💖

Punatulkkuja ja joulutapahtumia

Tänä talvena meillä on vieraillut aivan poikkeuksellisen paljon punatulkkuja. Niitä on ollut huhuilemassa jo syksystä asti, mutta nyt ruokinnalla niistä pääsee tekemään toistuvia näköhavaintoja. Niitä on paikalla aina kokonainen porukka.

Tyttären kanssa aktivoiduin lähtemään joulumarkkinoille ja Wetterhoffin korttelijouluun. Taitavien käsitöiden tekijöiden tuotteita on ihana katsella - ja ostaakin. Mitään tarpeetonta ei tupsahtanut mukaan (jollei rahkapiirakoita lasketa sellaisiksi). Kaunista käyttötavaraa ihan tarpeeseen, kuten joulukortteja. Enpä muuten muista, milloin olisin viimeksi hankkinut joulukortit näin aikaisin! Nythän ne ehtivät perillekin ennen joulua 🤭.

Keskiaikayhtye Kirkonrotat viihdyttivät meitä heti paikalle päästyämme.

"Korttelijoulun tunnelmasta vastaa Kirkonrotat, mikä on aivan tuore, Hämeenlinnassa syksyllä 2023 perustettu keskiaikayhtye.

 
Uudelleen sovitetuissa Piae Cantiones -laulukokoelman lauluissa soivat vanhat jousisoittimet, nokkahuilut, rummut ja kellot. Tunnelmallista, harrasta ja hurjaakin menoa tarjoilevat yhtyeen kokeneet keskiaikamuusikot Vilppu Vuori, Nana Åsten ja Niklas Alanko." (Hämeenlinnan Sibelius-seuran fb-sivu)

Tänään on tasan vuosi äidin kuolemasta. Paljon on kaikkea kuluneeseen vuoteen mahtunut. Elämä on ja ihminen jaksaa aina paljon enemmän kuin uskoisikaan.

Talvipäivän seisaus on tänä vuonna 22.12. Siitä päivä pitenee ihan hiljalleen ja valon määrä lisääntyy ainakin teoriassa. 

Iloa ja valoa joulukuuhusi 🌲❄💖

Kaiken maailman kierrätystä ja tehtyjä käsitöitä (Pixie esittelee)

Vanhempien asunnon tyhjennys on siinä vaiheessa, että alan hahmottaa, mitä siellä oikein on. Se mahdollistaa jo jonkinlaista suunnittelua. Taloyhtiön jätehuoltoa ei voi rasittaa liikaa, täytyy mennä sen mukaan, mikä määrä vanhemmiltani voisi tulla jätettä ehkäpä noin viikon aikana. Silloin jätehuollon mitoitus pysyy vielä suunnitellussa ja sovitussa.

Kierrätys on siinäkin mielessä aivan ehdottoman tärkeää, että vain taloyhtiön sekajäteastia tuppaa täyttymään nopeasti. Biojätettä, paperia, pahvia, lasia ja metallia voi viedä lajiteltuna jätekatokseen ihan hyvillä mielin.

Hyötykäyttöön kierrätettäviä tavaroita kuskaan kohteisiin jokaisen käynnin jälkeen. Poistotekstiilejä kertyy paljon. Seuraavalla kerralla vien keräämiäni pussukoita käynnin jälkeen keräykseen. Toki paljon jää sellaista tavaraa, jotka pitää viedä jätelajitteluasemalle. 

Etsin oman työnantajani HSY:n lajitteluohjeista neuvoja seuraavaa käyntikertaa varten.

Vanhemmillani on jokin verran sellaisia puolivanhoja kirjoja. Liian vanhoja uusiokäyttöön, mutta täydellisen arvottomia missään muussakaan muodossa. Kirjahyllystä löytyy muun muassa tietokirjasarja vuodelta 1978. Vuosia sitten olen hävittänyt vanhoja, lukukelvottomia kirjoja repimällä niiden kannet pois. Sisus meni paperinkeräykseen, kannet sekajätteeseen. Halusin nyt varmistaa, millaiseen operaatioon olen velvoitettu, sillä kansien repiminen kirjoista ei ole mitään kivaa eikä kevyttä hommaa. Nyt lajitteluohjeet olivatkin tällaisia: "Lajittele kirjat sekajätteeseen. Kirjat eivät tällä hetkellä kelpaa paperinkeräykseen edes kansien poiston jälkeen, sillä sivut pysyvät tiiviinä kokonaisuutena eivätkä ne hajoa käsittelyprosessissa riittävän nopeasti." Tästä tulee kuormaa jätteiden lajitteluasemalle. Täytyy ottaa se huomioon.

Kattiloita ja pannuja on kaapeissa jonkin verran - myös melkoisen kuluneessa kunnossa. Käyttökelpoiset on helppo kierrättää, mutta mitä tehdä noille muille? Ohjeiden mukaan: "Käyttökelpoiset kattilat kierrätyskeskukseen tai kirpputorille. Käyttökelvottomat ovat romumetallia. Muovikahva ei haittaa kierrätystä. Lajittele lasikansi sekajätteeseen, ei lasinkeräykseen! Paistinpannun/kasarin voi laittaa kiinteistön metallinkeräysastiaan." Näitä ei voi sälyttää taloyhtiön metallinkeräykseen. Ne täytyy myös kerätä odottamaan jätteiden lajittelukeskukselle siirtämistä varten.

Käyttökelpoisia (posliini)astioita kuljetan säännöllisesti hyväntekeväisyyskirpputoreille, toki rakkaimmat aarteet olen ottanut omiin hoiviini. Mutta jäljelle jää paljon vähemmän muiden käyttöön kierrätyskelvotonta tavaraa. Niiden osalta lajitteluohjeissa todetaan, että: "Myy tai lahjoita ehjät ja käyttökelpoiset posliiniesineet. Muutaman yksittäisen rikkoontuneen esineen voit laittaa sekajäteastiaan. Isommat hävitettävät erät voit viedä Sortti-asemalle palamattoman jätteen hinnalla.​" Sortti-asemia on vain pääkaupunkiseudulla. Muualla vastaava paikka on paikallinen jätteiden lajitteluasema tai vastaava.

Sitten on vielä runsaasti lasia eri muodoissaan: pulloja, juomalaseja, kulhoja, koriste-esineitä, purkkeja ja niin edelleen. Lasinkeräys ei ole lähtökohtaisesti näiden oikea 'hautausmaa'. Ohjeiden mukaan: "Juomalasit ja muut lasiesineet eivät käy lasinkeräykseen. Kuumuutta kestävät lasiastiat, kuten uunivuoat tai kahvipannut haittaavat lasipakkausten kierrätystä. Yksittäiset esineet voi laittaa kiinteistön sekajäteastiaan. Suuret määrät Sortti-asemalle Palamaton jäte -lavalle (maksullinen)." Jälleen Sortti-asemat ovat pääkaupunkiseudun jätehuoltoa, muualla on omat jätteiden lajitteluasemansa.

Näillä eväillä suuntaan seuraavalle tyhjennys- ja siivousreissulleni vanhempien kotiin.

Käsitöitä valmistuu puikoilta sitä tahtia, kuin koronan jälkeinen väsymys kertoo sopivaksi. Olen ihan määrätietoisesti panostanut nyt lepäämiseen, palautumiseen ja hitaaseen elämään. Hidas elämä tarkoittaa tässä yhteydessä ennen kaikkea lopustakin multitaskauksesta luopumista.

Pixie-koiran kanssa kuvattiin sukkasatoa. Muutakin on valmistunut, mutta nämä ovat päässeet jo pääteltäviksi.

Tein tyttärelle hänen toivomuksestaan valkoisen peruspipon. Pipon tuli olla sen verran löysä, ettei tuhoa kampausta. Tytär kävelee muutaman kilometrin työmatkansa meren läheisyydessä kesät ja talvet. Pipo on talvipakkasilla ja -tuulilla todella tarpeellinen. Tästä piposta tuli paksuhko, käytin kahta lankaa rinnakkain, joista paksumpi oli merinovillaa ja ohuempi alpakkaa. Seuraavan pipon teen tuosta paksuudeltaan puolivälistä olevasta alpakasta. Nyt on oma alpakkapipo puikoilla.

Onhan tuo pehmeä kuin mikäkin - ja varmasti lämminkin. Eikä purista.

Pixie pääsi esittelemään pipoa ihan käytännössä. Ehkäpä pipo näyttää tyttären päässä kuitenkin ihan erilaiselta.

Pixie sai poseeraamisesta ihan yhtä isot herkut kuin turkin harjaamisestakin 🤭, joten minkäänlaisesta orjatyöstä tässä ei ollut kyse. Hän sai palkkansa - isosti!