keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

Lomalle laskeutumista ja Nurmijärven Myllykoski

Kesäloma lähestyy. Takana on kolme terhakkaan täpäkkää työpäivää itsekseen ja upeiden työkaverien kanssa. Huomenna olen saldovapaalla ja ylihuomenna vuosilomalla. Viikonlopun jälkeen vielä yksi työviikko (toivottavasti vähän himmaillen) ja sitten on SE hetki. Loma alkaa 💗!

Lomalle laskeutuminen on taitosuoritus kiireen ja työn imun jälkeen. Siksi varaan sille aikaa. Liian aikaisin aloitettu loma kuluu helposti alussa pelkkään toipumiseen. Yritän hiljentää kierroksia jo töissä ollessa. En vähennä työmäärää, mutta keskityn rauhallisuuteen, pidän mikrotaukoja ja lasken kierroksia kaikissa sopivissa väleissä.

Ennen kesälomaa ei kannata ryhtyä mihinkään uuteen luovaan ensinnäkään oman lomansa onnistumisen kannalta ja toisaalta uuden aloituksen jatkuvuuden ja innostuksen säilyttämisen kannalta. Ennen lomia lopettelen projektien häntiä, saatan loppuun tai hyvään vaiheeseen työn alla olevia tehtäviä. Kirjaan niitä kalenteriini loman jälkeiselle ajalle, jotta saisin asiat pois mielestä ja toisaalta loman jälkeinen työarjen tavoittaminen olisi helpompaa.

Olen harjoitellut lomalle siirtymistä ja sen viettämistä melkein miljoonia vuosia - tai sitten hieman vähemmän - ja iteroinut parhaita käytäntöjäni yhä paremmiksi. Minulle. Jokaisella on omat parhaat keinonsa. Onneksi emme ole samanlaisia 👍.

Ja sitten siirtymä luontoon.

Nurmijärvellä moottoritien vieressä on Vantaanjoen Myllykoski, joka on äärettömän helposti saavutettavissa ja jokaisena vuodenaikana aivan hullaannuttavan ihana. Jos ajat ohi, eikä ole kiire, niin poikkea katsomaan.

Tässä kesäkuisia kuvia Myllykoskesta. Kävin myös luontopolulla, muuta koski täytyy aina jaksaa kuvata 👍.









Jaksamista helteisiin, jos ne todella palaavat. Onko sinulla jotain erityisiä vinkkejä helteessä jaksamiseen?


maanantai 28. kesäkuuta 2021

Koronatuskastelua ja käpytikan poikasia

Pietarissa on todettu viimeisen vuorokauden aikana ennätykselliset 110 koronakuolemaa. Suomalaiset futisfanit ovat tuoneet jalkapallon EM-kisoista Pietarista Suomeen ainakin 300 tartuntaa. Siihen sitten altistumiset päälle. Osa jalkapallofaneista on lähdössä Pietariin uudestaan. Lippuja peleihin ei ole enää saatavilla kuin korkeintaan hyvällä tuurilla pimeiden markkinoiden kautta. Eikä Suomi ole enää mukana kisoissa. Ja silti he haluavat lähteä.

Iso kiitos kaikille vastuullisille futisfaneille, jotka ovat matkustaneet turvallisesti, pitävät karanteeninsa ja käyvät kahdesti koronatestissä. Oman itsensä kanssa saa ottaa riskejä minun mielestäni ihan oman olonsa mukaisesti, mutta muiden välinpitämätön altistaminen on minusta ehdottoman väärin. Koska radikaalit tartuntataudit eivät varmastikaan lopu tähän, toivon lainsäätäjien ottavan pian kantaa siihen, kuinka luvallista tai luvatonta on hankkia terveysriski ja välinpitämättömyyttään jakaa sitä eteenpäin. Minun oikeustajuni ei taivu siihen, että moinen voisi mitenkään olla ok.

***

Tänään oli ihanan helteetön päivä! Sisätiloissa oli välillä kaikkien tuulettimien kanssa jopa viileää. Ihanaa! Yksi lepopäivä näiden kuumien päivien väliin 💖.

***

Käpytikan poikaset ovat lähteneet pesästään ja välillä niitä näkee lähiluonnossa. Olen todella harvoin nähnyt käpytikan poikasia pesän ulkopuolella, joten tämä on ollut aivan mahtavan ihanaa seurattavaa.

Käpytikan poikasia on kaksi tai kolme. Yksi näyttää kovin pystyvältä, mutta sitten on yksi tai kaksi enemmän avun tarpeessa olevaa poikasta. Tässä yksi poikanen (päälaki punainen) odottelemassa vanhempaa ja ruokalastia.


Isä (niska punainen) saapui pian paikalle upean ruokasaaliin kanssa 😍.


Vaikka poikanen opetteli kovasti itsekin saalistamista, lisäravinto tuli selvästikin tarpeeseen 😊.


Kiitollisena seuraan luonnon ihmeitä tässä ihan pihapiirin tuntumassa. Taidan silti lähteä pian vähän kauemmaskin - ihan vaihtelun vuoksi 😊.

***

Luonto tekee hyvää 💖. Mitä luonto antaa sinulle ja miten?

lauantai 26. kesäkuuta 2021

Maskin käyttö kertoo arvoista - ja käytiin juhannushyppelyillä!

Käytiin tänään parissa auki olleessa pikkupuodissa. Juhannuksenahan melkein kaikki paikat ovat kiinni ja suljettu. Kun sade ja ukkonen häiritsivät ulkoilmasuunnitelmia, päätimme tehdä jotain säähän sopivaa. Kovin montaa vaihtoehtoa ei ollut.

Tekemisen puutteessa moni muukin seurue oli löytänyt paikalle. Pysäköintipaikoilta tulvi turisteja melkoisia määriä. Monilla ei ollut maskeja. Ulkonahan se ei mitään haittaakaan, mutta kun noin parinkymmenen neliön kokoiseen kauppaan suuntaa yhtä aikaa neljä tai viisikin maskitonta ihmistä, alkaa tuntua melkoisen epämukavalta ja turvattomalta. Poistuin kaupasta aina, kun sinne saapui joku maskiton henkilö. Ihan varmuuden vuoksi. Ostokset jäivät aika vähäisiksi ja rahaa säästyi 😊.

Samaa ilmiötä olen seurannut pariin otteeseen isoissa marketeissa. Välillä on kyse nuoriso-osastosta, mutta kyllä kolmikymppiset ja viisikymppisetkin touhuavat välillä ihan samalla tavalla. Mennään ilman maskeja ja huudellaan ja hekotellaan paljon ja kovaäänisesti. Maksimoidaan mahdollisten virusten leviäminen.

Olen kunnioittanut kuuliaisia maskien ja käsidesien käyttäjiä sekä välimatkojen pitäjiä tähän astikin. Mutta nyt vasta heitä todella arvostankin! On mahtavaa, että on olemassa niin paljon ihmisiä, jotka välittävät muista, arvostavat muiden omaa tilaa ja osallistuvat yhteisiin talkoisiin nopeamman koronanitistyksen puolesta! 🥳

Maskeja ja muita suojatoimiahan noudatetaan ensisijaisesti muiden turvaamiseksi. Olen oppinut, että kaupan edessä olevan käsidesin käyttö kertoo muille, että pidän itseni mahdollisimman pöpövapaana alueena ja että olen luotettava ohitettava ja kanssakulkija. Teen sen nykyään mahdollisimman usein myös silloin, kun olen jo autosta lähtiessä käyttänyt käsidesiä tai pumpannut edellisen kaupan käsidesit käsiini koskematta mihinkään sen jälkeen. Ihan vain kohteliaisuudesta muita kohtaan.

Vaikka olisi sairastanut koronan, sairastaisi sitä tällä hetkellä oireettomana tai jopa saanut jo molemmat rokotukset, ihminen voi olla muunnosviruksen kantaja ja tartuttaa muita. Suojautuminen tehdään siis ensisijaisesti muiden, ei oman itsen vuoksi.

Mahtavaa, että suurin osa kanssakansalaisista haluaa suojella muita ja arvostaa heidän terveyttään. Ja todella upeaa, että he myös aktiivisesti viestivät kaikella toiminnallaan siitä muille. Tämä tilanne erottaa aika näkyvästi jyvät akanoista. Tämä aika opettaa myöskin paljon siitä, miten erilaisia arvomme voivatkaan olla. Ja erityisesti tämä aika vahvistaa minua rajaamaan ysäväpiiriäni entistä enemmän myös arvomaailman mukaisesti.

En tiedä ketään ystävääni, joka olisi häröillyt maskien ja etäisyyksien kanssa. Olen onnekas. Jatkossa pidän itseni tarkkana, että muistan nämä oppimani ja havaitsemani asiat. Haluan lähelleni jatkossakin vain muiden terveyttä ja turvallisuutta arvostavia ihmisiä. 🥰

Mutta se siitä vuodatuksesta.

Käytiin tyttären kanssa uimassa. Tai hän ui ja minä viihdyin laiturilla kameran kanssa. Juhannuskivaa, muistoja vähän enemmän kuin muutaman vuoden takaa.

Pixie-koira oli mukana. Alussa kytkettynä ja todella hermostuneena emäntänsä laiturilta hyppimisestä. Sitten Pixie pääsi mukaan huolehtimaan ja tarkkailemaan oikein läheltä. Tytär oli siis hypellyt jo muutaman kerran, mutta Pixie oli päässyt vasta kahlaamaan.

Huoli oli taas melkoinen, kun tytär lähti juoksemaan laiturin päätä kohti. Arvuuttelimme, hyppäisikö koira perään, niin kuin on joskus tehnyt. Nyt oli kuitenkin liian korkea laituri. Ei hypännyt.


Tytär näkyy jo, mutta Pixien pitää varmistaa, että hän pääsee turvaan.


Kun tytär ei noussutkaan laiturille laiturin päästä, piti häntä lähteä pelastamaan rannasta käsin. Pixie ui aina siihen lähelle asti ja nähtyään, ettei ole mitään hätää, se kaartaa nopeasti takaisin rantaan. Paksu turkki painaa.


Ja taas ties kuinka mones hyppy. Pixie katsoo vakavana tytärtä, hakee katsekontaktia: Oletko ihan varma? Onko ihan pakko?


Ja sinnehän se tytär taas pulahtaa. Pixie tuijottaa jälleen kerran huolestuneena ja epäuskoisena laiturilta.


Onneksi kaikki on hyvin! Sieltä se emäntä taas palasi pintaan!


Millaisia juhannustouhuja on kuulunut omaan ohjelmaasi?




keskiviikko 23. kesäkuuta 2021

Helteeseen sopeutumista ja västäräkin menoa

Hellepäivät ovat koetelleet kuumuuden karttajaa (=minä). Rintamamiestalon yläkerrassa oleva työhuone kerää nopeasti kaiken lämmön ja on usein talon kuumin paikka. Näillä helteillä on pitänyt keksiä uusia työn tekemisen tapoja. Etätyön onni ja autuus on siinä, että täällä voi kokeilla niitä vähemmän sovinnaisia keinoja, jotka eivät toimistolla tulisi kuuloonkaan. Toisaalta toimiston tehoilmastointi takaisi varmasti pienen viileyden tunteen näilläkin keleillä.

Jos elettäisiin normiaikaa, tekisin ehdottomasti tällaiset superhellepäivät toimistolla. Tänään oli kuitenkin hankala päivä, sillä luvassa oli myös ukonilmaa. Pixie-koiramme on melkoisen ukkosarka eikä sitä oikein voi jättää yksinään ukonilman keskelle, jos parempia vaihtoehtoja on olemassa. Joten normioloissakin olisin jäänyt juuri tänään jäänyt kotiin kärvistelemään kuumaan koiran kanssa ja etsimään vaihtelevia työtiloja talon muista osista.

Aamulla tilanne oli helppo. Sisällä oli 26 astetta ja ulkona 23 astetta. Kaivoin vastamelukuulokkeeni esiin  viereisen tien aiheuttaman taustahälyn vuoksi (inhoan kuulokkeita, mutta ne ovat ihan ok joissain tilanteissa) ja asetuin läppärin kanssa viileämmälle patiolle. Patio oli vielä varjossa ja oikein reunalle mennessä varjo riitti koko ensimmäisen palaverin ajan. Kiitos Johannalle todella antoisasta paltsusta!

Iltapäivän palaverin hikoilin alakerran ruokailuhuoneessa, jossa oli pari asetta työhuonettani viileämpää. Onneksi palaveri oli taas todella antoisa ja innostava. Kiitos Ninallekin mahtavan antoisasta palaverista! Kannatti hikoilla sisätiloissa 👍.

Meikkaan ja pukeudun siististi tavallisesti myös kaikkiin etäpalavereihin. Minusta ne ovat yhtä arvokkaita kuin läsnäpalaveritkin. Näillä helteillä jätin kuitenkin meikkaamatta. Meikki olisi kuitenkin vain valunut hikoilun myötä. Ja työpuseron sijaan valitsin mahdollisimman hyvin hellettä kestävän puseron. Näillä keleillä mennään hyvinvointi ja asioiden sujuvuus edellä, sanon minä 👍.

Tänään en yrittänytkään kuvata mitään. Onneksi kuvia on jonossa odottamassa. Västäräkki esittelee tällä kertaa lentotaitoaan (saalistaa lammen pinnalta) ja poseeraustaitoaan (yksi saalis nokassa, toisen haku mielessä). 

Mahtavaa, ihanaa ja sopivan lämpöistä juhannusta!







sunnuntai 20. kesäkuuta 2021

Aktiivista stressistä palautumista ja kalatiiran kalasaalis 🐡

Huomasin muutama päivä sitten pinnani lyhentyneen vapaa-ajalla huomattavan lyhyeksi. Stressin ja kiireen keskellä olen hoivannut ja huoltanut työminääni, mutta arkiminä on jäänyt vähän (aika paljonkin) heitteille, mitä nyt olen pyrkinyt rentoutumaan irtautuakseni työmoodista ja nukkuakseni paremmin. Mutta sinne stressiboxiin ne kipunat, hermostumiset ja stressitilanteet ovat jääneet muhimaan. Eivät hän ne sieltä itsekseen koskaan häivy. Kasvavat vain korkoa. Ainakin minulla.

Pidennetyn viikonlopun myötä havahduin tilanteeseen ja ensin ketutti ihan vietävästi. Taas kerran 😂. Sitten ryhdyin punomaan suunnitelmaa tilanteen muuttamiseksi. Ja jo nyt on paljon rennompi fiilis. En silti lupaa, että tilanne on ohi. Jatkan itseni elvyttämistä ja huomioimista tästä eteenkin päin.

Reseptinä on nyt ollut lepääminen, rauhallisempi tahti, luontoon pysähtyminen (oikein kunnolla), nauttiminen ja suorittamisen välttäminen. Jos ei olisi näin kuumaa, stressitasoni olisi varmasti nykyistä matalampi, mutta siihenpä en voi itse vaikuttaa. Eletään siis näillä ehdoilla, mitä on annettu 👍.

Koira ei tykkää kuumasta. Paksu turkki tekee sen elämästä kuumaa ja hidastaa uimareissun jälkeen turkin kuivumista. Seuraamme tässä päivä kerrallaan, pitäisikö turkkia hieman keventää.

Naapurilammen kalatiira (tai toinen niistä - miksei molemmat) kalastaa perheelle ahkerasti ruokaa. Naurulokit pitää aina ensin ajaa pois, jos ne ovat rosvomielellä seuraamassa tilannetta. Pois ajaminen on päivä päivältä suoraviivaisempaa. Piskuinen tiira lentää suoraan päin ja huutaa kuin palosireeni. Kun se vielä lentää pakenevan lokin perässä kuin paraskin saalistaja, homma on hoidettu nopeasti ja tehokkaasti.

Ja sitten vain sitä perustehtävää toimittamaan. Ensin tähystetään ja lennetään sinne ja tänne. Tehdään koe- ja valesyöksyjä.




Ja jäihin se ruutana nokkaan!


Lempeyttä kaiken tämän kuuman keskelle!

perjantai 18. kesäkuuta 2021

Maailma tehdään taas valmiiksi 🤭 ja käpytikan poikaset vain kasvavat

Hain postista tänään aikaisemmin tilaamani lierihatun. Se on enemmänkin sellainen safarityylinen kuin naisellinen olkihattu. Mutta se on suunniteltu kuuman kelin ulkoiluun, joten se on käytännöllinen. Yhden koon hattu on säädettävissä kiristysnauhalla sopivaksu. Siinä on hattuosan sivuilla hengittävä verkko-osa. Ja hatun pitää paikoillaan tuulessakin säädettävä kaulanauha. Väri on sellainen rusehtavan vihreä.

Kävinpä hakemassa toisenkin paketin ja sieltä sain tilaamani hellemekon. Juuri tarpeeseen! Mekko on yksinkertaisuudessaan kovin monikäyttöinen. Ei kuitenkaan mikään juhlakolttu 👍.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että pystyn säätelemään loma-aikojani melkoisen vapaasti. Nyt hektisen kevätrupeaman jälkeen otin tälle päivälle lomapäivän ja nukuin kaikkea univelkaani ja väsymystäni pois. Taas pääsi nollaamaan tilanteen ajoissa 👍. Vielä on viikonloppu ja vasta sitten takaisin töihin. Meidän alallamme maailma tehdään valmiiksi kahdesti vuodessa: ennen kesälomia ja ennen joulua (tai viimeistään ennen vuodenvaihdetta). Jostain syystä määräaikojen jälkeen aloitetaan homma jälleen alusta 😏.

Käpytikan poikaset ovat isoja ja innokkaita kuikkimaan pesästä ulos. Pesä on kuvaamisen kannalta niin nerokkaassa paikassa, että hyviä kuvia sieltä on todella vaikea saada. Mutta sitten on tyytyminen siihen, millaisia kuvia sattui saamaan.

Iskä-käpytikka (punainen niska) tuo tässä pesueelle ruokaa.


Kyllä tuo poikanen on iso! Näyttää siltä, kuin voisi nielaista isänsä yhtenä suupalana 😳. Poikasen tunnistaa punaisesta päälaesta.


Välillä poikanen tai poikaset tulevat malttamattomina pesän suulle tarkkailemaan. Enää ei mene kovin kauaa niiden pesästä lähtemiseen. Sitten ne katoavatkin tavallisesti tyystin ihan jonnekin muualle.

Vaikka en tykkää kuumasta, niin nyt hyönteiset, erityisesti korennot ovat kovasti liikkeellä. Ja kun korennot ovat liikkeellä, ovat myös linnut liikkeellä. Koko ravintoketju on näiltä osin todella vauhdissa. Nyt kannattaa pisää silmät ja korvat auki, jos olo vain kestää tätä kuumaa.

Tapahtumarikasta viikonloppua!

keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Eläinten poikaset pitää jättää luontoon - toivoo myös Pixie

Iltalehden mukaan Tiktokkiin on kuvattu paljon videoita, joissa lapset ovat ottaneet koteihinsa linnunpoikasia tai jopa munia. Ihanaa, että luonto kiinnostaa, mutta malttia lapsille ja perheille luonnon hoivaamisen suhteen. Melkein aina yksinäiseltä ja orvoltakin näyttävä poikanen on itse asiassa oikein hyvin emonsa tai emojensa hoidossa. Ne pitää siis jättää rauhaan ja tyytyä tarkkailemaan niitä kauempaa.

Kiikarit kannattaa hankkia ehdottomasti. Silloin linnut ja rusakotkin näkee 'lähempää' ilman, että niitä häiritsee. Sitten kannattaa opetella olemaan luonnossa hiljaa ja paikallaan. Silloin on mahdollisuus nähdä vaikka mitä ihmeellistä luonnon upeutta, mikä jäisi puheen sorinassa ja touhuillessa odottamaan parempaa hetkeään.

Paikallaan odottaminen ja ympäristön seuraaminen voi olla joskus tuskallisen vaikeaa. Kannattaa kysyä tuttavista luontoharrastajilta hyviä eläinten seurantapaikkoja. Mukaan kannattaa ottaa retkituoli tai -peite, jotta päivystäminen olisi mahdollisimman mukavaa. Hyttyskarkote auttaa vähentämään inisevien lentovierailijoiden lähikosketusta. Ja herkullinen, hiljaa nautittu eväs kruunaa minkä tahansa luontomatkan 👍.

Jos vielä muistaa pukeutua vähemmän räikeisiin väreihin, luonnon muut asustelijat ovat vieläkin rennompia.

Kuunteleminen ja katseleminen ovat luonnossa ihan huippujuttuja. Niihin kannattaa panostaa. Jos jokin linnun ääni on kiinnostava, sen voi helposti tallentaa kännykän sovelluksella. Kotona voi sitten vaikkapa Luontoportin äänitteiden avulla etsiä ratkaisua kohteen tunnistamiseen. Facebookissa on myös lukuisia luontoryhmiä, joista saa tavallisesti todella ystävällisiä vastauksia tunnistuskyselyihin.

Mutta älä ota eläimen poikasta tai sen munaa kotiin hoitoosi, jollet ole ehdottoman varma, että 1) se on paras vaihtoehto ja 2) tiedät, miten hoidokkia oikeasti pitää hoitaa.

Tänään ei ollut vielä hellettä. Sen kunniaksi Pixie-koiran juoksulaukkakuva. Kuumalla touhuaminen jää vähemmälle.

Upeaa kesän jatkoa!

maanantai 14. kesäkuuta 2021

Nyt tarvitaan keinoja helteen kestämiseen - onneksi löytyi korentoja 🥰

Kuumaa:

Sääennuste lähipäiville on ainakin Hämeen osalta monipuolinen ja äärimmäinen. Enää puuttuisi, että taivaalta sataisi pieniä vihaisia ukkoja, niin ennuste hipoisi täydellisyyttä. On luvattu kovaa tuulta, melkein myrskyä, vesisadetta ja lämpötilakin pysyy kurissa, kunnes loppuviikosta uhataan hurjilla helteillä 🥵. Voihan kauhistus.

Kuumien päivien aikana on erinomainen mahdollisuus tarkkailla korentoja ja perhosia - mihin minun pääni ei keskellä pahinta hellettä pysty edes kahden hatun kera. Sisällä on silloin pysyteltävä, mutta ei meillä ole silloin viileää sisälläkään. Tästähän täytyy tehdä selvästikin ihan erillinen selviytymisprojekti ja keskittyä vain siihen.

Läpituuletus öisin, sälekaihtimet ja verhot ikkunoiden eteen päivisin. Viileitä suihkuja ja järveen kylmenemään. Automatkoja, autossa on sentään ilmastointi. Ruokakauppaan kylmäosastoille ja sitten välillä muualle palautumaan, kunnes jälleen takaisin kylmäosastolle. Kylmää juotavaa ja jäätelöä. Paljon jääpaloja tulemaan pakastimeen jo etukäteen. Tarvittaessa nukkumaan ulos telttaan tai hyttysverkolla suojattuun riippumattoon. Muita kuumasta selviytymisen keinoja ja ideoita?

Meillä myös koira kärsii kuumuudesta, sen turkki on paksu ja villainen. Katsotaan, mitä keinoja joudutaan käyttämään sen osalta.

Lummelampikorento ja ruskohukankorento:

Neidonkorentoja olin tarkkailemassa ja löysin yhden. Keli ei suosinut lentäjää. Mutta näin ihan itselleni uuden korennon ja siitä piti tietenkin räpsiä monta kuvaa tunnistamista varten. Parhaimmillaan tämä korento näyttää lennossa. Sen valkoiset siipilaikut saavat sen näyttämään eksoottiselta helikopterilta. lepotilassa siipilaikut eivät herätä niin paljon huomiota.

Lennossa huomio kiinnittyy heti siipien 'merkkivaloihin' eli noihin valkeisiin siipilaikkuihin. Pysähtyneenä pysäyttävää on tuo vaalean siniharmaa kropan keskiosa. Silti lennosta tuon jo tunnistaa helposti noista huomiovaloista.




Huomattavasti tavallisempi havainto oli ruskahukankorento. Eksoottiseksi löydön teki ihana lupiiniympäristö - niin haitallinen vieraskasvi kuin se onkin. Kaunis laskeutumisalusta silti 🥰.



Mahtavia puoliviileitä päiviä ennen ennustettua hellettä!

lauantai 12. kesäkuuta 2021

Pohdiskelua ja neidonkorento

Ristiriitaista

Joidenkin asioiden kanssa minulla on ristiriitainen suhde. Toisaalta en tykkää niistä ollenkaan ja toisaalta minulla on ihan kivaa niitä tehdessäni. Kyse on jotenkin kokonaisuudesta ja tasapainosta. Tietyllä tavalla, tietyssä yhteydessä ja tietyllä tarkoituksella jokin muuten vähemmän vetoava asia saattaa olla kovastikin mukavaa ja palkitsevaa.

Siivoaminen on ihan tyypillinen esimerkki tällaisista asioista. En kuuna päivänä voisi kuvitella siivoavani aamusta iltaan saati sitten työkseni. Siisteyden kaipuuni on aivan liian matalalla tasolla siihen. Mutta sateisella tai kylmällä kelillä, erityisesti jonkin perhejuhlan lähestyessä siivoilen mielelläni vähän ja sitten vähän enemmänkin. Siivoutuneet paikat palkitsevat mielen.

Excelin kanssa työn tekeminen olisi todella kammottavaa, jos se olisi ainoa työn painopiste. Mutta pienempinä (ja valikoivampina) annoksina se on peräti koukuttavaa. Silloin teen sitä saavuttaakseni jotain, mitä muuten en tavoittaisi. Ja se palkitsee niin ihanasti!

Omassa työssäni työn ilo koostuu juuri tällaisista sopivista ja motivoivista kombinaatioista. Mikään palasista ei välttämättä kutsuisi kokopäiväiseen tekemiseen, mutta kokonaisuuksien yhdeistelmä juuri sen hyvä porukan kanssa, jonka kanssa pääsen työskentelemään synnyttää innostuksen. Olenko ainoa outo, joka kokee näin?

Toki sitten on niitäkin ehdottomia ei-asioita, joista en ole löytänyt mitään ihanaa pieninäkään paloina. Kuten leipominen. Tai ompelu.

Luontoon

Sääennuste toimi kesäisesti. Ensin piti sataa puolesta päivästä alkaen, sitten iltapäivästä ja oikeasti muutamaa pisaraa lukuunottamatta meillä ei ole satanut ollenkaan. Mutta mahtavaa, ettei satanut silloin, kun luvattiin sateetonta. Lähdin parantuneiden sääennusteiden kunniaksi ulkoiluttamaan kameroita Nurmijärven Myllykoskelle. 

Koski on sinänsä aina kuvaamisen arvoinen. Mutta tämän päivän ihana yllätys oli neidonkorentojen runsastakin runsaampi määrä. Neidonkorennothan viihtyvät virtaavan veden läheisyydessä, joten harvemmalla ne asustelevat siinä heti kotipihalla.

Tässä postauksessa julkaisen enemmänkin liihottelukuvia timmien lähikuvien sijaan. Neidonkorennon siivet poikkeavat perussudenkorennon siivistä. Ne ovat pysähdyksissä supussa, eivät levällään ja lennossakin liihottaminen näyttää erilaiselta kuin tavallisen sudenkorennon lento. 

Tässä vielä linkki ihan mainioon neidonkorennoista kertovaan artikkeliin.

Liihottelukuvat eivät ole viimeisen päälle tarkkoja, mutta niistä pääsee tunnelmaan 👍.







Upeaa ja nautinnollista viikonlopun jatkoa!


perjantai 11. kesäkuuta 2021

Hattutarpeita ja käpytikka ruokaostoksilla

Hattu

Minun pääni ei juurikaan kestä kuumaa ja voin huonosti liian lämpimässä vietetyn ajan jälkeen. Siksi minulla pitää olla ulkoilureissuillani päässäni hyvä hattu. Hyvä hattu pysyy hyvin päässä, eikä lennähdä pois jokaisen tuulenhenkäyksen myötä. Se on vaalea, jottei kerää kuumuutta, muttei valkoinen, sillä se ei ole hyvä luonnonvaalijan väri, moni eläin kaihtaa sitä. Hatun pitää suojata silmiä ja miksei myös muuta osaa kasvoista auringolta, sillä riittävä aurinkovoiteiden lisäys helposti kaikessa huumassa unohtuu ja monesti reissu mennään alussa laitetuilla aurinkovoiteilla loppuun asti. Hattu siis suojaa lopun aikaa ihoakin auringolta.

Olisi oikeastaan ihan kivaa, jos hattu myös näyttäisi asialliselta. Tällä hetkellä käytän maastokuvioitua lippalakkiani, jonka olen ostanut Rovaniemeltä paikallisesta eräkaupasta. Lippikseni on hieman liian iso, joten olen säätänyt sitä pienemmäksi. Itse hattuosa on kuitenkin silti vähän liian runsas.

Hattu on aurinkoisilla keleillä minulle ihan ehdoton välttämättömyys. Mieluummin pidän hullunkurista hattua kuin kärsin siitä, että joudun olemaan ilman.

Millaista hattua sinä suosit kesäisillä luontoretkillä? Kerro ehdotuksia ja kokemuksia. Olisi ihan kiva päivittää nykyinen hökötykseni astetta paremmaksi.

Käpytikka ja korento

Käpytikoilla menee lujaa. Poikaset karjuvat pesäkolosta minkä ehtivät ja emot raahaavat niille ruokaa nokka vääränään. Tällä tyypillä oli jo yksi korento nokassa, ja lisää ruokaa oli haussa.




Mahtavaa juuri alkanutta viikonloppua! Enää neljä viikkoa kesälomaan! Entä sinulla?

maanantai 7. kesäkuuta 2021

Erilaisuudessa on voimaa ja räkättirastaan lentokyvytön poikanen

Elämä osaa olla hyvääkin 😊

Kun korona-aika hellittää, lähden taas jollekin omalle kuvausreissulle. Mieli kutsuu Viroon ja Latviaan ja sinne menenkin, kun aika on kypsä.

Omalla tavallaan odotan korona-ajan rajoitusten loppumista tai ainakin ehtymistä siinäkin mielessä, että luonnosta väliaikaishelpotusta etsivät supersosiaaliset ja matkailuhaluiset pääsisivät vihdoin oikeiden mielihalujensa pariin. Luonto rauhoittuisi paljon ja sieltä olisi taas helpompi löytää hiljaisuutta. Toki sitä hiljaisuutta metsästän nytkin. Se vain vaatii aikaisempaa enemmän panostusta.

Tapahtuma- ja kulttuuriala ovat olleet todella suljettuina. Toivon, että kovasti samanmielisyyttä ja -henkisyyttä arvostavat ihmiset osaisivat rajoitusten vähentämisen myötä arvostaa yhä enemmän myös erilaisuutta ja erilaisten asioiden arvostamista. Onneksi emme ole kaikki jonottamassa samoja kulttuuritapahtumien lippuja. Onneksi eniten niitä haluavat saavat jotakuinkin haluamansa.

Jospa erilaisuus nousisi vihdoin arvoasteikossa korkeammalle. Jospa eri asioiden tavoittelussa nähtäisiinkin hyötyjä eikä harmeja. Jospa erilaisissa näkökulmissa toteutuisikin hurja kasvu kilpailun sijaan.

Aurinko laskee ja tontin rajalle istuttamieni metsäpihlajien (kotipihlajien?) harvinaisen runsaat kukat loistavat pehmeän lämpimässä valossa. Juuri nyt on tavattoman kaunista 🥰.

Ja asiasta kukkaruukkuun...

Räkättirastaiden poikaset ovat jo isoja. Monet ovat lentokykyisiä, mutta ei tämä hönö. Toivottavasti se selviää aikuiseksi asti. Nyt se on peloton ja ylirohkea pomppiessaan paikasta toiseen ja jäädessään odottelemaan näkyvälle paikalle. Huomaa sen todella keskenkasvuinen pyrstö. Onneksi käpytikka kerää omille poikasilleen vasta korentoja. Isoja ruoka-annoksia ei siellä siis vielä tarvita 👍.



Välillä pitää huoltaa omaa kroppaansa. Se hetki tuli juuri nyt.