Sukka-arvonta marraskuu 2024

Meille tuli viime viikonloppuna talvi. Lumiaurakin on käynyt jo ja puiden oksia on katkeillut lumen painon ja kovan tuulen seurauksena. Toivottavasti lumi sulaa vielä hetkeksi pois, minulla jäi vielä syksy hieman kesken.

Käsityökärpänen on puraissut myöhään ja heikosti, mutta nyt on vihdoin syksyn ensimmäinen sukkapari valmiina. Sen 'kunniaksi' pistän pystyyn taas villasukka-arvonnan. Arvottavana ovat kahdet keväällä valmistuneet ripelankasukat ja yhdet valepalmikkosukat.

Kaikki sukat ovat Novitan 7 veljestä -lankaa. kestävät hyvin hellän konepesun.

Vasemmalta ensin marjapuuronpunaiset valepalmikkosukat, joiden ko'oksi arvelen  noin 40. Sukat näyttävät kivoilta myös varret käännettyinä. Sukat näyttävät kuvassa kovin kapoisilta, mutta valepalmikko 'aukeaa' vähänkin venytettynä isommaksi ja mielestäni myös kauniimmaksi.

Keskellä noin kokoa 36 olevat raidalliset ripelankasukat. Ja oikealla kirjoneuleiset ripelankasukat noin kokoa 39.

Ripelankojen hävittäminen sukkiin oli toivottoman hidasta, joten käynnistin yksiväristen isoäidinneliöiden tehtailun. Ripelankahaaste on nyt selätetty vähäksi aikaa 🤭.

Arvonta alkaa nyt ja kestää sunnuntaihin 17.11. klo 23:59 asti.

Lukijaksi kirjautuneet voivat osallistua kolmella arvalla per sukkapari ja muut yhdellä arvalla sukkaparia kohti. Kaikkien sukkaparien arvontaan voi siis osallistua ja arpoja on tuo 1-3 lukijastatuksestasi riippuen.

Kun arvonta on suoritettu, tiedustelen täällä ja mahdollisesti omassa blogissasi osoitetietojasi, jotta voin postittaa sukat sinulle. Ilmoitan sinulle sähköpostiosoitteen, johon voit ilmoittaa omat tietosi.

Olikohan tässä vielä jotain muuta? Aina jotain jää mainitsematta. Kysy, jos on jotain epäselvää. Vastaan mielelläni.

Ja niin: EN pahastu siitä, jos et osallistu arvontaan. tiedän, ettei kaikilla todellakaan ole sukkien tarvetta 💖.

EDIT 1: Lisäyksenä: Muistathan kertoa, minkä sukkaparien arvontaan osallistut. Jos et mainitse mitään, oletan sinun osallistuvan kaikkien parien arvontaan. Kukin osallistuja voi kuitenkin voittaa vain yhden sukkaparin.

EDIT 2: Lukijaksi voit kirjautua myös nyt ja saat enemmän arpoja 🥰

Minä palaan nyt toisen sukkaparini kimppuun, se on mainio keino selättää marraskuun asettamia haasteita. Miten sinä nautit marraskuusta?

Uniruuhkaa ja ripelankasukat

Minä kuulun ahkeriin unten näkijöihin. Pystyn muistamaan unistani aamuisin melko paljonkin, jos siihen heti aamulla oikein keskityn. Olen opetellut vatvomaan uniani vain silloin, kun niissä on jokin toistuva kaava. Silloin tiedän, että minun kannattaa pysähtyä miettimään, mikä alitajunnassani vaivaa. Toki herkuttelen joskus seuraavana päivänä unillani myös, jos ne ovat olleet erityisen innostavia, kiinnostavia tai mukavasti vauhdikkaita.

Unitutkimus on ainakin toistaiseksi vielä aika pientä tai kevyttä, miten sen nyt sanoisi. Aika vähän mistään tiedetään. Teoriat unista ja niiden merkityksestä ihmiselle ovat muuttuneet aikojen saatossa, mutta edelleenkin kyse on paljon juuri teorioista. Siksikään en yritä pitää unipäiväkirjaa tai muutenkaan isosti keskittyä muistamaan uniani. Niitä on niin paljon ja ne ovat melkoisen päättömiä. En ole keksinyt iloa yksittäisten unien kertailemisesta päiväsaikaan - jolleivät ne siis ole olleet poikkeuksellisen kiinnostavia ja viihdyttäviä.

Tyypillisesti pään sisäinen ruuhkani purkautuu yöllä unena, jossa olen menossa jonnekin. On aikataulu, jossa en pysy. Tavaroita pakattavana - ihan liikaa, siksi myöhästyn. Ja pääsen lähtemään vasta, kun pitäisi olla tulossa jo takaisin. Tavaroiden pakkaamisessa joudun kulkemaan kaupungin (usein Jyväskylä) halki suuntaan ja toiseen. Eksyn usein ja muistan unessani eksyneeni aikaisemminkin. Ja siinä sitä aikaa taas palaa. Jossain vaiheessa olen paikassa, josta halusin ottaa valokuvan tai jossa muuten vain ilmestyy yhtäkkiä taivaalle valtava määrä ihmeellisen kauniita lintuja. Joko olen jättänyt kamerani jonnekin tai hukannut sen eikä kuvan ottaminen onnistu. Tai jos kamera on mukana, se ei toimi - koskaan.

Mielenkiintoista noissa unissa on se, etten stressaa yhtään. Totean vain aikataulun lipsuvan ja mietin tämän tästä, kannattaako kaikkea oikeasti pakata, vai voisiko osan tavaroista jättää vain paikoilleen (niin kuin olen tehnyt monesti aikaisemmin).

Tämän toistuvan kaavan olen käynyt mielessäni läpi ja huomaan sen kertovan liiasta kuormituksesta. Viimeistään silloin pitäisi ryhtyä rauhoittamaan elämää ja tahtia.

Nuorempana näin paljon seikkailu-unia tyyliin James Bond, vaikken silloin katsonut televisiota juuri koskaan saati sitten katsonut elokuvia. Unissa juostiin roistoja pakoon, ammuskeltiin puolin ja toisin, paettiin teollisuusrakennuksen hissin piilotettuihin kerroksiin ja sieltä hissikuilun kautta eteenpäin sekä paettiin helikoptereilla. Tunnelma oli intensiivinen, mutta koskaan ei pelottanut. Eikä luoti osunut minuun koskaan.

Lentounet ovat lempiuniani. Niissä osaan lentää ihan ilman apuvälineitä ja lennänkin maailmasta toiseen - vähän kuin jossain peleissä. Näissä unissa huomaan välillä, että nyt on kyse unesta ja pystyn joskus kääntämään unen juonen parempaan päin päättämällä lentää jonnekin muualle.

Luin jostain juuri eilen tai toissapäivänä artikkelin (jota nyt en sitten löydä mistään), että suurin osa nähdyistä unista ei ole hyviä eikä pahoja unia, vaan ihan tavallista tekemistä. Minä en muista tavallisia uniani. Paitsi jos toistuva pakkaaminen ja linja-autoaseman etsiminen lasketaan tavalliseksi tekemiseksi.

Kaikki eivät kuulemma ainakaan tiedosta näkevänsä unia. Näetkö sinä unia ja muistatko niitä vielä aamulla?

Ja sitten kuva ripelankasukista - tuhrasin lankakerien jämiä ja harjoittelin samalla kirjoneuletta ja värien yhdistelemistä. Tein molempia sukkia yhtä aikaa. Jos jäljellä oli vain yksi kerä jotain lankaa, punnitsin sen ja jaoin kahteen yhtä painavaan kerään. Monesti sukista jää kaksi kerän jämää, yksi kummastakin sukasta. Tällöin minulla on tasakokoiset kaksoskerät jo valmiina.

Nyt virheenä oli tehdä joustinneuletta kiertäen. Sukan suu on jämpti, olisi ollut parempi tavallisella joustinneuleella. Muistan tämänkin seuraavalla kerralla. Tavallinen joustinneule on sitä paitsi paljon mukavampaa neulottavaa.

Hyvä harjoitus jälleen kerran. Kuviot ovat omasta päästä (sieltä vähenee tavara kovaa vauhtia). Väreihin olen tyytyväinen. Sukkien koko on noin 38.

Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa!

Luovuuden historiallisilla lähteillä: Isän kirjoneuleslipoveri

Tänään oli Lahti-päivä ja kävin tervehtimässä niin isää kuin äitiäkin. Lisäksi kävin heidän kotonaan käymässä postin läpi, jotteivät laskut jää maksamatta.

Molemmat vanhemmat olivat reippaalla tuulella, siitä lisää seuraavassa julkaisussa. Kotona siivoilin sitä härdelliä, mikä ensiavun jälkeen sinne oli jäänyt. Käsiini osui tutun näköinen neule, jonka olemassaoloa en enää muistanutkaan.

Isälle tekemäni slipoveri jostain 80- ja 90-lukujen vaihteesta. Silloin kirjoneule oli kovasti mukana käsitöissä. Täytyypä joskus laittaa kuva myös miehelleni tekemästä kirjoneulepuserosta 👍.

Pitkän käsityötauon jälkeen palasin jälleen kovin arkisiin käsitöihin ja kirjoneuleet ovat olleet vähemmän suosiossani. Saa nähdä, mitä aika tuo tullessaan.

Koulussa aikoinaan en tykännyt yhtään käsitöistä ja arvosana 8 merkitsi sitä, ettei tällä alueella juuri lahjoja ole (suhteutettuna siis monien muiden aineiden 9 ja 10). Onneksi harjoittelu päihittää luontaiset lahjat mennen tullen. Käsityöt ovat ehdottomasti tärkeimpiä rentoutumiskeinojani nykyisin. Miksei myös luovuuden lähteitäni 😊.

Millä sinä rentoudut? Ja miten saat purettua luovuuttasi?

Talvimaisemaa ja kirjoneulesukat - pitkästä, pitkästä aikaa

Tänään lähdin ensimmäiselle kävelylenkille lonkkien kipujen hoitamisen jälkeen. Otin ihan rauhallisesti. Tuntui oikein hyvältä.

En ehtinyt matkaan heti työpäivän jälkeen, mutta melkein. Aurinko oli melkein laskemassa. Ihanan valoisaa!

Jo kävelytie tuntui lumiparatiisilta. Jokainen pienikin tuulenhenkäys varisutti oksilta kevyttä pakkaslunta alas kauniina sateena.

Pääsin pitkästä aikaa valoisalla omalle lohtulenkilleni lähimetsään. Siellä olen talsinut suruani ja tuskaani kevään, kesän ja syksyn. Nyt kaikki tuska ja murhe oli hautautunut lumen alle ja jäljellä oli pelkkää toiveikkuutta. Se tuntui vapauttavalta ja armolliselta.

Kiitos fat-bikien, polku oli käveltävä ja helppokulkuinen.

Sitten sukkapuolen tarinoihin: kokeilin pitkästä, pitkästä aikaa kirjoneuletta. Värkkäsin Niina Laitisen Pyry-sukat verrytelläkseni kirjoneulekokemuksiani. Ei tuntunut vielä ihan omalta jutulta, mutta aion kokeilla vielä jonkin muun kirjoneuletyön ennen lopullista päätöstäni. Kaikelle erilaiselle pitää antaa aina mahdollisuus.

Sukat näyttävät tältä. Eivät hienot, mutteivät pahatkaan. En säätänyt kovasti, vaan yritin opetella rentoa tekniikkaa. Sen tuloksena rennot kirjoneulesukat 😂.

Pääsevät sukkalaatikon muiden sukkien joukkoon odottamaan mahdollista tulevaisuuttaan 😅. Mutta kannatti kokeilla. Opin paljon. Nyt on vuorossa palmikkosukat, jakoavain- ja valepalmikkoa.