Isän vointi vaihtelee, lomamatkasta esittelyssä Kalajoen hiekkasärkät

Sain muutama päivä sitten hoivakodista tekstiviestin isän kuvan kera. Olivat käyneet ulkoilemassa ja isä ainakin kuvasta päätellen nautti ulkoilusta ja säästä oikein olan takaa.

Tuli oikein hyvä mieli tästä 🥰.

Eilen illalla soittivat hoivakodista - isälle oli noussut korkea kuume. Tänään sain seurantasoiton, kuume oli laskenut ja ruokakin maistuu taas. Olipa helpotus. Tulevan perjantaisen lomapäivän ohjelmassa on käydä Lahdessa tervehtimässä isää, viedä äidin perunkirjoitukseen tarvittavia materiaaleja isän edunvalvojalle ja palauttaa vihdoin ja viimein äidin apuvälineet sinne, minne ne kuuluvatkin.

Sitten takaisin lomamuistoihin 🥰. Vuorossa on kuuluisa Kalajoki ja sen hiekkasärkät. Kalajoen hiekkasärkät ovat olleet myös pitkään reissulistallani. Nyt vihdoin oli niiden vuoro.

Löytämältämme pysäköintipaikalta johti rantaan puiset raput ja pitkospuut. Jo ensi silmäyksellä näkee sitä, mistä hiekkasärkillä on oikein kyse.

Helsinkiin on täältä pitkä matka. Se on ihan makuasia, kumpi on kaukana ja kummasta.

Liikkeellä oli muitakin talvitakkisia ihmisiä, vaikka päivä osoittautui lopulta melkoisen lämpimäksi jopa meren rannalla.

"Dyynien syntymisen edellytyksenä ovat kulkeutumiseen sopiva hiekka, riittävän kuiva ilmasto ja riittävän voimakkaat tuulet. Kasaantumista edesauttaa rantavehnä. Hiekkasärkkien syntyyn ovat vaikuttaneet maankohoaminen, vallitseva tuulen suunta ja aallokko. Nykyisen Hiekkasärkkien alueen lentohietikon syntymisen syynä on arveltu olleen 1800-luvun puolivälin rajut metsänhakkuut, jotka käynnistivät herkillä hiekkakankailla hietikon liikkeellelähdön. Hiekka peitti sisämaan metsikön alleen ja kerrostui metrien paksuisiksi kerroksiksi. Alueella on myös riehunut 1830-luvulla metsäpalo. Vuoden 1869 isojakokartan mukaan metsää oli tuhoutunut tulipalossa myös laajoilta alueilta nykyisten raviradan ja myöhemmin Jukuparkin tienoilta.", kertoo Kalajoen historia -blogi.

"Kalajoen seutu vapautui veden vallasta vasta kivikauden loppupuolella, minkä vuoksi kunnan alueelta on tavattu vain joitakin kivikautisia löytöjä. Vakinaisesti asutus sai alkunsa, kun muutamat eräkävijät asettuivat Kalajoen ja Himanganjoen suulle. Seudun vanhimmat kylät ovat Pohjankylä, Eteläkylä ja Raumankari, jotka on perustettu todennäköisesti 1300- ja 1400-luvuilla. Väestön pääelinkeinoja olivat aluksi maatalous, kalastus ja hylkeenpyynti. Kalaa pyydettiin isoimmista joista ja merestä. 1400-luvulla merestä kohonneesta Maakallasta kehittyi 1500-luvulla tärkeä kalastustukikohta, jonne rakennettiin kymmeniä kalamajoja ja aittoja." kertoo Kalajoen kunnan historiasivu.

Tuonne kauas meren keskelle kävelin. Hiekka oli kaikkialla pehmeää ja pettävääkin. Nyrjäytin varpaani jossain vaiheessa. Vasta illalla huomasin kipeää varvasta tarkastaessani, että oli tumman sinipunainen.

Tyllejä tapasin ainakin kaksin kappalein matkallani. Lähelle en päässyt enkä edes yrittänyt. Toisella on vähän mustempi silmän seutu kuin toisella.

Ehkä tämä oli yksi matkamme teemoista: hienojakoista hiekkaa ja paljon. Sitä oli jo Hailuodossa, sitä löytyi Kalajoelta ja siihen jumitimme matkailuautomme Himangalla /ja pääsimme pulasta traktorin avustamana). Hiekkaa löytyi myös Mustasaaresta ja olisi sitä löytynyt Poristakin, jos olisimme sinne asti laskeutuneet. Vaan sinne ei tällä kertaa matka jatkunut.

Täältä matkasimme kuitenkin vielä tuonne Mustasaareen ennen kotiin palaamista.

Siivettömiä ja siivellisiä kohtaamisia Saarenmaalla

Eläinten paljous Saarenmaalla oli huikeaa. Usein kohtaaminen oli ohi hetkessä, kun olin ajamassa autolla kohtuullista vauhtia. Tien yli jolkutteli ainakin kettu ja kaksi erikokoista näätäeläintä. Toinen eläimistä oli pieni, vähän oravaa suurempi ja toinen isompi, lähellä tuon ketun kokoa. Mutta noista ei ole siis kuvia, vain hyvä fiilis upeista kohtaamisista :-)

Lehmiä riitti jos minkälaista. Harvat näyttivät samanlaisilta kuin kotimaisilla pelloilla taivalteleva karja. Mustia ja mustavalkoisia lehmiä näkyi paljon. Ja sitten näitä (ylämaankarjaa?), jotka taivalsivat myös rantametsissä.

Säären niemen kärki olikin lintujen varaama. En siis mennyt sinne asti. Tämä tylli lenteli nopeasti ja levottomasti paikasta toiseen.

Niemen kärjessä oli paljon merimetsoja ja lokkeja. Liikuttavan näköisiä :-)

Hädin tuskin taustasta erottuvana löytyi maisemasta myös yksinäinen sepelhanhi. Elämäni ensimmäinen :-)

Niemen kärjessä pyrähteli myös tikliparvi iloisen, virkeän oloisena. Nämä nyt taas ovat tietenkin maallikkovierailijan termejä. Voi hyvinkin olla, ettei yksikään tikli ollut hyvällä tuulella ;-)

Asunnon läheltä lähti luontopolku pienen suon läpi lintujärven tornille. Suon yllä jokin pieni haukka hätisteli varista.

Jotain hanhia tekemässä ylilentoa pienen suon ylitse.

Kotimatkalla käväisin Matsalun kautta. Pellolla lenteli mennen ja tullen sinisuohaukka. Kuvat eivät ihan priimaa :-(

Ja Matsalun liepeiltä löytyi kotimatkalla myös tämä valkoposkihanhien parvi :-)

Olen kaivanut jo käsityöt esille. Tuntuu olevan jo se aika vuodesta, jolloin käsityöt tekevät hyvää. Tekeillä on kaulahuivi ihan itselleni merinovillalangasta. Saapas nähdä, millainen huivi tästä syntyy :-)

Tytär on Kanadassa vaihto-opiskelijana. Hänen kanssaan mietimme hänelle mahdollisia matkasuunnitelmia vaihdon ajalle ja sen jälkeen. Tiedon kaivaminen ja analysointi on yksi minun jutuistani, joten edessä on mielenkiintoinen rupeama :-)

Syysflunssa iski minuun kyntensä viime maanantaiaamuna. Pari päivää meni sumussa ja viikon loput kolme päivää niiskutellessa ja köhiessä. Koira on välillä huolissaan, kun minä yskin ja mies taputtelee selkääni yskän helpottamiseksi. Koira ei ymmärrä ja on varmuuden vuoksi äkäinen meille molemmille. Onneksi flunssa päättyy aina jossain vaiheessa ;-)

Etätyömahdollisuus on ollut aivan mieletön pelastus tässä flunssan vaiheessa. Olen jaksanut paremmin, kun ei ole tarvinnut matkustaa. Enkä ole edes tartuttanut tautia työkavereihin, sillä skype-kokoukset eivät levitä pöpöjä.

Upeaa syksyn jatkoa! Jos flunssa iskee, kannattaa muistaa sinkin ja c-vitamiinin yhteisannostus. Parhaimmillaan sillä keinoin pääsee taudista huomattavasti vähemmällä :-)