Pixie on jo vanha, palveluja saa vain työaikaan 😯

Meidän ihana Pixie-koiramme täyttää maaliskuussa peräti 16 vuotta. Siinä on paljon vuosia ja ikää koiralle.

Viimeisen vuoden aikana ikääntyminen on näkynyt Pixiessä oikein kunnolla. Ja niin saakin olla.

Näkö- ja kuuloaistit ovat heikentyneet. Niiden mukaan pitää arkea räätälöidä. Niveletkään eivät tykkää enää rappusista entiseen malliin ja sekin pitää ottaa huomioon.

Minusta Pixien ikääntyminen on herttaista. En tiedä sitten, miten hän itse tilanteen kokee.

Pixie ei oikein ymmärrä, mistä mikäkin ääni kuuluu. Kun häntä kutsuu, hän on usein hämillään, kun ei yhtään ymmärrä, mistä ääni kuuluu. Hän jää helposti odottamaan ihmisen paluuta siitä suunnasta, mihin ihminen poistui. Hän ei huomaa lähestyvää ihmistä eikä kuule lähestyviä askeleita. Hän on kovasti ihmeissään, kun muutaman tervehdyksen ja heippa-huutelun jälkeen silitän häntä. Hänen näkökulmastaan kaikki tulee ihan 'puskista'.

Rappusetkaan eivät maita enää entiseen tapaan. Yläkerrasta alakertaan mennään välillä omin jaloin ja välillä Pixie-hissillä (minä tai mieheni kantaa). Alakerrasta hän ei enää könyä itse yläkertaan, vaan odottaa alhaalla aikansa ja haukahtaa sitten, jos ei saa muuten riittävästi huomiota.

Pihalla Pixie saattaa lähteä kävelemään omilleen. Hän kuulee, kun häntä huudetaan, muttei ymmärrä, mistä ääni kuuluu. Hän jää usein hämmentyneenä paikoilleen odottamaan sitä jotain merkkiä, mitä tapahtuu ja minne pitää mennä.

Eilen kävin hieronnassa. Meillä on työsuhde-etuna hieronta, jota voi käyttää ePassi-sovelluksen kautta. Havahduin marras-joulukuun vaihteessa siihen, etten ole muistanut hierontaetua kokonaiseen vuoteen. Siitä sitten 'nopeasti' varaamaan aika lähellä toimivalta hierojalta, jolla on myös ilta-aikoja. Se olikin sitten vaikeaa.

Yhä useammat palvelut on varattavissa nykyään vain tavallista toimistotyötä tekevän henkilön kuumimpaan työaikaan. Hiusten leikkaus tai hieronta pitäisi monesti pystyä varaamaan vain kello 9-14 väliselle ajalle. Minun työkalenterini ei ainakaan siedä mitään työpäivän aikaan varattuja keskeytyksiä. Lääkärinajan voin hyväksyä työpäivän keskelle, mutta kaikki sitä vähemmän vaativat tapaamiset pitäisi pystyä järjestämään työajan jälkeen.

Onko tämä vain kanta-hämäläinen ongelma ja haaste vai onko tilanne samankaltainen ympäri Suomea?

Armollisuutta pimeän ja kylmän keskelle 💖

Miten voisi joulun jälkeisen viikonlopun viettää? Kipeänä? Niinpä siinä kävi, että lähes koko vuoden sairastumisilta välttyneenä sain puolikorpeavan flunssan heti joulun ajan vuosiloman jälkeen. Nyt tuntuu jo siltä, että huominen työpäivä voisi onnistua. Katsotaan, mikä on tilanne aamulla.

Ensin (kun vielä ainakin jaksan) haluan jakaa kanssasi kuvan Pixiestä. Otin sisällä kuvia tyttärestä salaman avulla ja samaan syssyyn otin muutaman kuvan koirastakin 💖

Pixie vartioi tässä pihaa sohvan selkänojalta. Olo on valpas.

Pixien kanssa ennakkoluulot näkyvät selvääkin selkeimpinä. Ohikulkijat ovat uhkia. Piste. Koira ei ymmärrä kaikkia vivahteita eikä etenkään kuuntele järkiperusteita.

Ihminen on kapasiteetiltaan monipuolisempi ja parempi. Niinhän sen kuuluukin olla. Moni pärjää paljon koiraa paremmin, mutta joillakin elämän tuska jää tunteisiin oikein kovasti. Siitä alkaa ikävä kierre.

Miten voisin auttaa kaveria tunteiden käsittelyssä? Miten voisin itse toimia fiksuna esimerkkinä?  Jos mietit tällaisia kysymyksiä, olet jo pitkällä.

Kenenkään ei tarvitse jäädä tunteidensa uhriksi. Eikä sen enempää muidenkaan tunteiden uhriksi. Kiehuminen vie turhaa energiaa. Miten kiehumisen voisi välttää?

Minä ja Pixie hengittelemme täällä syvään ja rauhallisesti. Pixie palaa melkein varmasti taas sohvan selkänojalle haukkumaan ohikulkijoita. Minä ehkä osaan sammutella ennakkoluulojani ja ihmetellä uteliaasti uusia asioita 💖

Ihanaa lähestyvää uutta vuotta 💖🎆🥰

Luvattoman ihanaa syyslomaa viettämässä 🥰

Elämä aukaisee itsestään yllättävän paljon, kun vain löytää aikaa pysähtyä ja halua kuunnella. Sehän taas ei ole sitten ollenkaan helppoa tai edes luonnollista. Pysähtyminen ei ole töissä aina hyve, vaikka sen kuuluisi olla. Kuunteleminenkin tuntuu olevan töissä monesti joutopuuhaa, koska niin monet uskovat tietävänsä jo ihan riittävästi.

Suorittamisen puuskaa on 'helppo' jatkaa myös yksityiselämässä. Se kun tulee sieltä selkäytimestä ihan kuin luonnostaan. Ja niin me riudumme, kapenemme, supistumme ja harhaudumme.

Lomalla kaikkia fysiikan ja työelämän perustotuuksia uhmaten päätän pysähtyä. Ja kuunnella - itseäni ja elämää. Siinä aina viisastuu vähän kerrallaan.

Olen edelleen sitä mieltä, että syyskuu on yksi vuoden parhaista (loma)kuukausista. Kesän suorituslomailu on tiessään ja voi keskittyä ihan itseensä, puolisoonsa, lemmikkiin ja pohdiskeluun. 

Pixie sai matkailuautoon oman korokkeen. Nyt hän näkee (turvavöissä) ikkunasta ulos koko matkan ajan jopa lepoasennossa. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Pixie malttaa levätä melkein koko reissun ajan. Tässä alussa oli vielä vähän päivystämistä.

Suttuinen matkakuva näyttää Pixien kakkospäivän rentoutuneisuuden. Tämä oli ihanaa 🥰.

Tässä Pixie on parin matkapäivän jälkeen siirtynyt meidän lounastaukomme aikana apukuskin paikalle. Minä jonottelin ulkona ja kuvasin samalla ikkunan läpi koirulia. Avaimet olivat lähellä asioivalla miehellä.

Olemme matkanneet länsirannikolla. Ilman mitään kunnianhimoisia suunnitelmia tai tavoitteita. Kotona on kotivahti, minun huoleni rauhoittuvat myös siitä.

Tällä kerralla ollaan yövytty vain meren äärellä.

 

Koira kuorsaa minun paikallani. Mies nukkuu omalla paikallaan, valot ovat päällä, jotta pääsen kirjoittamaan kaiken rauhassa loppuun. Tänään olin jo epävarma viikonpäivästä. Joko loma tai dementia edistyy kiitettävästi 👍.

Matkalla pitkin Länsi-Suomea ja katseltuani täälläkin hakattuja, tiukasti kuritettuja metsiä ja avohakkuita, haaveilen metsien suojelemisesta. Joutomaiden metsittämisestä ja jo olemassa olevien metsien suojelemisesta. Mitä tässä voisi ilman rikkauksia tehdä? Sielu huutaa oikeiden ja aitojen metsien perään. Sellaisten, missä puut ovat eri-ikäisiä ja erilajisia, maapohja kasvaa aitoa metsän aluskasvillisuutta eivätkä hakatut taimet tai edellisen hakkuun kivet tee metsässä etenemisestä melkein mahdotonta.

Tämän päivän lounaspaikalla seurasin (katseellani) useaakin 'vanhempaa' edelläkävijääni. Reippaiden taivaltajien lisäksi joukossa oli niin fyysisesti kuin henkisestikin rauhallisempaa porukkaa. Tuli taas kannustusta itselle pitää omasta terveydestä huolta - ihan itseni vuoksi 💖.

Ihanaa syyskuun jatkoa! 🍂

Kaiken maailman kierrätystä ja tehtyjä käsitöitä (Pixie esittelee)

Vanhempien asunnon tyhjennys on siinä vaiheessa, että alan hahmottaa, mitä siellä oikein on. Se mahdollistaa jo jonkinlaista suunnittelua. Taloyhtiön jätehuoltoa ei voi rasittaa liikaa, täytyy mennä sen mukaan, mikä määrä vanhemmiltani voisi tulla jätettä ehkäpä noin viikon aikana. Silloin jätehuollon mitoitus pysyy vielä suunnitellussa ja sovitussa.

Kierrätys on siinäkin mielessä aivan ehdottoman tärkeää, että vain taloyhtiön sekajäteastia tuppaa täyttymään nopeasti. Biojätettä, paperia, pahvia, lasia ja metallia voi viedä lajiteltuna jätekatokseen ihan hyvillä mielin.

Hyötykäyttöön kierrätettäviä tavaroita kuskaan kohteisiin jokaisen käynnin jälkeen. Poistotekstiilejä kertyy paljon. Seuraavalla kerralla vien keräämiäni pussukoita käynnin jälkeen keräykseen. Toki paljon jää sellaista tavaraa, jotka pitää viedä jätelajitteluasemalle. 

Etsin oman työnantajani HSY:n lajitteluohjeista neuvoja seuraavaa käyntikertaa varten.

Vanhemmillani on jokin verran sellaisia puolivanhoja kirjoja. Liian vanhoja uusiokäyttöön, mutta täydellisen arvottomia missään muussakaan muodossa. Kirjahyllystä löytyy muun muassa tietokirjasarja vuodelta 1978. Vuosia sitten olen hävittänyt vanhoja, lukukelvottomia kirjoja repimällä niiden kannet pois. Sisus meni paperinkeräykseen, kannet sekajätteeseen. Halusin nyt varmistaa, millaiseen operaatioon olen velvoitettu, sillä kansien repiminen kirjoista ei ole mitään kivaa eikä kevyttä hommaa. Nyt lajitteluohjeet olivatkin tällaisia: "Lajittele kirjat sekajätteeseen. Kirjat eivät tällä hetkellä kelpaa paperinkeräykseen edes kansien poiston jälkeen, sillä sivut pysyvät tiiviinä kokonaisuutena eivätkä ne hajoa käsittelyprosessissa riittävän nopeasti." Tästä tulee kuormaa jätteiden lajitteluasemalle. Täytyy ottaa se huomioon.

Kattiloita ja pannuja on kaapeissa jonkin verran - myös melkoisen kuluneessa kunnossa. Käyttökelpoiset on helppo kierrättää, mutta mitä tehdä noille muille? Ohjeiden mukaan: "Käyttökelpoiset kattilat kierrätyskeskukseen tai kirpputorille. Käyttökelvottomat ovat romumetallia. Muovikahva ei haittaa kierrätystä. Lajittele lasikansi sekajätteeseen, ei lasinkeräykseen! Paistinpannun/kasarin voi laittaa kiinteistön metallinkeräysastiaan." Näitä ei voi sälyttää taloyhtiön metallinkeräykseen. Ne täytyy myös kerätä odottamaan jätteiden lajittelukeskukselle siirtämistä varten.

Käyttökelpoisia (posliini)astioita kuljetan säännöllisesti hyväntekeväisyyskirpputoreille, toki rakkaimmat aarteet olen ottanut omiin hoiviini. Mutta jäljelle jää paljon vähemmän muiden käyttöön kierrätyskelvotonta tavaraa. Niiden osalta lajitteluohjeissa todetaan, että: "Myy tai lahjoita ehjät ja käyttökelpoiset posliiniesineet. Muutaman yksittäisen rikkoontuneen esineen voit laittaa sekajäteastiaan. Isommat hävitettävät erät voit viedä Sortti-asemalle palamattoman jätteen hinnalla.​" Sortti-asemia on vain pääkaupunkiseudulla. Muualla vastaava paikka on paikallinen jätteiden lajitteluasema tai vastaava.

Sitten on vielä runsaasti lasia eri muodoissaan: pulloja, juomalaseja, kulhoja, koriste-esineitä, purkkeja ja niin edelleen. Lasinkeräys ei ole lähtökohtaisesti näiden oikea 'hautausmaa'. Ohjeiden mukaan: "Juomalasit ja muut lasiesineet eivät käy lasinkeräykseen. Kuumuutta kestävät lasiastiat, kuten uunivuoat tai kahvipannut haittaavat lasipakkausten kierrätystä. Yksittäiset esineet voi laittaa kiinteistön sekajäteastiaan. Suuret määrät Sortti-asemalle Palamaton jäte -lavalle (maksullinen)." Jälleen Sortti-asemat ovat pääkaupunkiseudun jätehuoltoa, muualla on omat jätteiden lajitteluasemansa.

Näillä eväillä suuntaan seuraavalle tyhjennys- ja siivousreissulleni vanhempien kotiin.

Käsitöitä valmistuu puikoilta sitä tahtia, kuin koronan jälkeinen väsymys kertoo sopivaksi. Olen ihan määrätietoisesti panostanut nyt lepäämiseen, palautumiseen ja hitaaseen elämään. Hidas elämä tarkoittaa tässä yhteydessä ennen kaikkea lopustakin multitaskauksesta luopumista.

Pixie-koiran kanssa kuvattiin sukkasatoa. Muutakin on valmistunut, mutta nämä ovat päässeet jo pääteltäviksi.

Tein tyttärelle hänen toivomuksestaan valkoisen peruspipon. Pipon tuli olla sen verran löysä, ettei tuhoa kampausta. Tytär kävelee muutaman kilometrin työmatkansa meren läheisyydessä kesät ja talvet. Pipo on talvipakkasilla ja -tuulilla todella tarpeellinen. Tästä piposta tuli paksuhko, käytin kahta lankaa rinnakkain, joista paksumpi oli merinovillaa ja ohuempi alpakkaa. Seuraavan pipon teen tuosta paksuudeltaan puolivälistä olevasta alpakasta. Nyt on oma alpakkapipo puikoilla.

Onhan tuo pehmeä kuin mikäkin - ja varmasti lämminkin. Eikä purista.

Pixie pääsi esittelemään pipoa ihan käytännössä. Ehkäpä pipo näyttää tyttären päässä kuitenkin ihan erilaiselta.

Pixie sai poseeraamisesta ihan yhtä isot herkut kuin turkin harjaamisestakin 🤭, joten minkäänlaisesta orjatyöstä tässä ei ollut kyse. Hän sai palkkansa - isosti!

Pixien vapaavalintainen lenkki - pian kotiin 👍🤭🙈💖 (kuten aina)

Yhtenä päivänä kävi tuuri, työpäivä päättyi ihmisten ajoissa ja minä olin vielä hyvin voimissani. Päätin pitää kahvikupin mittaisen tauon ja lähteä koiran kanssa haistelemaan ulkoilmaa. Keli oli lämmin, ihan kesäinen. Annoin koiralle vapauden päättää lenkin suunnasta ja pituudesta.

Päästiin viereisen tien toiselle puolelle. Ihmeteltiin tovi paikoillamme ja siirryimme sitten oikealle. Hän kävi asioilla. Suuntasi sitten takaisin samoin tein. Jäimme melkein risteykseen miettimään jatkoa.

Yritin hieman (ja enemmänkin) houkutella jatkolenkille. Hän jäi odottamaan. Kotiin paluuta, luulisin. Odoteltuamme jonkin aikaa myönnyin paluumatkaan ja nuo muutamat kymmenet metrithän sujuivat kuin siivillä. Vauhtia riitti kotiportille asti, siihen jäimme odottamaan, että 'joku' aukaisisi portin.

Portti aukeni (minä avasin) ja Pixie pääsi irti valjaistaan (minä päästin). Loppu oli yhtä juhlaa - nyt oltiin ihan omalla pihalla! 🎈. Ei meillä oikeasti ole lähellekään noin meluisaa. Kännykän mikrofoni nyt halusi toistaa superisti kaikki ohikulkevan tien äänet. Yritin poistaa niitä, muttei sujunut helposti (minulle). Joten näillä nyt mennään 👍. Kannattaa laittaa äänet pois tykkänään.

Mitä parempaa voisi vapaavalintaiselta lenkiltä odottaa? Kuin pääsyä kotipihaan ja nuuhkimista tutuilla kulmilla? 🤭.

Pixie lähettää terveisiä kaikille, erityisesti introverteille kotona viihtyville sielun sukulaisille 🥰.

Pixie-koiran ulkoilmanautinnot ja kuivan kelin onnistunut sienireissu

Tekemättömyys ilman huonoa omaatuntoa kuuluu loman tehtävälistaan. Se on vaikeaa. Mikä tahansa oheispuuha puhdistaa omaatuntoa aivan mahdottomasti. Mutta silloin se ei enää ole tekemättömyyttä.

Pixie-koiralle tekemättömyys kuuluu osaksi ihan arkeakin. Sinne väliin aina jotain kivan tuntuista touhua hetkeksi ja sitten voi taas vain olla ja nautiskella.

Lomalla vuokramökillä Pixie nautti aivan erityisesti ulkona olemisesta. Paikkojen tutkimisesta ja tuulien haistelemisesta. Ulkona kuuluu sen mielestä haistella antaumuksellisesti ja sitten vain nautiskella jälkitilasta.

Kävin etätyöpäivän jälkeen vielä lähimetsässä rentoutumassa (sienet mielessäni ja silmäkulmassani). Tänään oli kuumaa ja hiostavaa. Vettä ei ole tullut pientä näköissadetta lukuun ottamatta ehkä pariin viikkoon. Sateet loppuivat kuin seinään, kun päädyin tilaamaan kenkienkuivaajan. En ole koskaan uskonut moisen vehkeen tarpeellisuuteen, ennen kuin loman lopulla ja työrupeaman alussa kastelin molemmat retkikenkäni toistuvasti niin perusteellisesti, ettei vanha hyvä sanomalehtipaperikuivaus enää ehtinyt riittävän kuivaan tulokseen. Tilasin siis kenkienkuivaajan ja sateet loppuivat oitis siihen.

Sateen jälkeen olen kolunnut tuttuja sienipaikkojani läpi ja kerännyt sieniä ihan mukavasti. Nyt kuitenkin uskoin kuivuuden ja kuumuuden tyssänneen sienikauden ainakin toistaiseksi. Mies onneksi kannusti lähtemään metsään, kun etätyöpäivän jälkeen levottomana mietin sopivaa touhukohdetta. Pukeuduin mahdollisimman kevyesti ja peittävästi, jottei tulisi kauhean kuuma eivätkä hyttyset pääsisi iholle asti.

Ihmeekseni sieniä oli noussut ihan kiitettävästi. Eivät ne mitään jättiläisiä olleet, mutta hyvässä keräämiskunnossa kuitenkin. 25 asteen kostea lämpö oli karkottanut kaikki 'kilpailevat' sienestäjät lähialueelta ja pääsin sienestämään ihan rauhassa. Kaupunkimetsässä on usein moni muukin samalla asialla.

Punnitsen sienisaaliin aina heti kotiin tultuani. Punnitustulos ei ole sikäli tarkka, että se sisältää sienien pitkiä varsia ja väkisin mukaan hivuttautuvia metsän tarpeitakin. Tämän kerran punnitustulos oli 1,2 kiloa, mikä tarkoittaa siivottuna sienisaaliina ehkä noin viittä litraa. Aikamoinen kuivan kelin saalis ahkeraan käytetystä lähimetsästä!

Ollaan kuumassa loppukesässä - nautitaan siitä! Loppukesän iloksi yöt viilenevät eikä kuumuus tunkeudu niin pysyvästi sisätiloihin.

Minulla on siis menossa loppukesä. Sitä seuraa henkilökohtaisessa elämässäni syyskesä, josta sitten siirrytään syksyyn. Syyskesä edellyttää jo syksyn värejä ihan isommassa määrin. Ei siis vielä nyt.

Työelämässä jaottelen vuoden vanhasta tottumuksesta kevääseen ja syksyyn. Minun työni on kauan ajoittunut kevätkauteen, joka alkaa vuoden vaihteen jälkeen ja jatkuu kesälomiin sekä syyskauteen, joka alkaa kesälomien jälkeen ja loppuu joulun aikaan.

Millaisia vuodenaikoja sinun elämässäsi on ja milloin ne alkavat ja loppuvat?

Pixie poseeraa (?), värikästä Helsinkiä ja asuinpaikkamietiskelyä

Pixieltä terveisiä! Otettiin muutamat poseerauskuvat ja testattiin samalla lisävalaistusta. Sen (valaistuksen) vaikutus oli mietoa, mutta tyhjää parempaa. Tuli kokeiltua.

Mies roikotteli herkkua takanani, jotta saatiin Pixie fokusoimaan huomionsa johonkin. Ruoka on Pixien kohdalla aina takuuvarma huomiokeino 👍. Ensimmäisessä kuvassa Pixie malttoi vielä istua, mutta toisessa takamus oli jo noussut lähtöasentoon 🤭.

Pixie sain runsaan ja anteliaan kuvauspalkkion session päätteeksi.

Sitten sitä vähemmän klassista Helsinkiä. Värit ja muraalityyliset ratkaisut kiehtoivat minua kovin.

Lumihuolto toimi hyvin ja onnettomuuksia ennaltaehkäisevästi jo sunnuntaiaamuna.

Näitä muraalimaisia ulko-oven vieressä olevia kuvia oli enemmänkin. Tässä oli huono ajankohta eli huono valo (liian kirkas valo ja siten liian syvä varjo) hyvän kuvan esteenä. Enkä yhtään tiedä, kenen kuva tuo on.

Värikkäitä uusia rakennuksia ja portaita.

Ja lisää muraaliratkaisuja pikselimäisesti toteutettuna. Ihan kiva sisäänkäynti kotiin 👍.

Nämä lehmät näyttävät tutuilta 🥰.

Ja taas sitä väriä.

Kapeita kävelyteitä. Tai oikeastaan kävelyteiksi ihan leveitä.

Kävelytiet kiipeävät mäkeä ylös ja varmaankin tuuliesteeksi ovat rakennettu nämä värikkäät isot seinät. Kurkistusaukot ovat kuin isoja ikkunoita ilman lasia. Hauskoja, kun niiden ääreen hoksaa pysähtyä.

Ja pienempi aukko.

On paikkoja, joissa haluaisi elää ja viipyä ikuisuuden. Sitten on paikkoja, joissa on mukava piipahtaa ja viipyä hetken. Ja edelleen on niitä paikkoja, joissa ei haluaisi olla ollenkaan. Minä löysin täältä yllättävän upean piipahduspaikan.

Edelleen hakusessa on se paikka ja ympäristö, minne haluaisin seuraavaksi muuttaa. Nykyisessä kodissamme olemme asuneet jo melkein 30 vuotta. Uuteen paikkaan siirtyminen on iso juttu, mutta myös väistämätön. 

Millainen asuinympäristö kutsuu sinua?

Villasukat isälle, vaikkei hän vaikutakaan aina kuuluvan sukkien kuluttajien sukuun 🤭

Olen tehnyt isälle uusia villasukkia. Hoitajat pitivät viime kerralla siitä, että sukissa oli hieman pitempi varsi, joten tein sitten näihinkin sukkiin hieman tavallista pitemmät varret. Isä on aina niin otettu, kun hänelle tekee jotain ihan itse, mutta ei ole mitenkään erityisen nuuka ulkonäköasioiden suhteen. Väreistä ainakaan keltainen ja punainen eivät kuulu hänen suosikkeihinsa sen perusteella, mitä olen häntä näistä väriasioista jututtanut. Mutta sininen ja vihreä ovat hyviä, näyttää ruskeakin menevän ihan hyvin. Joten päädyin ottamaan pohjaväriksi vähän tummemman harmaan ja täydensin sitä ripelangoilla. Molemmat sukat valmistuivat yhtä aikaa, jottei tulisi katastrofia jonkun langan loppuessa kesken.

Lämpimät ja paksuthan nämä ovat, värilliset osuudet ovat suureksi osaksi kirjoneuletta (joka toinen silmukka eri värillä) ja niissä kulkee sitten kaksi lankaa sylikkäin lämmittämässä.

Siksikin vähän naurattaakin. Kun kävin isän luona vierailulla, hän oli taas lempiasennossaan. Ja toinen sukka oli riisuttu jalasta pois. Tälle miehelle minä siis tein oikein lämpimät villasukat taas 😂. (Huomaa myös käärityt lahkeet).

Toki varmasti tulee taas myös niitä hetkiä, kun jalkoihin tarvitaan jotain todella lämmintäkin 🤭.

Hoitajan kanssa yhteistoimin hilattiin isä sellaiseen 'tavalliseen' asentoon. Isä sai tyynyn päänsä alle ja sänky säädettiin istuvampaan asentoon. Pian hoitajan siirryttyä muihin askareisiin isä alkoi vääntämään itseään jälleen sängyn jalkopäähän hieman poikittain ja jalat kaiteiden päälle. Se oli selvästi tänään maailman paras asento.

Lauantai kuluikin jota kuinkin kokonaan tuolla reissulla. Vanhempien asunnolla järjestelin ja karsin tavaroita reilun neljän tunnin ajan. Nopeasti se aika niissä touhuissa hurahtaa. Tekemistä riittää kuitenkin (tietenkin) vielä moneksi, moneksi päiväksi pitkin kevättä.

Asiasta kukkaruukkuun: Tunnistatko sen tunteen, kun heräät jotenkin todella sikeästä unesta ihan kesken kaiken tukka sekaisin ja pystyssä, etkä ole saada edes silmiäsi auki? Pixiellä on käynyt viime aikoina niin ihan useamman kerran 🤭.

Mieltä lämmittävää ystävänpäivän iltaa! 💖

Paksunahkaisuutta keräilemässä ja Pixie käsitöiden äärellä 💖

Kun elämässä on kaiken kaikkiaan rankkaa, moni ikävä asia suodattuu ohi ihan vain suuruusluokan vuoksi. Mutta välillä käy niin, ettei jaksaminen riitä ihan arkihevonpaskaankaan. Samasta arkusta se jaksaminen kaikkiin suuntiin jaetaan. Välillä ei vain ole enää, mitä jakaa.

Paksunahkaisuus toisi monia mahtavia selviytymiskeinoja niin henkilökohtaisen kuin työnkin stressin sietämiseen. Mutta sitä ei saa kaupasta ja herkkänahkaiselle sellaisen hankkiminen omin ansioin on vaativaa ja hidasta puuhaa. Joten tässä sitä kärvistellään.

No niin. Tämä päivä oli heikko eli suomeksi sanottuna huono. Valmistaudun ensi viikonlopun hautajaisiin, joten pohjavire ei ole rakentava. Silti toivoin työviikon alulta enemmän, olenhan jonkin asteinen työholisti. Siitä (holismista) pyristelen hiljalleen pois.

Pixie-koira ei tule lähelle, kun teen käsitöitä. Valokuva Pixiestä ja käsitöistä piti ottaa vaivihkaa lavastamalla. Onnistuihan se jotenkin 💖

Ihania tammikuun lopun päiviä 💖

Aivoruuhkaa, ihanaa kesää ja Pixien haukahtelua

Heräsin yöllä muutamaankin kertaan. Yhden kerran mietin ja suunnittelin äidin vaatteiden nimikoimista hoivakotia varten. Hoksasin, että minulla on ensimmäiset nimikointitarpeet jo kotona, voisin ryhtyä jo hommiin. Vaan en keskellä yötä. Vielä pitäisi nukkua.

Toisella kerralla heräsin miettimään muuttoa ja isänkin huonetta. Myöhemmin heräsin miettimään ja suunnittelemaan asunnon tyhjentämistä. Mistään näistä ei ole stressiä, mutta keskeneräiset asiat jäävät helposti kummittelemaan mieleeni - etenkin öisin.

Minun varmaankin kannattaisi tehdä jonkinlainen listaus yhteyshenkilöistä ja -tiedoista sekä tulevista tekemättömistä tehtävistä. Jospa ne pysyisivät sitten yöllä pois mielestä.

Listata voisi myös elämän eri osa-alueet, joista pitäisi pitää huolta. Listalla voisi olla ainakin jotain tällaista:

Viikottain:

• työasiat
• palautuminen
• oma terveys
• kotiin liittyvät työt (kuten siivous yms.)
• perheasiat
• ystävät
• vanhempiin liittyvät velvoitteet ja asiat
• omat intohimot ja harrastukset
• tulevaisuuden suunnittelu
• tavaroiden karsiminen (tavoitteena muuttaa jonnekin pienempään tilaan asumaan)

Mitä muuta pitäisikään muistaa?

Tärkeintä olisi, ettei mikään osa-alue jäisi katveeseen liian pitkäksi aikaa.

Loman jälkeisillä työpäivillä olen muistanut palautumisen ja hetkeen pysähtymisen. Välillä mennään Pixie-koiran kanssa pihalle juomaan kahvia ja tarkkailemaan elämää. Välillä toiselta meistä pääsee haukku, ihan tuosta vain.

Yritän kovasti olla kirjoittamasta sienistä, mutta kävin silti tänään keräämässä taas hieman kantarelleja. Nyt on sielussa rauha vähäksi aikaa. Huomenna pääsen siivoamaan ja pannuttelemaan niitä 👍.

Pihatöitäkin olemme miehen kanssa tehneet taas kivasti eteenpäin. Voidaan olla ihan ylpeitä ahkeruudesta. Emme lupaa samanlaista jatkoa.

Ihanaa kypsän elokuisen kesän jatkoa! Vielä on aikaa toteuttaa kesäajan suunnitelmia. Tai keksiä ja toteuttaa ihan uusia! 🥰

Sotaa ja etätöitä

Kesä tuntuu epäuskoiselta kuvitelmalta. Yöt olivat juuri äsken vielä kylmiä ja kevätkin loppui juuri. Tämä on keskipitkän elämäni tähän mennessä kummallisin kevät ja kesän alku (sikäli mikäli muistan oikein).

Sillä mennään, mitä on annettu. Kaikki tämäkin on lahjaksi saatu. Mieluummin Suomen myöhäisessä kesässä kuin Espanjan nelikymppisissä helteissä. Toki moni on varmaan juuri päinvastaista mieltä. Onneksi lentoliikenne kulkee ja etelään pääsee ihoansa kuumentamaan 👍.

Nyt eletään todella isojen muutosten aikaa. Ensin pandemia ja ennen kuin siitä on päästy, ollaankin jo melkein sodan naapurissa. Ensin ennustettu jopa parin kuukauden sota-aika kuulosti kestämättömältä. Nyt arviot ovat muuttuneet yhä pessimistisempään suuntaan. Elämä näyttää nyt kurjuuttaan.

Muutostilanteissa ihmisen kannattaa (kuulemma) keskittyä niihin asioihin, joihin hän voi vaikuttaa. Sotaa en saa loppumaan. En myöskään voi pysäyttää pandemiaa. Ikävä kyllä. Huonoihin vaikuttamismahdollisuuksiin ei kannata jäädä rypemään, jos niistä mitenkään voi päästä irti. Jotain voi aina tehdä. Niin itsensä, läheistensä kuin ukrainalaistenkin eteen.

Pixie-koira seuraa minua etätyöpäivien aikana tiukasti ja lähellä. Tänään olin etelän komennuksella ja isäntä otti onneksi yksinäisen koiran vieraaksi omalle kotitoimistolleen. Pixie näytti viihtyvän, ensimmäistä kertaa taisi päästä ihan työpöydälle asti 👍. Video on puolisoni aikaansaannosta.

Pohdin sitä, miten onnellisuuden kokemuksia voisi jakaa muillekin - ihan tuntemattomillekin. Olen vasta alussa - anna vinkkejäsi!

Kuntoutuksen jälkifiiliksiä ja Kirsin koiranpentuja (taas)

Kiila-kuntoutuksessa käytiin läpi taas monen monta elämän ja työelämän kannalta mielenkiintoista aihetta. Kuten sitä, onko elämän merkityksellisyys kiinni siitä, mitä on saanut aikaiseksi. Näkökulmia on tietenkin monia, mutta itse olen edelleenkin vahvasti sitä mieltä, että omilla saavutuksilla on hyvin vähän tekemistä elämän merkityksellisyyden kanssa. Jos mitään muuta ei saavutusten lisäksi ole, ne ovat toki merkittävässä roolissa.

Omien arvojensa mukaan eläminen lisää mielestäni elämän merkityksellisyyttä. Hyvien asioiden tekeminen sinänsä lisää mielestäni elämän merkityksellisyyttä, vaikkei noilla teoilla saisikaan aikaan mitään näkyvää ja huomattavaa.

Hyvien asioiden tekemättä jättäminen ei ole kuitenkaan este merkitykselliselle elämälle. Kukin viljelee hyvää ja katkaisee pahaa omalla tavallaan ja omalla kapasiteetillaan. Kukin siis omien voimavarojensa mukaan.

Kuntoutuksessa saimme Nyyti.fi-sivustolta noukitun listan omista oikeuksista. Hyvä muistilista etenkin joustavan ja kiltin ihmisen elämään.

" Minulla on oikeus

• pyytää haluamaani joltakulta toiselta, kunhan ymmärrän, että hänellä on oikeus kieltäytyä
• vastata kieltävästi pyyntöihin tai vaatimuksiin, joita en voi täyttää
• kieltäytyä silloinkin, kun pyytäjä haluaisi minun suostuvan, on minuun nähden auktoriteettiasemassa tai kärsii tunne-elämän häiriöistä
• sanoa ei kaikelle, mihin en koe olevani valmis, mikä tuntuu vaaralliselta tai mikä loukkaa arvojani
• käyttää omaa arvostelukykyäni päättääkseni, onko jonkun toisen ihmisen pyyntö kohtuullinen
• muuttaa mieltäni, tehdä virheitä, epäonnistua ja olla epätäydellinen
• ilmaista kaikkia tunteitani – sekä myönteisiä että kielteisiä
• olla oma itseni ja päättää omista asioistani sekä tehdä päätöksiä tunteitteni pohjalta
• suuttua rakastamalleni ihmiselle ja olla vastuussa suuttumukseni ilmaisuista
• pelätä ja sanoa, että minua pelottaa
• sanoa ”en tiedä”, ”en ymmärrä” tai ”en välitä” jos koen, että joku asia ei koske minua
• puolustaa ja selittää käyttäytymistäni sekä arvioida, milloin en selitä käyttäytymistäni
• kaivata omaa tilaa ja aikaa, muuttua ja kasvaa
• olla leikillinen ja kevytmielinen
• olla onnellinen, terve ja voida hyvin tuntematta syyllisyyttä
• olla tuntematta syyllisyyttä asioista, joihin en ole syyllinen
• valita ystäväni ja olla ympäristössä, jossa minua kohdellaan hyvin
• siihen, että muut kunnioittavat tarpeitani ja toiveitani
• arvioida itse käytöstäni, ajatuksiani ja tunteitani sekä ottaa itselleni täysi vastuu niistä ja niiden seurauksista
• päättää itse, missä määrin minun on löydettävä ratkaisuja toisten ihmisten ongelmiin
• olla epäjohdonmukainen ratkaisuissani
• puolustaa itseäni silloinkin, kun se loukkaa jotakuta toista, jos vaikuttimenani on puolustus eikä hyökkäys
• kertoa jollekulle toiselle omista tarpeistani – silloinkin kun toinen ajattelee, että tarpeeni ovat aiheettomia tai epäjohdonmukaisia, hän ei halua kuulla tarpeistani, loukkaantuu tai kiihtyy minua kuunnellessaan tai itse ajattelen, että minulla ei pitäisi olla sellaisia tarpeita. "

Huomenna lähden käymään entisessä kotikaupungissani tapaamaan isääni ja äitiäni. Matka kaikkineen vie suurimman osan päivästä ja pyrin lähtemään matkalle rennoin rantein. Isän tapaaminen on ollut toistaiseksi vain iloa ja mukavia yllätyksiä. Jossain vaiheessa vastaan tulee väistämättä myös huonompi päivä. Sekin pitää ottaa vastaan, kun tilanne tulee eteen.

Äiti tahtonee lähteä käymään isän luona hoivakodissa ja sinne siis menemme. 

Kirsin koiranpentujen kuvien läpikäyminen on edelleen vaiheessa, tänään sain sienestysreissun ja parin broilerikiusauksen valmistamisen jälkeen homman etenemään aavistuksen eteenpäin 👍.

Hyvää elämää Ja Kirsin koiranpentuja

Hyvän elämän määritelmäni elää jatkuvasti. Mukautan sitä todellisen elämäni rytmiin ja siinä onkin tekemistä.

Minun hyvän elämäni ei tarvitse välttämättä tuottaa muille iloa ja positiivisia elämyksiä. Pahoittelen, mutta se on vain niin. Tämä on minun ainoa elämäni ja pyrin elämään sitä parhaan kykyni mukaisesti. Jos minulla olisi käytössäni useampi elämä, pyhittäisin varmasti muutaman niistä teille kaikille ja joillekin aivan erityisesti.

Nyt mennään kuitenkin yhden elämän taktiikalla ja se pitää pitää mielessä.

Minun hyvään elämääni kuuluu kuitenkin lähimmäisten arvostaminen, auttaminen ja tukeminen. Toki aina niissä rajoissa, missä kulloinkin pystytään kulkemaan. Joten en ohita teitä, vaikka pidänkin itseni viime kädessä etusijalla. Onneksi te itse pidätte itsenne etusijalla, ettekä ole riippuvaisia vain minun valinnoistani ja toimistani 💝.

Minulla on se etu puolellani, että olen kasvattanut kaksi lastamme jo täysi-ikäisiksi aikuisiksi. Voin luottaa myös heidän harkintakykyynsä, vaikka olenkin tiiviisti sparraamassa heitä matkalla eteenpäin. Minulla on hyvä mahdollisuus keskittyä vihdoin myös itseeni.

Läheisistä huolehtiminen johonkin rajaan asti kuuluu myös minun hyvään elämääni. En ole valmis mihin vain ja toteuttamaan muiden villejäkin unelmia. Koen, että juuri nyt voin keskittyä omiin unelmiini ja jopa toteuttaa niitä. Onneksi puolisoni on kanssani samaa mieltä 💖.

Tämä liittyy ikuisuusaiheisiini perheestä, hyvästä elämästä ja vastuullisuudesta. Minulla on ollut äitini kanssa näistä todella erilainen näkemys kautta aikojen. Hän on sodan jälkeisen ajan lapsi, minä olen syntynyt jo ihan erilaiseen maailmaan. Omat lapseni ovat jo niitä milleniaaleja, joista työelämässä supistaan touhukkaasti ja jopa hieman pelokkaasti.

Tämän päivän aktiviteetteihin kuului sienimetsässä käynti, sienten käsittely (kuivaamista varten) ja formulakisojen seuraaminen. Vauhdikas päivä siis 😉.

Illalla kävin läpi vielä Kirsin koiranpentujen kuvia. Niitä riittää vielä...

Ihanien pienten koiranpentujen kuvaamista 💖

Kirsin koiranpentujen kuvaaminen on melkein jo perinne. Kirsin kennelissä kasvaa Bichon frisé -koiria ja niiden pentuja. 

Minä en ole ollut mitenkään mukana tyttären koiranpennun valinnassa aikoinaan, vaan sen operaation hoitivat tytär ja mies ihanasti ihan yhdessä. Minun näkökulmastani koiranpentu siis vain saapui taloon tyttären hoitovastuulle ja sen hän hoitikin meillä asuessaan upeasti.

Koiranpentujen elämään en ole koskaan joutunut opettelemaan. Enkä sen puoleen myöskään aikuisten koirien elämään. Viime vuosien aikana olen päätynyt uppoutumaan myös meillä asuvan ja meidän perheeseemme kuuluvan koiran elämään. Meistä on tullut sellainen ihan pieni lauma 👍.

Aikaisemmin olen kuvannut Kirsin koiranpentuja noin viisiviikkoisina, jolloin ne eivät ole olleet vielä ihan elämänsä iskussa. Aikaisemmin niitä on ollut myös (vain) neljä. Nyt pennut olivat vilkkaita kahdeksanviikkoisia ja heitä oli peräti viisi kappaletta. Harmonisia kuvia ei kannattanut edes tavoitella. Mutta mikäs onkaan parempaa kuin oikea fiilis ja toiminta!

Tässä tyypillinen tilanne. Viisi energistä koiranpentua ja tässä kuva 😂.

Toki parempiakin kuvia saatiin (ja kuvien käsittely on vielä vaiheessa, tässä vasta ensimmäisen session tunnelmia).

Suu auki oleva koira oli kaikkein leikkisin ja haastoi sisaruksia leikkiin. Hiljaisin sisaruksista erottuu myös kuvissa nopeasti.

Mahdottoman herttaisia kullannuppuja olivat. Vilkkaita, eläväisiä ja elämäniloisia touhuajia. Veivät sydämeni 💖.

Syyslomakuvia sitten ihan lähiaikoina 👍.