Kirjoittelin eilen taas Paavon kirjeitä Vienolla puhtaaksi muutaman kirjeen verran. Kirjeet olivat vuodelta 1939. Innostuin ihmettelemään ajan kuvaa ja mietin, josko netistä löytyisi kuvia Lahdesta tuolta ajalta. Googlettelemalla löysin tieni kansalliseen digikirjastoon (digi.kansalliskirjasto.fi). Vuoden 1939 loppuun asti sieltä löytyy paljon kaikkien ulottuville jaettua painetun sanan arkistoa digitoituna.
Historia näyttää ihan erilaiselta, kun sitä lukee sen ajan lehdistä kirjoitettuna. Siinä pääsee tavallaan paikan päälle, mukaan sen ajan hetkeen. Ilman mitään jälkiviisauksia ja kokonaiskuvia.
(Etelä-Suomen Sanomat, 14.11.1939, nro 132, s. 1
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1061458/articles/81566041?page=1
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot)
Aika vilahti illalla kuin siivillä, kun aloitin tähän kirjastoon tutustumista. Harmi, että vuodesta 1940 alkaen materiaali ei ole yleisesti saatavilla. Vaan silti aivan mahtavaa materiaalia! Kaikkia sanomalehtiä tuolta ei löydy, mutta ikkuna menneeseen on tuolla kuitenkin auki ainakin toistaiseksi.
Maanantain luontohavaintoreissulta jäi muistoiksi kevään ensimmäiset kuvat kuovista. Sillä on kyllä vaan aivan vastaansanomattoman upea nokka! Se oli soluttautunut ison hanhiparven joukkoon, mutta satuin sen kuitenkin huomaamaan.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1061458/articles/81566041?page=1
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot)
Aika vilahti illalla kuin siivillä, kun aloitin tähän kirjastoon tutustumista. Harmi, että vuodesta 1940 alkaen materiaali ei ole yleisesti saatavilla. Vaan silti aivan mahtavaa materiaalia! Kaikkia sanomalehtiä tuolta ei löydy, mutta ikkuna menneeseen on tuolla kuitenkin auki ainakin toistaiseksi.
Maanantain luontohavaintoreissulta jäi muistoiksi kevään ensimmäiset kuvat kuovista. Sillä on kyllä vaan aivan vastaansanomattoman upea nokka! Se oli soluttautunut ison hanhiparven joukkoon, mutta satuin sen kuitenkin huomaamaan.
Pellolla käyskenteli myös valkohäntäpeuroja/-kauriita. Kummin tahansa tuon sanoo, joku ilmestyy aina moittimaan väärästä lajinimestä. Mutta valkohäntiä siis.
Minä hehkun kevään mukana. Tämä tuntuu taas olevan vuoden parasta aikaa. Alkukesästä koen varmasti taas saman tuntemuksen, kuten myös loppukesästä ja alkusyksystä. Toki muutkin vuodenajat ovat mukavia ja kivoja, mutta eniten nautin siitä, kun ympärillä tapahtuu ja asiat muuttuvat. Luonnon kiertokulun muutokset ovat vielä sen verran ennakoitavia, että ne eivät kuluta omaa jaksamista vaan päin vastoin.
Ihanaa epävakaista toukokuun jatkoa. Nyt tapahtuu 🥰