En ole varmaankaan koskaan aikaisemmin nähnyt alleja. Ne pesivät pohjoisessa ja talvehtivat Itämeren eteläpuolella. Ei siis ihme, ettei niihin kovin usein törmää näillä leveysasteilla.
Eilisen päivän oivallinen sää lohduttaa vielä nytkin, kun sateen ropinassa olen käynyt läpi eilisiä allikuvia. Auringon ja syksyn sävyt näkyvät kuvissa kauniina enkä viitsi kovasti ikkunasta ulos kurkistellakaan.
Koira nukkuu onnellisen oloisena tyynyni päällä. Uudet mahalle sopivat raksut eivät oikein maistu sille, mutta nyt aamulla se innostui syömään vähän. Nälän poistuminen rauhoittaa selvästi sen oloa. Eläinlääkärissä ovat sitä mieltä, ettei koira 'täyden' ruokakupin viereen kuole. No eihän se kuolekaan. Mutta raksut kelpaavat sille vain puuhapallosta pieninä määrinä ja silloinkin meidän pitää malttaa istua siinä vieressä rauhallisesti. Muuten raksut jäävät syömättä. Nälkäisenä se on levoton ja syö pellolla kävellesäkin pallosta kaikkea syötävää, mitä vain löytää.
Toivon totisesti, että ruoka alkaisi pian maistumaan paremmin. Eilen annoin sille nakkikeiton esivaiheesta kasviskeiton lientä ja pilkottuja keitetyn perunan ja porkkanan paloja. Ne hävisivät hetkessä suihin. Nälkä on kova, muttei niin kova, että söisi vapaaehtoisesti raksujaan.
Mutta niitä allin kuvia :-)
